Voisimmeko ajatella, että kirkossa, Jumalanpalveluksessa olisi meillä myös annettavaa?
Minä sitten laulan jumiksessa kaksi Bachin aariaa Magnificantista kun opettajan mielestä osaan ne. Sellaistakin saattaa tapahtua että minä osaan ne... että ovat annettavaa, eikä tuskantuottajina.
Haluaisin tosissani joksikin säännölliseksi mutta minun tuurilla juuri silloin tulis kohtaus ja veisin kolehtirahat erehyksessä kotiin
tai sekoilisin viinimaljan kanssa... joisin kaiken itte...
jos siis pysyisin jaloillani... jos saarna olis huono iskisin kynttilänjalalla sitä pappia...
ja kun kysyttäis että täh, vastaisin että onks jotai tapahtunu... ´No joo... on vitsejä ja hyviä vitsejä...
Kyllä se on turvallista pitäytyä keikkaluontoisissa askareissa. Ajattelen, että läsnäolo on annettavani, ja esirukoukseni: ja rukoukseni vuorotervehdyksessä Niin myös sinun henkesi kanssa, on sitä myös. Seurakunta kantakoon niitä jotka sitä palvelevat, ajattelen...