Kirjoittaja Aihe: Nykyherännäisyydestä  (Luettu 14709 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Anonymous

  • Vieras
Nykyherännäisyydestä
« : 13.07.05 - klo:19:45 »
Körttipuku on vanha talonpoikaispuku, jota heränneet jäivät käyttämään, kun muut menivät muodin mukana. Punaiseen pukeutunut oli suruton, koska Jeesuksen päälle puettiin punainen viitta, kun häntä pilkattiin. Heränneet halusivat elää vaatimattomasti erossa muun maailman menosta. Raamatussahan on, ettei meidän pidä sopeutua tämän maailman elämään. Onko herännäisyydessä vielä tätä ajatusta, ettei mennä maailman mukana? Körttipukuahan käyttävät enää aniharvat, mutta onko puvun alkuperäinen merkitys sovellettu nykyaikaan esim. muuten yksinkertaisena ja ajattomana pukeutumisena sekä erilaisista maallisista riennoista erillään pysymistä? Vai ovatko nykyheränneet muotitietoista ja maailmaan mennyttä kansaa?

Onko heränneille Raamattu Jumalan sanaa sellaisenaan vai aikaansa sidottu vertauskuvia sisältävä ihmisen kirjoittama kirja, jota kyllä on ihan kiva lukea mutta ei kannata ottaa ihan vakavasti? Onko herännäisyydessä jotakin ominaispiirteitä, jotka erottavat sen muista herätysliikkeistä ja poikkeaako se Suomen luterilaisen kirkon opista jollakin erityisellä tavalla? Kaikilla herätysliikkeillä taitaa olla joku oma oppi tai korostus, joka poikkeaa kirkon opista sen verran, että liikettä voidaan pitää kirkon sisällä toimivana omana herätysliikkeenä, mutta ei kuitenkaan poikkea niin paljon, että liikkeen olisi aihetta erota luterilaisesta kirkosta.

Olisin siis kiinnostunut tietämään heränneen kansan virallista kantaa asioista, jos sellaista on.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #1 : 14.07.05 - klo:11:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"
Onko heränneille Raamattu Jumalan sanaa sellaisenaan vai aikaansa sidottu vertauskuvia sisältävä ihmisen kirjoittama kirja, jota kyllä on ihan kiva lukea mutta ei kannata ottaa ihan vakavasti? Onko herännäisyydessä jotakin ominaispiirteitä, jotka erottavat sen muista herätysliikkeistä ja poikkeaako se Suomen luterilaisen kirkon opista jollakin erityisellä tavalla? Kaikilla herätysliikkeillä taitaa olla joku oma oppi tai korostus, joka poikkeaa kirkon opista sen verran, että liikettä voidaan pitää kirkon sisällä toimivana omana herätysliikkeenä, mutta ei kuitenkaan poikkea niin paljon, että liikkeen olisi aihetta erota luterilaisesta kirkosta.

Olisin siis kiinnostunut tietämään heränneen kansan virallista kantaa asioista, jos sellaista on.


Eipä taida olla "virallista" kantaa. Kyllä näissäkin ketjuissa näkee mitä sydänääniä liikkeessä kuuluu... Omasta näkökulmastani sanoisin, että itsensä ja oman oppinsa varassa heränneet eivät ole: omaa oppia ei ole ja ystävät ja myötäkulkijat ovat synnin vallassa, kuten kaikki ihmiset. Ellei Jumala auta niin ei kukaan tai mikään. Paavo Ruotsalainen tunnetusti välillä ryyppäsi ja aiheutti pahennusta - uskoisin että monet nyky-körttiläiset välillä ryyppäävät ja aiheuttavat pahennusta. Toivoisin ainakin näin. Sitten on tulkintaeroja siitä, mitä usko vaatii, mitä synnintunto vaatii: mitä rajoja on löydyttävä ja mitä voi hyväksyä tai ei. Oma kantani tähän on, että nämäkin ovat Jumalan, ei ihmisen, ei organisaatioiden käsissä: ei ole meidän asiamme asettaa rajoja ja vaatimuksia. Enpä tiedä, tämä maailma ei voi kokonaan kotimme olla ja ikävä on siihen oikeaan kotiin: sydän on löytänyt muukalaisten isänmaan, mutta ei ole omassa kädessä sinne pääsy. Siionin virsien mystinen meditaatio, rajattomat visiot ja pohjaton koti-ikävä on se mitä missään muualla ei ole, mutta ne eivät opiksi ja ojennukseksi riitä. Eli jos oppia ja ojennusta etsit niin kovin huonoon paikkaan olet sattunut.

Tämä siis vain oma tulkintani nyky-körttiläisyydestä - vähän radikaalisti olen sitä mieltä, että juuri tämä hiljainen liekki on alusta saakka ollut tämän liikkeen ydin ja että ollaan turhasta ja epäkristillisestä varustuksesta ja varmuudesta riisuttu pois: kovin heikkoina kristittyinä vaellamme maailmassa. Itselleni körttiläisyyden organisatorinen ydin kiteytyy Haavion virteen "Suo Jeesus hellä mieli" (SV183). No, kuten sanottu tämä on vain yksi tulkinta, varmasti täältä tulee muita ja hyvinkin erilaisia vastauksia, mutta ketään ei suljeta pois "väärän" tulkinnan takia. Vain Jumala voi sulkea pois.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Re: Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #2 : 18.07.05 - klo:14:49 »
Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"


Olisin siis kiinnostunut tietämään heränneen kansan virallista kantaa asioista, jos sellaista on.


Jos sitä kysyt, niin turhaan huutelet. Herännäisyydessä ei ole virallista kantaa eikä tule. Jokainen vastaa itse suuren Jumalan edessä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään eikä yhdistys auta yhtään mitään. Herännäisyydellä ei myöskään ole taivaan portilla edusmiestä, joka sanoo Pietarille, että päästä sisään se on meikäläisiä ja oikeassa uskossa.

Tulee mieleeni piispa Jukka Malmivaaran puheenvuoro kirkolliskokouksessa naispappeusäänestyksen edellä yhteen kutsutuille körteille. "Kukin äänestäköön omantuntonsa mukaan"
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Sini

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #3 : 19.07.05 - klo:20:20 »
Hei,

Minulle on körttiläisessä perinnössä on oleellisinta rehellisyys ja koruttomuus uskonnollisessa elämässä. Vihaan erityisesti ulkokultaisuutta. Kristuksen ristin kantamiseen sitoutuminen on tärkeällä sijalla elämässäni. Körttinä en voi milloinkaan ratsastaa uskonnollisissa ja eettisissä kysymyksissä ihmisten tai kirkkokuntien miellyttämisen tietä. Tämä merkitsee käytännön tasolla myös sitä, että tahdon kulkea heikkojen ja sorrettujen rinnalla. Armon varassa, kun elämme kaikki.

Körttiläisyys ei ole minulle mikään pukeutumiskysymys, vaan kristityn mielenlaatu. Vaikka pukeudun samalla tavoin kuin lähes kaikki oman aikakauteni nuoret aikuiset, en koe kulkevani valtavirran mukana monessakaan asiassa. Oli kuitenkin mukava nähdä herättäjäjuhlilla niitä aitoja vanhanajan körttipukuisia mummoja ja pappoja.

Siunausa.

T: Sini.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #4 : 21.07.05 - klo:20:29 »
Äitini on vallan kätevä käsistään, ompeli sitten minulle körttipuvun rippipuvuksi. Pidän perinteisistä jutuista, että ellei Ylivieskassa ihan hirveän kuuma ole, saattaa siellä yksi körttipukuinen nuori tyttökin vilahtaa :D

Minä en ainakaan mikään muotiheitukka ole. :lol:
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Re: Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #5 : 23.07.05 - klo:23:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"
Onko heränneille Raamattu Jumalan sanaa sellaisenaan vai aikaansa sidottu vertauskuvia sisältävä ihmisen kirjoittama kirja, jota kyllä on ihan kiva lukea mutta ei kannata ottaa ihan vakavasti?


Olen lukevinani rivien välistä ajatuksen, että on vain kaksi tapaa lukea Raamattua: joko se otetaan kirjain kirjaimelta kirjaimellisesti tai sitä pidetään jonkinlaisena satukirjana tai yleisinhimillisenä viisauden opetuksena. Itse en sitoudu kumpaankaan ääripäähän. Raamattu on Jumalan sanaa ja se on tekstinä syntynyt jo kauan ennen minua ja tätä nykyistä maailmanaikaa. En sano "Jumalan sanaa, mutta [...]" vaan "Jumalan sanaa ja [...]", sillä nämä kaksi faktaa eivät mitätöi toisiaan.

Keskustelua Raamattunäkemyksestä tällä palstalla on jo ollut aiemminkin, näkökulmia siis enemmän sieltä!

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #6 : 08.08.05 - klo:12:03 »
Rippileirillä meitä valistettiin että nykyajan körttipuku voisi olla vaikka farkut ja t-paita. Sehän se on nykyste yksinkertaista pukeutumista :idea:
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #7 : 22.08.05 - klo:20:31 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"

muotiheitukka


Muoti: hei, tukka!

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #8 : 27.08.05 - klo:09:16 »
Niin, eiköhän se ole jokaisen oma asia tuo pukeutuminen ja muu. Tietysti on olemassa joitakin kirjoittamattomia sääntöjä esim. kirkossa pukeutumisesta. Esim. hihattomat vaatteet eivät omasta mielestäni kuulu kirkkoon, samoin liian lyhyet paidat. On myös muita kirjoittamattomia sääntöjä, mutta kuka niitä valvoo ja eihän niitä ole pakko noudattaa, mikä on kai ihan hyväkin.
Eikös körttiläisyyteen kuulu yksinkertaisuuden ihannointi, minkä itse käsittäisin niin että turha vaatteilla koreilu pois. Sen takia kai sitä körttipukuakin ennen käytettiin -kukaan ei ole ulkoisesti parempi suhteessa muihin. Taidettiin vissiin jo mainitakin tuolla. Ennen kaikkea tärkeintä on se mitä on sisällä, vaatteet eivät kuulu siihen mitenkään jos vain sisin on kunnossa. Mutta toisaalta -jos haluaa koreilla vaatteilla, niin eikös se ole merkki siitä, että yritetään etsiä ulkoista hurskautta/huomiota. Todellinen luterilainen ja körttiläinen ei myöskään korosta omaa uskoaan, vaan vaalii sitä aarteena sydämessään.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Annastiina

  • Vieras
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #9 : 28.08.05 - klo:10:58 »
Herättäjuhlilla on aina ihana nähdä vanhoja körttipukuja. Mistähän niitä saisi? Huiveja on onneksi myytävänä.
Mutta ei se ulkokuori vaan ihana nöyryys Korkeimman edessä ja samalla viivalla ja tasolla olo muiden ystäväkansan jäsenten kanssa. Sitähän se pukukin ymmärtääkseni vertauskuvallisesti edustaa. (Tosin juhlilla on ainakin nuorilla ollut erään suomalaisen firman ( ei mainosta) t-raita -ym paitoja kovasti käytössä vai onko se sattumaa vain??)

Y.O.T. yksi on tarpeellinen

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #10 : 29.08.05 - klo:11:14 »
Lainaus käyttäjältä: "Sini"
Hei,

Minulle on körttiläisessä perinnössä on oleellisinta rehellisyys ja koruttomuus uskonnollisessa elämässä.

Siunausa.

T: Sini.


Sattui silmään tuo vanha Sinin juttu, josta poimin vain palan. Siinä on oikeastaan kaikki olennainen. Laitan vielä painon sanalle rehellisyys, joka on tosi vaikea paikka. Kun kuuntellette tästä lähtien puheita myös muualla kuin seuroissa niin huutakaa hep kun kuulette jonkun puhuvan rehellisyydestä.  Ollaan kyllä raamatullisia ym. mutta ei rehellisiä. Voi mennä vuosi ennekuin osuu kohdalle, mutta etsikää sitä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #11 : 29.08.05 - klo:15:52 »
Lainaus käyttäjältä: "Annastiina"
Herättäjuhlilla on aina ihana nähdä vanhoja körttipukuja. Mistähän niitä saisi? Huiveja on onneksi myytävänä.

Jos on kätevä käsistään, Herättäjältä saa kuulemma tilattua kaavat pukuun.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Stuntman

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 7
Re: Nykyherännäisyydestä
« Vastaus #12 : 08.10.05 - klo:01:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Anonymous"

Olisin siis kiinnostunut tietämään heränneen kansan virallista kantaa asioista, jos sellaista on.

Jos heränneellä kansalla olisi virallinen kanta esittämääsi kysysymykseen tai mihin tahansa, se olisi latistunut jonninjoutavaksi hengelliseksi puolueeksi, joita totisesti on enemmän kuin tarpeeksi. Kristinusko eri ilmenemismuotoineen tai luterilaisuus herätysliikkeineen ei ainakaan pitäisi olla mikään ismi.  

Ymmärtääkseni herännäisyys on syvimmältään olemista keskeneräisenä ja epätäydellisenä Täydellisen edessä.  Omine omituisine mielipiteineen, hyvine ja huonoine puolineen. Tai niin sen ainakin koen.
-koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää-

Kauhanen T

  • Vieras
Paavo nykyherännäisyydessä
« Vastaus #13 : 30.11.05 - klo:17:02 »
Nappasin "Rukouspalvelu"-keskustelusta tänne parin viikon takaisen Paavon merkitystä käsittelevän teeman.

Lainaus käyttäjältä: "mopomies"
Olisiko körttiläisyyden piirissä mahdollista alentaa Paavoa ranking-listalla pikkuisen vähemmäksi auktoriteetiksi? ... On aika turhauttavaa lukea kuinka körttikansa älähtää ja menee Paavon selän taakse silloin kun jotain liikkeelle vierasta uskalletaan pitää mahdollisena ja oikeutettuna tulkintana, ei vain körttiperinnettä. ... Paavo oli hyvä mies, muttei sen hyvempi kuin Tattivaaralaisen lähiön talonmies Ölkkynen. Ja on epärehellisyyttä puhua Paavon sitaatein silloin jos itse kokee eritavalla tai omatkin sanat olisi.

Lähden käsittelemään aihetta tunnustaen heti ensiksi, että itse pidän tietyissä asioissa Paavoa merkittävänä auktoriteettina itselleni.

Myös minua nuorempana ihmetytti ja jopa nyppi sellaiset irralliset Paavo-lausumat, joiden merkitystä en tajunnut, ja jotka tuntuivat perustelevan minkä tahansa körttiläiseltä haiskahtavan mielipiteen. Kun myöhemmällä iällä johduin itse lukemaan Oravalan "Erämaan profeettaa" ja sitten muutamia kriittisyyteen pyrkiviä Paavo-tutkielmia, tulin seuraavanlaisiin ajatuksiin: "Jos kerran Paavosta ja hänen todellisista sanomisistaan tiedetään niin vähän, ja kun hänen kirjallinen jäämistönsä sisältää niin paljon keskenään ristiriitaista ainesta, voidaanko häntä pitää minään auktoriteettina?"

Kuitenkin myyttisen Paavo-hahmon takaa paljastuva rosoisuus teki vaikutuksen. Sain sitten eräältä ystävältä lainaksi Paavon kirjeet, joiden lukeminen muodostui hengellisesti erittäin ravitsevaksi kokemukseksi. Paavo tuli minulle hengelliseksi auktoriteetiksi sen takia, että monet sattuvat sanat hänen kirjeissään antoivat merkityksen omille kokemuksilleni.

Siitä asti minua on ärsyttänyt irralliset "Jo Paavo aikoinaan" -tyyppiset lausumat, joilla pyritään perustelemaan jokin herännäisyyden "oppiin" (ongelmallinen sana, tiedän) liittymätön asia. Vaikkapa (legendaariset?) kohtaukset Paavon elämästä voivat olla koskettavia, mutta eivät ne tarkoita, että meidän pitäsi tehdä tai ajatella tai suhtautua samalla tavalla iloihin, murheisiin, polvirukoukseen, viinaan, viimeiseen leipään, painiin ja pappeihin.

Sen sijaan Paavon hengellisiä opetuksia kuulin harvoin seuroissakäyntiaikanani (nykyään käyn aniharvoin). Ne mielestäni sopivat loistavasti nykyajankin seurapuheisiin, kun niitä vaan otetaan alkulähteiltä, eli Paavon aidosta kirjallisesta jäämistöstä. Siellä on vaikeatulkintaisia ja ristiriitaisia ajatuksia, ja useimmista teologisista kysymyksistä Paavo ei sano mitään. Seuraavissa aihepiireissä häntä voi sen sijaan pitää auktoriteettina yhtä lailla kuin Augustinusta tai Lutheria (ei tietenkään ohi Raamatun):

Herätys
Vanhurskauttaminen
Epäusko ym. kiusaukset
Murhehuone
Toivo

Ymmärrän siis mopomiehen ja häntä säestäneiden tunteet tässä asiassa, ja yhdyn samaan harmiin - en tosin siitä syystä, että Paavosta puhutaan, vaan että aito Paavo tuppaa jäämään myytin, henkilökohtaisten uskomusten ja toisen käden lähteiden taakse.

Mieluummin kuitenkin seurapuheisiin huonosti Kristusta kuin hyvin Paavoa, mutta hyvä Paavo voi viedä Kristusta kohti paremmin kuin huonot omat päähänpälkähdykset.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Puttouksen Matti
« Vastaus #14 : 30.11.05 - klo:19:13 »
Kiuruveden Puttouksessa asui aikoinaan körttimies nimeltään Matti. Liikanimen Puttouksen hän oli saanut asuinpaikastaan, mutta lienee ollut Pietikäinen oikealta sukunimeltään.

Hänen legendaarinen sanontansa oli, ettei taivaaseen pääse kuin puttouksen kautta.  Kun ihminen ensin herää Jumalan armosta synnittömäksi,  niin se ei riitä vaan hänen täytyy pudota uudelleen syntiseksi ennenkuin taivastie aukeaa. Tämän voi vakuuttaa todeksi kaikki tuntemani vanhat vitoset ja hellarit, jotka ovat hylänneet pelastusvarmuuden perättätömänä ja ryhtyneet janoamaan ansiotonta armoa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi