Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: juhani - 27.12.09 - klo:00:27
-
minä en tykkää jos-lauseista...
-
Palstamme Nyman kysyy siis faktaa vai fiktiota. Itse olen valitettavasti noita simppeleitä fakta ihmisiä, joten saat kannatukseni, mutta se on vain toive. Se ei ole vaatimus. Voittakoon vapaus!
-
minä en tykkää jos-lauseista...
jude Vs: talvisota 1939-40 « Vastaus #90 : 03.12.09 - klo:15:56 »
Jos on yksi syy jättää verot maksamatta niin se on tuo. Mutta jos menee yhteen pahaan niin useampaan hyvään sitten kuitenkin.
juhani Vs: talvisota 1939-40 « Vastaus #95 : 03.12.09 - klo:22:05 »
... kosmopoliittinenhan Jude on ja loppujen lopuksi on oikeassa...
juhani Vs: talvisota 1939-40 « Vastaus #99 : 03.12.09 - klo:22:34 »
... minä en tiedä mitään ja jos toisaalta on selvät perusteet niin minä ymmärrän... olen syntyisin ovelasta Ylihärmästä... :icon_wink:
__________________________________________________________________________________________________________
Voisitko, juhani selventää kantaasi tarkemmin, että en vaan käsittäisi väärin :074:… Muuten voi Isi rankaista minua… äläkä ole liian ovela...
:icon_cool:
ps konditionaalia käytetään kohteliaisuuskeinona, esimerkiksi: "Tulisitko tänne?" Konditionaalin tunnus suomen kielessä on -isi-.
-
Jos jos-sanaa ei olisi, niin lehmätkin lentäis :icon_lol:
-
Jos jos-sanaa ei olisi, niin lehmätkin lentäis :icon_lol:
Jos ei pyryttäisi, niin minäkin näkisin selvemmin eteeni :023:
:icon_cool:
-
Jos ei olisi isi sanaa, niin ei olisi turkulaisiakaan.
-
Jos ei olisi isi sanaa, niin ei olisi turkulaisiakaan.
Turun murteella: Sanoin on "mää sanosi". Konditionaali taas on "mää sanosisi". Se tarkoittaa sitä, että jos olisi siinä asemassa, että voisi sanoa jotakin esim. "Jos mää olisi semmone, niin mää sanosisi sil kyl suoras sana. Minne sää matkustaisi, jos sää saisi iha ite päättä". "Kyl mää nii kauhjan pal hunteeraisi, jos simmonen tulis vasta." Jne jne.
-
:icon_eek:
-
minä en tykkää jos-lauseista...
Jumala käyttää paljon "jos" -lauseita.
Vaan samanlainen minäkin: en minäkään taida tykätä kaikesta siitä, mitä Jumala on Raamatusa sanonut.
En kaikista Jumalan "jos" -lauseistakaan pidä.
Meillä on kuitenkin mahdollisuus yrittää olla Jumalaa parempia ja välttää "jos" -lauseita.
Ehkä se onnistuu. Ja jos ei onnistu, niin jokaisen lipsahduksen jälkeenhän voisi tehdä parannuksen.
Jos vielä välttelee erottelemista, eli siis adjektiiveja ja numeraaleja, niin aina parempi.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan lisää syntisiä sanaluokkia / lauseita.
Niistä voisi joskus tehdä kirjan.
Kirja alkaisi tietysti kirosanoilla ja etenisi siitä luontevasti adjektiivien ja numeraalien kautta lopulta jos- lauseisiin.
Raamattuakin kirjassa voisi siteerata: mm. "joudut tuomiolle jokaisesta turhasta sanasta".
-
[--]Jos vielä välttelee erottelemista, eli siis adjektiiveja ja numeraaleja, niin aina parempi.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan lisää syntisiä sanaluokkia / lauseita.
[--]
Raamattuakin kirjassa voisi siteerata: mm. "joudut tuomiolle jokaisesta turhasta sanasta".
Eikö maailma olisi paljon ankeampi paikka ilman adjektiiveja? Maailma on. Maailma ei siis ole litteä (vai pyöreä?), vaan se vain on. Substantiivit ja verbit kunniaan?
Minulle ei siis aukea tuo ajatus syntisestä sanaluokasta ollenkaan. En minä kyllä ymmärrä paljon muutakaan. Tällaisena ymmärtämättömänä teininä olisin odottanut vähän enemmän selitystä, mutta kyselyhän oli pahasta? Miksi siis kyselisin?
Ja Raamatusta taitaa löytyä myös niitä konditionaalilauseita... Ihmisen kirjoittamia.
minä en tykkää jos-lauseista...
Ei muuten tainnut hirveästi tykätä Immanuel Kanttikaan. Moraalin ehdottomuus, kategoriset imperatiivit... Moraali ei voi olla riippuvaista tilanteista. Tällaisille "jos"-imperatiiveille taisi olla oma nimikin, en sitä nyt vain muista.
Eivätkös jos-lauseet tulleet formaaliseen logiikkaan stoalaisten vaikutuksesta? Onko siis syytä vihata myös stoalaisia?
-
Eikö maailma olisi paljon ankeampi paikka ilman adjektiiveja? Maailma on. Maailma ei siis ole litteä (vai pyöreä?), vaan se vain on. Substantiivit ja verbit kunniaan?
Ihmisillä on tarve adjektiiveille, Jumalalla ei: "Minä olen se mikä minä olen."
-
Raamattuakin kirjassa voisi siteerata: mm. "joudut tuomiolle jokaisesta turhasta sanasta".
Tämä hirvittäisi ja syystä, ellei siellä olisi jokin ajatus että Hän mahdollisesti armahtaisi.
-
- Siksi olisi parasta jos en rykäisisi aloittaakseni sitä seurapuhetta, hei...Otan teippiä huuleen.
-
Ihmisillä on tarve adjektiiveille, Jumalalla ei: "Minä olen se mikä minä olen."
Totta, mikäli uskoo, että tuo on ainut lause, jonka Jumala on olemassaollessaan lausunut.
Raamatussa kuvattu Jumala taasen käyttää adjektiiveja jo maailmaa luodessaan.
-
Minulle ei siis aukea tuo ajatus syntisestä sanaluokasta ollenkaan.
Jos tuntisi kirjoitukset (*) niin kyllä se sitten aukeaisi.
(*) Körttifoorumissa olevat keskustelut aiheesta
-
Ihmisillä on tarve adjektiiveille, Jumalalla ei: "Minä olen se mikä minä olen."
Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Tai sitten ihminen ei vain osannut sanoa muuta. Kirjoittajasta olisi ollut tylsää kirjoittaa, että Jumala näki maailman vain olevan.
Ja itsestäänselvyyksien kirjoittamista kannattaa välttää?
Jos tuntisi kirjoitukset (*) niin kyllä se sitten aukeaisi.
(*) Körttifoorumissa olevat keskustelut aiheesta
Jaa, on tainnut mennä ohi. Kuinkahan...? :eusa_think:
Syntinen sanaluokka, Saatanalliset säkeet... Mitäs sitten? Helvetilliset välimerkit?
-
Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Tai sitten ihminen ei vain osannut sanoa muuta. Kirjoittajasta olisi ollut tylsää kirjoittaa, että Jumala näki maailman vain olevan.
Ja itsestäänselvyyksien kirjoittamista kannattaa välttää?
Jaa, on tainnut mennä ohi. Kuinkahan...? :eusa_think:
Syntinen sanaluokka, Saatanalliset säkeet... Mitäs sitten? Helvetilliset välimerkit?
Perkeleelliset pointit. :)
-
Pirulliset pilkut :D
-
... ja niiden viilaajat!
-
... ja niiden viilaajat!
Niinpä...niin.. :icon_wink:
-
Siltä varalta, että joku sattuu luulemaan, että ei viilaa pilkkuja, niin annan tässä sellaisen tiedotteen, että pilkun viilaamattomuus on yhtä helppoa, kuin erottelemattomuus (=adjektiivien ja numeraalien käyttämättömyys) tai vaikkapa jos-lauseiden taikka konditionaalien vältteleminen taikka mitä-niitä-muita-hassuuksia-nyt-olikaan, joita kuvitellaan vältettävän.
Pilkun viilaaminenhan = "Asioiden tekeminen pikkutarkasti, kiinnittämällä houmio epäoleellisiin pikkuseikkoihin" (kopio Wikipediasta).
Mikä on epäoleellista? Ikävä kyllä, tuolle ei löydy mistään kattavaa ja kaikille sopivaa määritelmää.
Jossainpäin maailmaa ei viilailla pilkkua suhteessa liikennevaloihin, vaan valon väristä huolimatta ohitetaan sujuvasti liikennevalot.
Jossain toisaalla taasen viilataan pilkkua liikennevalojen suhteen jopa niin, että punaisen valon ohittamattomuutta saatetaan jopa valvoa.
Jossain viilataan pilkkua suhteessa alkoholin ja autolla ajon yhdistelmään niin, että lainsäädäntö edellyttää nollatoleranssia.
Jossain muualla taasen viilataan vähemmän, ja sallitaan esim. 0,5 promillen humala.
Itse toimin ohjelmistosuunnittelijana työpaikallani.
Joskus (izeasiassa usein) tietokoneohjelma ei ole toiminut ollenkaan, koska olen unhoittanut puolipisteen jonkun yksittäisen ohjelmarivin lopusta taikka mahdollisesti pilkku puuttuu jostain kohtaa, jossa se pitää olla. Se on sitä pilkun viilaamista, jota lähes päivittäin täällä joudun harrastamaan.
Jos en viilaa pilkkua (=eli ole pilkun tarkka työssäni), ei homma edisty.
Joku, joka ei harrasta tietokoneohjelmointia saattaisi pyöritellä päätään, kun lukee pilkuntarkkoja ja yksityikohtaisia suunnitelmia, joita ohjelmiston koodaus edellyttää.
Joku viilaa pilkkua siinä suhteessa, että edellyttää nollatoleranssia suhteessa pettämiseen avioliitossa: käsikynkkää taikka suutelemistakaan ei hyväksytä puolisolle vieraan vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka paljon siitä, mitä kukin pitää oleellisena ja mitä ei, mikä on pilkun viilaamista ja mikä ei.
Tuli eräs pilkunviilaus asia mieleeni: kerran järjestyksenvalvojana toimiessani en päästänyt erästä henkilöä oikaisemaan eräästä tietystä paikasta, koska oli päätetty, että siitä ei saa kulkea. Tämä henkilö suivaantui ja sanoi, että "eihän se haittaa, jos vain minä siitä menen".
Viilasin varmaan pilkkua tämän henkilön mielestä. Omasta mielestäni en viilannut pilkkua toimiessani pilkun tarkasti asiassa, jossa joustaminen olisi saattanut aiheuttaa enemmänkin ongelmia järjestyksenvalvonnalle.
Sellaisen jännän piirteen olen huomannut, että ihminen omasta mielestään ei viilaile pilkkuja, vaan ne pilkun viilaajat ovat aina muita ihmisiä: "En viilaa pilkkua vaan olen vain tarkka joissain asioissa".
-
Siltä varalta, että joku sattuu luulemaan, että ei viilaa pilkkuja, niin annan tässä sellaisen tiedotteen, että pilkun viilaamattomuus on yhtä helppoa, kuin erottelemattomuus (=adjektiivien ja numeraalien käyttämättömyys) tai vaikkapa jos-lauseiden taikka konditionaalien vältteleminen taikka mitä-niitä-muita-hassuuksia-nyt-olikaan, joita kuvitellaan vältettävän.
Sellaisen jännän piirteen olen huomannut, että ihminen omasta mielestään ei viilaile pilkkuja, vaan ne pilkun viilaajat ovat aina muita ihmisiä: "En viilaa pilkkua vaan olen vain tarkka joissain asioissa".
Minä allekirjoitan pohdintasi, "köpi". :icon_cool:
-
Siis: Kun moitit lähimmäistäsi siitä, että hänellä on pilkku silmässä, et huomaa viilaa omassasi.
-
Mitä sitten tulee minuun ja suhteeseeni tuohon pilkun viilaamiseen.
Perfektionistinä viilaan välillä pilkkua.
Monesti taasen on niin, että joissain asioissa joku pitää minua pilkunviilaajana puhtaasti asiantuntemattomuuttaan ja tyhmyyttään.
Monesti myös itse pidän jotakuta jossain asiassa pilkunviilaajana puhtaasti asiantuntemattomuuttani ja tyhmyyttäni.
Suvaitsevaisuus on mm. sitä, että jos joku näyttää pilkunviilaajalta, niin kannattaa tutustua siihen logiikakaan, joka johtaa tuon toisen henkilön "pilkunviilaukseen". Kun tuohon logiikkaan on tutustunut, pilkunviilaus yleensä saa varsin loogiset raamit ja se ei enää tunnukaan samalla tapaa pilkunviilaamiselta.
Tietty toiminta asiairroitettuna siitä loogisesta kokonaisuudesta, johon se kuuluu, muuttuu toisessa asiayhteydessä pilkun viilaamiseksi.
Jos joku väittää jotain tiettyä toimintaa pilkunviilaamiseksi, aivan ensin minulle tulee mieleeni, että väittäjä on joko
a) varsin suvaitsematon henkilö taikka sitten
b) hän ei ymmärrä sitä loogista kokonaisuutta, jossa kyseinen toiminta tapahtuu
c) taikka a + b
d) Joskus (tosin varsin harvoin) hän on oikeassa
-
Siis: Kun moitit lähimmäistäsi siitä, että hänellä on pilkku silmässä, et huomaa viilaa omassasi.
Aivan...siinä on taas... :eusa_think:
-
Kun moitit lähimmäistäsi siitä, että hänellä on pilkku silmässä, et huomaa viilaa omassasi.
Aika ytimekäs ja tiivis kiteytys.
Oli se tuolla Penalla vieläkin tiiviimmässäkin muodossa aiemmin, mutta se tiiviimpi muoto ei minulle kunnolla auennut.
-
Opettajana minulla on viila toisessa silmässäni ja veitikka toisessa. Niinpä tarvitsen moniteholinssit. Silmälasien sangat taas painavat ikävästi sävelkorvaa, josta minulle usein huomautellaan. Ei ole minullakaan aina helppoa.
-
Opettajana
Nyt taitaa tulla potkut foorumilta.
-
Nyt taitaa tulla potkut foorumilta.
..."Vetäytymispäätös olisi kokonaisarvio" ... :eusa_think:
-
Opettajana minulla on viila toisessa silmässäni ja veitikka toisessa.
Nyt taitaa tulla potkut foorumilta.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/r015.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/p030.gif)
-
Mitä sitten tulee minuun ja suhteeseeni tuohon pilkun viilaamiseen.
Perfektionistinä viilaan välillä pilkkua.
Monesti taasen on niin, että joissain asioissa joku pitää minua pilkunviilaajana puhtaasti asiantuntemattomuuttaan ja tyhmyyttään.
Monesti myös itse pidän jotakuta jossain asiassa pilkunviilaajana puhtaasti asiantuntemattomuuttani ja tyhmyyttäni.
Suvaitsevaisuus on mm. sitä, että jos joku näyttää pilkunviilaajalta, niin kannattaa tutustua siihen logiikakaan, joka johtaa tuon toisen henkilön "pilkunviilaukseen". Kun tuohon logiikkaan on tutustunut, pilkunviilaus yleensä saa varsin loogiset raamit ja se ei enää tunnukaan samalla tapaa pilkunviilaamiselta.
Tietty toiminta asiairroitettuna siitä loogisesta kokonaisuudesta, johon se kuuluu, muuttuu toisessa asiayhteydessä pilkun viilaamiseksi.
Jos joku väittää jotain tiettyä toimintaa pilkunviilaamiseksi, aivan ensin minulle tulee mieleeni, että väittäjä on joko
a) varsin suvaitsematon henkilö taikka sitten
b) hän ei ymmärrä sitä loogista kokonaisuutta, jossa kyseinen toiminta tapahtuu
c) taikka a + b
d) Joskus (tosin varsin harvoin) hän on oikeassa
Aa, Bee, Cee, chissa kävelee. On erityisen mielenkiintoista tutustua ohjelmistosuunnittelijan sisäiseen ajattelumaailmaan.
Ohjelmistot sisältävät paljon koodeja, mutta onneksi vähemmän mahdollisuuksia madoille ja viruksille. Joka tapauksessa on kiva seurata fiksun filmaattista pilkunviilausta ja poliisikoirien runsasta kättelyä.