Kirjoittaja Aihe: Körttiläisyys ennen ja nyt  (Luettu 53278 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Körttiläisyys ennen ja nyt
« : 16.05.15 - klo:18:37 »
Olen viimeisten kuukausien aikana lukenut paljon herännäisyyden historiaa. Lähinnä kiinnostukseni kohteena on ollut herännäisyyden historia 1800 luvun alkupuolelta jonnekin 1850-luvun jälkipuoliskolle, johon aikaan sijoittuvat körttiläisyyden tunnetuimmat vaikuttajat Paavo Ruotsalainen, Jonas Lagus ja Niilo Kustaa Malmberg.
Olen lukenut mm. useita Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja, jotkut niistä olen jo aiemminkin lukenut.
Tutkimusmatkani jatkuu edelleen.
Tarkoitukseni on jonkin verran tutustua myös evankeliseen herätysliikkeeseen, jonka nokkamiehenä oli Hedberg.
Eri herätysliikkeiden johtajat olivat toisinaan varsin kovasanaisia toisiaan kohtaan. Luultavasti monet riidat johtuivat puhtaista väärinkäsityksistä ja turhista ennakkoluuloista.

Paavon lapsista ainakin Eeva jatkoi Paavon edustamassa uskossa. Hänen jälkeläisilleen kirjoittama hengellinen testamentti tuntui minusta edustavan juuri samaa uskoa, jota Paavokin edusti. Eevan tytär ja tyttären tytärkin ymmärtääkseni jatkoivat samoilla linjoilla.

Sellainen jännä yksityiskohta, että eräässä teoksessa mainittiin Eevan tyttärentyttären olleen sitä mieltä, että 1900-luvun alun herännäisyys oli jo sen verran kaukana alkuperäisestään, että hän enemmän arvosti tuon aikaista helluntailaisuutta Suomessa.

Väkisinkin tulee välillä verrattua Paavon, Jonaksen ja Niilo Kustaan edustamaa uskonkäsitystä nyky-körttiläisyydessa vallitseviin käytöntöihin ja tapoihin.

Henrik Renqvist vastusti ymmärtääkseni kaikenlaista kielillä puhumista. Paavon tytär Eeva taasen puhui kielillä. Paavon suhtautumisen periaate kielilläpuhumiseen oli mielestäni varsin terve. Jos Paavo katsoi kielilläpuhujan olevan oikealla asialla, hän salli sen. Jos Paavo koki kielilläpuhumisen epäterveeksi, hän monesti puuttui siihen ja kielsi sen. Joskus Paavo jopa kysei neuvoa kielillä puhuvilta ihmisiltä, joiden hän koki saavan viestejä Jumalalta.
Jos oikein ymmärrän, nykyään körttiläisyydessä ollaan kielillä puhumisen suhteen samoilla linjoilla, kuin Henrik Renqvist oli Paavon aikoihin.

Paavo puhui paljon sielun autuuden asioista. Hän silloin tällöin kyselikin eri ihmisiltä suoraan, että mikä näiden sielun tilansa on. Onko ihmisten passi kunnossa, eli onko Hengen todistusta sisikunnassa. Paavo painotti sitä, että Hengen todistus se olla piti. Jonas Laguskin kirjeissään kirjoitteli, että tuohon tilaan tuli pyrkiä ja sitä Jumalalta jatkuvasti anoa.
Nykyään körttiläisyyden piirissä tilanne on tässä suhteessa täysin päinvastainen: tuollaista ei saa keneltäkään kysyä.

Jatkan pohdintaani ...

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #1 : 16.05.15 - klo:18:55 »
On hienoa, Kyösti, että olet paneutumassa herännäisyyteen. Toivottavasti löydät samat elämän aarteet ja avut kuin minä.

En tiedä  missä määrin körtit suvaitsevat armolahjoja, mutta luulen niiden raittiin käytön Jumalan kunniaksi olevan sopivaa. Hyväksyttyähän on vaikkapa johtajuus, opetusvirka ( papit ).  Omassa kammiossa sopii minusta rukoilla sanoin, kielin tai huokauksin. Mystikot opettavat että parempi ilman sanoja. Jumala tietää kyllä tarpeemme.
Kiitos ja ylistys tekee omalle sielulle hyvää.

Körttiys on elämää ajassa, yhteisvastuu ja lähimmäisyys etunenässä mennen. Kukin voimiensa ja taitojensa mukaan.





Siis, saihan tähän muutkin kirjoittaa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #2 : 16.05.15 - klo:18:59 »
Ihmisten sieluntilasta puhuminen ei mahdollisesti ollut kovin vierasta körttiläisyyden alkuaikoina ainakin 1850-luvun jälkipuoliskolle asti. Jonas Laguksen kirjeissä monesti kannetaan huolta siitä, että loppujen lopuksi kovin harva ihminen ja harva pappi kulkee sitä tietä, jonka mm. Paavo, hän ja Niilo Kustaa olivat löytäneet. Suuret herätykset laantuivat.

Körttiläisyydessä oli keskeisellä sijalla se, että ihminen on Jumalan edessä kurja syntinen, jonka tehtävä on pyytää kaikkea hengelliseen elämäänsä tarvittavia asioita Kristukselta ja odottaa kärsivällisesti niin kauan, kuin saa Kristuksen kohdata tavalla taikka toisella. Mieleen tulee ortodoksikirkossa joidenkin harjoittama Jeesuksen rukous: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä".  Kun sitten saadaan lyhyeksi taikka pidemmäksi aikaa tuntea Herran läsnäoloa, ei jäädä siihen läsnäoloon lepäämään, vaan edelleen jatketaan Herran nimen avuksi huutamista. Jotain tällaista oli näiden alkuajan körttiläisten usko.

Körttiläiset joutuivat ongelmiin monien kirjon johtajien ja maallisten virkamiesten kanssa, koska he halusivat elää oman uskonsa mukaan. Monet papit ja virkamiehet eivät tätä hyväksyneet ja nostivat oikeusjuttuja körttiläisiä vastaan.
Kun vertaan näitä alkuajan körttiläisten vastustajia nykyajan körttiläiseen liikkeeseen, niin minulle väkisinkin tulee sellainen kuva, että menneen ajan körttiläisten vastustajat pitivät eri tavoin kiinni kristillisestä uskosta enemmän, kuin körttiliike nykyään.



Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #3 : 16.05.15 - klo:19:05 »
On hienoa, Kyösti, että olet paneutumassa herännäisyyteen. Toivottavasti löydät samat elämän aarteet ja avut kuin minä.

Nämä elämän aarteet lähinnä kiinnostavatkin minua körttiläisyydestä. Haluaisin löytää sen saman Jumalan, jonka mm. Paavali, Luther, Paavo, Jonas Lagus ja seppä Högman olivat löytäneet.


Siis, saihan tähän muutkin kirjoittaa ?

Olisi mukava, jos keskustelua syntyisi varsinkin "alkuajan" körttiläisyyden uskonkäsityksestä, miksei myös kaikesta muustakin, mikä siihen liittyy ja mikei myös nykykörttiläisyydestäkin.

Poissa Felix

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 145
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #4 : 16.05.15 - klo:19:26 »
Todella paljon kiitoksia. Olen pohtinut körttiläisyyden ja alkuperäisen lestadiolaisuuden yhtymäkohtia jälleen sain aarteita. Kiitos vielä.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #5 : 16.05.15 - klo:19:40 »
Tekstini sisältävät välillä kritiikkiä nykykörttiläisyyttä kohtaan, mutta älköön siitä pahastuttako.

Körttiläisyys oli ennen paljolti tavallisten kansanmiesten vetämä liike. Olihan liikkeen "pääjohtaja" enemmän ja vähemmän oppimaton kansanmies, talonpoika. Toki myös oppineita henkilöitä myös tuli mukaan.

Nykyään kirkossamme on 5 eri herätysliikettä. Itse tunnen näistä vain herännäisyyttä ja viidesläisyyttä ja ns. vapaita suuntia Suomessa. Kun vertaan tuota alkuajan herännäisyyttä nykyajan tuntemiini uskonnollisiin suuntauksiin, niin minusta tuntuu siltä, että eniten menneen ajan herännäisyyttä edustaa nykyään kirkon viides herätysliike, joskin sekin varsin puutteellisesti.
Vapaissa suunnissa tosin kysellään paljon ihmisen henkilökohtaisen uskon perään ja että "oletko uskossa?", mutta kovin kaukana nekin minusta tuntuvat olevan siitä ideologiasta, jota alku-körttiläisyys hengellisessä mielessään oli.

Kun vertaa nykyajan herännäisyytta ja sitä "alku-körttiläisyyttä", niin minusta tuntuu siltä, että monet uskon elämään tavalla taikka toisella liittyvät asiat ovat aikojen saatossa kääntyneet varsin päinvastaisiksi: ne asiat, mitä ennen pidettiin mitä suurimpina hyveinä, ovat nykyään paheita - ja päinvastoin.

Kun luen tätä Ruotsalaisen, Laguksen ym. henkilöiden historiaa ja vertaan sitä nykyiseen aikaamme ja sen kristillisyyteen niin paha olo siitä tulee: en juurikaan löydä yhtymäkohtia.
Oma tilanteeni on se, että oman sielun autuuden asiat ovat sen verran pinnalla ja huolestuttavat, että ei enää jaksa keskittyä kovinkaan paljon ns. maallisiin asioihin. Toki tunnen itseni, että jos sielun asiat eivät huolestuttaisi, niin hyvää hyvyyttäni en herännäisyyden historiaa opiskelisi enkä muutenkaan hengellisiin olisi kallellaan.
Kaveri-ja tuttavapiirissäni on hyvin paljon uskovaisiksi-itseään-uskovia-ihmisiä, mutta keskustelunaiheet tuntuvat pääosin olevan ns. maallisia asioita. Kaikilla tuntuu nuo sielun autuuden asiat olevan niin kunnossa, että niistä ei jakseta puhua.
Näinollen minulla ei kovin paljon tunnu olevan yhteistä tässä suhteessa tuttavapiirini kanssa.
Se, mitä kuitenkin jotenkin kaipaan olisi päästä edes silloin tällöin sellaisiin körttiseuroihin, joissa
 - olisi sielunsa hädässä Jumalaa etsiviä ihmisiä
 - joissa ei Raamattua pidetä pahana kirjana, eikä esim. Raamatun mukana oloa pidetä pahana
 - keskityttäisiin yhteiskunnallisten asioiden sijasta vain hengellisyyden ytimeen, eli Kristukseen ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, jolloin ei jäisi aikaa toisuskoisten uskon ihmettelemiseen
 - ja jos mukaan tulisi joku väkevä veli, ei häntäkään tyrmättäisi, koska väkevä velikin tarvitsee tulla herätykseen

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #6 : 16.05.15 - klo:20:01 »
Todella paljon kiitoksia. Olen pohtinut körttiläisyyden ja alkuperäisen lestadiolaisuuden yhtymäkohtia jälleen sain aarteita. Kiitos vielä.

Tuo olisi varmasti myös mielenkiintoinen pohdinta-asia.

Jossain vaiheessa elämääni Viisveisaajan kanssa kävin lestadiolaisten tilaisuuksissa: valtavasti väkeä ja keski-ikä oli varsin nuori. Ainakin kerran olen Viisveisaajan kanssa ollut heidän kesäjuhlillaan, ehkä useamminkin. Eräässä lestadiolaiskokoontumissalissa (joka oli valtavan suuri) oli tapana kuunnella L-L. Lestadiuksen saarna. Jotenkin pidin niistä. Tuntuivat varsin rukiiselta tekstiltä. Kuinka paljon lie lestadiolaisuus muuttunut sitten Lestadiuksen aikojen?

Rukoilevaisuus ja evankelisuus ovat ainakin vielä minulle varsin tuntemattomia liikkeitä, vaikka jonkin verran Hedbergin tekstejä olenkin lukenut. Jossain vaiheessa olisi kiva niihinkin tutustua.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #7 : 16.05.15 - klo:21:09 »
Ainakin kerran olen Viisveisaajan kanssa ollut heidän kesäjuhlillaan, ehkä useamminkin. Eräässä lestadiolaiskokoontumissalissa (joka oli valtavan suuri) oli tapana kuunnella L-L. Lestadiuksen saarna. Jotenkin pidin niistä. Tuntuivat varsin rukiiselta tekstiltä. Kuinka paljon lie lestadiolaisuus muuttunut sitten Lestadiuksen aikojen?

Rukoilevaisuus ja evankelisuus ovat ainakin vielä minulle varsin tuntemattomia liikkeitä, vaikka jonkin verran Hedbergin tekstejä olenkin lukenut. Jossain vaiheessa olisi kiva niihinkin tutustua.

Esikoislestadiolaiset aloittavat seuransa lukemalla Laestadiuksen saarnan. Ovat kovia, kuten kaikki saarnat tuohon aikaan. Ajat muuttuvat ja meno sen mukana. Nykyään kaidat tiet on asvaltoitu ja levitetty hyviksi ajaa. Laestadiolaisuus on jakautunut 28 eri liikkeeseen ja mikään niistä ei varmasti edusta enää alkuperäistä, kuten ei mikään mukaan herätysliike. Hengellisillä liikkeillä on eritynen ominaisuus siins, että ne voivat myös yhtyä eikä vain jakaantua. Jonkun karismaattisen johtajan kuoltua on hänen liikkeensä liittynyt toiseen samaan ryhmään kuuluvaan liikkeeseen. Siinä riittää tutkimista, jota on muuten tehty runsain mitoin ja kirjallisuutta on saatavilla enemmän kuin ehdit lukea.
« Viimeksi muokattu: 16.05.15 - klo:21:14 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #8 : 17.05.15 - klo:07:29 »
Herättäjäyhdistyksellä on hyvät tiivistelmät nettisivustolla liikkeen asioista alkaen menneistä ja tullen nykypäivään.

https://www.h-y.fi/138-6.-herannaisyys-nykyisena-hengellisena-liikkeena

vasemmalta klikkaamalla saa monenlaista luettavaa.


Lukemalla tietää. Tosin tieto ei pelasta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #9 : 17.05.15 - klo:09:09 »
Herättäjäyhdistyksellä on hyvät tiivistelmät nettisivustolla liikkeen asioista alkaen menneistä ja tullen nykypäivään.

https://www.h-y.fi/138-6.-herannaisyys-nykyisena-hengellisena-liikkeena

vasemmalta klikkaamalla saa monenlaista luettavaa.


Lukemalla tietää. Tosin tieto ei pelasta.

Körttiläisyydessä yksin Jumala pelastaa, ei tieto, eikä jäsenyys tai muu seikka ei edes hyvä yritys. Yksin armosta Kristuksen kuoleman ansiosta kuten Riitta-mummo sen hyvin tietää.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #10 : 17.05.15 - klo:09:21 »
Niin tietääkin.  Mikään ulkoinen ei pelasta. Ihmisistä on vaan niin mukavaa kun on omaa sakkia. Seura, yhdistys, perhe luo turvallisuuden tunnetta täällä maailmassa.

Sielun matka Jumalaan on tie perille. Pelastuksen teki mahdolliseksi Jeesus ristillä.
Pelastuksen asia on ristinsovituksen kelpaaminen tai kelpaamattomuus.

Körttiläisyys ei pelasta, mutta tekee matkan teon mahdolliseksi huonoille ja heikoille matkamiehille. Tätä tietä kulkevia on paljon enemmän kuin körttiläisiä . Ovat kyyllä tietämättään.
Vaivatut sielut rientäkää ilman tekoja. Ahtaasta portista ei mennä omin voimin lävitse. Portti avautuu ajallaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #11 : 17.05.15 - klo:13:38 »
Paavo puhui paljon sielun autuuden asioista. Hän silloin tällöin kyselikin eri ihmisiltä suoraan, että mikä näiden sielun tilansa on. Onko ihmisten passi kunnossa, eli onko Hengen todistusta sisikunnassa. Paavo painotti sitä, että Hengen todistus se olla piti. Jonas Laguskin kirjeissään kirjoitteli, että tuohon tilaan tuli pyrkiä

Oliko Lagus sitä mieltä, että omalla pyrkimyksellä on autuuden asioissa paljonkin merkitystä?

Sanoiko Paavo, että Hengen todistuksen saa, kunhan tarpeeksi yrittää? Eikö oikeaoppinen vastaus Paavolle ole, että ei, ei ole mitään Hengen todistusta surkeassa saastaisessa sieluraasussani?

(En ole lukenut kummankaan sanomisia, joten en tiedä mitä sanoivat.)
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #12 : 17.05.15 - klo:14:22 »
- keskityttäisiin yhteiskunnallisten asioiden sijasta vain hengellisyyden ytimeen, eli Kristukseen ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, jolloin ei jäisi aikaa toisuskoisten uskon ihmettelemiseen

Miten perustelet Raamatulla, etteivät yhteiskunnalliset asiat ole hengellisyyden ydintä ja että ne eivät sisälly Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemiseen?

Jos tämä menee liian kauas aloittamastasi aiheesta, voitko vastata toisessa ketjussa tai sitten yksityisviestillä? (Tai, jos ylläpito on sitä mieltä, ettei tänne oikein sovi raamatunlauseilla miekkailu...)

Toisuskoisten uskon ihmettelystä samaa mieltä, mutta sitä en pidä yhteiskunnallisena kysymyksenä.

Lainaus käyttäjältä: karjalaisenkyösti
oman sielun autuuden asiat ovat sen verran pinnalla ja huolestuttavat

Pääsin noista huolista kätevästi ihan vain sillä kun totesin, että enhän minä itse oman sieluni autuuden asioille mitään voi. Ei kuulu minulle. Lähimmäiset ovat ainoa minulle kuuluva asia. Tässä minua auttoi kovasti Erkki Niinivaara, jonka käsityksen mukaan Luther ei opettanut valintavarmuutta ja että omaan pelastukseen keskittyminen onkin aika itsekeskeistä.  Voi vain luottaa siihen, että Jumala on rakkaus ja toteuttaa tahtonsa, vaikka tämä merkitsisi sitä että menen helvettiin. -Mutta meillä on varmaan eri kysymykset; sinä sentään taidat uskoa Jumalan olemassaoloon, kun taas minä en sitäkään. Ja en suinkaan ole varma, että Niinivaara olisi ymmärtänyt oikein, mitä Luther tarkoitti. Tai että Luther sen mitä Jeesus. (Ja sitä en tiedä, sisältääkö uskontunnustuksen keskeinen väite Kristuksen tosi ihmisyydestä minkälaista erehtyväisyyttä, mikä noin muuten tuntuisi ihmisyyteen liittyvän.)
« Viimeksi muokattu: 17.05.15 - klo:14:25 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #13 : 17.05.15 - klo:16:51 »
(Tai, jos ylläpito on sitä mieltä, ettei tänne oikein sovi raamatunlauseilla miekkailu...)

Oikein arvattu. Suhtaudumme penseästi raamatunlauseilla miekkailuun. Siinä voi tulla rumi ruumihia.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläisyys ennen ja nyt
« Vastaus #14 : 17.05.15 - klo:16:59 »
Oliko Lagus sitä mieltä, että omalla pyrkimyksellä on autuuden asioissa paljonkin merkitystä?

Jotenkin tähän tyyliin taisivat jotkut Paavon aikaisia heränneitä syyttääkin. Tiettyjä asioita oikomalla toki se tältä voi näyttääkin.
Lagus oli sitä mieltä, että oikea usko on aktiivista, ei passiivista. Aktiivinen usko hänen mukaansa on sitä, että ihminen koko ajan kääntyy pelastuksensa ja hengellisen elämänsä asiassa Kristuksen puoleen ja pyytää Häneltä oikeaa halua, tahtoa ja voimaa etsiä Jumalaa ja elää Hänen yhteydessään. Aktiivinen usko syvien penseyden ja haluttomuuden tunnelmienkin keskeltä lähettää vaikka heikkoakin huokausta Kristuksen puoleen ja pyytää Elämän Leipää, jota Jeesus mielihyvin pyytäjälleen antaa.
Ihmisen turmeltunut luonto kuitenkin koko ajan keskeyttää tämän seurustelun Kristuksen kanssa, mutta Lagus rohkaisee ihmistä vaikka tuhat kertaa (tai tuhansia kertoja) päivässä uudistamaan tämän seurusteluyhteytensä Kristuksen kanssa heti, kun huomaa siitä pois luisuneen.
Passiivinen usko (joka siis ei ole aktiivista uskoa) taasen Laguksen mukaan ei uskoa olekaan, vaan luulouskoa.

Sanoiko Paavo, että Hengen todistuksen saa, kunhan tarpeeksi yrittää? Eikö oikeaoppinen vastaus Paavolle ole, että ei, ei ole mitään Hengen todistusta surkeassa saastaisessa sieluraasussani?

Paavo painotti, että "Hengen todistus se olla pitää" ja että "Ei riitä aivousko, pelkkä asioiden totena pitäminen.".
Laguskin painotti sitä, että Jumalan lapsi rukoilee itselleen tilaa, jossa hän voi sanoa, että "nyt uskon, että olen Jumalan lapsi".
Pelastus ei kuitenkaan ole siinä tunteessa, vaan "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu".

Körtti-isien uskosta ymmärtäisin, että he olivat sitä mieltä, että Jumalan lapsi huutaa jatkuvasti Jumalan puoleen ja pyytää mm. tätä Hengen todistusta tunnettavassa muodossa.  Ulkopuolisesta se näyttää varmaan kovalta työltä, jonka seurauksena sitten ansaitaan tuo tunnettava armo. Tilanne on kuitenkin sellainen, että ei ihmisellä ole mitään, millä hän tuon armon maksaisi tai ostaisi, joten kyseessä ei voi olla ihmisen yrittäminen, vaan Jumalan armo.