Jonkin verran elämää nähneenä ja kokeneena tiedän ja tunnen, että itseeni on tullut
piirteitä molemmista , miehestä ja naisesta.
Nainen olen ulkoisesti ja myös suuntaudun sukupuolisesti ( seksiä tarkoitan ) vain miehiin . Miesten kanssa tulen hyvin toimeen, kuin veljien.
Jo Jumalan luomistyön aamusta lähtien Jumala korostaa ihmisen seksuaalisuutta: "Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1.Moos.1:27). Miehisyys ja naiseus kuuluvat luomisen eikä syntiinlankeemuksen seurauksiin. Miehen kiinnostus naista kohtaan ja naisen miestä kohtaan ovat Jumalan meihin istuttamia kauniita asioita. On siis oikein ja arvollista kiittää Jumalaa, kun havaitsee itsessään seksuaalisia tunteita.
Jumala on siis luonut seksuaalisuuden, ja asettanut sen toteuttamiselle rajat: "Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi (1.Moos.2:24) ja "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt.19:4-6). Nämä rajat suojelevat elämää, ja siksi ne ovat hyviä, ja niiden pitämisestä tulee siunaus, sillä näiden rajojen puitteissa seksuaalisuus on entistä kauniimpaa. Kristillisellä avioliitolla onkin erityislaatuinen tehtävä eli yhteiskunnan uusiutuvuus. Biologisesti nainen ja mies tarvitaan, jotta saadaan lapsia.
