1. Suruton, synnistäs, ah koskas lakkaat?
Kuink' kauvan siinä murheetonna ma-
kaat? Ah herää, herää! aik' on havata, Viel' lau-
pias tahtoo olla Jumala.
2. Hartaasti herättää sua ääni Herran, Ja tiel-
leen pyytää sua monen kerran; Jo kauvan kyllä olet
viipynyt; Tee pian katumus ja joudu nyt!
3. Kun armon aika viimeinen pois kulkee, Ja
Herra taivaan oven kiinni sulkee, Ei auta sitten enää
katua, Vaan täytyy helvettihin vajota.
4. Siis muista, että kuolevainen olet, Ja kuhun
joudut, synnissäs jos kuolet! Herransa tykö hurskaat
tulevat, Vaan pahat kadotukseen painuvat.
5. Elämäs on kuin tyhjä, tomu, tuoksu, Ja heku-
mas kuin liukas virran juoksu, Sun kauneutes kuin
multa maalattu, Ja tavaras kuin savi silattu.
Tuo virsi, joka veisattiin, on erään kuolemalle valmistuvan miehen tekemä. Hänen nimensä on L Lucidor, ja oli hän ruotsalainen aatelismies, joka eli hyvin onnetonta elämää nuoruudessaan. Häntä talutettiin synnistä syntiin, ja kotimaassaan teki hän sellaisia tekoja, että hänet ajettiin maanpakolaisuuteen. Vieraalla maalla ollessaan hän jatkoi tätä jumalatonta elämäänsä. Siellä hän joutui erään toisen aatelisnuorukaisen kanssa kaksintaisteluun ja tämä pisti miekkansa hänen rintansa läpi. Kun hän makasi sen johdosta kuolinvuoteellansa, kirjoitutti hän tämän virren varoitukseksi toisille.
Vilhelmi Malmivaara