Olen toistakymmentä vuotta ollut foorumilainen. Matka on muuttanut meitä molempia, kuten aika tapaa tehdä yhteiskuntaa ja maailmaakin.
Foorumin nuoruudenajat ovat jo takana. Nyt meitä on enää muutamia vanhuksia vähine ajatuksinemme ja vähenevin kuulumisin remmissä mukana.
Lukijoiden kannalta ei näissä uudemmissa ole enää keskusteluun mukaan tempaavia aiheita. Toisin oli silloin kun minä tempauduin 'täysillä' ja riemuiten areenalle.
Kirjoittamisen ilokaan ei enää tunnu samanlaiselta, nyt tämä on elämässä kiinni pitämistä edes jollakin alueella. Elämä ympärillä, paitsi perhettä, on käynyt olemattomaksi.
Onneksi olemme omanlaisiamme kaikki jäljellejääneet. Se luo värikkyyttä postauksiin.
Kun uskossa asioinnit ovat vähenneet, on körttiläisyys enentynyt.
Rauhaa !