Kirjoittaja Aihe: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2  (Luettu 48773 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #30 : 14.03.14 - klo:18:27 »
(ei mitään=)



« Viimeksi muokattu: 14.03.14 - klo:18:33 kirjoittanut Mansipaani »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #31 : 14.03.14 - klo:20:24 »
En kyllä rupea foorumilla ylpeyttäni näyttämään !  Jumala sen kyllä tietää.

Terv. kohtuullisen ylpeä
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #32 : 14.03.14 - klo:21:00 »
Olisikohan tuo Raamatun pyhyyden kunnioittamista? Pyhä ymmärrettäneen usein koskemattomaksi. Raamatun jakeiden jatkuva paukuttaminen kieltämättä arkipäiväistää sen.

Mahtaisiko olla tuota kumminkaan?

Mutta kun tämä on (tai pitäisi olla) historiaketju, niin minua kiinnostaisi tietää, miten seuraperinne käytäntöineen (vaikka sitten se, ettei siteerata Raamattua) on kehittynyt.

En tiedä, ymmärsinkö kysymystä sielunhädästä. Jos kysyjä tarkoitti, tunnetaanko muiden sieluista hätää, niin hädän puute olisi minusta luontevaa: mikä sitä itse olisi sanomaan, että toisen sielu on sellaisessa tilassa että siitä pitäisi olla hädissään?

Mutta miten körttiläisyys on kehittynyt (tai joidenkin mielestä ehkä taantunut) siihen, ettei toisten sielusita tunneta sellaista hätää että lähdetään kaduilla ja aitovierille julistamaan, tai vaikka rimpauteta naapurin ovikelloa ja kysytä, miten täällä sielut voi. Koska ei se kai aina sellaista ole ollut?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #33 : 14.03.14 - klo:21:20 »
Olen sitä mieltä, että tarvitaan niin tekstin selitystä, kuin myös suoraa raamatuntekstiä ilman selitystä.

Eikös sitä suoraa tekstiä ilman selitystä voi lukea itse kukin mielin määrin? Siis me lukutaitoiset suomea osaavat, joila on edes suunnilleen normaali näkökyky. (Lukutaidottomille ja heikkonäköisille taitaa olla Raamattu äänikirjana.) Niin minä ainakin teen. Ei minun tarvitse muiden seuraan hakeutua saadakseni kuulla suoraa raamatuntekstiä ilman selitystä. Jos menen muiden seuraan, kuulen mieluummin sitä, mitkä raamatunkohdat ovat itse kullekin olleet tärkeitä ja miten, mitkä ovat jääneet askarruttamaan, mista on ehkä auennut jotain uutta. Siis sellaista "selitystä".

Se vähä mitä körttiseuroissa olen käynyt niin ei se siltä ole tuntunut että siellä järin paljon Raamatun selitystäkään olisi. Sellaista, että joku oppineesti tai oikeaoppisesti kertoo, miten asiat ovat.

Kun suoraa raamatuntekstiä jossain (missä vain) otetaan esille, niin onhan siinä aina jo tekstin valitsijalla mukana jokin tulkinta. Jotain mitä hän sillä haluaa sanoa. Miksi hän muuten olisi valinnut juuri sen kohdan, jonka valitsi? Ihan silkkoja raamattusitaattejakin heittelemällä voidaan riidellä, kun kumpikin osapuoli kaivaa esiin omaa mielipidettään tukevia kohtia.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #34 : 14.03.14 - klo:22:01 »
Ehkäpä se moniin körttilöisiin vahvasti iskostettu pelko raamatunteksteihin ei loppujen lopuksi olekaan raamatuntekstien pelkoa vaan körtiläisille vieraiden raamatuntulkintojen pelko.

Ei kaikki vastenmielisyys pelkoa ole.

Lainaus käyttäjältä: karjalaisenkyösti
Ei se Raamattu ole vaarallinen, Raamatun monenmonituiset selitykset sen sijaan voivat olla sitä ja monesti mielestäni ovatkin.

Kuka se pelkäsikään  :icon_biggrin:. -No joo, ehkä kun itse koet monet selitykset vaarallisiksi, oletat että muutkin voivat kokea. Ja varmaan voivatkin.

Lainaus käyttäjältä: Pena
Raamatun jakeiden alituinen käyttäminen jokapäiväisen puheen höysteenä on omalla uskovaisuudellaan keikarointia ja pahimmillaan jumalanpilkkaa.

Uskotpa pahaa lähimmäisistäsi. 

Luulen, että se on usein vain iloa ja intoa ja pakahduttavaa oikeassa olemisen tunnetta, joka on päästävä jakamaan muillekin. Ainakin jos ne muut sanovat jotain omien ajatusten vastaista. Ei sitä, että sanottaisiin "katsokaa, kuinka hurskas olen!", vaan sitä että sanotaan "kyllä se asia nyt vain on näin".

Niin minä itse ainakin teen. Ja, kun teen itse, oletan, että se se on muillakin motiivina.
« Viimeksi muokattu: 14.03.14 - klo:22:08 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #35 : 14.03.14 - klo:22:14 »
Mikä tehtävä jää kirkolle ja seurakunnille, jos oletetaan että jokainen lukee ja tutkii sen mukaan
kuin sattuu huvittamaan.
Mä olen ainakin sen verran flegmaattinen että persuksiin potkijaa tarvitaan. Ja paikkoja minne
lähden etsimään lohtua ja uskoa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #36 : 14.03.14 - klo:22:25 »
Mikä tehtävä jää kirkolle ja seurakunnille, jos oletetaan että jokainen lukee ja tutkii sen mukaan
kuin sattuu huvittamaan.

Jos siihen viittaat mitä sanoin, niin puhuin suoran raamatuntekstin lukemisesta. En tutkimisesta.

Aika vähässä ovat luterilaisilla tilaisuudet, joissa vain luetaan Raamattua eikä sitten muuta. On niitäkin joskus.

Yleisemmin kysymys kirkon tehtävästä on sen verran laaja etten sitä ehkä herännäisyyden historian yhteydessä rupea pohtimaan. Ihan tarpeellinen kysymys kyllä muuten. Siitä taisi jonkin visiomissiostrategia-hömpötyksen yhteydessä tälläkin foorumilla olla puhetta.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #37 : 14.03.14 - klo:22:53 »
Noista vn:n kysymyksistä edellisessä ketjussa saisi oikein jykevän, sattuvan, jopa malmivaaralaisen seurapuheen aikaan. Noiden kysymysten pohtiminen omalle kohdalle on sitä uskonkilvoitusta, joista kolmasosa Siionin virsistäkin kertoo. Nyt on paastonaika eli erinomainen aika tarttua noihin kysymyksiin ja maistella niitä.

Minusta kuulosti vieraalta tuo, mistä köpi ja muut puhuivat, ettei seuroissa saisi lukea Raamattua. Ehkä siksi, että olen kotoisin perinteiseltä herännäisalueelta, missä ei ole oikeastaan tarvinnut tehdä tietoista pesäeroa muihin liikkeisiin. Kyllä täällä kuulee useinkin seuroissa lainattavan Raamattua. Tietysti tuo köpin kokemus saattaa johtua siitäkin, että körttiseurapuheen rakenne on perinteisesti erilainen kuin saarnan. Luin joskus artikkelin eri herätysliikkeiden seurapuheiden rakenteesta. Siinä kerrottiin ainakin, että herännäisyydessä keskimääräinen puhe lähtee arjesta ja kulkee kohti Raamattua, evankelisuudessa puhe lähtee Raamatusta ja kulkee kohti arkea, lestadiolaisuudessa luetaan ensin vanhasta pipliasta raamatunteksti ja sitten selitetään sitä. Mitä rukoukseen tulee, niin onhan polvirukouksella vankka perinne herännäisyydessä, tosin sitä käytettäneen lähinnä vain suuremmissa seuroissa. Siionin virsien sanoitukset ovat niin vahvasti rukouksen maailmasta, että tuskin seurapuhuja tahtoo erikseen rukoilla jos kokee, että kaikki ajankohtaiset rukousaiheet on sanottu jo seurojen aikana veisatuissa virsissä.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #38 : 14.03.14 - klo:23:16 »
Mirjami sanoi edellisessä ketjussa tästä aiheesta näin: "Ei tarvitse olla körtti ollakseen kristitty.
Eikä herätysliikkeiden välillä tarvitse olla pesäeroa, toistensa hyväksyvää ymmärrystä ja rakkautta, yhteistyötä.
Saman Isän lapsia olemme. Herätystä tarvitaan kaikissa herätysliikkeissä."
« Viimeksi muokattu: 14.03.14 - klo:23:22 kirjoittanut vn »

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #39 : 14.03.14 - klo:23:23 »
Ei tarvitse olla körtti ollakseen kristitty.
Eikä herätysliikkeiden välillä tarvitse olla pesäeroa, toistensa hyväksyvää ymmärrystä ja rakkautta, yhteistyötä.
Saman Isän lapsia olemme. Herätystä tarvitaan kaikissa herätysliikkeissä.

Eri herätysliikkeitä on olemassa siksi, että me ihmiset olemme erilaisia ja uskomme eri tavalla. Ei meille ole tekemällä tehty viittä suurta herätysliikettä saati maailman mittakaavassa useita suuria kirkkokuntia, ne ovat syntyneet eri tavalla uskovien ihmisten yhteisöiksi. Jos jokin asia ei tunnu itsestä hyvältä ja oikealta, tuntuu valehtelulta väittää ettei tekisi siihen pesäeroa, jos ei kerran tahdo tulla yhdistetyksi siihen asiaan. Se että hahmottaa ja sanoo ääneen eri liikkeiden erot ja yhtäläisyydet ei sulje pois mahdollisuutta hyväksyntään, ymmärrykseen, rakkauteen ja yhteistyöhön.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #40 : 15.03.14 - klo:01:06 »
Eikös sitä suoraa tekstiä ilman selitystä voi lukea itse kukin mielin määrin? Siis me lukutaitoiset suomea osaavat, joila on edes suunnilleen normaali näkökyky.

Kyllä sitä voi lukea eri käännöksistä tekstiä aivan yksinään kotonaan aivan samoin, kuin monen monituisia tekstin tulkintojakin voi kotonaan lueskella. Ja tekstin tulkintoja löytyy tekstimuodossa, äänimuodossa tai videona miljoonia kilometrejä.
Eli kyllä molempia voi itsekukin mielin määrin lukea.

(Lukutaidottomille ja heikkonäköisille taitaa olla Raamattu äänikirjana.) Niin minä ainakin teen. Ei minun tarvitse muiden seuraan hakeutua saadakseni kuulla suoraa raamatuntekstiä ilman selitystä. Jos menen muiden seuraan, kuulen mieluummin sitä, mitkä raamatunkohdat ovat itse kullekin olleet tärkeitä ja miten, mitkä ovat jääneet askarruttamaan, mista on ehkä auennut jotain uutta. Siis sellaista "selitystä".

Kullekin löytyy itselleen sopiva tapa.

Kun suoraa raamatuntekstiä jossain (missä vain) otetaan esille, niin onhan siinä aina jo tekstin valitsijalla mukana jokin tulkinta. Jotain mitä hän sillä haluaa sanoa. Miksi hän muuten olisi valinnut juuri sen kohdan, jonka valitsi?

Olet oikeassa. Näin asia on.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #41 : 15.03.14 - klo:06:12 »
Eri herätysliikkeitä on olemassa siksi, että me ihmiset olemme erilaisia ja uskomme eri tavalla. Ei meille ole tekemällä tehty viittä suurta herätysliikettä saati maailman mittakaavassa useita suuria kirkkokuntia, ne ovat syntyneet eri tavalla uskovien ihmisten yhteisöiksi. Jos jokin asia ei tunnu itsestä hyvältä ja oikealta, tuntuu valehtelulta väittää ettei tekisi siihen pesäeroa, jos ei kerran tahdo tulla yhdistetyksi siihen asiaan. Se että hahmottaa ja sanoo ääneen eri liikkeiden erot ja yhtäläisyydet ei sulje pois mahdollisuutta hyväksyntään, ymmärrykseen, rakkauteen ja yhteistyöhön.

Suomi on melkoisen laaja pinta-alaltaan suhteessa asutuksen keskittymiin. Mahdollisuus valita omansa on verraten uutta, ja käytännössä keskittyy pk-seudulle. Omassa nuoruudessani juttu korostui. Kymenlaaksoon rantautui jenkkilästä tuo nimetön, eli viidenneksi laskettu liike. Vaikuttaa siltä tätä lueskellessa, ettei tuo herännäisyyden historia aivan pysy aiheessa - mahdollisesti tarvitsee rajaajaksi ainakin Suomen karttaa ja selvitystä, miksi juuri siellä ja silloin.  En ole törmännyt.

Se näyttää hyvin suvuttaiselta, moni sukukokous järjestetään Herättäjäjuhlien yhteyteen, perhetapaaminen vähintään. Nämä perheet ovat lähtöisin Savo-Karjalasta tai Pohjanmaalta. Nyt toivoisin, että näitä juhlia entistä useammin voitaisiin viettää täällä etelässä, jossa hiljaista kaipausta ja kyselyä on ehkä sittenkin, vaikka kirkkoon kuuluu Helsingissä joidenkin seurakuntien alueella kohta alle puolet väestöstä.  Väki, joka katsoi tiellä Kristukseen, ei pälyillyt ympärilleen, muistutti Espoossa minua kotini hengellisestä ilmapiiristä. He veisasivat niitä virsiä, joita äitinikin. Tuon "Kristukseen katsomisen"  taisin itse yhdistää liikkeeseen?  Tarkoitin, että kukaan ei puhunut muusta. Ei naispapeista, homoliitoista, ei kuulunut hallelujahuutoja, veisuun sisältönäkin vaikutti olevan uskon todeksi eläminen, niin suhteessa Jumalaan kuin lähimmäisiinkin.
..............................

Satunnaisen matkailijan kohdalla näyttää käyneen niin, että he putoavat alatielle -- sopisiko näin sanoa. Riemuitsevan itsevarma "kun minä" jättää jossakin vaiheessa hiljaiseksi. Mitä minä lopulta?  Ihanko totta toisten pelastuminen riippuu siitä, millainen minä olen?  "Ihmiset eivät lue Raamattua, he lukevat teitä", siinä nuoruuteni hokema, johon valitettavasti en voi aukottomasti luottaa.  Luther nimitti joskus seurakuntaa "parantumattomasti sairaiden sairaalaksi" tms. jonne laupias samarialainen, siis Jeesus itse, vie Jerikon tiellä piestyn. Näyttää, kuin heränneet koostuisivat näistä tiellä turpiinsa saaneista, kuka mitenkin masennetulta. Jos ihmiset sittenkin lukisivat sitä Raamattua vain.    
................................

Minulla on kysymys:  Käsittääkseni tämä liike alusta saakka on luottanut toisten ajatukset ja uskon  Jumalan haltuun, mutta auttanut missä on apua tarvittu. Onko herännäisyyden historiaan kuulunut vaiheita, jolloin kauppamatkalla vastaantulijalle on ryhdytty pitämään "evankelioivaa" puhetta, en tiedä.  

Omista kokemuksistani voin todeta, että niiden puheiden tarkoitus ja "hätä sieluista" oli kyllä rehellinen, sillä oletin että vain ne voivat pelastua jotka uskovat jokseenkin kuten Kotkan seurakuntanuoret.  Kaikenlaista.  Ehkä joku ylpistyi, mene tiedä, itse masennuin, sillä minua tarkastelemalla ei kukaan "tulisi uskoon".  Eikö Paavali jossakin varoita äskenkääntyineiden innosta opettaa?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #42 : 15.03.14 - klo:07:36 »
Sannelin ulostulo oli asiallinen. Kokosi asiat nippuun.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #43 : 15.03.14 - klo:10:11 »
Suomi on melkoisen laaja pinta-alaltaan suhteessa asutuksen keskittymiin. Mahdollisuus valita omansa on verraten uutta, ja käytännössä keskittyy pk-seudulle.

--

Minulla on kysymys:  Käsittääkseni tämä liike alusta saakka on luottanut toisten ajatukset ja uskon  Jumalan haltuun, mutta auttanut missä on apua tarvittu. Onko herännäisyyden historiaan kuulunut vaiheita, jolloin kauppamatkalla vastaantulijalle on ryhdytty pitämään "evankelioivaa" puhetta, en tiedä.

Totta. Lähinnä tarkoitin sitä, että herätysliikejohtajien mahdollisuus "valita omansa", siis pitää kiinni siitä opista jonka itse tuntee oikeaksi on yhtä vanha juttu kuin herätysliikkeet ja "syypää" siihen, että vanhoja herätysliikkeitä on neljä eikä yksi tai useampi kuin neljä. Pyhäjärven kädenlyöntiseuroissa Paavo Ruotsalainen ja N. G. Malmberg tulivat siihen tulokseen, että savon ja pohjanmaan heränneillä on sama oppi. Ruotsalaisen ja F. G. Hedbergin erimielisyyksistä on keskusteltu täällä jo varmaan paljon, Länsi-Suomen herännäisyyden eli rukoilevaisuuden yhteenliittymisen Savon ja Pohjanmaan herännäisyyden kanssa esti kiista siitä, onko polvirukous itseisarvo vai välinearvo. Ruotsalaisella oli yhteyksiä myös L. L. Laestadiukseen, muttei yksimielisyyttä syntynyt heilläkään.

Evankeliointi ei ole sellaisena, minä sen nykypäivänä ymmärrämme, tainnut kuulua yhdenkään vanhan herätysliikkeen meininkiin. Hurmossaarnoja on ollut, toisissa liikkeissä enemmän ja toisissa vähemmän. Ne ovat ehkä lähimpänä sitä 1900-luvun käsitettä evankelioinnista. Herännäisjohtajat ovat käsitykseni mukaan enemmänkin pyrkineet kuulostelemaan keskustelukumppanin ajatuksia ja sielun tilaa ja puhumaan sitten siltä pohjalta. Evankeliointiin liittyy kai enemmänkin toive siitä, että kuulija avaisi korvansa.

Leenalle nää kyllä varmaan oli ihan tuttua settiä kaikki :D
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa? 2
« Vastaus #44 : 15.03.14 - klo:14:35 »
Totta. Lähinnä tarkoitin sitä, että herätysliikejohtajien mahdollisuus "valita omansa", siis pitää kiinni siitä opista jonka itse tuntee oikeaksi on yhtä vanha juttu kuin herätysliikkeet ja "syypää" siihen, että vanhoja herätysliikkeitä on neljä eikä yksi tai useampi kuin neljä. Pyhäjärven kädenlyöntiseuroissa Paavo Ruotsalainen ja N. G. Malmberg tulivat siihen tulokseen, että savon ja pohjanmaan heränneillä on sama oppi. Ruotsalaisen ja F. G. Hedbergin erimielisyyksistä on keskusteltu täällä jo varmaan paljon, Länsi-Suomen herännäisyyden eli rukoilevaisuuden yhteenliittymisen Savon ja Pohjanmaan herännäisyyden kanssa esti kiista siitä, onko polvirukous itseisarvo vai välinearvo. Ruotsalaisella oli yhteyksiä myös L. L. Laestadiukseen, muttei yksimielisyyttä syntynyt heilläkään.

Evankeliointi ei ole sellaisena, minä sen nykypäivänä ymmärrämme, tainnut kuulua yhdenkään vanhan herätysliikkeen meininkiin. Hurmossaarnoja on ollut, toisissa liikkeissä enemmän ja toisissa vähemmän. Ne ovat ehkä lähimpänä sitä 1900-luvun käsitettä evankelioinnista. Herännäisjohtajat ovat käsitykseni mukaan enemmänkin pyrkineet kuulostelemaan keskustelukumppanin ajatuksia ja sielun tilaa ja puhumaan sitten siltä pohjalta. Evankeliointiin liittyy kai enemmänkin toive siitä, että kuulija avaisi korvansa.

Leenalle nää kyllä varmaan oli ihan tuttua settiä kaikki :D

Ei aivan. Tämä tarkennus oli hyvä. Yksittäisten ihmisten mahdollisuus valita näköisensä poppoo on eri juttu, ja paikan lisäksi historiaan aina kuuluu aika. Herännäisyys on evankelisuutta iäkkäämpi. Siten myös se, milloin syntyi ja minne, rajoitti yksilön mahdollisuuksia valita. Evankelisuus  taisi syntyä hedbergiläisyyden ja ankara n körttiläisen painotuksen kohdatessa toisensa, se oli alusta pitäen jossakin määrin enemmän teologien juttu mikäli minun on luottaminen Lauri Koskenniemen Johannes Bäckin elämäkertaan. 

Vanhat herätysliikkeet taisivat syntyä aikaan, jona kansa kävi kirkossa ja Ehtoollisellakin joka tapauksessa, joten asenne maallikkojen tarpeeseen käännyttää toisia taisi olla paremmin tyrmistynyt.  Itseäni tämä kiinnostaa enkä tarkoita hurmoskokemuksia  heinäniityllä tms.  sillä siihen ei liittynyt intentiota saada toiset ajattelemaan, kuten minä ajattelen.   Sisäisiin ristiriitoihin puolestaan keskustelut  ja kiistat siitä, kuinka uskoa harjoitetaan oikein,  taitaavat kuulua väistämättä. 

Körttiläisyyden  ja evankelioinnin suhdetta kyselin, mutta olisiko mennyt noin sitten.  Oikeastaan tämä ketju herätti mietintää minun mielessäni, mutta en taida aloittaa siitä ketjua tänne. Tarkoitan, että mietin mistä kumpuaa tarve evankelioida toisia, sen merkitys, vaikutus ja sisältö.  Itselleni lupa olla hiljaa merkitsee suuria. Joskus hieman huvittaa, sillä tekstiä tulee tänne, mutta se todeksi koettu, toivottavasti oikein ymmärretty lupa olla vaikuttamatta toisten ajatteluun, on arvokas. Kun kysytään, vastaan tietenkin, mutta niin torvesti.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.