( Olen kyllä viettänyt monta hilpeää hetkeä tämän v.-54 suomennoksen parissa)
Pulmana taitaa olla se ettei tiedosteta sitä tilaa missä ollaan, ei yritetä päästä ensin ahtaasta portista sisälle armon ja pelastuksen valtakuntaan vaan ruvetaan synnyttämään mielikuvitushedelmiä tyhjästä. Eiköhän ne hedelmät tule melkolailla ihan itsestään, niinkuin luonnossakin- paitsi jos kovasti vastustaa kastelua ja lannoitusta ja oksien karsintaa...
Jaa-a. jos mietin itseäni 16-vuotiaana, niin kyllä tuo olisi saanut pääparkani vielä hurjemmin sekaisin. Kyllä sitä osaa tehdä itselleen ongelman vaikka nyt siiitä, että olenko minä ihan oikeasti nyt jokin puu tässä, vai kannanko mielikuvitushedelmää, oliko se ihan varmasti ahdas se portti ja tulinko minä sisälle vai olenko huomaamattani yhä ulkopuolella. Toisin sanoen: Joka ikisen ilmauksen eteen pysähtyy sujuvasti, jos keskittyy kantamaan huolta pääasiassa itsestään --- toisissa saisi huomio olla.
Joskus ajattelen, että onneksi käskyt ja Isä Meidän-rukous ovat jotakin jota tyhmempikin ymmärtää. Kyllä sen huomaa, kantaako kaunaa -- ellei selviä siitä, se on hyvä tunnustaa Jumalalle --. ja se taitaa olla niitä päivittäisiä haasteita. Samoin se, että jokapäiväinen leipä olisi jaettavaksi annettua. On paljon yksinkertaista lähimmäisenrakkauteen ohjaavaa tekstiä siellä jos täälläkin, ja itse olen huomannut että minun taitaa olla viisainta mennä niitä kohti ja katsoa mitä täbnään kämmäsin, sopia, ja koettaa huomenna paremmmin. Yksinkertaista on: Jeesus rakasti meitä, ja toivoo, että me rakastaisimme nyt toisiamme, kuten hän. Maailma olisi koko lailla viihtyisämpi paikka elää, jos onnistuisi edes suolahyppysellisen verran paremmin huomenna, kuin mitä tänään meni.
Nuo detaljit puista ja hedelmistä oli poimittu vain jostakin nuoruuden hämäristä tällä kertaa --- me kun onnistuimme olemaan aika ymmällämme, kun piti olla pelastusvarmuutta ja synnintuntoa, hengenhedelmää ja uudestisyntymää, ja kun kysyi hädissään niin letkaistiin että "jos me ne nähtäis itte me syötäis ne itte" ja muutenkin elettiin paruusian odotuksessa... yleisessä hädässä... Se saa tietenkin kantamaan huolta kun seuraava kierros nyt sitä rippikoulua punnertaa. Ettei se hedelmä ollut nyt sen kummempi juttu.