Mitäs jos rukouksessa pauhaisit ja valittaisit saamaasi epäoikeudenmukaista kohtelua vuolaasti kuin psalminkirjoittaja konsanaan? Kyllin pitkään ja perusteellisesti.
Käsky on toki myös rukoilla vihamiesten ja vainoajien puolesta, ja varmaan myös tavalla tai toisella katalien ystävien. Muttei sillä ehkä niin kiire.
En ole itse nähnyt järjelliseksi pauhata ja mesota Jumalalle, vaikka kerran neuvottukin on. Taisin siitä kirjoittaa, olisiko siitä poimittu ohje, en tiedä. Siis, ellei tämä nyt ollut yleispäteväksi neuvoksi tarkoitettu. Saattaapi siinäkin tapauksessa olla samoin. Jumala tuskin on julma. Epäoikeudenmukaisuuttakin on niin montaa. Joku nokkiintuu vähästä, jollekin tietty henkilö merkitsee suuria, jollekin on kertynyt paljon pahaa ja jollakin vain on huono olo noin ruumiillisesti. Et sinä siitä mitään tiedä, et kenenkään kohdalla. Omista rajoista on hyvä huolehtia.
Tuota kyllä yritin itse tuota rukoilemista toisen puolesta. se taitaa auttaa siinä suunnassa pysymisessä, mutta rukoilua tai ei, tämä varhaislapsuuteni ystävä puhui viisaita. Mikään mekastus ei muuta asiaa, tosin voin puhua vain omasta puolestani. Ei anteeksiantoon voi hypätä, siihen kasvaa vähitellen mutta kummallista kyllä, vain jos tahtoo.
Niistä papeista; erään kanssa juuri tästä puhelin, ja hän lopulta työnsi eteeni lappusen jolle kirjoitti, kai varoakseen äänenpainojaankaan: Vill du förlåta?
Siitä on aikaa. Se oli arvokas lappu. Halusin ja en. Sillä hetkellä tuntui kovasti että täytyy valita ja se vihan kantaminenkin oli raskasta kuin mikä, niin kyllä halusin. Sellainen on kuin synnintunnustus. Että Sinä tahdot antamani anteeksi, se on sanottu toisaallakin kuin Isä Meidän rukouksessa. Tunteita en voi purkaa kuin väärin kudottua villapaitaa. Parempi on ymmärtää niitä ja koettaa selvittää, kuinka toimia niiden kanssa.
Tahdoin nyt mitä hyvänsä niin vihata en jaksa en kantaa katkeruutta en muistella kärsimääni pahaa. Ei siihen sitten vaihtoehtoa jää. tämä on kovasti totta. Onneton saatan olla jaksottain vaikka siksi että voin pitkitetysti pahoin. Se on kurjaa. Toisin ajoin harmittaa että olen tänne joskus kirjoittanut, jotta olen tänään ollut onneton. Tai mietin hyvin hyvin usein miksi Jumalaa kiinnostaisi Leenan elämänkohtalo, koska minun mielestäni Leena ei ole kiintoisa.
Olisin onnellisempi ellei silloin, rakkaat rakkaat ystävät
kukaan kirjoittaisi kuinka hänkin ja miten tyytymättömyys. Sehän on kokonaan toinen asia. jokainen joutunee etsimään tiensä yksin ja itse. Mutta tuo oli tärkeää.