Mitä tuohon kysymykseen siis vastaisi?
Jos vastaan "Kyllä", korotanko itseni toimijaksi? Eli sisällänkö vastaukseeni oman toimintani uskon suhteen? Tavallaan myöntävä vastaus sisältää ajatksen, jossa minä subjektina uskon. Korotan itseni objektin asemasta itselleni kuulumattomalle subjektin paikalle.
Herättäjän Etelä-Savon ja Kymen aluesihteeri sanoikin minulle, että kyseessä on körttiläisyyden ja juutalaisuuden ongelma: liian suuri määrä informaatiota. Hänen mielestään asiaa ei voi ymmärtää, ennen riittäviä taustatietoja. Tämän näyttäisi oma kokemus vahvistavan.
Onko kyseessä ongelma, vai teenkö siitä ongelman?
Jos vain 100% oikeat vastaukset hyväksyttäisiin, niin silloinhan kutakuinkin kaikki elämässämme annetut vastaukset menevät väärin.
Mielenkiintoista pohdintaa. Itse kukin on aika-ajoin tuon ongelman edessä.
Itsensä koroittaminenhan on suomalaisessa yhteiskunnassa kovin nolo ja paheksuttava asia.
Ei sellaisesta kukaan halua jäädä kiinni.
Jos siitä jää kiinni, se on varsin noloa, kiinni jäänyt ikäänkuin on pudonnut korokkelta ja on näinollen puoli metriä muiden alapuolella.
Häpeän paikka sellainen.
Voisiko tätä asiaa lähetyä siitä näkökulmasta, että kristitylle kuuluukin korokkeelta putoaminen?
Tai ehkä siten, että jos kristitty putoaa korokkeelta, se ei ole katastrofi?
Eli ehkäpä kannattaa rohekasti sanoa, että "kyllä minä uskon".
Jos onnistuu sen sanomaan kyllin pyhästi, tällöin tietysti onnistuu pysymään sillä omalla korokkeella, eikä tarvitse harmitella, että tulikohan nyt kehuskeltua itseään.
Jos taasen sen sanoessaan tulikin sanottua se kehuskelleen, tällöin tietysti pudotaan siltä korokkeelta, mutta siellä alempana voi sitten lohduttautua sillä, että kristityn ei kuulukaan olla millään korokkeella, joten oli vain hyvä, että näin kävi.
Putoamisen jälkeen sitten huomataan, että siellä alhaalla on muitakin uskonsa epäonnistuneesti todistaneita.
Siellä epäonnistuneiden kesken sitten voidaan pitää hauskaa, laulaa vaikkapa siionin virsiä ja ihmetellä sitä suurta Jumalan armoa, joka loistaa Kristuksen rististä.
Samalla sitä porukalla toivotaan, että joku muukin munaisi itsensä ja näinollen liittyisi samaan seuraan.
Samalla toki surraan niitä, jotka nousevat takaisin entisille korokkeilleen.