Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Lars Mikael - 23.11.07 - klo:15:22
-
Tiedän foorumin lukijamääristä päätellen, että tätä foorumia lukee paljon sellaisiakin, jotka eivät keskusteluihin osallistu. Heillä olisikin paljon annettavaa keskusteluihin. Foorumilla esiintyy myös valitettavan paljon "häiriköitä", jotka vain haluavat sabotoida ja hämmentää keskustelujen kulkua. Heille se suotakoon, mutta tietyin rajoituksin. Haluankin osoittaa nämä ajatukseni niille, jotka suhtautuvat foorumin keskusteluihin asiallisesti ja ilman että tavoittelevat asioiden tahallista vääristelyä.
Saan usein ja monilta tahoilta kielteistä palautetta siitä, kun muistelen niitä vanhoja aikoja, jolloin sain imeä itseeni herännäisyyden henkeä ja perinnettä, joka antoi pohjaa elämälleni. En ole tuonut mainitsemiani ja jo edesmenneitä "kansan kaitsijoita" esiin ihaillekseni heitä. He olivat yhtä vajavaisia ihmisinä, kuten me kaikki muutkin. En myöskään halua ihannoida niita aikoja, jotka eivät olleet monessakaan suhteessa tavoittelemisen arvoisia eivätkä ne ole verrannollisia tähän päivään.
Kuitenkin, kaikitenkin näiden herännäisjohtajien sanoista ja ajatuksista löydän paljon sellaista, mitä minulta puuttuu. Sen tahden palaan heihin kirjoituksissani. Kysynkin: mikä on sellainen kansa tai kansakunta tai herätysliike, joka ei tunne eikä halua tunnistaa omaa historiaansa? Aina kun halutaan nähdä eteenpäin, olisi mielellään osattava tulkita tätä päivää ja katsoa rohkeasti myös menneeseen, omiin juuriinsa.
Historiallinen totuus on, että näiden vajavaisten ja raadollistenkin pappien ja maallikoiden rukoukset sekä evankeliumin esillä pitäminen toivat sen aikaiseen elämään muistelemisen ja esille ottamisen arvoista. Historia myös opettaa ja antaa viitteitä parempaan tulevaisuuteen, kuten edellä jo totesin.
Tarvitaanko tämän maailman keskelle vielä herätystä?
Soisinpa itseni ja muidenkin kohdalle edes jotain siitä hengenpalosta, jonka he saivat aikaan. Ei se varmasti ainakaan huononpaan suuntaan tätä maailmaa veisi.
Vielä Herra, kutsut meitä.
Vielä sanas saarnataan,
Vielä vyötät väsyneitä,
Vielä muistat heikot maan.
Siitä sua me kiitämme,
Jumalamme, Isämme,
Poika sekä Henki Pyhä,
Nyt ja iäisesti yhä.
(SV 193, säkeistö1)
-
Herätys on varmasti tarpeen kaikkina aikoina. Se vaihtelee, minkä havaitsemiseen milloinkin havahdutaan. Minun nuoruudessani herättiin näkemään vastuu ihmiskunnasta, kehityksestä, oikeudenmukaisuudesta, varallisuuden jakautumisesta ja rauhasta. Tarvitaanko nyt heräämistä yhteisöllisyyteen maiden, yritysten ja yksilöiden välisen markkinahenkisen kilpailun ja pinnallisten elämysten etsinnän kolkosta ilmapiiristä? Vai onko herättävä ympäristömme suojelemiseen kestävän kehityksen keinoin?
Synnillä on eri aikoina eri muodot, vanhurskauskin saa eri korostuksia. Kilvoitus jää aina puolitiehen, päästäänkö edes alkua pidemmälle? Evankeliumi on aina sama: Kristus on kantanut syntimme ja tehnyt puolestamme sovinnon Jumalan kanssa. Herätkäämme näkemään ainakin se!
-
Herätys on varmasti tarpeen kaikkina aikoina. Se vaihtelee, minkä havaitsemiseen milloinkin havahdutaan.[...]Synnillä on eri aikoina eri muodot, vanhurskauskin saa eri korostuksia. Kilvoitus jää aina puolitiehen, päästäänkö edes alkua pidemmälle? Evankeliumi on aina sama: Kristus on kantanut syntimme ja tehnyt puolestamme sovinnon Jumalan kanssa. Herätkäämme näkemään ainakin se!
Olipa hyvin pistetty.
-
Hyvä Pena. :wink:
-
Älkää viitsikö, ylpistyn vielä!
Mahtaako vanhanaikainen herätys olla aikanamme mahdollista? Olemmeko jo niin erillistyneen maailman asukkaita, että voimakas yhteinen hengellinen kokemus ei enää onnistu? 'Missiotkin' taitavat olla esiintyjien ammattitaidolla tuotettuja elämyksiä eivätkä sydämistä nousseita liikutuksia. Millainen olisi nykyaikainen herätys? Ehkä se on jo, vaikka en ole sitä sellaiseksi tunnistanut.
-
Mahtaako vanhanaikainen herätys olla aikanamme mahdollista?
Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat.
-
Ehkäpä Jumala toimiikin parhaillaan niin, ettei tällainen puoli vuosisataa elänyt sitä hänen työkseen tunnista. Täytyy tunnustaa, että nykynuorten gospelkin kuulostaa kamalalta meteliltä Jaakko Löytyn, Simojoki-Kaskisen ja Treklangenin (Mahalia Jacksonista puhumattakaan!) musiikin mukana kasvaneen korvissa. Ehkä Henki puhaltaa netissä, emmekä me sitä huomaa.
-
Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat.
Näin on, mutta ympäristön suuri muutos on johtanut siihen, että herätyskin on muuttunut muodoltaan, vaan ei välttämättä olemukseltaan. Nykyihmisen on vaikea kokea samanlaista synnintuntoa kuin ennen, vaikka kuinka ihmiset puhuisivat toisistaan pahaa ja puukottaisivat toisiaan selkään, ahnehtisivat muille kuuluvaa tai jotain muuta, mikä erottaa heidät Jumalasta. Syntiä ei ymmärretä synniksi, kun se ei ole konkreettista tappamista tai suurempaa varastamista. Tässä on isompi ongelma ratkaistavaksi. Ilman synnintuntoa ei herätystä synny.
-
... ympäristön suuri muutos on johtanut siihen, että herätyskin on muuttunut muodoltaan, vaan ei välttämättä olemukseltaan... Tässä on isompi ongelma ratkaistavaksi.
Kiitos Pena ja Seppos kommenteista.
Minulle vastauksenne herätti ajatuksiani siitä, että meidän tietomme Jumalasta on vajavaista. Kristillisen uskon mukaanhan ei olekaan mahdollista tyhjentävästi kuvata tai määritellä Jumalaa. Emme myöskään voi tietää hänen suunnitelmistaan. Jumalalla on kullekin ajalle omat suunnitelmansa ja menettelytapansa.
On siis olemassa Jumalaa koskevia kysymyksiä, joihin emme kykene vastaamaan. Me emme voi päästä arvailua pitemmälle myöskään kyselemällä, kuinka Jumalan kaikkivaltius ja rakkaus sopii yhteen maailmassa esiintyvän pahan kanssa.
Jumala on tutkimaton. Hänen tiensä ovat niin paljon korkeammalla meidän teitämme kuin taivas on korkeammalla maasta. Voimme luottaa vain siihen, että Herra on kaikessa oikeamielinen.
Jumala on iankaikkinen ja muuttumaton. Hänellä on joka hetki valta vaikuttaa jokaiseen hetkeen. Maailma ei ole syntynyt umpimähkään ja sattumalta, eikä elämä maapallolla etene sattumanvaraisesti.
"Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat". (Sananl. 15:3)
-----------------------------------------------------
No, Ei tästä nyt pitänyt saarna tulla!
-
Minulle vastauksenne herätti ajatuksiani siitä, että meidän tietomme Jumalasta on vajavaista. Kristillisen uskon mukaanhan ei olekaan mahdollista tyhjentävästi kuvata tai määritellä Jumalaa. Emme myöskään voi tietää hänen suunnitelmistaan. Jumalalla on kullekin ajalle omat suunnitelmansa ja menettelytapansa.
Onnistuit löytämään ajatuksen. Kun me ihmiset toivomme herätystä, toivomme jotakin, jonka jo tunnemme (historiasta / ulkomailta / ...) tai jotakin, jonka osaamme kuvitella. Kelpaako meille Jumalan toiminta, joka ei vastaa odotuksiamme ollenkaan?
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen lienee siis: emme tarvitse, ellei Jumala sellaista synnytä.
-
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen lienee siis: emme tarvitse, ellei Jumala sellaista synnytä.
Jumala todella tietää mitä me kunakin aikana tarvitsemme ja toimii sen mukaan. Olkaamme kuitenkin iloisia siitä, että Jumala on osoittanut rakkautensa ja käyttänyt meitä vajavaisia ihmisiä työssään. Jumalalla on suunnitelmat kutakin aikaa varten. Meidän ihmisten lienee tarpeetonta määritellä ja arvioida Jumalan aikomuksia.
Kysymyksen herätyksen tarpeellisuudesta asetinkin sen takia, että me ihmiset pohtisimme asiaa, antaen kuitenkin Jumalalle Hänelle kuuluvan aseman. Luottaisimme Hänen toimintapapoihinsa, jotka eivät ole meidän tiedossamme.
-
Lars Mikael kyseli, että tarvitsemmeko vanhanaikaista herätystä. Emmehän me mitään muuta tarvitsekaan.
Mahtavaa olisi ja on, että Herättäjä -Yhdistyksestä ei tule koskaan Nukuttaja-Yhdistystä. Että me sanoisimme ajasta aikaan Hyvää huomenta! Emmekä sanoisi Hyvää yötä!
Siis: Summa summarum: Olin ymmärtävinäni mitä Lars Mikael kirjoituksellaan haki. Eikä se ollut eikä ole vähäinen asia.
-
Herätykset on aivan kamalia, varsinkin nyt kun työn takia pitää budjata Hotellissa.
Siis aamuherätykset.
Kotona pystyy paremmin heräilemään ja avaamaan Raamatun, mut tääl ei.
Ei ku asiaan. Luulin että körtit ei ole herätyskristillistä porukkaa.
Mua ei hirveesti inspireeraa sellaiset herättäjät joita Hesan kadunkulmissa on aina välillä jotain maailmanloppu tulee lappua väkisin tyrkyttämässä.
Mikä sitten on herätyksenaika ajat, joista Raamattu kertoo?
Onko se palopuheita ja ulospäin suuntautuvaa evankeliointia, vai mitä?
Kun itse koin heräämisen tai armontuntoon tulemisen tai murroksen, en huomannut että olisi ollut joku erikoinen herätyksenaika Suomessa.
Minusta sellainen herääminen, missä niinku nukahdetaan armonvaraan on parempi.
Kun loppuu oma yrittäminen ja saa rauhoitettua sielunsa alkaa minusta herätys. Ensin itse saa rauhan ja se leviää sitten, tai jotain sen suuntaista.
Laittakaapas vielä mikä on vanhanajan herätys? :roll: :roll:
-
Viisveisaaja pitää nyt lujilla. En ole oikea henkilö sanoiksi pukemaan sitä mikä on vanhanaikainen herätys. Silti yritän jotain sanoa.
Silloin kun aitoa herätystä on ikään kuin liikkeellä kuullaan vahvoja, kohtikäyviä, rakastavia, näkemyksellisiä ja ymmärtäviä puheita, jotka vaikuttavat kuulijaan kokonaisvaltaisesti. Ihmisessä ei tarvitse olla erikseen mitään erityistä "uskonnollisuutta", vaan ihmisen työssä, toiminnassa eli elämässä ylipäätään toimii olennaisuuksien taju ja että elämä on rehtiä, suvaitsevaista ja että pyrkimys on hyvään. Olen elämäni varrella saanut havaita noita sanan koskettamia ihmisiä, jotka omalla olemuksellaan, suhtautumisellaan ja teoillaan ikään kuin jatkavat jossain joskus ollutta "herätystä", joka on kai myös jonkinlaista havaitsemista siitä mikä oikein oikein. Pari tuhatta vuotta sitten pallollamme liikkui muuan mies, josta voi ikään kuin ottaa oppia, jonka olemusta ja tekoja voi tämänkin kysymyksen suhteen miettiä.
Tämä havaitseminen voi myös olla - ja usein onkin - arjen hiljaista liikettä, jossa pienin askelin tehdään suuria asioita.
Toivon, että joku - jotkut - tämän foorumin kävijä (t ) ja tekijä (t )kertovat asiasta paremmin Viisveisaajalle ja muille. Itse en oikein pysty. On asioita, jotka eivät helposti suostu sanoiksi...
-
Minusta sellainen herääminen, missä niinku nukahdetaan armonvaraan on parempi.
Kun loppuu oma yrittäminen ja saa rauhoitettua sielunsa alkaa minusta herätys. Ensin itse saa rauhan ja se leviää sitten, tai jotain sen suuntaista.
Tää oli aivan ihana!
Olen ihan samaa mieltä. Sellainen uskonnollinen huseeraaminen, jossa koetetaan pelastella itseä ja muita ja jaellaan tuomioita Jumalan selän takaa Raamatulla hutkien, on uuvuttavaa puuhaa. Siihen jos saa armon ja levon, voivat silmät avautua lähimmäisen hädälle ja elämän kauneuden ja pyhyyden vaalimiselle. "Ja se leviää sitten", kuten Viisveisaaja totesi.
-
Tässä on EK:n ja viisveisaajan ajatuksissa kristinuskossa kaikkein paras ydin. Hoidelkoon Jumppu pelastuksen ja Hänen kanssaan me teemme luovaa luomistyötä maailmassa. Tervetuloa syntiset ihmiset. :wink:
-
En tiedä, kuuluuko tämä vanhanaikaiseen, minulle tämä on tämän aamuinen varhainen herätys.
Avasin Lähetysseuran julkaiseman Raamatun lukuoppaan ohjeistamana tällä päivälle tarkoitetut Raamatun kirjat;Psalmi 12, Miika 4-5,Ilm. luku 12 sekä Herättäjä-Yhdistyksen julkaiseman "Määräosa ajallansa" ja Rovasti Toimi Kauppisen tälle päivälle tarkoitetut tekstit ja nyt olen vähäisen ymmärrykseni tähden aivan sanaton.
Miikan n. neljäsataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää,puhumattakaan psalmin kirjoitajan 1000 vuotta ja Jesajan yli 700 vuotta aikaisemmasta, sekä mainitsemistani myöhemmistä,jopa tämän päivän julistajien ilmoitukset puhuvat kaikki aivan samasta asiasta, Jumalan ilmoituksesta:"Kurjien sorron tähden,köyhien huokausten tähden minä nyt nousen,sanoo Herra, tuon pelastuksen sille,joka sitä huoaten ikävöitsee."
Jumalan suuruutta,Kaikkivaltiutta sekä ennalta suunniteltua maailman ja luomansa ihmiskunnan pelastussuunnitelman valtavien näköalojen edessä olen aivan sanaton.
Jälleen kerran saamme olla todistamassa tämän ilmoituksen toteutuneen odottaessamme Jeesuksen syntymäjuhlan alkamista omaan vaatimattomaan elämäämme, -kuitenkin Jumalan ennalta tekämään suunnitelmaan osallisena.
Me pienet ihmiset omassa erinomaisuudessamme joskus näpertelemme omien pienten, joskus aivan toisarvoisten, kysymysten äärellä ja ohjeistamme toisiamme unohtaen, mitä Jumalan suunnitelmat ovat.
Ikävöiden odotan päivää, että saisin armon luopua omasta erinomaisuudestani tyytymään kullekin päivälle varattuun annoksen.
-
amen!... siinä on sitä luterilaiselle ydintä... vähän katolisellekin
-
Foorumin käyttökatkoksen ja varmuuskopiopalautuksen vuoksi kahden edellisen päivän viestit ovat kadonneet. Siksi liitän näitä tuona aikana kirjoitettuja nyt manuaalisesti. Eli:
Lähetetty: 19.12.2007 11:13
Tässä on EK:n ja viisveisaajan ajatuksissa kristinuskossa kaikkein paras ydin. Hoidelkoon Jumppu pelastuksen ja Hänen kanssaan me teemme luovaa luomistyötä maailmassa. Tervetuloa syntiset ihmiset. :wink:
No näinhän se on ja Jumppu kanssa hoitelee. Tässä justiin eilen aiemmin umpiateistinen kaverini ehdotti meikäläiselle, että häntä pitäisi kirkkoon viedä. No viedään viedään, ei kai siinä auta Wink
Minusta etenkin entisenä helluntailaisena on justiin hienoa nukahtaa iltarukous huulilla Jumalan kainaloon ja herätä sitten siihen, että todella itse ei tarvitse puristaa ja itseänsä torin laidalla väsyttää lappu ojossa. Kyllä se todellinen herätys alkaa ihmisten sydämistä, kun Jumala sinne puhuu, eikä siinä ole lapun tyrkyttäjällä osaa eikä arpaa. Jumala itse tekee sen niin paljon hienommin ja hellävaraisemmin.
Lähetetty: 20.12.2007 01:46
Oopperan Viimeiset Kiusaukset yksi vaikuttavimmista kohdista on kuolevan Riitan ajatus: "Kun on väsynyt, ei jaksa aukaista veräjää, mutta se on jo valmiiksi aukaistu."
-
Laittakaapas vielä mikä on vanhanajan herätys?
Tällä foorumilla ko. aiheen aloittaneena vastaan kysymykseen:
Raamattusta hyvä esimerkki löytyy Apt. 2:41:stä "Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaa, kastettiin, ja uskovien joukoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä." Suomessa ja etenkin Pohjanmaalla ja Savossa Jumalan tuli sai aikaan 1800-luvulla talonpoikien elämässä suuren muutoksen. Jumala osoitti monin tavoin rakkauttaan ja herätyksen hedelmät ovat näkyvissä vielä tänäkin päivänä. Tässä vain kaksi esimerkkiä siitä mitä tarkoitin vanhanajan herätyksellä.
Ehkä en osaa ilmaista itseäni oikein sanakääntein. Toivottavasti edellä mainitusta selvisi kuitenkin mitä tarkoitin? Herätyksiä on ollut ja tulee olemaan aina. Rukoilen herätystä omaan maahani. Tämä ei ole hurskastelua, vaan ihan oikeasti sydämeni pyyntö.
Tällä foorumilla on useissa puheenvuoroissa epäilty herätyksen mahdollisuutta. Siinä me asetumme Jumalan paikalle. Jos Jumala pystyy herättämään lapsia vaikka kivistä (Joh. 8:39), miten hän ei pystyisi synnyttämään herätystä? Jumalalla on kuitenkin omat suunnitelmansa, joita me emme tiedä.
-
Minä epäilen korkeintaan sitä, antaako Jumala koskaan vanhanaikaista herätystä. Herätys lienee aina uusi ja arvaamaton asia.
-
Lars Mikael kyseli, että tarvitsemmeko vanhanaikaista herätystä. Emmehän me mitään muuta tarvitsekaan.
aivan, "vanhanaikaista" tai "uudenaikaista" tai mitä vaan. Kullakin ajalla on omat herätystapansa, muodoilla ei ole väliä. Kunhan osataan antaa tilaa herätykselle eikä mietitä sitä että minkä "mallin" mukaan se on.
Sellainen uskonnollinen huseeraaminen, jossa koetetaan pelastella itseä ja muita ja jaellaan tuomioita Jumalan selän takaa Raamatulla hutkien, on uuvuttavaa puuhaa. Siihen jos saa armon ja levon, voivat silmät avautua lähimmäisen hädälle ja elämän kauneuden ja pyhyyden vaalimiselle. "Ja se leviää sitten", kuten Viisveisaaja totesi.
Samaa mieltä toki siitä että jos ko. huseeraamiseen kuuluu "tuomioiden jako Jumalan selän takaa Raamatulla hutkien" niin toki on uuvuttavaa puuhaa. Mutta onhan niitä muunkinlaisia herätyksiä, myös körttikuvioiden ulkopuolella.
-
Avatessaan keskustelun kysymyksellä:"tarvitaanko vanhanaikaista herätystä tänä päivänä", kertoi saaneensa kielteistä palautetta muistellessaan vanhoja.
Luulen, että jokainen aidon herätyksen kokenut, kokee olevansa elämänsä tärkeimmässä tilanteessa. Jo herännäisyyden vuosisataisesta historiasta voimme nähdä Jumalan armotyön jatkuneen sukupolvesta toiseen. Kunkin kohdalla herätys on sen ikäinen, miten paljon henkilöllä on vuosia. Tälle sukupolvelle, johon luen Lars Mikaelinkin,herätys on yhtä vanhanaikainen ja yhtä arvokas. Sen kuvaaminen oli meille sen ikäisille sanoilla selittämätön. Ne ovat elämänikuisesti unohtumattomat muistot. Siitä kertomasta emme voi laata. Kehottaahan Paavalikin;"muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa ja kuinka heidän kilvoituksensa on päättynyt ja seuratkaa heidän uskoansa."
Ymmärrän, että nuoren sukupolven ajatukset eivät yllä vuosikymmenten taakse. Luulen, että tämä sukupolvi kertoo aivan samoin omasta heräämisestään viiden tai kuuden vuosikymmenen päästä.
Herääminen on Jumalan ansaitsematton ARMON kokemista jokaiselle ajankohdalle yhtä tuore tai vanhanaikainen.
-
Minä kun luulin, että me heränneet vasta ikävöimme sitä armon kokemusta!
-
Me körtit olemme ahneita. Aina vaan pitää saada lisää armoa. Entiset ei riitä. Ollaan kai muita syntisempiä?
-
Onko meidän ( minun ) uskoni sitten niin heikko, että en usko saaneni armoa Herraltani. Näin sitten huudan lisää armoa. En tiedä, sillä vajavainen ja heikko on uskoni.
-
Niskaslainen puhuu toiselle niskaslaiselle - mene ja tee maallinen työsi hyvin-emme me voi mitään pelastuaksemme tehdä. :wink:
-
... eikä meidän tarvitsekaan. Kaikki on jo pelastuaksemme tehty. Kristus teki. Tämä sanoma vain pitäisi laittaa leviämään kaikkien tietoon. Kristus käski.
-
Kristus käski... rakkaudessaan. :lol:
-
Lähetyskäskyn 'menkää siis' sanoo aika paljon. Työhön lähdetään seurauksena Kristuksen pelastusteosta eikä pelastusta ansaitsemaan.
-
Aiheeseen liittyen "Benkku"oli huolissaan uskonsa heikkoudesta,kun armon tunteminenkin on heikko. Siinäpä onkin miettimisen paikka, osata vastata, ettei murjoisi sitä heikkoakin uskoa.
Tässä yhteydessä palautui jostakin Paavalin kirjeestä ajatus, että kaikki mitä me omistamme tai mitä me olemme, on lahjaa. Voisiko silloin ajatella tämänkin foorumille kirijoittelun olevan lahjaa,siis;ARMOA. Ja vielä viitaten Paavaliin, kun pidämme häntä melkoisena oppi-isänä, hän sanoo vielä, että "Hänessä me elämme,liikumme ja olemme."
Jospa osaisinkin rohkaista kyselijää omankin heikon uskoni pohjalta, vaikeuksia kun on myöntää armoksi sitä, jos jotain itsekin on luullut kykenevänsä vaikuttamaan ja tekemään. Siihen kun se vanha aatukin on vielä kuiskuttamassa, että ethän sinä siihen Jumalaa tarvitse, sinähän osaat itsekin. Se on aiheuttanut paljon kipuja. On yhä uudestaan ja uudestaan pitänyt palata huutamaan:Herra armahda! Herra Armahda!
-
Aiheeseen liittyen "Benkku"oli huolissaan uskonsa heikkoudesta,kun armon tunteminenkin on heikko. Siinäpä onkin miettimisen paikka, osata vastata, ettei murjoisi sitä heikkoakin uskoa... Voisiko silloin ajatella tämänkin foorumille kirijoittelun olevan lahjaa,siis;ARMOA.
Näinhän se on.
Armo, Halu auttaa, pelastaa; laupeus. UT:ssa sanaa käytetään joskus korostettaessa pelastuksen lahjaluonnetta, vastakohtana lain noudattaminen.
Heikko usko. Raamatusta puhutaan vahvasta ja heikostakin uskosta. Mutta uskon määrään ei rajoja löydy.
"Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinspinsiemenenkin verran..." (Matt. 17:20). Nämä Jeesuksen sanat kertoo mielestäni heikonkin uskon riittävän - kunkan vain uskoo. Uskon mittaria ei ole olemassa, vaikka joskus kokeekin niin toisten ihmisten taholta.
-
Kreikan armoa tarkoittavalla sanalla on yhteys iloa tarkoittavaan sanaan. Armo on jotain ihastuttavaa, lahjaksi saatua, ansaitsematonta. Armollisuus on valmiutta ja jopa halua jakaa iloisia yllätyksiä. On surullista, että armosta voi tulla mieleen myös alentuva armeliaisuus ja nöyryyttävät armopalat.
-
Armolla voidaan myös tyrmätä (Seppo Eirola Sana-lehdessä).
-
Tyrmästä voi päästä armahduksen kautta.
-
Mikä on käsite "armo"? Haluaisin tietää. :wink:
-
Mikä on käsite "armo"? Haluaisin tietää. :wink:
Ansaitsematon
Rakkaus
Meidän
Osaksemme
Näin se meille rippikoulussa opetettiin...
Olen varmaan sen ennenkin jossain ketjussa sanonut, mutta kertaus on opintojen äiti.
-
Tämä on hyvä. :wink: Siinä ei ole pyhitystä.
-
Ei ainakaan pyhittäytymistä.
-
Olen afaatikko ja olen tuntenut vieraaksi käsitteen "vanhakantaisen herätyksen". Mitä se tarkoittaa? Siis kasteen kautta me olemme päässeet Kristuksen väkeen. Tulisiko meidän pyhittäytyä? Lopettaa tupakin poltto? :wink:
-
Ainakin oma tupakointi olisi hyvä lopettaa. Kaikkien lähimmäisten tupakoinnin lopettaminen saattaa mennä jo terveysterrorismiksi.
-
Tupakanpolton lopettaminen ei tee ketään autuaaksi.
Parempi syy lopettaa tupakanpoltto on: Pirulle kelpaa savustamaton liha
-
Tupakointi näyttää tekevän monen olon viheliäiseksi. Ensin on maitti ja sitten on yskä. Lopulta köhitään keuhkot viemäriin.
-
En ole viime aikoina osallistunut foorumin keskusteluihin, ystävät. Sillä olen käynyt Jaakobin painia.
Mikä on armo, kuuluuko se minulle ja muille ihmisille ?
Tuskallisten päivien ja öiden, lukuisten keskusteluja ystävieni ja vieraiden ihmisten kanssa.
On se niin, että armon olemme saaneet lahjana. Samalla tavalla kuin ryöväri ristillä. Näin voin olla myös armollinen ihmisille ja itselleni, eli niin kuin Johannes kirjoitti 04.03.2008
Ansaitsematon
Rakkaus
Meidän
Osaksi.
Ei tarvitse enään tuntea omantunnon ruoskan iskuja selässään. On myös hyvä että uskoni pysyy heikkona, ei pääse äijä ylpistymään. Näin saan tuntea rakkauden ja huolenpidon tänään ehkä myös huomenna, armosta.
-
körttiläisyys on rakkaiden lähimmäisten vikojen kantamista. :wink:
-
körttiläisyys on rakkaiden lähimmäisten vikojen kantamista. :wink:
No huh, huh. Eikös körttiläisille riitä ihan omat persoonalliset viat. Vai onko körteillä esikoisoikeus muiden vikojen kantamiseen? Meissä kaikissa on vikaa, vikaa, vikaa, vikaa....
-
körttiläisyys on rakkaiden lähimmäisten vikojen kantamista. :wink:
No huh, huh. Eikös körttiläisille riitä ihan omat persoonalliset viat. Vai onko körteillä esikoisoikeus muiden vikojen kantamiseen? Meissä kaikissa on vikaa, vikaa, vikaa, vikaa....
Kyllä, kyllä, kyllä, mutta jos autetataan pikkuisen kaveria niin varmaa joku vahingossa autaa meitäkin.
On olemassa sanonta vertaistuki, joka minusta sopii tähän yhteyteen. Sitä voidaan tässä syntien kantamisessa harjoittaa täysin körttiläisesti. Naapurin lääkäri sanoi tänä aamuna, että on helppo kirjoittaa pillereitä, mutta hoitaa potilasta on erittäin vaikeaa, ellei ole kokenut samaa. Samassa yhdeydessä hän kehui Juhanin kirjoituksen tuoreessa Kotimaassa erinomaisksi. En voinut kuin yhtyä tähän kansanlähetyksen miehen puheeseen. Kiitokset Juhanille Kotimaan kirjoituksesta. :D :) :smt038
-
juhani kirjoitti:
"körttiläisyys on rakkaiden lähimmäisten vikojen kantamista."
Näin hän se on , itse kyllä ilmaisisin asian seuraavasti.
Kun ymmärrän, että olen saanut itse armon Häneltä , niin olen myös armollinen kaikille muillekin ihmisille. Vaikka se välillä repii ajatuksia, ties minne ja johtaa, jopa tekoihin, silloin on armollisuus kaukana. Mutta syyttäjän huudoista huolimatta.Minä saan tänään ja mahdollisesti huomennakin. Kasvaa ihmisenä ja opetella vuorovaikutusta sekä ymmärtämään lähimäisen rakkauden merkitystä omassa ja muiden elämässä.
Koska olemme armon saaneet, voimme vaan toivoa, että voisimme edes sen sinapin siemenen verran. Rakastaa toisiamme, kaikesta huolimatta.
Armahdettuina.
-
Olenpa nähnyt niitä vanhan ajan heränneitä. Joukossa oli ihan oikeita ihmisiä, mutta sitten oli niitä phariseuksia, kaiken tietäviä ja tuomitsevia ihmisiä. Joka ei kuulunut heihin, oli suruton. Hiilihanko oli näille tarjona.
Pohjosen liikkeesä oli asiat samalla tavalla. Joka ei kuulunut joukkoon oli epäuskoinen ja kuolleesa uskossa elävä. Tuomio samanlainen kuin edellä.
Siinä oli jäävit lautamiehet asialla.
Nohrborg sanoo:'Kuollutb usko on omaan erinomaisuuteen ja hyvyyteen uskomista jne,'
Näistä kaikista puuttui se yksi.'Jumalan armo Kristuksessa.
-
Kiitokset Juhanille Kotimaan kirjoituksesta.
Yhdyn kiitoksiin. Niille, jotka eivät ole kirjoitusta lukeneet: Aihe on: Kivusta kirkkauteen. Pääsiäisen sanoma kiteytyy neljään suureen sanaan: kärsimys, kuolema, sovitus ja ylösnousemus.
Minun on helppo yhtyä kärsimys teeman ajatuksiin.
Vakava sairauteni pitää minuakin lujasti otteessaan. Kumpa niin tekisi myöskin Kristus kohdallani. Kärsimykset eivät ole kuitenkaan minua jalostaneet. "Vanha aatami" vain tahtoo kiristää jatkuvasti otettaan. Kuitenkin, "Jumala on sanonut ottavansa meidät taivaaseen": kirjoittaa Juhani.
-
Kyllä, kyllä, kyllä, mutta jos autetataan pikkuisen kaveria niin varmaa joku vahingossa autaa meitäkin.On olemassa sanonta vertaistuki, joka minusta sopii tähän yhteyteen.
Muiden auttaminen ja vertaistuki juuri tarkoittavat niitä hyviä tekoja, joita uskosta seuraa?
-
mikä on usko?
-
Kuka on juhani?
-
Mitä on kalistaminen?
-
Nurmoossa oli historian kuluessa (20.vuosisadalla) sellainen mielenkiintoinen tapahtuma, että körtti-isät rupesivat läimimään omia poikiaan. Siis selkäsaunan omat pojat sai. Kalistus on homman nimi. :wink:
-
Nykysuomen sanakirjan mukaan kahvikupit, kahleet tai hampaat kalisevat. Nurmoolaisten kalistaminen toi mieleeni rajakiven piiskauksen. Talon pojat saivat ennen vanhaan selkäsaunan tilan rajapyykkien luona, etteivät unohtaisi niiden oikeaa sijaintia. Olisikohan jostain tällaisesta opetusmenetelmästä Nurmoossakin ollut kyse?
-
Juhani! Isäni suku ( isän isä ja isän äiti ) on Nurmon Kourasta. Kysy asiasta tarkemmin vaimoltasi.
1800-luvulla on tosiaan pikkaisen piiskattu, ja susia kalisteltu. Nurmossa.
-
Ahaa! Susien hätistäminen kalistimien avulla on siis kalistamista. Sitä on varmaan käytetty sekä karkottamisessa että metsästyksessä.
Kalistin voi varmaan toimia herätyskellonakin. Vanhanaikaisena.
-
Kuka on juhani?
Haamu Kosolan vintillä.
-
Kalistaja: Onko se Koura lähellä sitä mistä lähtee tie Suakkoohin :?:
-
Syränmaalle menee siitä tie. 20 kilometriä suora tie. Ja 80 :nnen kilometrirajoituksella. Voi hyvä Sylvi. :wink:
-
Kalistajan piiskahäät olivat ja ovat käsite ja todellisuutta herännäisyyden historiassa. Asia on myös kirjoitettuna kovien kansien sisälle. Piiskahäät järjestettiin - Nurmossa!
-
Kalistajan piiskahäät olivat ja ovat käsite ja todellisuutta herännäisyyden historiassa. Asia on myös kirjoitettuna kovien kansien sisälle. Piiskahäät järjestettiin - Nurmossa!
Yritin eilen katsella niitä Kareksen vaelluksesta, mutta kun viisiosaisessa kirjassa on huono hakemisto en jaksanut kaivaa niitä esille.
-
Kosolan ullakolta löytyis niistäkin varmaan jotain.
-
Ei Kosolan ullakolta, mutta tietoa kuitenkin: Heränneen kansan vaellus II, sivulta 287 lähtien Kares kertoo Nurmon vaiheista 1880-1890. Kalistajan piiskahäistä tarkemmin s.292 alaosasta alkaen. Kalistaja viittaa siis taloon jossa ko. häät pidettiin, mutta kuulostaa kyllä sopivasti myös kalistelulta, kolistelulta, kovistelulta; ehkä siksi tuo nimitys "kalistajan piiskahäät" oli omiaan säilymään kansan muistissa.
Homma meni siis niin että hääpidoista ( 27.12.1885 ) omiin bileisiin livistäneet nuoret otettiin kyliltä miehissä kiinni, kuulusteltiin, tuomittiin ja piestiin omatoimisessa oikeudenistunnossa. Jälkeenpäin moni näistä oikeustoimiin osallistuneistakin katui - touhu oli mennyt liian ankaraksi ja monen nuoren mielessä uhma vaan kasvoi.
-
'Vanhanaikaisessa herätyksessä' on varmaan paljon hyvää, mutta jos se on ollut näin rajua kalistelua, emme taida tarvita sitä enää. Kahvikupin kalina taitaa riittää ainakin minulle.
-
Pena lähtee kohta niskalenkistä.... Ei vaan... Kyllä tämä mahdollinen sanallinen kalistelu saa riiittää... useimmiten...
-
No,ei kai se nykyisin pieni korvapuusti,niin pahaa tekisi,itse kullekin. Nykyisin vaan silitellään ja selitellään, mutta mitään ei kyllä tehdä,eikä saa tehdä. Sellaisia me olemme, pienet perkeleet.
-
Asevelvollisena joskus viime vuosituhannella katselin kunnioituksella urheilukomppaniassa palvelleita Övermarkin painijaveljeksiä. Siltä pohjalta yritän välttää pohjalaisten niskalenkkejä viimeiseen asti. Pakoon yritän polkupyörällä, jota myös opin arvostamaan armeija-aikanani.
Painin ja runouden yhteys on muuten kiinnostava ilmiö. Hengen voitto aineesta on vaihtunut rauhanomaiseksi rinnakkaiseloksi.
-
Övermarkin Jarmo, Kari ja muut veljeksistä, Lappajärven Itäkylästä, olivat - ja ovat - väkeviä ja otteikkaita kavereita - osa Ö:n veljessarjasta menestyi mukavasti silloinkin kun molskimelskeessä oli mestaripainijoita maapallomme eri kulmilta.
Olin sunnuntaina työtehtävissä painin EM-kisoissa Tampereella. Euroopan mestaruuden ottanut Jarkko Ala-Huikku oli paitsi nopea, tekninen, taktinen ja voimakas, myös täynnä tahtoa ja henkeä. Kokonaisuus ratkaisi.