Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 26.04.10 - klo:09:42
-
Ehdin jo tuossa toisessa ketjussa kehua, että Simo Juntunen osaa pitää todella hyviä saarnoja. Niihin voi vain todeta lopuksi, että amen. Rupesin miettimään, mikä tekee saarnasta hyvän ja millainen on hyvä saarna. Mitkä ovat tärkeimmät asiat saarnassa? Mielestäni kolme tärkeintä ovat tässä järjestyksessä:
1. Saarna käsittelee evankeliumitekstiä ja pysyy Raamatun aiheessa.
2. Ei sisällä mutu-tietoa.
3. Ei ole liian pitkä.
-
Ehdin jo tuossa toisessa ketjussa kehua, että Simo Juntunen osaa pitää todella hyviä saarnoja. Niihin voi vain todeta lopuksi, että amen. Rupesin miettimään, mikä tekee saarnasta hyvän ja millainen on hyvä saarna. Mitkä ovat tärkeimmät asiat saarnassa? Mielestäni kolme tärkeintä ovat tässä järjestyksessä:
1. Saarna käsittelee evankeliumitekstiä ja pysyy Raamatun aiheessa.
2. Ei sisällä mutu-tietoa.
3. Ei ole liian pitkä.
1) Kiinnostava aloitus
2) Keskikohdan kliimaksi.
3) Loppuhuipennus.
Puhe pitää olla selvää ja ymmärrettävä sekä tukea äänenpainoilla sanomaa. Puhe voi olla korkeintaan 7 - 9 minuuttia. Sen jälkeen mielenkiinto lopahtaa.
-
Minusta se riippuu kuulijasta ja kuulijan tilanteesta. Joskus ronskin karkea teksti, johon liitetään jokin tositapahtuma, päättyen vertaukseen mitä Jeesus sanoisi ja tekisi, puhuttelee. Joskus lempeä Paimen etsimässä laumaansa , rakkauden tärkeys, runo loppuun, koskettaa kyyneeliin asti.
Yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet nähtynä lähimmäisyyden vinkkelistä, lisättynä Raamatun opetuksella, ovat myös hyviä.
Kirkkovuoden aiheet käsiteltynä siten etteivät ne jää vain historian hämäriin, ovat
Raamatunopetuksina paikallaan.
En osaa varmasti sanoa että vain sitä , tai ei tätä. Harvoin olen joutunut sillä tavoin pettymään, että oikein suututtaisi.
-
Pidän hyvänä saarnana aina semmosta mikä puhuttelee minua.
Ja se, että jokin puhuttelee on kytköksissä siihen mikä sattuu olemaan
senhetkinen elämäntilanteeni ja tarpeeni.
Ihmeen usein saarnoissa on jotain mikä saa ajattelemaan, että
mistä se pappi tiesikään minun tarvitsevan juuri noita sanoja :icon_eek:
-
toiseksi vaikeinta on saarna... ylivoimaisesti vaikeinta on siedettävä seurapuhe...
-
Minusta ei ole olemassa "hyvää" tai "huonoa" saarnaa, koska saarna ei ole mikään näytelmä joka on asetettu sitä varten, että me arvostelisimme sitä. Jos kuitenkin jotain kriteerejä saisi saarnalle asettaa niin tulisi pyrkiä saarnaamaan sekä lakia että evankeliumia.
Onko saarna kuiva tai kiinnostava, sillä ei ole merkitystä, kuten ei silläkään miten se esitetään tai kuka sen esittää. Olen kritisoinut voimakkaasti sitä että seurailmoituksissa tai muissa kirkollisissa ilmoituksissa ilmoitetaan puhujan nimi. Se saa vain ihmiset valikoimaan tilaisuuksia joihin mennään kuuntelemaan korvasyyhysaarnoja jotka itseä miellyttävät.
Monesti olen huomannut, että valitetaan esim. liian "kuivasta" tai "teoreettisesta" saarnasta tms. -todellisuudessa juuri ko. henkilöille oikeinkin sopivia saarnoja, mutta kun ei osu eikä kolahda.
Saarna ja jumalanpalvelus tai seurat eivät ole näytelmä jossa pappi esittää pääroolia. Siellä ei ole tarkoitus viihtyä tai kuulla mukavia, miellyttäviä asioita. Jumalanpalveluksen tarkoitus on koota meidät kuulemaan totuus siitä millaisia rottia ja hengellisesti saastaisia perkeleensikiöitä olemme ja kuulla suloinen evankeliumin sana siitä miten meidät armosta ja ilman omaa ansiotamme on lunastettu liekeistä joihin kuuluisimme elämämme perusteella iäksi kärventymään. Ja muutoinkin opettaa ja ojentaa kuulijoita. Jos saarnaa/puhetta kuunnellessaan huomaa miettivänsä onko saarna "hyvä tai huono" niin kannattaisi ehdottomasti ravistella itseään pillistä ja miettiä että siellä yritetään ihan oikeasti opettaa jotakin meille. Emme me ole opettajia emmekä arvioijia, vaan meidän asema on istua hiljaa ja kuunnella ja ottaa opiksi. Harvalla riittää kykyä oikeasti edes erottaa alkeellisimmissa asioissa lakia evankeliumista vaan sotkevat ne kuin sika kaukalollaan sekaisin. Ja sellaiset (siis me) arvostelevat vielä puhetta, oliko se "hyvä vai huono"...
Emme ole edes ansainneet että meille saarnataan. Ainoa mitä olemme ansainneet, on että kepillä roimittaisiin selkänahkaan niin kauan että tyhmyys erkanee ruumiista. Vaikka raamattu toteaakin ettei hullusta hulluus erkane vaikka huhmaressa survoisi. Sellaisia me kuitenkin olemme.
-
No olipas jampemainen vuodatus. :icon_lol:
Kyllä minä jossain mielessä ymmärrän, mitä Jampe yritti sanoa. Mutta toisaalta mielestäni saarnasta saa ainakin keskustella. Kuultuani eilen netistä hyvän saarnan ilostuin siitä niin paljon, että aloitin tämän ketjun.
Eihän jumalanpalvelus tietenkään mikään näytelmä ole, mutta kyllä kai siihen täytyy silti työntekijöiden valmistautua. Suntio avaa ovet, laittaa ehtoollisvälineet, kukat ja kynttilät ojennukseen. Kanttori se vasta harjoitteleekin ja harjoittaa kirkkokuoroa. Ei auta tuudittautua, että Sibelius-akatemiasta on valmistuttu vuonna nakki ja pottu ja niillä eväillä mennään. Ihan samalla tavalla papin täytyy valmistautua. Uskon kyllä juhania, että helppoa se ei ole enkä halua varsinaisesti härnätä mielipiteilläni foorumin papistoa.
Muistan yhden papin, joka katsoi aina kellosta (samoin seurakunta seurasi kellosta), että saarna kestää tarpeeksi kauan, olipa puhumista tai ei. Yleensä sitä puhumista ei tahtonut olla ja se oli niin väkisin vääntämistä kuin olla voi. Käytiinhän sitä silloinkin kirkossa, kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, mutta kyllä sitä monesti haikeana muisteltiin edellistä pappia. Siinä kun ei, anteeksi vain, tahtonut olla päätä eikä häntää. Olen kuullut myös semmoista saarnaa, jossa kyllä vaihdellaan äänenpainoa ja väliin melkein itketään, väliin huudetaan ja väliin kuiskataan, mutta vaikka kuinka yrittää kuunnella, niin mitään ei tahdo saada irti. Tulee vain sanoja peräkkäin. Sitten taas joku pappi jutustelee mukavia, mutta ei vähääkään päivän tekstistä. Tämmöisiä tulee vuodesta toiseen samalta tyypiltä. Täytyy olla hyvät virret ja raamatuntekstit, että vakiokalusto viitsii raahata luunsa kirkkoon.
Sanokaa vain, että vika on kuulijassa, mutta minä väitän, että kyllä niillä puheillakin on eroja.
-
Nyt otti ohraleipä. Olen Jampen kanssa samaa mieltä.
Eikä siinä vielä kaikki, vaan ainakin puolet Jampen viestistä kuin omasta kynästäni.
Näin Kotimaasta, että Viljo Porkola on kuollut. Eilen luin iltalukemisena hänen kirjaansa Laista evankeliumiin, enkä ensimmäistä kertaa. Pääsin lähes puoleenväliin. Jälleen kerran tuntui siltä kuin lukisi jännitysromaania: kuinkahan tässä käy. Mieleen tuli, että kyllä tästä asiasta saarnaamista riittää, kun se ei mene kaaliin ei sitten millään. Vieläköhän on katekismussaarnoja? Olisipa!
On hyvä, että saarnaaja tai puhuja hallitsee puhe-esityksen keinot. Se ei kuitenkaan ratkaise. Joskus muodollisesti avuton ja sisällöltäänkin varsin yksinkertainen ja niukka puhe osuu ja uppoaa. Se on lahja, jonka joskus saan.
Mt
-
Olin eilen kirkkotilaisuudessa, jossa puhuja (nuori naispappi) muutaman hiljaisen hetken jälkeen sanoi puheensa lopuksi: "Nyt minulla ei ole enää mitään sanottavaa." Moinen rehellisyys tuntui ihan arvostettavalta. Moni olisi jatkanut sinnikkäästi puhumista, vaikka sanottava olisi jo aikaa sitten loppunut. :icon_confused: Kyseessä ei kuitenkaan ollut siis saarna.
-
Voisin jotenkuten ja nipinnapin, lukuisilla täsmentävillä reunaehdoilla mieltää sen että saarnan jälkeen pohditaan sen sisältöä ja imeskellään sitä vähän pitkin viikkoa ja jos sieltä sitten löytyy joku: "ei perskeles, onkohan tuo asia ihan noin?" -elämys, niin sillä tavalla SISÄLTÖÄ voisi arvioida. Sekin ehdottomasti sitten sillä tavalla että peilataan sanottua kirkon tunnustukseen eli kirkon yhteiseen uskoon ja raamattuun. Mutta tässä tulee nyt sellainen kompastuskivi, että joka mies luulee ymmärtävänsä Raamattua ja osaavansa tulkita sitä. Varsinkin jos on ns. "uskovainen" niin sellainen vasta kuvitteleekin olevansa suuri asiantuntija ja siinä mennään päin seiniä niin että pää kolisee.
Mutta sitä en ymmärrä enkä hyväksy, jos arvostellaan puhetapaa, esiintymistä, puheen rakennetta, puhujan ääntä, pukeutumista, ulosantia tai ulkoista habitusta tms. Jos puhe tuntuu esim. "kuivalta" tai vaikkapa "liian opilliselta" niin silloin vika on kuulijassa kun kuulija ei kuuntele SISÄLTÖÄ vaan istuu tuomarina arvostelijan paikalla. Sisältöönkin voi ottaa jonkin kannan tai siitä voi muodostaa ajatuksen kun asiaa on tutkinut ja miettinyt esim. viikon ahkerasti, silloinkin todella varovasti!
Suurin typeryys ihmiselle on kirkon portailla paukauttaa suustaan tyhmyys joka arvostelee kuultua saarnaa tai saarnaajaa. Toinen yhtä tyhmä on istuessa kuulijanpenkissä, -nyökytellä hyväksyvästi päätään saarnaajan sanomisille tai hokea aamenta. Ikäänkuin esittää että on jo rajukin asiantuntija näissä asioissa ja heti korvakuulolta pystyy heittämään tuomion, menikö pappi vikaan vaiko oikeaan...
Ja ne puhujien ilmoittamiset etukäteen... -mietitääs oikeasti mihin sitä tietoa tarvitaan? :017:
-
Voisin jotenkuten ja nipinnapin, lukuisilla täsmentävillä reunaehdoilla mieltää sen että saarnan jälkeen pohditaan sen sisältöä ja imeskellään sitä vähän pitkin viikkoa ja jos sieltä sitten löytyy joku: "ei perskeles, onkohan tuo asia ihan noin?" -elämys, niin sillä tavalla SISÄLTÖÄ voisi arvioida. Sekin ehdottomasti sitten sillä tavalla että peilataan sanottua kirkon tunnustukseen eli kirkon yhteiseen uskoon ja raamattuun. Mutta tässä tulee nyt sellainen kompastuskivi, että joka mies luulee ymmärtävänsä Raamattua ja osaavansa tulkita sitä. Varsinkin jos on ns. "uskovainen" niin sellainen vasta kuvitteleekin olevansa suuri asiantuntija ja siinä mennään päin seiniä niin että pää kolisee.
Mutta sitä en ymmärrä enkä hyväksy, jos arvostellaan puhetapaa, esiintymistä, puheen rakennetta, puhujan ääntä, pukeutumista, ulosantia tai ulkoista habitusta tms. Jos puhe tuntuu esim. "kuivalta" tai vaikkapa "liian opilliselta" niin silloin vika on kuulijassa kun kuulija ei kuuntele SISÄLTÖÄ vaan istuu tuomarina arvostelijan paikalla. Sisältöönkin voi ottaa jonkin kannan tai siitä voi muodostaa ajatuksen kun asiaa on tutkinut ja miettinyt esim. viikon ahkerasti, silloinkin todella varovasti!
Suurin typeryys ihmiselle on kirkon portailla paukauttaa suustaan tyhmyys joka arvostelee kuultua saarnaa tai saarnaajaa. Toinen yhtä tyhmä on istuessa kuulijanpenkissä, -nyökytellä hyväksyvästi päätään saarnaajan sanomisille tai hokea aamenta. Ikäänkuin esittää että on jo rajukin asiantuntija näissä asioissa ja heti korvakuulolta pystyy heittämään tuomion, menikö pappi vikaan vaiko oikeaan...
Ja ne puhujien ilmoittamiset etukäteen... -mietitääs oikeasti mihin sitä tietoa tarvitaan? :017:
Mutta sitä en ymmärrä enkä hyväksy, jos arvostellaan puhetapaa, esiintymistä, puheen rakennetta, puhujan ääntä, pukeutumista, ulosantia tai ulkoista habitusta tms.
En tarkoittanut varsinaisesti arvostella ulkoista olemusta, vaan sitä, että saarnaan valmistautumattomuutta yritetään peitellä näillä vippaskonsteilla. Teenpä vertauksen, jotta ymmärrät, mitä tarkoitan. Itse olin lukiossa historian kokeessa. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa historia, enkä osannut edes vastata kaverille, kun hän kysyi, joko olemme käsitelleet autonomian ajan. Hepreaa mikä hepreaa! Historian koe oli essee-tyyppinen. Niinpä minä käytin kokeeseen kaikki ainekirjoituksen taitoni ja kirjoitin yhden sivun pituisen vastauksen. Perässä oli 0 p (lue nolla pistettä). Sille muodolle on ihan sama, jos sisällöstä ei löydy mitään. Minä siis todellakin yritin peitellä vastauksen muodolla sitä, että en ollut lukenut kokeeseen enkä tunnille, enkä kuunnellut tunnilla.
Suurin typeryys ihmiselle on kirkon portailla paukauttaa suustaan tyhmyys joka arvostelee kuultua saarnaa tai saarnaajaa. Toinen yhtä tyhmä on istuessa kuulijanpenkissä, -nyökytellä hyväksyvästi päätään saarnaajan sanomisille tai hokea aamenta.
Olen samaa mieltä.
Sisältöönkin voi ottaa jonkin kannan tai siitä voi muodostaa ajatuksen kun asiaa on tutkinut ja miettinyt esim. viikon ahkerasti, silloinkin todella varovasti!
Olisitpa kuullut erään kirkkoherran saarnoja vuodesta toiseen.
-
---
Näin Kotimaasta, että Viljo Porkola on kuollut. Eilen luin iltalukemisena hänen kirjaansa Laista evankeliumiin, enkä ensimmäistä kertaa. Pääsin lähes puoleenväliin. Jälleen kerran tuntui siltä kuin lukisi jännitysromaania: kuinkahan tässä käy. Mieleen tuli, että kyllä tästä asiasta saarnaamista riittää, kun se ei mene kaaliin ei sitten millään.
---
Mt
Voisitko tarkentaa, mikä tässä oli pointti.
-
Kyllä minä ymmärrän Pirska mitä tarkoitat! Käytän vaan vähän tietoisestikin retoriikkaa.
Mutta hyvistä saarnaajista; -kuunnelkaapas allaolevasta linkistä sisällöllisesti kaksikin ajattelemisen aihetta antavaa saarnaa, jos kielitaito piisaa! vanhoja ihmisiä, elämää nähneitä, joilla on sanottavaa!
ps. -sisällöllisesti!
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=65&t=&a=2437
-
Viime viikon Kirkko ja Kaupunki - lehdessä oli juttua siitä miten pappi näköjään jättää sakastiin kaiken tietonsa ja välillä järkensäkin, astuessaan seurakuntasaliin. Jotta vaan kukaan ei pahastu, näet. Eihän sen niin tarvitse mennä.
Saarna on tekstin eksegeesi - näin on minulle joskus opetettu. Ei nyt eksegetiikan luento, eipä ei. Mutta kovasti riittää pureskeltavaa, milloin pappi ensinnäkin pysyy tekstissä, ja siitä jotakin opettaa - sitä eksegeesiä, niin. Sitä ne kyllä kuulemma pelkäävät tehdä, ja viimeistään ottaa esille eri lukutapoja ja mahdollisia tulkintoja, ja tutkia kai pitäisi, jotta syystäkinkö.
Paras kuulemani saarna alkoi: "En ymmärtänyt itse tekstistä mitään, ennen kuin ylopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan kurssilla opin, mitä nämä sanat juutalaisille merkitsivät, ja mikä merkitys tällä sanonnalla on tuon ajan heprealaisessa kultturissa ollut." Istuin ihan hievahtamatta - koko evankeliumiteksti sai uuden merkityksen, se oli itselleni ollut aina hankala kuin mikä, ja nyt käsitin sen. Ei se ollut mitenkään mystinen, mutta tietyt sanonnat tarkoittivat muuta kuin meidän kulttuurissamme ja siten itseluettuna lopputulos oli kyllä ihan omituinen.
Laki ja evankelimi - niinpä. Suurtahan on jos kaiken saa yhden sunnuntain saarnaan - riittäisikö sentään että kokonaisuutena kirkon opetuksen tulisi nämä kattaa. Mistä revit jompaa kumpaa jos sitä ei tekstissä ole? Kerrallisesti kai paljon vähempi riittää - kunhan on asiaa. Jos lähtiessäni ymmärrän Raamattua paremmin kn saapuessani on saarna täyttänyt tehtävänsä minn kohdallani - tanssikoon pappi vaikka ripaskaa.
Sen haluaisin kylläkin tietää, mitä "asiaan" kuuluu meidän seurakunnan ikonikurssi tai papin mummin hautajaiset tai pikkupoju joka ei osannut solmia kengännauhaa? Kysyin tätä, ja minua valistettin: Saarnaan kuuluu homiletiikan viimeisen huudon mukaisesti aina liittyä jonkin arkisen asian jotta ihmiset huomaavat että näin on myös meidän elämässämme. Niin siis aloitetaan tämmöisellä. Toivottavasti kohta kuulemme seuraavan homileettisen huudon.
-
[quote author=Jampe link=topic=1779.msg56421#msg56421 date=1272303385
Mutta hyvistä saarnaajista; -kuunnelkaapas allaolevasta linkistä sisällöllisesti kaksikin ajattelemisen aihetta antavaa saarnaa, jos kielitaito piisaa! vanhoja ihmisiä, elämää nähneitä, joilla on sanottavaa!
ps. -sisällöllisesti!
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=65&t=&a=2437
[/quote]
Sori mutta siis mistä? Minä löysin vain jonkin "liv på mitt ö" -dokkarin. Mihin siitä pitää edetä jotta löytää ne saarnat? Kultur - vai?
-
Kyllä minä ymmärrän Pirska mitä tarkoitat! Käytän vaan vähän tietoisestikin retoriikkaa.
Mutta hyvistä saarnaajista; -kuunnelkaapas allaolevasta linkistä sisällöllisesti kaksikin ajattelemisen aihetta antavaa saarnaa, jos kielitaito piisaa! vanhoja ihmisiä, elämää nähneitä, joilla on sanottavaa!
ps. -sisällöllisesti!
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=65&t=&a=2437
Interessant! Jag förstår nästan allt.
-
Seitsemässä veljeksessä kuvailtiin hyvä saarna sellaiseksi, että ensin maalaillaan helvetin kauhut niin, että vaimoväki pelästyy, ja sen jälkeen taivaan ilo niin, että ukkojenkin leuka järkähtää ja silmät kostuu.
-
Seitsemässä veljeksessä kuvailtiin hyvä saarna sellaiseksi, että ensin maalaillaan helvetin kauhut niin, että vaimoväki pelästyy, ja sen jälkeen taivaan ilo niin, että ukkojenkin leuka järkähtää ja silmät kostuu.
Tästä on tehty väitöskirja, jonka aiheena on poliittisen puheen ja saarnan vertailu. Sen mukaan molemmat noudattavat samaa kaavaa, jonka Pena kuvasi yllä, ei se mitään niin tekee Sarasvuokin.
-
[quote author=Jampe link=topic=1779.msg56421#msg56421 date=1272303385
Mutta hyvistä saarnaajista; -kuunnelkaapas allaolevasta linkistä sisällöllisesti kaksikin ajattelemisen aihetta antavaa saarnaa, jos kielitaito piisaa! vanhoja ihmisiä, elämää nähneitä, joilla on sanottavaa!
ps. -sisällöllisesti!
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=65&t=&a=2437
Sori mutta siis mistä? Minä löysin vain jonkin "liv på mitt ö" -dokkarin. Mihin siitä pitää edetä jotta löytää ne saarnat? Kultur - vai?
Se oli juuri se kuten Pirska sanoi! Lyssna på vad dom äldre har att säga! :kahvi:
-
Interessant! Jag förstår nästan allt.
Samma här! Tänk att det ännu finns sådana människor som lever på det här sättet! Utan el och vattenanslutningar, isolerad nästan mitt i Kvarken! Det är just som redaktören sa att det sku vara hälsosamt för oss alla, att bo där ett par veckor med dom!
-
[quote author=Jampe link=topic=1779.msg56421#msg56421 date=1272303385
Mutta hyvistä saarnaajista; -kuunnelkaapas allaolevasta linkistä sisällöllisesti kaksikin ajattelemisen aihetta antavaa saarnaa, jos kielitaito piisaa! vanhoja ihmisiä, elämää nähneitä, joilla on sanottavaa!
ps. -sisällöllisesti!
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=65&t=&a=2437
Sori mutta siis mistä? Minä löysin vain jonkin "liv på mitt ö" -dokkarin. Mihin siitä pitää edetä jotta löytää ne saarnat? Kultur - vai?
Kuvan alapuolella on nuoli ja teksti, jossa lukee Vinterliv på min ö. Klikkaa sitä tekstiä hiirellä, niin kuulet puhetta. Jos olet laittanut läppärisi äänettömälle, niin käy laittamassa äänet päälle.
-
Tuli vielä noista puhujien ilmoittamisista ja saarnaajien valikoimisista mieleen yksi asia. Eräässä nimeltämainitsemattomassa herätysliikkeessä ainakin on systeemi, että kirkkoon ei mennä, jos siellä ei ole heikäläinen saarnaamassa. Ilmeisesti sitä on myös valvottu heidän joukossaan, ja tämmöistä valikointia en minäkään voi hyväksyä.
-
Samma här! Tänk att det ännu finns sådana människor som lever på det här sättet! Utan el och vattenanslutningar, isolerad nästan mitt i Kvarken! Det är just som redaktören sa att det sku vara hälsosamt för oss alla, att bo där ett par veckor med dom!
Monethan toteuttavat tämmöistä elämäntapaa kesämökillään, jossa ei ole mukavuuksia. Tosin näiden mainitsemiesi luona olisi vielä lehmien käsinlypsyä ekstrana. Kuulostivat olevan aika tyytyväistä porukkaa.
-
Tuli vielä noista puhujien ilmoittamisista ja saarnaajien valikoimisista mieleen yksi asia. Eräässä nimeltämainitsemattomassa herätysliikkeessä ainakin on systeemi, että kirkkoon ei mennä, jos siellä ei ole heikäläinen saarnaamassa. Ilmeisesti sitä on myös valvottu heidän joukossaan, ja tämmöistä valikointia en minäkään voi hyväksyä.
Juu, elikkäs vanhoillislestadiolaisuudessahan tätä tämmöistä on. Ei virallisesti mutta lukuisista käytännön tilanteista olen sen itsekin huomannut. Kirkkoon mennään kun siellä on uskovainen (=meikäläinen) pappi. Muuthan papit ovat pelkkiä uskontolaitoksen virkamiehiä...
Äärittapauksia löytyy tuosta ilmoittelusta vielä siinäkin että mainostellaan "herätyskokous" tai "armolahja"-kokous. yms. Siinähän ihminen ottaa päätettäväkseen mitä Jumala tulee tekemään kokouksessa. MInusta semmoinen ei osoita hurskautta vaan pikemminkin suurta röyhkeyttä ja pyhän tuntemisen puutetta.
Mutta nuo ovat ääriesimerkkejä. Totta puhuen en näe mitään tarkoitusta mainostaa etukäteen kuka on puhujana koska sillä tiedolla ei todella ole muuta käyttöarvoa kuin että voidaan valikoida puhujia. Niin on sitten suosittuja puhujia ja ei-suosittuja puhujia. Jos itse olisin puhuja/pappi, niin minua oksettaisi olla ns. "suosittu" pappi, niin että paljon mieluummin olisin sellainen pappi jota kukaan ei halua tulla kuulemaan. Se on paljon parempi.
No tietty sellainen poikkeus että jos jotakin ihan kauheasti kiinnostaa tietää mitä joku lähetti sanoo tuodessaan terveisiä ulkomailta niin sen voisi ilmoittaa koska mainittua viestiä ei ehkä kukaan muu voisi välittää tai sen mieluiten kuulisi sellaiselta joka on ollut itse paikan päällä.
Hengelliset puheet, saarnat yms. taasen minusta kuuluisikin olla niin, etti niiden puhujia tiedettäisi etukäteen. Lehteen voisi ainoastaan panna ilmoitus: "Seurat" ja perään paikka, kellonaika sekä järjestävä taho. Muita tietoja ei tarvita mihinkään. Kaikki ne vain vääristävät kuvaa miksi niitä edes järjestetään. Ihmiset helposti kuvittelevat että ne ovat jotain viihdettä tai huvitusta jota joku järjestää heidän viihdyttämisekseen.
-
Hengelliset puheet, saarnat yms. taasen minusta kuuluisikin olla niin, etti niiden puhujia tiedettäisi etukäteen. Lehteen voisi ainoastaan panna ilmoitus: "Seurat" ja perään paikka, kellonaika sekä järjestävä taho. Muita tietoja ei tarvita mihinkään. Kaikki ne vain vääristävät kuvaa miksi niitä edes järjestetään. Ihmiset helposti kuvittelevat että ne ovat jotain viihdettä tai huvitusta jota joku järjestää heidän viihdyttämisekseen.
Seurakunnan tiedottajan tavoite on saada tilaisuuksiin mahdollisimman paljon väkeä ja jos on vähäkin tunnetumpi nimi niin se vetää paremmin. Toisaalta meillä jotkut papit rakastavat omaa nimeään näkyvillä.
Seurojen yhteydessä ei tarvita puhujia, mutta käytettävä virsikirja on hyvä mainita, että tietää missä hengessä seurat järjestetään. Oikeissa seuroissa puhujia ei ole etukäteen sovittu, vaan luotetaan, että joku puhuu kuitenkin ja jos ei puhu niin luetaan ja veisataan.
-
Jampe oli sitä mieltä, ettei huonoja saarnoja ole olemassa. Minä olen eri mieltä. Olen kuunnellut saarnan, jossa evankeliumitekstin luvun jälkeen saarnaaja piti luennon Albert Einsteinista. Siinä ei viitattu mitenkään teksiin, eikä Raamattuun eikä siihen miten tämä liittyisi päivän aiheeseen. Kuuntelin tarkoin ja mielenkiinnolla, missä tulee se "villakoiran ydin", mitä saarnaaja tällä luennolla tarkoitti. Mutta sitä yhtyttä päviän tekstiin tai aiheeseen ei tullut. Ei edes ontuvaa aasinsiltaa.
-
Muistan vastenmielisen saarnan tai puheen. Oli Pitkäperjantain Ristinjuhla ja saarnamies antoi todella veren roiskua ja tihkua ja piikkikruunun pistellä. Tuli kärsimys kuvatuksi, mutta yksistään siitä puhuminen teki Jeesuksen armoteosta vain inhimillisen tragedian.
Puhuja oletti että kaikille ovat Pääsiäisen tapahtumat tutut ja pidättäytyi vain vereen.
Päälle laulettiin Golgatan veressä voima on.
Aiheesta olisi saanut vaikka kuinka hyvän saarnan.
-
Keskustelu taitaa hiljotellen lipua huonojen saarnojen kuvailemiseen. No, olin vähän samalle asialle ryhtymässä muistaessani erään sanainspiraatioon luottavan miehen, joka siis ei valmistanut saarnoja milloinkaan, niin hän ainakin itse ilmoitti aloittaessaan tai jossakin vaiheessa ("tätä saarnaa ei ole valmistettu"). Eiikä se Henki oikein ollut aktiivitilassa ainakaan kun osuin kuulolle, tai muuten vaan ei sana avautunut, ei avautunut.
Kävi niin että aloin katsoa milloin on hänellä saarnavuoro ja suosisti kuuntelin radiota silloin.
Minulla oli hyvä ystävä joka oli kahden seurakuntapapin tytär -- no olisi kai yhä mutta maailma vierottaa kun ei pitkään aikaan tavata. Sanoi että on hirvittävää puuhaa, saarnanteko. Täällä taitaa olla enempi maallikkoväkeä. Jäin mietiskelemään kuinka sitten valmistetaan se hyvä saarna? Paljossakohan papit käyttävät hyödykseen vanhoja saarnakokoelmia? Pirska minulle vinkkasi muutamaa ja tilattu on. Paljossakohan tuo direktiivi sitoa juuri tähän päivään on ymmärretty niin että sieltä täytyy vättämättä löytyä jokin ajankohtaistapahtuma? Mitä niillä matka- lapsi- tai luontokokemustarinoilla siinä tekee, jos ne on vain kuin siitä pakosta mukana, että sattuipa viime viikolla? Että se tulee ensin, ja sen jälkeen saarna- joka on kyllä siellä missä itse käyn useasti oikeinkin hyvä.
-
Sanainspiraatioon taitaa päteä sama kuin taiteen tekoon. Sehän on sanonnan mukaan 10% inspiraatiota ja 90% perspiraatiota. Sanainspiraation päälle pitäisi varmaan tehdä tosissaan hikistä sana-aherrusta ennen kuin saa hyvän saarnan aikaan.
-
No joh. Minä olen koko päivän perspiroinut kun pitäisi osata sanoa jotakin asioista jotka ovat kuin itsestäänselviä eivätkä yhtäkkiä olekaan.
Itse joskus hämmästyn kun saarnan kuultuani jostakin, joka on jo turtunut hokemaksi asti kuulen jotakin mitä en todella tiennyt, en olisi ikimaailmassa itse ymmärtänyt ja tuskin tullut ajatelleeksi että näin. Suuret totuudet taitavat mahtua pieneen tilaan - mutta voi sitä työn määrää kun niitä sinne pakataan. Ja moni itsestäänselvyyden perään huuteleva on löytänyt valtavat määrät yllätyksiä. Ajattelen Shinichi Suzukin kysymystä: Miksi kaikki lapset puhuvat japania? Häntä pidettiin hiukkasen heilahtaneena. "Lapset ovat japanilaisia"!? Tästä kuitenkin sai alkunsa uusi musiikkipedagogiikan muoto, josta vähän soveltaen on valtavasti iloa lapsille jotka opettelevat instrmenttiensa hallintaa.
Joskus...niin. Hämmästyttävän usein jokin josta ensin ajattelee, että no mikäs juttu tuo nyt on, kulunut fraasi, kunnolla tutkittuna onkin ihan muuta. Kai se "oli ihan muuta" - hämmästys osoittaa että siinäpä vasta saarna. Sitä oli valmistettu niin että kulunut on toinenkin paketti Omoa ja erinäisiä suihkusaippuoita.
-
Keskustelu taitaa hiljotellen lipua huonojen saarnojen kuvailemiseen. No, olin vähän samalle asialle ryhtymässä muistaessani erään sanainspiraatioon luottavan miehen, joka siis ei valmistanut saarnoja milloinkaan, niin hän ainakin itse ilmoitti aloittaessaan tai jossakin vaiheessa ("tätä saarnaa ei ole valmistettu"). Eiikä se Henki oikein ollut aktiivitilassa ainakaan kun osuin kuulolle, tai muuten vaan ei sana avautunut, ei avautunut. ---
Minäkin olen kuullut, että joillakin saarnaajilla on semmoinen käsitys, että saarnaa ei valmisteta vaan Herra antaa sanat suuhun. Tätä he perustelevat Raamatun sanalla, kun siellä sanotaan, että kun teitä viedään viranomaisten kuulusteltaviksi niin älkää huolehtiko mitä sanoisitte ... Olen ikävöivän kanssa samaa mieltä, että ei se henki tunnu olleen heidän kohdallaan kovin aktiivitilassa. On eri asia olla viranomaisten kuulusteltavana ja saarnavuorossa. Älkää vain teologit sanoko, että ei ole.
On mukavaa on lukea myös kirjoista vanhoja hyviä saarnoja. Kyllä niistäkin saa eväitä tähän päivään. Vaikka maailma on muuttunut, niin kuitenkin ihminen on samanlainen iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja lannistumisineen.
-
Pena mainitsi inspiraation. Sarjakuvassa Lassi ja Leevi, Leevi kyseli Lassilta, joko tämä oli tehnyt kotiainnen. Lassi sanoi odottavansa inspiraatiota. Leevi ihmetteli, mikä se on? Ja Lassi vastasi: Se on viimehetken paniikki. :023:
-
Saarnaaminen muistuttaa varmaan päänsisäisten prosessien kannalta kirjoittavan toimittajan työtä. Pienissä seurakunnissa se on kovaa hommaa, ei käy kateeksi. Vuosien kuluessa kehittyy toivottavasti ammattitaito, joka takaa sen, että huononakin päivänä perussaarna saavuttaa tietyn vähimmäistason.
Varmaan säännöllinen saarnatuotanto on myös lähteidensä suhteen samanlaista kuin toimittajan työ. Eihän juuri kukaan kirjoita koskaan aivan ennentekemätöntä juttua. Siitä lähdetään, että kaikki jutut on jo tehty. Nyt tehdään vain uudestaan, vähän eri näkökulmasta, vähän erilaisin esimerkein, vähän erilaiseen tyyliin. Ja jotta uudistuttaisiin, kaikki ideat varastetaan, mitä kiinni saadaan. Niille harvoille omille käy tietysti samoin, ei siitä kukaan jaksa murhetta kantaa. Hei, Tekniikan Maailmassa tehtiin 50-luvulla gramofoneista tämmönen juttu, tehdääs me samaan tyyliin noista minikannettavista. Samalla tavalla käytetään tietysti postilloita ja erilaisia saarnanjuuria, joita varmaan kiertelee pappispiireissä niin kuin lukiolaisilla aineenrunkoja.
Ja sitten on tietysti sitä tutkivaa journalismia, ei kun homiletiikkaa, joka perustuu omiin havaintoihin esimerkiksi eksegetiikasta tai yhteiskunnan ilmiöistä. Tosiasia kuitenkin on se, että ei kukaan toimittaja kirjoita tutkivaa juttua kerran viikossa eikä edes kerran kuussa, ja sama pätee varmasti saarnaajaan.
Vaikka ainekset ovat vanhoja ja moneen kertaan käytettyjä - ehkä vielä hyviksi havaittuja - on se kokonaisuus, mikä siitä sitten syntyy, uusi. Siitä pitää huolen saarnaajan persoona. Jos persoona ei vaikuta, saarnaaja lukee muiden kirjoittamaa. Se ei ole saarnaamista, vaikka jonkin postillan teksti olisi sinänsä pätevää ja ylösrakentavaista.
Kun nyt rupesin vertaamaan saarnaamista ja jutun kirjoittamista, niin yhden asian seurakunnat saisivat vielä pihistää aikakauslehtipuolelta. Se on ns. Tulossa-sivu, se viimeinen aukeama, jossa kerrotaan, miksi ensi numeroa kannattaa odottaa.
"Päivän teksti avautuu uudella tavalla, kun sitä tarkastellaan uusimman Raamatun-tutkimuksen/viime aikaisten tapahtumien/yhteiskunnallisen keskustelun valossa, väittää seurakuntapastori N. N. tulevan pyhän saarnassaan. Tule kuuntelemaan ja pane pastori lujille messun jälkeen kirkkokahveilla!"
Jos tämä tuntuu jostakin pyhäinhäväistykseltä, niin muistutan, että evankeliumi on ilosanoma. Siis uutinen. Se on journalismia jos mikä.
Mt
-
"Päivän teksti avautuu uudella tavalla, kun sitä tarkastellaan uusimman Raamatun-tutkimuksen/viime aikaisten tapahtumien/yhteiskunnallisen keskustelun valossa, väittää seurakuntapastori N. N. tulevan pyhän saarnassaan. Tule kuuntelemaan ja pane pastori lujille messun jälkeen kirkkokahveilla!"
Tungosta kirkonpenkeissä - lehtimiehet valmiina, salamavalot räpsähtelevät - Vapaa-ajattelijoiden liiton edustaja korva tarkkana, muistiinpanolehtiö sylissään - sama nähdään toisella polen kirkkoa Luther-säätiön edustajalla - prof Räisänen ja muu ikäkausiteologien rollaattoriralli pyörii keskikäytävällä kiihdyksissään, paikoista kiistellen - Paavi lähettänyt edustajansa - metropoliitta Ambrosius valaa öljyä laineille leppeine nyökkäyksineen ....
Ei. Kyllä nyt on liian vappu...ovikello soi.
-
Kerran kuulin kahden papin keskustelevan. millainen on hyvä saarna.
Se on kuin minitytön hame ollakseen kiinostava, mutta tarpeeksi pitkä
peittääkseen oleellisen
-
Uusi hyvä sana löytyi tästä ketjusta:
PERSPIRAATIO
ja
PERSPIROIDA
:109:
-
Tungosta kirkonpenkeissä - lehtimiehet valmiina, salamavalot räpsähtelevät - Vapaa-ajattelijoiden liiton edustaja korva tarkkana, muistiinpanolehtiö sylissään - sama nähdään toisella polen kirkkoa Luther-säätiön edustajalla - prof Räisänen ja muu ikäkausiteologien rollaattoriralli pyörii keskikäytävällä kiihdyksissään, paikoista kiistellen - Paavi lähettänyt edustajansa - metropoliitta Ambrosius valaa öljyä laineille leppeine nyökkäyksineen ....
Ei. Kyllä nyt on liian vappu...ovikello soi.
Tuossa tapauksessa jumalanpalvelus televisioidaan. Kun televisiokamerat viedään pois, niin kylläpä löytyy tilaa kirkkokansalle.
-
Tuossa tapauksessa jumalanpalvelus televisioidaan. Kun televisiokamerat viedään pois, niin kylläpä löytyy tilaa kirkkokansalle.
Tähän liittyy hupaisa todeksi väitetty tarina. Alttarilla olivat mikrofonit erehdyksessä jo auki - polvistuneet papit eivät sitä tienneet eikä niiden pitänyt olla, kuin vasta urkurin aloitettua alkusoiton. Mutta tulipa sitten koko Suomen vastaanotintensa eteen asettuneen hartaan Siionin tiedoksi että "Kyllä muuten näkee että televisioidaan meiltä. On koko kaupungin kräämi kirkossa" .
-
...Nilsiän kirkossa oli konfirmaatiotilaisuus. Pappi laittoi sakastissa langattoman mikrofonin rintaansa ja hän meni vessaan. Kirkkokansa kuuli mitä hän teki. :icon_surprised:
-
Jaakko Löytty kertoi kuinka Jaakko Elenius vastasi edellämainitun epäilyihin sopivuudestaan körttien sakkiin. " Kuulepas Jaakko, rima on niin korkealla että sinäkin mahdut sen alitse".
Tästä saarnasta mie olen saanut paljon.
voimia juhanille, suvun vanhimmalle ja onnea tuleville juhlille, siunaustilaisuuteen, omille synttäreillesi ja Kiuruvedelle !
-
Palasydäminen saarnaaja Niilo Yli Vainio vainaa joskus yritti tehdä saarnaa kuten nyky pappimme.
Hän laittoi alkutekstin.
Viivas sen yli.
Mietti ja rukoili tunnin tai kaksi.
Mietti
laittoi paperille: Ja tulta perään.
-
Hyvä saarna ?
-Puhutteleva, kenties.
-Eläviä sanoja matkalaisille
-Saa ajattelemaan
-Aukeaa
-Ihmetyttää ja mietityttää, silti selkeää
-Ehkä jotain noista tai sitten kaikkea tuota.