Puoli vuotta pätkää taas. Vakkarien palkkaa on varaa nostaa, pätkäläisiä ei vakinaistaa. Neljä vuotta tulee tämän myötä täyteen.
On muutaman kerran viime aikoina tullut mieleen, että pitäisikö vanhoilla päivillään ryhtyä riistäjäksi ja kääntää nykyinen yhden miehen yritys sellaiseksi, jolla olisi palkattuja luotettavia etätyöntekijöitä. Niitä kun olisi ehkä saatavissa. Se edellyttäisi seuraavaa.
Yhtiön tilillä pitäisi olla jokaista työntekijää kohti vähintään puolen vuoden henkilökustannusrahat. Näin siksi, että uusien palveluiden ja lisäkapasiteetin markkinointi, työntekijän koulutus ym. vaativat oman aikansa, ennen kuin laskutusta alkaa tulla. Lisäksi menee joitakin tonneja työvälineisiin ym. Varovaisesti laskien (3000/kk + loma + tel, sotu, vakuutukset ym.) puolen vuoden henkilökustannus olisi vähintään 29250 euroa.
Tuon rahamäärän kerääminen ei sinänsä ole ylitsekäymätön ongelma, pitäähän yrityksen tuottaa. Ongelma on vain se, että kun sitä voittoa on tuo 30000 euroa, siitä menee veroa 7350 euroa. Eli sitä työllistämiseen tarvittavaa rahaa pitäisikin olla noin 40000 euroa. Ilman palkkapuskuria on riskialtista työllistää, sillä palkka pitää maksaa täsmällisesti, siitä ei voi tinkiä. Tilanne on tietysti erilainen silloin, jos on jo varma tilaus plakkarissa. Tästä syystä mikroyritykset käyttävät mieluummin toisia vastaavia alihankkijoina kuin palkollisia.
Tästä syystä olenkin sitä mieltä, että pienimmille yrityksille pitäisi mahdollistaa joidenkin kymmenien tuhansien suuruinen henkilökuluvaraus, joka verotettaisiin voittona, mikäli sitä ei ole käytetty henkilökuluihin tietyn ajan, esim. 2-3 vuotta, kuluessa. Verotulot eivät käytännössä vähenisi, vaan siirtyisivät hiukan, koska henkilökuluja aiheuttavat maksavat myös veroja palkkatuloistaan.
Nykyinen systeemi kannustaa yksinyrittäjää nostamaan tilikauden lopussa tilillä olevat voittovarat palkkana itselleen. Veronsaajan kannaltahan on aivan sama, maksaako veron yritys vai yrittäjä, veron määrässä ei ole näissä summissa useinkaan oleellista eroa.
Mt
