Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: llwyd - 16.11.06 - klo:13:20
-
Tiistaina tuli kylään kaksi hyvin miellyttävää mormoni-nuorukaista, toinen Utahin, toinen Ohion osavaltiosta. Keskusteltiin kohteliaassa ja ystävällisessä hengessä, ja aivan sujuvasti esittivät näkemyksensä "toisesta ilmoituksesta". Ei ollut sydäntä ottaa esille Uskontojen uhrit -sivuston asioita, mutta sen huomasin etteivät tuoneet ollenkaan esille noita esoteerisempiä oppejaan. Mutta eniten korvaan kuitenkin särähti asenne, että he omasivat täydellisen, ekslusiivisen totuuden. Eli jos mormoni-kirkko on oikeassa, ovat luterilaiset väärässä, Jehovan todistajat, lestadiolaiset, katolinen kirkko jne. jne. Tähän sitten sanoin tuon otsikon lauseen ja sen että olen valmis pitämään hyvin mahdollisena, että sieltä kodista löytyy huone mormoni-kirkollekin. (Sitä en sanonut että lähinnä heidän vilpittömästä pyrkimyksestään kohti Jumalaa kuin opillisesta dogmastaan.)
Minusta tämä lukemattomien konservatiivisten ja dogmaattisten lahkojen pakonomainen keskittyminen omimaan täydellinen totuus itselleen tekee jo itsessään konservatiivisen ja dogmaattisen lahkouden epäuskottavaksi. Tiedämme pelkän logiikan perusteella, että kaikki paitsi ehkä yksi näistä tiukoista totuudenomistajista on väärässä: maailma on siis täynnä väärässä olevia ihmisiä, jotka palavalla varmuudella julistavat omaavansa täydellisen Jumalan ilmoituksen. En ymmärrä miten edes olisi mahdollista epätäydellisen, syntisen ihmisen omistaa mitään täydellistä. Miten ihmeessä edes teoriassa voisimme ulottua Jumalan ulottuvuuksiin? Raamatun nostaminen keskeiseksi kriteeriksi oli protestantismin yritys puhdistaa kirkko, joka oli sortunut maallisen vallan himoon ja joka oli myös ryhtynyt kiihtyvällä tahdilla keksimään omia oppirakennelmiaan, jotka enää hyvin etäisesti liittyivät Jeesuksen kärsimys- ja pelastustiehen tässä ihmisen julmassa maailmassa. Mutta edes Raamattu ei voi ratkaista ihmisen epätäydellisen ymmärryksen ja jatkuvan vallanhimon ongelmaa – ei mikään ihmisen kieli, ihmisen muotoilu, inspiroitunut tai ei, voi avata rajallista ymmärrystämme jumalallisen varmuuden tasolle.
Luulisi siis että tästä vetäisimme johtopäätöksen nöyryyden ja varovaisuuden suuntaan puhuessamme uskonnollisista ja teologisista kysymyksistä. Luulisi että keskeisellä sijalla olisi ymmärrys osaamattomuudestamme, ymmärrys siitä, että synti tiemme sulkee – ja että silloin emme omin voimin pysty jatkamaan, eikä mikään oma viisaus ja varmuus avaa tietä. Toki on pakko vetää joitakin rajoja, pakko rakentaa joitakin organisaatioita, joissa valtaa on käytettävä, mutta inhimillisen heikkoutemme takia, ei vahvuuden, ei viisauden takia. Jos olisimme viisaita ja vahvoja, ei meidän tarvitsisi näin tehdä. Näin minusta lahkous, ekslusiivinen Jumalan omiminen, konservatiivinen varmuus oikeasta dogmasta, jne. jne. ovat pakoa pois ihmisen heikkouden ymmärtämisestä, ja nimenomaan pakoa maailman, ei Jumalan suuntaan. Kasataan esteitä tielle lisää niin ettei edes nähtäisi sitä toista kotia, jonne omin voimin emme pääse. Onneksi tässä liikkeessä on edes siitä puuhasta luovuttu.
Näin herättivät kaukaiset vieraat ajatuksia autuuden tiestä kaidasta…
-
Tiedämme pelkän logiikan perusteella, että kaikki paitsi ehkä yksi näistä tiukoista totuudenomistajista on väärässä: maailma on siis täynnä väärässä olevia ihmisiä, jotka palavalla varmuudella julistavat omaavansa täydellisen Jumalan ilmoituksen. En ymmärrä miten edes olisi mahdollista epätäydellisen, syntisen ihmisen omistaa mitään täydellistä. Miten ihmeessä edes teoriassa voisimme ulottua Jumalan ulottuvuuksiin? Mutta edes Raamattu ei voi ratkaista ihmisen epätäydellisen ymmärryksen ja jatkuvan vallanhimon ongelmaa – ei mikään ihmisen kieli, ihmisen muotoilu, inspiroitunut tai ei, voi avata rajallista ymmärrystämme jumalallisen varmuuden tasolle.
Tällainen on ihmisen osa. Olemme epätäydellisiä, vajavaisia ja syntisiä. Tästä huolimatta voimme toimia ja elää paremman puolesta ei toisia sortaen vaan syvää inhimillisyyttä osoittaen.
-
hyvin puhuttu. itse olisin vain puhunut fundamentalismista siinä missä llwyd konservatiivisuudesta. olen oppinut, että konservatiivit ovat johonkin omaan totuuteen kietoutuneiden idealistien vastakohtia. konservatiivi on pidättyväinen ja haluton muutokseen, koska hän epäilee tulevaisuuskuvia luovien 'tietojen' täydellisyyttä. hänen avainkokemuksensa on menetys (jollekin esimerkiksi lapsesta saakka vaivannut perisynti). tämä kokemus ei kuitenkaan johda konservatiivia maailmanparantamiseen, vaan pikemminkin toiveeseen yleistä sekaantumattomuudesta. funkku on puolestaan totuuden omistaja.
mutta tämä oli pelkkää sanasaivartelua. llwydin kirjoitus oli minulle (sitä hyvää) konservatiivisuutta parhaimmillaan.
-
hyvin puhuttu. itse olisin vain puhunut fundamentalismista siinä missä llwyd konservatiivisuudesta. olen oppinut, että konservatiivit ovat johonkin omaan totuuteen kietoutuneiden idealistien vastakohtia. konservatiivi on pidättyväinen ja haluton muutokseen, koska hän epäilee tulevaisuuskuvia luovien 'tietojen' täydellisyyttä. hänen avainkokemuksensa on menetys (jollekin esimerkiksi lapsesta saakka vaivannut perisynti). tämä kokemus ei kuitenkaan johda konservatiivia maailmanparantamiseen, vaan pikemminkin toiveeseen yleistä sekaantumattomuudesta. funkku on puolestaan totuuden omistaja.
Tämä varmasti - osin (sanon liberaalina) - pätee Oakeshottin ja Burken poliittiseen konservatismiin, mutta kristinuskon piirissä konservatismi tuntuu yhä kasvavassa määrin merkitsevän suhteellisen leninististä takertumista muodolliseen, abstraktiin oppiin, ja vastustajien tuomitsemista hyvin tiukasti harhaoppisiksi. En näe esim. Uskoa ja Rukousta minään varsinaisesti fundamentalistisena saittina, mutta silti älyllisesti ja opillisesti tukahduttavan ahtaana ja ihmisen oman viisauden, oman kontrollin läpitunkemana.
-
Tämä varmasti - osin (sanon liberaalina) - pätee Oakeshottin ja Burken poliittiseen konservatismiin, mutta kristinuskon piirissä konservatismi tuntuu yhä kasvavassa määrin merkitsevän suhteellisen leninististä takertumista muodolliseen, abstraktiin oppiin, ja vastustajien tuomitsemista hyvin tiukasti harhaoppisiksi. En näe esim. Uskoa ja Rukousta minään varsinaisesti fundamentalistisena saittina, mutta silti älyllisesti ja opillisesti tukahduttavan ahtaana ja ihmisen oman viisauden, oman kontrollin läpitunkemana.
Hyvä, kun muistutit. Tämä on ennenkin tällä foorumilla tullut ilmi, mutta muistutanpa itsekin, että ei konservatiivisuus itsessään ole paha vaan sen lieveilmiöt. Toisekseen keskustellaan siitä, että kukaan ei voi olla oikeassa, niin miksi sitten saa tuomita väärässä olijoiksi konservatiivit ja mormonit ym? Siis en tarkoita, että tässä ketjussa olisi niin sanottu, mutta korostan vain väärinkäsitysten välttämiseksi.
Sitten semmoinen ajatus vielä heräsi, että ei ole paha, jos ihmisellä on mielipiteet, se on pikemmenkin parempi niin päin. Kehottaahan Raamattukin, että pitää pysyä uskossa lujina ja kerrotaan, kuinka meitä koetellaan ja yritetään vetää vääriin suuntiin ja muulla tavalla testataan uskoamme. Itse ajattelen sen niin, että ihmisellä on uskonnon suhteen jokin, missä hän tuntee olevansa oikeassa. Ei hänen tarvitse mielistellä muita. Toki ei saa käydä herjaamaan, eikä tuomitsemaan eikä halveksimaan, vaan muiden ajatusmaailmaa pitää kunnioittaa ja suhtautua asiallisesti, mutta ei sen kustannuksella, että tingitään asioista, joista itse ajattelee toisella tavalla. Edellyttäen tietysti, että se ei vaikuta oleellisesti muihin -esim. kuka pääsee taivaaseen tms. asiat. Se ei minua häiritse, jos ihmisellä on mielipide, jonka mukaan itse elän väärin. Niin on minullakin omani. Eri asia on sitten jos omiin periaatteisiin kuuluu vääräuskoisten teloittaminen tai muu joka vaikuttaa heihin (halveksiminen tms.). Tiedän kyllä itsekin, että olen vaikkapa muslimien listoissa varmaan aikanaan alimmassa helvetissä ja toisaalta oman uskoni mukaan he pelastuvat vain, jos avaavat sydämensä Jeesukselle. Näin se vain on, kaikki emme voi olla oikeassa. Aika isolla todennäköisyydellä (maailman uskonnot, lahkot, omat mielipiteet jne) olen itse väärässä, mutta todennäköisyys on sama, kuuluin mihin tahansa. Niin kauan minun täytyy vain uskoa, että oma ajatusmaailmani on se oikea ja elää sen mukaan.
-
Niin kauan minun täytyy vain uskoa, että oma ajatusmaailmani on se oikea ja elää sen mukaan.
Minulle tämä on kyllä outo lähestymistapa. Itse lähden siitä, että oma ajatusmaailmani on pakostakin osin väärä ja puutteellinen, kaikki ihmisen ajatusmaailmat ovat. Varmasti kuulostan usein kiihkeältä, mutta lähes aina se kiihkeys kohdistuu perusteetonta varmuutta ja omavaltaisuuta kohtaan. Se kylmyys, tietämättömyys ja varmuus millä kristilliset konservatiivit suhtautuvat esim. homoseksuaalisuuteen on aika käsittämätöntä. Usko ja Rukous on hyvä esimerkki, ja sitä pidän vielä maltillisena palstana. En oikein myöskään jaksa innostua Jumalasta, joka kiroaa ihmiset, joilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta kuulla hänen sanomaansa vapaasti. Vaikea kuvitella Jumalaa joka on epäeettisempi ja irrationaalisempi kuin luomansa.
-
Niin kauan minun täytyy vain uskoa, että oma ajatusmaailmani on se oikea ja elää sen mukaan.
Minulle tämä on kyllä outo lähestymistapa. Itse lähden siitä, että oma ajatusmaailmani on pakostakin osin väärä ja puutteellinen, kaikki ihmisen ajatusmaailmat ovat.
Tarkoitin juuri tuota lausetta tällä:
Aika isolla todennäköisyydellä (maailman uskonnot, lahkot, omat mielipiteet jne) olen itse väärässä, mutta todennäköisyys on sama, kuuluin mihin tahansa. Niin kauan minun täytyy vain uskoa, että oma ajatusmaailmani on se oikea ja elää sen mukaan.
Siis pitää olla tietoinen, että kaikki eivät voi olla oikeassa (ei kukaan voi varmuudella). En kuitenkaan itse pystyisi elämään, jos tietäisin tekeväni tietoisesti aina väärin. Sitä tarkoitan. Tietysti saa muuttaa mielipiteitään ja pitääkin, jos kokee, että on tarvetta. Liiallisen mielistelyn tielle ei pidä kuitenkaan lähteä. Eiköhän sitä kuitenkin jokaisella ole omat epäilynsä. Itsekin myönnän pohtivana toisinaan, että entä jos hindut ovat oikeassa tms. Kuitenkin sitten mietin, että minkä vuoksi koen oman uskontoni olevan oikeassa. Jos hindujen ajatukset vetäisivät enemmän puoleensa, niin minun pitäisi liittyä heihin, en voisi elää "varmassa valheessa". Tällä hetkellä minulla on tämänhetkiset ajatukset, jotka tuntuvat "parhaimmilta" eli oikeimmilta, vaikka tiedänkin, että ne ovat melko varmasti vääriä. Lopullista totuutta odotellessa joudun tekemään näin. Äh, että tätä on taas vaikea selittää. Kaikki uskonnoliset selitystehtävät näyttävät olevan minulle vaikeita.
-
Siis pitää olla tietoinen, että kaikki eivät voi olla oikeassa (ei kukaan voi varmuudella). En kuitenkaan itse pystyisi elämään, jos tietäisin tekeväni tietoisesti aina väärin. Sitä tarkoitan. Tietysti saa muuttaa mielipiteitään ja pitääkin, jos kokee, että on tarvetta. Liiallisen mielistelyn tielle ei pidä kuitenkaan lähteä. Eiköhän sitä kuitenkin jokaisella ole omat epäilynsä. Itsekin myönnän pohtivana toisinaan, että entä jos hindut ovat oikeassa tms. Kuitenkin sitten mietin, että minkä vuoksi koen oman uskontoni olevan oikeassa. Jos hindujen ajatukset vetäisivät enemmän puoleensa, niin minun pitäisi liittyä heihin, en voisi elää "varmassa valheessa". Tällä hetkellä minulla on tämänhetkiset ajatukset, jotka tuntuvat "parhaimmilta" eli oikeimmilta, vaikka tiedänkin, että ne ovat melko varmasti vääriä. Lopullista totuutta odotellessa joudun tekemään näin. Äh, että tätä on taas vaikea selittää. Kaikki uskonnoliset selitystehtävät näyttävät olevan minulle vaikeita.
Hyviä pointteja nämä. Minusta vain on jotenkin itsestäänselvää, ettei kukaan ihminen voi omistaa lopullista totuutta. Kaikki ajatuksemme ovat likiarvoja, vaivalla hoipertelemme mitättömiä senttejä kohti absoluuttista. Hyvin pitkälle arvotan filosofioita ja maailmankatsomuksia sen mukaan miten ne hyväksyvät tämän asiaintilan. Olen täysin valmis katsomaan, että viime kädessä sufilaisuudella ja körttiläisyydellä ei ole merkityksellisiä eroja. Vain mystiikka, ei ikinä rationaalinen hallinta, voi lähestyä jumalallisia ulottuvuuksia. Tässä mielessä pystyn yhdistämään fundamentalistisen babtismin, konservatiivisen katolilaisuuden ja wahhabiitti-sunnilaisuuden toisiinsa. Nämä jälkimmäiset rakentavat oman viisauden, oman hallinnan varaan. Maailmassa. Mieluummin tässä ikävässä, tällä ehkä päättymättömällä kotimatkalla kuin minkään oman tekoviisauden varassa...
-
Yliluonnolliset asiat ovat ihmiselle vaikeaselkoisia. Oman maailmankuvan muodostaminen voi vaatia paljonkin mietiskelyä, ja minusta tuntuu, että monet valitsevat mieluummin jonkin valmiiksi pureskellun teorian kuin etsivät itse aktiivisesti totuutta. Tiukkaa kuria noudattavien lahkojen suosio voi ehkä johtua osittain siitä, että ihmisten on helppo ymmärtää mustavalkoisia ajatusmalleja. Sellainen oppi, joka sisältää paljon epävarmuutta ja kysymyksiä, ei ehkä tunnu yhtä houkuttelevalta kuin sellainen, jossa selvästi "sanotaan asiat niin kuin ne on".
-
Yliluonnolliset asiat ovat ihmiselle vaikeaselkoisia.
Minulle asiat eivät ole yliluonnollisia vaan ilmiöitä, joista ihmisillä on vajavaista tietoa.
Oman maailmankuvan muodostaminen voi vaatia paljonkin mietiskelyä, ja minusta tuntuu, että monet valitsevat mieluummin jonkin valmiiksi pureskellun teorian kuin etsivät itse aktiivisesti totuutta.
Valmiiksi pureskeltu tuntuun turvalliselta. Ei ole sellaista ryhmäpainetta, jos ajattelisi itsenäisestiä ja lausuisi ajatuksiaan ääneen. Vaikka meillä on vapaus ajatella ja ilmaista itsemme, emme kuitenkaan uskalla esittää ajatuksiamme sellaisena kuin ne itse ajattelemme.
Meidän pitäisi lähteä ajattelussamme siitä, että absoluuttinen totuus on olemassa. Voimme sitä lähestyä, mutta emme voi sitä koskaan saavuttaa. Sen ihmisten ajatukset ja teoriat ovat ikuisesti vajavaisia. Jos tietäisimme absoluuttisen totuuden, olisimme jumalia.
Sellainen oppi, joka sisältää paljon epävarmuutta ja kysymyksiä, ei ehkä tunnu yhtä houkuttelevalta kuin sellainen, jossa selvästi "sanotaan asiat niin kuin ne on".
Näin juuri. Tosin jännempää on lähestyä kysymyksiä kuin etsiä oikeita ja todistettuja vastauksia. :wink:
-
Epävarmuuden sieto vaatii voimia. Turvaton ihminen haluaa varmuutta:
tällaiselle ihmiselle ei arkaileva tai etsivä usko ei kolahda mutta itsevarma usko saattaa kolahtaa eli usko tai oppi jossa on vastaukset aina ja kaikkeen kuin apteekin hyllyltä. Kasvattakaamme siis yhteistä epävarmuuden sietokykyä!
-
Epävarmuuden sieto vaatii voimia. Turvaton ihminen haluaa varmuutta:
tällaiselle ihmiselle ei arkaileva tai etsivä usko ei kolahda mutta itsevarma usko saattaa kolahtaa eli usko tai oppi jossa on vastaukset aina ja kaikkeen kuin apteekin hyllyltä. Kasvattakaamme siis yhteistä epävarmuuden sietokykyä!
Minä näen pikkuisen toisin.
Se on suuremmassa kädessä ja varmassa kädessä eikä epävarmuuden kanssa tarvitse tuskailla. Ei tule myöskään väärän varmuuden antamassa huumassa elellä, vaan uskoa taivaan isän armahtavaan olemukseen. Kaikki on Herran kädessä! Luottakaamme häneen.
-
Pienempiä epävarmuuksia sietää, kun on suuremmasta asiasta varma. Kaikkivaltiaan hyvyyteen luottava voi suostua siihenkin, ettei lainkaan käsitä Kaikkivaltiaan ratkaisuja. Olen kokenut, että Raamatun arvovaltaan liiaksi nojaavat pitävät pyhää kirjaa Jumalaakin sitovana lakina, kun eivät jaksa luottaa häneen itseensä. Ei kai Raamattu niin pyhä sentään ole?
-
Pienempiä epävarmuuksia sietää, kun on suuremmasta asiasta varma. Kaikkivaltiaan hyvyyteen luottava voi suostua siihenkin, ettei lainkaan käsitä Kaikkivaltiaan ratkaisuja. Olen kokenut, että Raamatun arvovaltaan liiaksi nojaavat pitävät pyhää kirjaa Jumalaakin sitovana lakina, kun eivät jaksa luottaa häneen itseensä. Ei kai Raamattu niin pyhä sentään ole?
Ei ole lyhyesti sanottuna. Jumala voi tehdä Raamatusta riippumatta mitä haluaa. Se ei sido häntä, mutta tässä täytyy olla varovainen ettemme itse tiedä enemmän kuin Jumala hänen tahdostaan. Raamattu on vain ainoa yleinen tietolähde hänestä ja hänen ilmoituksestaan. Toisaalta alentamatta sen arvoa, se on yhden kirkolliskokouksen viisaiden päätös kelvollisesta materiaalista ilmoituksen suhteen. Enemmänkin materiaalia oli tyrkyllä, mutta sen luotettavuudesta ei oltu yhtä vakuuttuneita. Jumala on hyvin voinut ohjata tämän ja muidenkin kirkoilliskokusten toimintaa, mutta Raamattua ei ole koskaan saatu suoraan Jumalalta tervesin tässä on kaikki mitä tahdon.
Mieleni tekisi lisätä tähän sepän sanat Kristuksen sisällisestä tunnosta.
Huomasi tämän kirjoitettuani, että nimimerkkini alla luki aralla tunnolla. Harvoin on osunut paremmin kohdalleen. Kiitokset lauseiden kehittäjälle.
-
Epävarmuuden sieto vaatii voimia.
Ilmeisesti ihminen ei ymmärrä, että elämme jatkuvassa epävarmuudessa. Sitä voi kuolla itse tai omainen yhtäkkiä. Tai joutu vakavaan liikenneonnettomuuteen. Sattua ympäristökatastrofi. Jne jne. Varmuuden tuntu on siis keinotekoinen, koska elämä on jatkuvasti alttiina kriiseille, onnettomuksilla, sattumuksille, katastrofeille.
-
Epävarmuuden sieto vaatii voimia.
Ilmeisesti ihminen ei ymmärrä, että elämme jatkuvassa epävarmuudessa. Sitä voi kuolla itse tai omainen yhtäkkiä. Tai joutu vakavaan liikenneonnettomuuteen. Sattua ympäristökatastrofi. Jne jne. Varmuuden tuntu on siis keinotekoinen, koska elämä on jatkuvasti alttiina kriiseille, onnettomuksilla, sattumuksille, katastrofeille.
Ah kuinka ihanaa on unohtaa se välillä ja luottaa yksin Jumalaan. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.
-
Ah kuinka ihanaa on unohtaa se välillä ja luottaa yksin Jumalaan. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.
Luottaen Jumalaan ja ottaen vastuun omista teoistaan.
-
Ah kuinka ihanaa on unohtaa se välillä ja luottaa yksin Jumalaan. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.
Luottaen Jumalaan ja ottaen vastuun omista teoistaan.
Amen
-
Eli palataksemme hieman taaksempäin...
yksi eri tavoin ajattelevia kristittyjä erottava tekijä on siis se, että luotamme eri asioihin. Se, mitä pitää totena, vaihtelee. Otetaanpas vaikka kaksi esimerkkiä.
Jotkut luottavat eniten siihen, että Raamatussa Jumala kertoo sen, miten Hän itse toimii ja miten ihmisen tulisi toimia toimiakseen oikein. Tämähän johtaa lopulta logiikkaan, jonka mukaan ihminen löydettyään Raamatusta lauseen, joka perustelee teon, on se epäilemättä oikea teko, vaikkakin se esim. loukkaisi monia.
Jos sitten mietitään körttejä, (tai siis ainakin omalta kohdaltani sillä en voine toisten puolesta yleistää) muuta ihminen ei syntisenä voikaan tehdä, kuin luottaa Jumalan armoon ja sovitustyöhön.
Olikohan se Suonenjoen juhlilla, kun seurapenkissä makustelin sanoja 'usko', 'toivo' ja 'rakkaus' samalla miettien mitä körttiläisyys on. Mitä körtti uskoo, siis pitää totena ja johon hän voi luottaa? Mitä hän sitten toivoo, tai rakastaa? Osaako hän rakastaa ja voiko hän ansaita Jumalan rakkauden?
Lopulta ajatukseni muotoituivat kutakuinkin näin:
Körtti USKOO, että Jumala on armollinen,
ja TOIVOO, että se koskisi myös häntä.
Pelastuksestaan körtti ei voi olla varma,
mutta kaipaa Jumalan RAKKAUTTA.
Tärkeimmäksi nousee siis kullakin se, mitä pitää kristinuskon punaisena lankana. Ihmisellähän ei ole kykyä pitää kaikkea yhtä tärkeänä.
-
[
...että viime kädessä sufilaisuudella ja körttiläisyydellä ei ole merkityksellisiä eroja. Vain mystiikka, ei ikinä rationaalinen hallinta, voi lähestyä jumalallisia ulottuvuuksia.
Oli pakko heittää tosta islamin mystisestä suuntauksesta,
Sufilaisuudesta, että itselle ko. suuntauksesta jäi kyllä aika
sekava kuva...Yksi Sufilaisuuden opettaja vai liekö ollut jonkin
sortin Profeetta julisti Jeesuksen itse Muhammedia suuremmaksi.
No se tosin kyllä tapettiin.
Itse, vaikken ole mikään teologi tai uskonasioiden asiantuntija,
näen Sufilaisuuden aika kaukana Luterilaisesta uskosta.
Korjaa, jos tyhmyyttäni olen ajautunut aivan hakoteille.
Ja vielä asian vierestä...
Kokonaisuus on tehty Jumalaa varten. Meille ihmisille riittää tieto, että tämä ´ kokonai-suus ´, tämä ´ absoluuttisuus ´ todella on olemassa. Saatamme kyllä lähestyä sitä, muttei enempää.
Max Plock, fyysikko
-
[
...että viime kädessä sufilaisuudella ja körttiläisyydellä ei ole merkityksellisiä eroja. Vain mystiikka, ei ikinä rationaalinen hallinta, voi lähestyä jumalallisia ulottuvuuksia.
Oli pakko heittää tosta islamin mystisestä suuntauksesta,
Sufilaisuudesta, että itselle ko. suuntauksesta jäi kyllä aika
sekava kuva...Yksi Sufilaisuuden opettaja vai liekö ollut jonkin
sortin Profeetta julisti Jeesuksen itse Muhammedia suuremmaksi.
No se tosin kyllä tapettiin.
Itse, vaikken ole mikään teologi tai uskonasioiden asiantuntija,
näen Sufilaisuuden aika kaukana Luterilaisesta uskosta.
Korjaa, jos tyhmyyttäni olen ajautunut aivan hakoteille.
Ja vielä asian vierestä...
Kokonaisuus on tehty Jumalaa varten. Meille ihmisille riittää tieto, että tämä ´ kokonai-suus ´, tämä ´ absoluuttisuus ´ todella on olemassa. Saatamme kyllä lähestyä sitä, muttei enempää.
Max Plock, fyysikko
Toki sufilaisuudesta on monia muotoiluja, eivätkä ne kaikkein sympaattisimmat taida enää edes olla kovinkaan voimissaan, jos olemassakaan. Sillä tasolla missä oma kieli, oma valta lakkaa, en usko että minkään uskonnon kömpelöt lähestymiset kohti Jumalaa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Sitten on tämä pappisvallan, eksaktien teologisten muotoilujen ja dogman taso, jossa minimaalisetkin poikkeamat ratkaisevat monille fanaattisille ryhmille taivaspaikan ja ikuisen kadotuksen välisen eron. Minulle tämä on niin vieras aspekti uskonnosta, etten osaa siihen suhtautua millään vakavuudella. Tälläkin palstalla nimimerkki "uskova" on ottanut asiakseen puhua Jumalan suulla, ja tekstiä tulee niin kauhean vilkkaasti ettei tässä tarvitse mitään omaa, vaivattua yhteyttä absoluuttiseen, se kun tulee suoraan ihmisestä ja kovalla äänellä.
-
Oikean profeetan kai tunnistaa siitä, että hän ei 'ota asiakseen' puhua Jumalan suulla, vaan joutuu pakon edessä astumaan esiin sanomaan: "Näin sanoo Herra", vaikka mieluummin menisi hiljaa visusti piiloon.
-
No tästä tulee mieleen Koskeniemen sanat.
Kerettiläisrovioiden sytyttäjien ja heidän uhriensa erimielisyydet ovat tavallisesti koskeneet dogmatiikan hienouksia, eivät uskon ja epäuskon suuria kysymyksiä.
V.A.Koskenniemi: Elokuisia ajatuksia.
Itsellä samansuunatinen käsitys.