Eilisessä Horisontissa (Kirkon tiedotuskeskuksen kirkkoja ja uskontoa käsittelevä ohjelma Yleradio 1:ssä) haastateltava, jonka nimeä en ehtinyt rekisteröidä, otti kantaa "vihapuheeseen" - leimaavaan, stigmatisoivaan tai tuomitsevaan puheeseen vähemmistöjen tai oikeudettomien ryhmien lähimmäisistä.
Varsin ronskeihin teksteihin voikin törmätä joissakin kristillisissä foorumeissa ja medioissa. Osaan lukijoista leimaava kirjoittelu vaikuttaa kirkosta vieraannuttaen ja evankeliumin kuulemiselle esteitä rakentaen.
Varmasti useimpiin lukijoihin stereotyyppisesti lähimmäisiä käsittelevät tekstit vaikuttavat paradoksaalisesti raitistaen, havahduttaen. Mutta entä erityisen herkkään, vaikutteille alttiiseen ja tiivin lahkomaisen ryhmän tai johtajan ohjauksessa olevaan? Mikä on vastuu "vihapuheen" seurauksista?
Laitan lopuksi muutamia "mietoja", "asiallisia" ja painokelpoisia esimerkkejä vähemmistöjen lähimmäisten luonnehdinnoista. Kirkon&kaupungin yleisönosastolta, josta varmasti todella valitettavat tekstit suodatetaan. Paperilehden lisäksi nämä kristittyjen kirjoitukset on julkaistu verkkosivuilla, mistä julkaisupäivämäärät:
- 19.6.06 "ei se ole normaalia ihmisen toimintaa, kun kaksi partaista ”äitiä” saati peruukkiin pukeutuvaa ”isiä” suutelee ja pakottaa ”lapsensa” osallistumaan heidän piirinsä marsseihin,"
- 25.4.06 "koska nainen on näin hillitön ja sekä itselleen että lapselleen vaarallinen, hänen täytyisi saada laillinen keinosiemennys. Lakia siis tarvitaan suojelemaan naista vastuuttomalta käyttäytymiseltään"
- 28.4.06 "Ehkäpä kaikki Suomen naiset tulisi steriloida ja marssittaa vuosien odotuksen jälkeen laboratorioon, jotta taatusti odotetulta lapselta ”ei tule rakkautta puuttumaan”? Moinen rakkaus-pulputus on rikinkatkuista kuin kylpyammeessa kupliminen."
- 9.5.06 "homopari tarkoittaa kahta saman sukupuolen ihmistä, jotka jostain syystä haluavat matkia normaalipariskuntia, kuvitellen toista naiseksi ja toista mieheksi"