Oi herra heitä tuomitse
sun totuudellas nuhtele
niin että tiensä hylkäävät
ja sinun puolees kääntyvät
Kun uskoo herraan jeesukseen
saa elon osakseensa
ken jeesukseen ei uskalla
sen hylkää herra jumala
Tuo varhain kiitosuhrina
hän lahjat mulle antaa
vain nöyrät kruunaa armollaan
mua nostaa tukee kannattaa
Mitä on riista tavara
vain tomuu mulle katoovaa
siks tyydy täällä yhtenään
vain iäisehen elämään
Olihan noissa sanoissa jotain kyseisestä virrestä poimittua, mutta jokseenkin mielivaltaisesti käsiteltynä.
Oi Herra, kuule ääneni,
puoleeni käännä korvasi.
Mä huudan sulle, Jumala,
mun kuninkaani korkea.
Tuon varhain kiitosuhrini
ja odotan sua nöyrästi.
Mä toivon, että armos suot
ja aikanasi apus tuot.
Sä, Herra pyhä, vanhurskas,
vain nöyrät kruunaat armollas,
et mielly jumalattomiin,
et ylpeihin ja kerskaajiin.
Oi Herra, heitä tuomitse,
sun totuudellas nuhtele,
niin että tiensä hylkäävät
ja sinun puolees kääntyvät.
Sä estä hankkeet väärien,
mua hoida tiellä hurskasten,
mua mieles jälkeen johdata
ja neuvos, tahtos osoita.
Sinulta siihen armoas
rukoilen, Herra laupias,
syntiä että välttäisin
ja tunnon puhtaan pitäisin.
Suo omillesi iloa
ja lisää heille toivoa,
kun pelvossas he kulkevat
ja tielläs kilvoittelevat.
Sä siunaa heitä sanallas
ja suojaa aina suojassas.
Sä laupeutes, armosi
suo heille aina kilveksi.
Sen oletkin sen tekevä,
oi Herra hyvä, väkevä.
Hurskaitas aina rakastat,
armollas heitä kanistat.
Ludwig Oeder, Haqvin Spegel