Toisen posken kääntäminen ym. pohdintaa (parannuksenteko 2?)

[Liisa]

Olen tätä aihetta vielä pohdiskellut. Jokunen haja-ajatus sitten tähänkin.
Kai asian puheeksi ottaminen, yritys rakentavaan keskusteluun olisi aina paras? Aina ei siihen tosin ole mahdollisuuksia. Joskus siihen ei suostuta. Ja joskus sen seuraukset voisivat olla vielä huonommat.

Etenkin hoitotyön (terveyskeskukset, sairaalat, laboratoriot jne., lääkärit, vastaanottohenkilöt luukun takana ym.) ollessa kyseessä minä olen aika herkkä sille, että kohtelu on kunnioittavaa. Pistää herkästi vihaksi ja loukkaa, kun ei ole. Kai se on sen verran herkkä tilanne, käsittelevät henkilökohtaisia asioita ilman, että on mitään luottamussuhdetta voinut kehittyä. Jotenkin siis soisi, että niissä tilanteissa henki olisi hyvä, niin asiakkaan suuntaan kuin työyhteisössäkin (josta se kyllä heijastuu asiakkaallekin). Yhtään siis tietämättä nyt mainitusta tilanteesta, mutta yleensä ajatuksena.

Minun ei kai pitäisi vastata tähän ,mutta kun kerran nyt sitten aloitin niin.
Yksinkertaisesti väitän että kysymyksessä on valta ja tuottavuus.

ps, Haluisin hyvin mielelläni kertoa enemmän , muuta en voi,pahoittelen. Toivottavasti ette loukaannu. :cry:
 :smt083

En tiedä sinulla takana ollutta ajatusta, mutta valta ja tuottavuus syinä ei voi olla herättämättä uusia ajatuksia.
Näkeehän niitä. Silloin kun on annettu virallista valtaa tai vaikka koulutuksella saatua ylemmyyttä, siitä osataan joskus olla valitettavan tarkkoja ja sitä halutaan käyttää. Ne voi olla hirveitä tilanteita, kun joku todella vallankahvassa oleva ja vallastaan pitävä kokee varpailleen astutun. "Alempiarvoinen" ei saisi puhutellakaan "ylempäänsä" ilman lupaa jne. Tällaiseen lääkäriin tuli törmättyä jokin aika sitten, mutta saattoipa siinäkin yhtä lailla olla taustalla myös hänen aiemmin kokemansa epäasiallinen kohtelu työyhteisössä tms.

[Benkku]

Kyllä olet Liisa ajatukseni lukennut, mutta en oikein katso että henkilökohtaisesti voin avautua tämän aiheen alla. Sillä se voisi herättää foorumin ulkopuolella hyvinkin eriviä mielipiteitä ja jopa ärtymystä. mutta uskon että media huolehtii siitä, merkkejä on jo ilmassa.
Sosiaali- ja terveys puoli on tällä hetkellä suurennuslasin alla, hyvä niin.

 :smt083

[Katriina]

Liisa:  "Alempiarvoinen" ei saisi puhutellakaan "ylempäänsä" ilman lupaa jne. Tällaiseen lääkäriin tuli törmättyä jokin aika sitten, mutta saattoipa siinäkin yhtä lailla olla taustalla myös hänen aiemmin kokemansa epäasiallinen kohtelu työyhteisössä tms.

[/quote][/quote]

Heräsi uteliaisuus.... jota et tietty saa tyydyttää niin et pitää puhua muuten vaan.

Lääkäreitähän on tutkittu, väännetty, käännetty, niistä on tehty raportteja niin että vähästäkin saisi pitkät jutut, jospa Katriina nyt yrittäis ainakin tiivistää. Kyllähän  bossiakin potkitaan päähän (joskus jopa pahemmin) ja noita älä-puhu-minulle-kun-tittelis-ei-ole-yhtä-kiiltävä tapasin yhden syksyllä. Sitä ewdellisestä onkin aikaa.  Muuten niihin törmää silloin (äh, ei aina) kun yrittää sairaana lääkäriin....  

Mutta siis kun tutkimustietoa on niin jos sitä sitten tyyppiesimerkin voimalla: Eräs ystäväni teki paikkakunnalla  8 lääkärin työt. Yksinään. Puhelimessa, kun viimeks soiteltiin,  hän oli ensin sekava, sitten ihan ihmeen hyökkäävä, ja sitten sai sanotuksi että "oli pakko irtisanoutua..." ja sitten enää asiallinen mutta tyly...luulen ettei  jaksanut puhua enempää.Nuorin serkuistani on jossain tk:ssa --- ja hänen äitinsä joka oli kans lekuri (eläkkeel jo) sanoi, että Inka (nimi muutettu) tappaa ittensä työllä hän on huolissaan ja todesti ---ja siinä tk:ssa on "hyvä miehitys" -  tarkoittaa että rohkeesti yli puolet viroista miehitetty.

Näitä töitä on yritetty tarjota sairaanhoitajille, mutta eivät ne halua, koulutus luvattu siis ja palkanlisät.

Eräs syy on sille uupumiselle ja häippäämiselle: Joukko on naisistunut. Tämä on harvoin mainituin, mutta kiusallinen. Työ on raskasta, kyllä. Itse saattaisin olla terve jos ei olisi ollut niitä 36 tunnin työrupeamia. Mutta kyllä se, mihin väsyy, mikä tuo työt kotiin, vie yöunet tapaa olla - kuinkas muuten - se ilmapiiri.

Mitenkäs yks ja kaks juuri nuorten naislääkärien itsemurhapiikki ponkaisee jonnekin tavattomiin lukuihin? Huippu oli 1994 mutta se on yhä aivan liian korkea. Vedin juuyri silloin yhden varttuneemman ja kokeneemman tk:n ylilääkärin kanssa sellaista tk-lääkärien työnohjausryhmää. Hän huokailemaan että hohhoijaa. Taas olis ne kaks kesäsijaista valittava...kaks kandipoikaa ja kaks valmista tyttöö haki...mä otan ne kandit... Minä siinä vähän hölmönä et kuis nyt ja eiks nyt ja onko niillä ollu vielä edes korvaklinikkaa...

-Olkoon tai älköön. Minä en sitä virhettä tee että tyttöjä palkkaan. Tule itte mun paikalleni niin käsität. Jos ne on tyttöjä mun puhelin soi yhtä mittaa. "Joi aamukahvin mun kupistani."  "Pani takkinsa mun naulaani." "Ei hymyillyt sanoessaan huomenta". "Ei kiittänyt kun ojensin spekulan". Mä en jaksa enää! Etkö sä tajuu että niistä pojista ei ole ikinä soitettu kun tämmmöstä:  "....tota kun se on vissiin vähäsen niinku kännissä...jos sen panis vaikka tonne lepohuoneeseen nukkumaan, kattositsä sitte kun se puhaltaa nollaa, kun kyllä se vähän horjahtelee, ei me oikein uskallettais potilaita sille vielä antaa.... "

Naislääkäri. Ja no, ei niin vierasta...ja myönnetään: Suuresti siistiytynyttä. Harva sanoo enää, että lääkärin pitäisi olla mies.

- Ja se ikuinen palkkajumputus.... viime syksynä liitto ilmoitti järjestösivuilla että lopettakaa yrittäminen, tuo konsti ei auta. Ei autakaan. Vaikka kerran olis ollut kivaa saada sellainen tiliote jolla olisi "erikoistumattoman lääkärin keskimääräinen kuukausipalkka" -kun on erikoistunut ja on kaik ikälisät.

- Mie tykkään mun potilaista ja sureksin kun en voi aina sitä työtä tehdä. Mutta usein kuulee itsestään niin unenomaisia juttuja ettei tiedä mitä seuraavaksi ajatella.

- Mis kaikki lääkärit on - kysyttiin kun hankin kakkosammattia.
-No osa täällä, osa luomuviljelijöinä ja osa hirressä.

Ja täällä taas.... kyllä minussa on joku tekovika...mutta kun välillä tulee sellanen olo että vois edes vähän auttaa, edes jossain.,...ja siinä toisessa ammatissa lähinnä viihdyttää....

[Liisa]

Liisa:  "Alempiarvoinen" ei saisi puhutellakaan "ylempäänsä" ilman lupaa jne. Tällaiseen lääkäriin tuli törmättyä jokin aika sitten, mutta saattoipa siinäkin yhtä lailla olla taustalla myös hänen aiemmin kokemansa epäasiallinen kohtelu työyhteisössä tms.

Heräsi uteliaisuus.... jota et tietty saa tyydyttää niin et pitää puhua muuten vaan.

Niin no, minä olin asiakas eli ei mitään vaitiolovelvotteita, mutta eipä minulla tuosta ole taustoja tiedossakaan. (Lääkäri vain kaikella toiminnallaan osoitti olevansa yläpuolella ja kiukkuista kommenttia tuli heti, jos puhuin ilman, että hän oli kysynyt. Ja kyseessä yksityinen lääkäriasema, työterveyshuolto - ei käsittääkseni työmäärän puolesta ihan tukalinta. Mutta äkäinen oli alkuunsa, tiedä sitten syystä.) Benkku oli se, jolla työn mukana tulleita velvotteita hiljaa pysymisestä saattoi olla.

Olen edelleen ihmeissäni siitä kommentista, että joku voisi "olemuksellaan pyytää tulla kiusatuksi", kun en ole saanut päähäni esimerkkiä milloin voisi niin olla. Ja ettei kyseessä ole sitten vain se, että sillä käytöksellään huutelee tosiasiassa apua eikä masokistisesti kiusatuksi tulemista?

Hyvä esimies on mittaamattoman arvokas. Huono voi tuhota paljon. Ensimmäinen voisi selvittää monta ongelmatilannetta. Kuuntelulle pitäisi olla aikaa aina, kun sille on tarvetta. Eikö se ole esimiehen tärkein tehtävä, olla alaisten tukena ja ohjaajana, jotta työt hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla. Eivätkä ne hoidu, jos työilmapiirissä on mätää ja työntekijät voivat huonosti.

Joskus olisi tarvetta ulkopuolisille selvityshenkilöille. Viisas esimies osaisi nöyrtyä näkemään sen. Tai rohkea esimiehen esimies. Liian paljon tuhotaan turhilla kumarteluilla, pokkuroinneilla, läpi sormien katsomisella jne.

Nyt omassa palkkatyöpaikassani kärsijöiksi joutuvat myös opiskelijat. Aikamoista kiusantekoa välillä, omista valta-asemista tähtäillään sinnekin, virkamiehinä kiusataan byrokratiakuvioissa tai opinnoissa yrityskin mitätöidään. Olen kovasti koittanut saada ilmiöstä selvää. Yksi kuulemani selitys oli, että yliopistoissa on niin paljon kilpailua, varsinkin tutkijoilla, että kulttuuriin kuuluu mitätöidä kollegoita, jotta eivät kohoaisi itseä korkeammalle. Haukut kuukausien työn jälkeen tutkimusartikkeleille, hurjaa kilpailua vähistä viroista, jotka nekin pilkkapalkattu ja ovat parin kuukauden tai maksimissaan parin vuoden pätkiä. Korkeakoulutettua väkeä ei siellä arvosteta millään tapaa. Paitsi korkeimmissa viroissa olevat arvostavat itseään niin paljon, että polkevat muut allensa. Kyllä tuollaiselle pitäisi piste saada. (Ja niin, ei sovi toki yleistää kaikkeen - kiperimmät vain nousevat pinnalle.)

[seppos]

Liisa:  "Alempiarvoinen" ei saisi puhutellakaan "ylempäänsä" ilman lupaa jne. Tällaiseen lääkäriin tuli törmättyä jokin aika sitten, mutta saattoipa siinäkin yhtä lailla olla taustalla myös hänen aiemmin kokemansa epäasiallinen kohtelu työyhteisössä tms.

Heräsi uteliaisuus.... jota et tietty saa tyydyttää niin et pitää puhua muuten vaan.

Niin no, minä olin asiakas eli ei mitään vaitiolovelvotteita, mutta eipä minulla tuosta ole taustoja tiedossakaan. (Lääkäri vain kaikella toiminnallaan osoitti olevansa yläpuolella ja kiukkuista kommenttia tuli heti, jos puhuin ilman, että hän oli kysynyt. Ja kyseessä yksityinen lääkäriasema, työterveyshuolto - ei käsittääkseni työmäärän puolesta ihan tukalinta. Mutta äkäinen oli alkuunsa, tiedä sitten syystä.) Benkku oli se, jolla työn mukana tulleita velvotteita hiljaa pysymisestä saattoi olla.

Olen edelleen ihmeissäni siitä kommentista, että joku voisi "olemuksellaan pyytää tulla kiusatuksi", kun en ole saanut päähäni esimerkkiä milloin voisi niin olla. Ja ettei kyseessä ole sitten vain se, että sillä käytöksellään huutelee tosiasiassa apua eikä masokistisesti kiusatuksi tulemista?

Hyvä esimies on mittaamattoman arvokas. Huono voi tuhota paljon. Ensimmäinen voisi selvittää monta ongelmatilannetta. Kuuntelulle pitäisi olla aikaa aina, kun sille on tarvetta. Eikö se ole esimiehen tärkein tehtävä, olla alaisten tukena ja ohjaajana, jotta työt hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla. Eivätkä ne hoidu, jos työilmapiirissä on mätää ja työntekijät voivat huonosti.

Joskus olisi tarvetta ulkopuolisille selvityshenkilöille. Viisas esimies osaisi nöyrtyä näkemään sen. Tai rohkea esimiehen esimies. Liian paljon tuhotaan turhilla kumarteluilla, pokkuroinneilla, läpi sormien katsomisella jne.

Nyt omassa palkkatyöpaikassani kärsijöiksi joutuvat myös opiskelijat. Aikamoista kiusantekoa välillä, omista valta-asemista tähtäillään sinnekin, virkamiehinä kiusataan byrokratiakuvioissa tai opinnoissa yrityskin mitätöidään. Olen kovasti koittanut saada ilmiöstä selvää. Yksi kuulemani selitys oli, että yliopistoissa on niin paljon kilpailua, varsinkin tutkijoilla, että kulttuuriin kuuluu mitätöidä kollegoita, jotta eivät kohoaisi itseä korkeammalle. Haukut kuukausien työn jälkeen tutkimusartikkeleille, hurjaa kilpailua vähistä viroista, jotka nekin pilkkapalkattu ja ovat parin kuukauden tai maksimissaan parin vuoden pätkiä. Korkeakoulutettua väkeä ei siellä arvosteta millään tapaa. Paitsi korkeimmissa viroissa olevat arvostavat itseään niin paljon, että polkevat muut allensa. Kyllä tuollaiselle pitäisi piste saada. (Ja niin, ei sovi toki yleistää kaikkeen - kiperimmät vain nousevat pinnalle.)

Tuo Liisan kirjoituksen loppuosa on minulle hyvin tuttu tyttäreni työpaikasta toisessa korkeakoulussa. Ainoa mikä auttaa on työpaikan vaihtaminen ja sitä tapahtuu todella ripeään tahtiin. Tyttäreni pääsi onneksi sieltä pois ja nyt menee kaikki hyvin

Amerikkalaisissa yliopistoissa on hyvin paljon siirrytty määräaikaisiin professuureihin, jolloin häiriköt on helppo siivota määrävälein. Toisekseen siellä ostetaan professoreja toisilta, kun urheilussa valmentajia. Muitakin analogioita on urheiluvalmentajiin. Meidän ikuisuus virat ovat iso ongelma.

[Liisa]

Tuo Liisan kirjoituksen loppuosa on minulle hyvin tuttu tyttäreni työpaikasta toisessa korkeakoulussa. Ainoa mikä auttaa on työpaikan vaihtaminen ja sitä tapahtuu todella ripeään tahtiin.

Väkeä lähtee kyllä varsin vilkkaasti yliopiston leivistä.
On ihme, ettei siellä osata nähdä työntekijän arvoa, työn arvoa, terveen työyhteisön ja reilun esimiestoiminnan arvoa. Uutuutena on työajan tarkan käytön raportointipakko byrokraattisine koodilomakkeineen, mitä on lehdissä paljon kritisoitu ja johon kritiikkiin on sitten taustatahot yhtä tiukasti vastanneet tarjoamalla vaihtoehdoksi keppiä (potkuja), ei taaskaan porkkanaa. Muualla mennään kannustuksen ja motivoinnin kautta, korkeakouluissamme uhkailun, vallankäytön kautta.

Amerikkalaisissa yliopistoissa on hyvin paljon siirrytty määräaikaisiin professuureihin, jolloin häiriköt on helppo siivota määrävälein. Toisekseen siellä ostetaan professoreja toisilta, kun urheilussa valmentajia. Muitakin analogioita on urheiluvalmentajiin. Meidän ikuisuus virat ovat iso ongelma.

Jaa, Amerikasta hyviä keksintöjä.
Vaikka voidaan kai tuollakin pieleen mennä. Paljon kai kiinni siitä, mitkä ovat valitsijatahojen arvot, näkemykset, tavoitteet ja suhteet mahd. valittaviin henkilöihin, ja vieläkö byrokratia määrää jotain siinäkin tekemään ihanneratkaisua vastaan.

[seppos]

Tuo Liisan kirjoituksen loppuosa on minulle hyvin tuttu tyttäreni työpaikasta toisessa korkeakoulussa. Ainoa mikä auttaa on työpaikan vaihtaminen ja sitä tapahtuu todella ripeään tahtiin.

Väkeä lähtee kyllä varsin vilkkaasti yliopiston leivistä.
On ihme, ettei siellä osata nähdä työntekijän arvoa, työn arvoa, terveen työyhteisön ja reilun esimiestoiminnan arvoa. Uutuutena on työajan tarkan käytön raportointipakko byrokraattisine koodilomakkeineen, mitä on lehdissä paljon kritisoitu ja johon kritiikkiin on sitten taustatahot yhtä tiukasti vastanneet tarjoamalla vaihtoehdoksi keppiä (potkuja), ei taaskaan porkkanaa. Muualla mennään kannustuksen ja motivoinnin kautta, korkeakouluissamme uhkailun, vallankäytön kautta.

Amerikkalaisissa yliopistoissa on hyvin paljon siirrytty määräaikaisiin professuureihin, jolloin häiriköt on helppo siivota määrävälein. Toisekseen siellä ostetaan professoreja toisilta, kun urheilussa valmentajia. Muitakin analogioita on urheiluvalmentajiin. Meidän ikuisuus virat ovat iso ongelma.

Jaa, Amerikasta hyviä keksintöjä.
Vaikka voidaan kai tuollakin pieleen mennä. Paljon kai kiinni siitä, mitkä ovat valitsijatahojen arvot, näkemykset, tavoitteet ja suhteet mahd. valittaviin henkilöihin, ja vieläkö byrokratia määrää jotain siinäkin tekemään ihanneratkaisua vastaan.

Ihanneratkaisun tekee helpoksi, että sopimusta voidaan jatkaa tarvittaessa. Professorin aikaansaannoksia seurataan koko ajan ja joka vuosi valitaan oppilaiden toimesta vuoden professori, mutta samaa ei voi valita kahdesti peräkkäin. Oppilaat arvostelevet professorinsa muutenkin.

Johdossa herättää kyllä ihmetystä oppilaiden äänestyksessä nollakerholaisiksi joutuneet, jotka päätyvät heti keskusteluun yliopiston johdon kanssa. Kaikkea on tässä vaikea lyhyesti selittää, mutta sikäläinen systeemi on tehokkaampi myös professorien palkkauksen osalta. Kun niitä ostetaan muilta niin siihen tarvitaan lisää liksaa. Huonona puolena on sitten tolkuttomat lukukausimaksut, joihin on kyllä runsaasti erilaisia apurahoja. Columbiassa lukukausimaksu on noin 4000->20000€ vuodessa+ muut kulut riippuen luonnollisesti opinnoista. Miniäni opiskeli New Yorkissa hammaslääkäriksi ja se maksoi 300000USD, kun oli Kanadan kansalainen. Omia kansalaisia suositaan apurahojen jaossa.

[Katriina]

Liisa:  "Alempiarvoinen" ei saisi puhutellakaan "ylempäänsä" ilman lupaa jne. Tällaiseen lääkäriin tuli törmättyä jokin aika sitten, mutta saattoipa siinäkin yhtä lailla olla taustalla myös hänen aiemmin kokemansa epäasiallinen kohtelu työyhteisössä tms.

Heräsi uteliaisuus.... jota et tietty saa tyydyttää niin et pitää puhua muuten vaan.

Liisa Lääkäri vain kaikella toiminnallaan osoitti olevansa yläpuolella ja kiukkuista kommenttia tuli heti, jos puhuin ilman, että hän oli kysynyt. Ja kyseessä yksityinen lääkäriasema, työterveyshuolto - ei käsittääkseni työmäärän puolesta ihan tukalinta. Mutta äkäinen oli alkuunsa, tiedä sitten syystä.

Lääkärihän käyttäytyy noin jos ketä niin toista lääkäriä kohtaan, tosin olisi minulta väärän-todistuksen-antamista jos sanoisi että "aina" tai "yleensä" edes. Mutta kerran sain tuon katki: Kysyin, miksi hän käyttäytyy huonosti?
Kumpikohan teistä mahtoi päättää tuosta arvoasetelmasta? Ja teepäs noin seuraavalla kerralla ja kerro miten kävi.... minun alkoi itkeä.

Liisa Olen edelleen ihmeissäni siitä kommentista, että joku voisi "olemuksellaan pyytää tulla kiusatuksi", kun en ole saanut päähäni esimerkkiä milloin voisi niin olla. Ja ettei kyseessä ole sitten vain se, että sillä käytöksellään huutelee tosiasiassa apua eikä masokistisesti kiusatuksi tulemista?

 Äkkiseltään jokainen on...mutta kun käy läpi omista työpaikoistaan ihmiset joille jostakin syystä kerta kaikkiaan tahtoo ärtyä, oli syy sitten suuri, pieni tai mitääntekemätön, niin saattaa päästä jäljille. Siinä on ikävää se että joutuu tunnistamaan vähän sadistisia piirteitä itsessään. Sanotaan, että vaikka me yleensä kävelemme niin osaammehan me silti yhä kontata... tuollainen käytös ei ole aikuista, ja pikkuisina piiloviesteinä siihen on hankalaa puuttua...mutta yhtä kaikki, housunpolvet kuluu....

Tai olisko tämmöinen: Olemme ruokasalissa. Kukaan ei huomaa sitä että eräs meistä seisoo pöydän vierellä kärsivä ilme kasvoillaan. Siinä missä useimmat sanoisivat että "hei mahtuuks tähän" jää tämä, ei lainkaan ujo tai arka, ihminen (kohtalaisessa asemassa vielä) kuin osoittamaan olemuksellaan että "näin minua aina kohdellaan".... Etkö ihan totta ole ikinä törmännyt tämän tapaiseenkaan? Ja kaikki ihan noloina ja kiusaantuneina...voi anteeks anteeks ihan hirveesti....

Ja kun sama sitten kahvipöydässä...kansliassa... "Niin. Teillä on tietysti kauhean kiire. Minullakin olisi ollut yksi asia. Itse asiassa hyvin tärkeä mutteihan sillä väliä ole..."

Kyllä kaiken hajalle saa...ja usko tai älä...kohta mentiinkin sinne ruokasaliin niin ettei häntä "muistettu" pyytää mukaan.

[Katriina]

Liisa 1.Lääkäri vain kaikella toiminnallaan osoitti olevansa yläpuolella ja kiukkuista kommenttia tuli heti, jos puhuin ilman, että hän oli kysynyt. Ja kyseessä yksityinen lääkäriasema, työterveyshuolto - ei käsittääkseni työmäärän puolesta ihan tukalinta.

2.Liisa Olen edelleen ihmeissäni siitä kommentista, että joku voisi "olemuksellaan pyytää tulla kiusatuksi", kun en ole saanut päähäni esimerkkiä milloin voisi niin olla. Ja ettei kyseessä ole sitten vain se, että sillä käytöksellään huutelee tosiasiassa apua eikä masokistisesti kiusatuksi tulemista?

................................

Hei nyt mie keksin kuin tuon vm. voi näyttää. Tästä näin. Mie valitan lääkärin kurjaa elämää (kohta ollaan hirresä täsä) jolloin siun täytyy selittää että eikun ei sillä jonka kohtasit ainakaan sun käsittääkses ole mitään hätää,kiirettä tai muuta kuormaa

Etkö huomaa. Mie saan siut hyökkäämään (anteeksi vahva ilmaus, tässä epoikeutettu, kun et sinä "hyökkää" etkä ole "hyökkäävä" mutta menköön kun en löydä parempaa)   .... ennen kuin kumpikaan ennättää edes oikein tajuta.... ja sie puhut lääkäristä joka "kaikilla eleillään osoitti" Siis,  mitä tästä (ehkä?) opimme? Täydellinen s-m leikki päällä, ja ollaan h-y -foorumilla.
.........................

- Näytös kolme: Pietarin tiimi kokoontuu poortinpielessä. "Alotetaas suomalaisista...mää sillä vaan, kun,meinaan, niillä on nysse kesä " jaa niin tää josta sää kysyit: ....Katriina...no jaa, konsultoin ylempää kun pyysit mutta ne sanos ettei ollu käyny mikään erehys niille...  n e vähän ihmetteli mutta sanottiin että oot vastatulleita ja ollu pahois paikois....No kun se Katriina pyytää selvittään itelleen sitä ja pyytää selvittään tätä ja kun se ei oikeesti ymmärtäny koko tuota lunastusasiaa, ja meni siitä vallan kierteille, nii se sai yhen tavanomasen tukiopetuksen... siis, koetas olla ilman,

Olihan siinä työtä kun piti järjestää kirkkokunnanvaihtokin ja sitten sairastuminen, no, mutta tuolla esiavus yks meikäläine joka tätä kattoo perään ei siis mennykkää väliin kun ne rupes hoitaan.... annettiin rauhas pistää mitä pistää ja seurailtiin niitten hötinätä....

Kyllä se oli vihanen sille kollegalleens, haukku sen nuppiaivoks ja vaikka mikskä..... mutta tänneppäin vain kiittelee et nyt hää ymmärtää kaikenniin selkeesti, etteihä hää olis muuksi menny kun tomu tomuks mutta että on se turvaverkko alla....sehän itkee niiskutti että vihdoinki hää ymmärtää... Se alko ottaa selvää Jeesuksestakin oikeen...kulkee ja kyselee, joka taholla....ja se pyys anteeks sitä nuppiaivoks haukkumista mutta sitä se oli käsitelly joitakin viikkoja
....................................

Näytös neljä. Pietarin monologi.

Minä kun nyt näen ja kuulen eniten kun tuli tuohon portinpieleen nettiasemaa... täälla tuota väkeä ramppaa ilmankin niin nyt sama tyyppi voi olla täällä ja kiitää pitkin jotain laajakaistaa ja kohta kuitenkin kännykkä soi...

 Se on tuo Katriina vähän semmonen, useessa se on harmiton ja pitkäpiimänen mutta vieläkin se on vihainen ja surullinen siitä että nuorena tyttönä annettiin olla  ihan tavis kunnes julkastiin tiedekunnan sisäänpäässeet jonka jälkeen  hän oli vain "just samanlainen kun kaikki lääkärit" eli  pahis. Katriina taisi saada siitä vähän naarmuja kun kuuli olevanans ihan täysi natsi.  Se ei kato oikeen koskaan toipunu siitä kun se oli kahen opettajan tenava juur sillon kun opettajat oli syyllisiä kaikkeen ja on tuolla Istuimella kuulemma kuultu huomautuksia "kaikenlaisista perinnöistä". Se kun on aina seinän ja tapetin raos, oppilas ja opettaja, lääkäri ja hoitaja. Mutta se oli ajateltu juttu että ihmisten olis niinkun pakko katsoa monesta näkökulmasta kaikkee? Luuletsää että' tääkän viittis?

Eikä se sitä tautia pahaksens pane kun juur pahimman hetken... se aattelee että nyt hää sitte rukoilee.  Jos sie sitä tunnet niin saat sinä tän tietoos siltä iteltään: Kun sitä nyt  saa aika ajoin pidäteltyy päivän tai paraastaan kolme liikkumatta,  nii siinä kuulkaa se ennättää kysyy kaikki meidän moderaattorit ja teknisen tuen uuvuksiin mutta voi vahingos kuunnellakin jotain. Ehkä se seuraavaks alkaa kysellä mitä se sitten on....

- ja tiimi, tiedoks hei kaikki. Liisaa ei näil tiedoil tiaknosoija, ja tiedoksi: Katriina väittää täällä langan päässä, tiaknooseista velotetaan 300 ekeä  Suomessa sillä on otettava laajat labrat ja sykoloki testaa. Se huutelee että ei tässä tarttee mitään sellasia ja että hän ei ainakaan rupee, olis nyt hetkisen hiljaa että' kuulis ettei ole mitään tilattukaan...äh, aina sitä pitää rauhotella....no nyt se sai yskänpuuskan, meni perille!  

Trauma kai se oli kun sitä toistaa.... vetää siihen toisen mukaasn....Saa Liisan kertomaan taas yhden niistä jutuista joiden jälkeen oikeastaan olis pitänyt onnitella  itteään siitä että onnistuipas taas.

........................................

Pakko kai sen oli saada vakavan sairaus ja pääs karkuun niitä , mut päästetääs se nyt ääneen, jotta se rauhottuu:

-  Useimmitenhan lääkärin kannattaa sanoo toinen ammatti. Kerran kyllä yks huomas ja mie kysyin miten se saatto huomata kun  mie välttelin lääkärislangia, se sanoi: "Oli niin outoa jos ei kuulu yhtään. Ne on arkikielen sanoja.....joskus eri käytössä kuin alunperin mutta kyllä puheista selvän saa, sun kanssa on anteeksi vain ollut tuota, anteeksi nyt mutta aavistuksen verran vaikeaa käsittää mitä sinä yrität selittää....

Mutta niin... tarvitaanko me "omituinen opettaja" linja, pahasti-lagennut piispa-linja, lapsia -lyövä-lähihoitaja -linja, pähkähullu-poliiisi-linja viinaksiinmenevä- viulisti....siihen että menemme itseemme.

Ja tuo esirukouspyyntö ei ollut leikitellen viskattu. Kimppaan? Apua itsekellekin heistä, en nyt osaa tilata, Sinä tiedät, kerro jos on jotain tiettyä, ja ole kiltti! Tee minusta edes siedettävä....ja anna minulle sitä viisautta. Lupasit muuten jo ajat sitten!
......................................

Mutta vakavasti ottaen: Tulisiko meidän luopua ylipäänsä teemasta kauhuopettajat, hirviölääkärit, ilkimyspomot, sadistialaiset ja hullut papit. Olisi ehkä rakentavampaa vaiks miettiä miten selviää itse työssä pahoittamatta kovin monien mieltä....

 Ittelläni on ajankohtasena pulmana se et pelkään hirveesti, oikeesti yhtä meän tiimin sairaanhoitajaa...luulin et se tulis tänäpän työhön, mie tapaisin ja ikäänkuin näkisin kuin syksy alkaa. Tää on jotenki niin merkillinen juttu...myö tunnetaa ja eros olles mailailtiin kuulumiset ja maaliskuus se vaan jonkin ihme kääntymyksen ateismiin...ruokasalissa tietty... mut onha hää tienny vuoskaudet jo et minuu erehtyis joku pitään uskova ihmisen... ja mie on mielestäni vaan semmonen, jolla on syvä kaipaus  johonkin, jonka ehkä voi vain aavistella, mutta joka on rakas....mutta minusta tuollaset kääntymykset milloin minnekin päin ei nyt sentään ole ennen ole pakottaneet katkomaan välejä ja jos, niin se vaarantaa potilasturvallisuuden, jos toinen ei kommunikoi mitenkään, ei edes sisäpostilla. Joskus tulee ovelle ja huutaa ja on vihainen.  Mitäs siitäkään, mutta kun en niistä jutuista aina ole perillä (kuka on käyttänyt suolapurkkiani?) Yritin keväällä sekä jutel että kirjotel ja kysyin olenko vaiks nyt loukannu...hölösuiselta ihmiseltä voi odottaa typeryyksiä, mutta ne on korjaamista vasrten, ei, tässä ollaan nyt muuten vaan tälleen.

 Valvoin yön mutta aattelin et se on kertamietinnän väärttiä. Miten olla herttanen kun se on toisesta huonosti tai kun kaikki on huonosti, miten jättää rauhaan sellasel taval että se ei myöskään loukkaisi? Kehitin jotain hyvän tuntusta

...eikä se ollu siellä. Sil on tietty tää täysi viikko lomaa, pakosta se menee niin.  

...pitää miettiä viel viikonloppu tälleen, peitetyin silmin. Tai sit mulle annettiin  lisäaikaa....mie pelkäsin nii et oli pakko rukoilla et tee sie Yläkerran Äijä täl tilanteel jotaa. Sit mie rupesin pyytään et muuttais minua,  muuta minuu....et se ei johtas riitaan kun se ei oile nyt ok kun ei ole riideltävää ---jaa no, ainahan sitä löytää mutta kuin vain, että mie osaisin ol viisas, niin että olis viisautta ja jonkilaista "kyllä-me-pärjätään-tää-on-hyvä -työyksikkö" Saa mul huutaa. Myö vähän puhuttii täst Jumalan kans. men det är inte farligt att lida".Ymmärtääkseni siellä aatellaa yhtäläisest et nyt Katriina löys jotaa, viisas ne nyt sanottavammin ei ole.   Se myönnettiin, kuten että oikein nähty:  että se on raskasta...." Nyt etenkin meidän potilaat  tarvittee jokaisen esirukousta jolle sen vaan jotenkin olis jotain mitä jaksaa....mutta me myös. Voi, auttakaa. Mie kerron kyl kui kävi...

Mie olen nii onnettoman kova luu...jos tuol Vintisä ei vain keritä, tai nää toimitukset tulee kakkospostis,,,,,tai joitain..... Nii se on pakko olla. Mie jatkan rukoilemist. mut voi, sanokaa sananen mun puolesta kun puhutte sinnepäin seuraavan kerran....

Kyllähän tuo Katriina yrittää parhaasa, ja yrittää aina korjata virheensä....kyllä minä ymmärrän että se pelkää.... mutta se on aina niin iloinen saatuaan itsestään voiton........ja rukoilee nyt tänne meillepäin, hiljaa jos tekin jaksasitte, niin se vakuuttaa että' sillä ei ole niinkun isompaa hätää? Että on turvallista?  No, hommiin sitten vaan....

[Katriina]

Kirjotin kerran pitkänpuoleisesti ja se katosi johkin kyberavaruuteen. Mutta kun avasin sen se li siel kahdestä. Mie odotan vähän...mitähän happulaa mie nyt hotasin?

[Liisa]

"Alempiarvoinen" ei saisi puhutellakaan "ylempäänsä" ilman lupaa jne. Tällaiseen lääkäriin tuli törmättyä jokin aika sitten, mutta saattoipa siinäkin yhtä lailla olla taustalla myös hänen aiemmin kokemansa epäasiallinen kohtelu työyhteisössä tms.

Heräsi uteliaisuus.... jota et tietty saa tyydyttää niin et pitää puhua muuten vaan.

Lääkäri vain kaikella toiminnallaan osoitti olevansa yläpuolella ja kiukkuista kommenttia tuli heti, jos puhuin ilman, että hän oli kysynyt. Ja kyseessä yksityinen lääkäriasema, työterveyshuolto - ei käsittääkseni työmäärän puolesta ihan tukalinta. Mutta äkäinen oli alkuunsa, tiedä sitten syystä.

Lääkärihän käyttäytyy noin jos ketä niin toista lääkäriä kohtaan, tosin olisi minulta väärän-todistuksen-antamista jos sanoisi että "aina" tai "yleensä" edes.

Ihminen on ihmiselle susi, mitä lähempänä, enemmän tekemisissä, samanlainen, samassa roolissa, ehkä kilpailuasetelmassakin, sitä enemmän. Kateuskin on aika turmiollista.

[Liisa]

Kirjotin kerran pitkänpuoleisesti ja se katosi johkin kyberavaruuteen. Mutta kun avasin sen se li siel kahdestä. Mie odotan vähän...mitähän happulaa mie nyt hotasin?

Joo, ei se kadonnut missään vaiheessa. Mutta on tietty voinut vaikka verkko tehdä tepposiaan (hakenut koneeltasi jonkin kumman välimuistiversion, jossa ei viestiä ollut, siinä auttaa F5) tai sitten no, inhimillisyys (elikkäs lukijan silmät väärässä ketjussa tms...).

Ja tuo edellinen viestisi. Huhheijakkaan kun meni ensilukemalta kovaa ohi ja yli. Täytyypä koittaa pureskella, mielenkiintoista purtavaa on.

Hyvä pointti suunnata katsetta taas peiliin, siis tässä itse kunkin. Sieltähän muutos parempaan useimmiten parhaiten voi lähteä, eikä suinkaan muita osoittelemalla.

[Katriina]

Liisa Ja tuo edellinen viestisi. Huhheijakkaan kun meni ensilukemalta kovaa ohi ja yli. Täytyypä koittaa pureskella, mielenkiintoista purtavaa on.

- Kirjotin sen kertaa 6, oli lisäksi ukkonen, akku alkoi tyhjetä, en uskaltanu pitää konetta verkossa.  Jos siitä saa selvää niin hatunnosto. Osasyy on tietty sekin että kuukauden lomalla saa vuorokausirytmin joks nurin perin ja ensimmäinen työpäivä on vähän sitä sun tätä....sitä alkaa herätä puolenyön tuntumissa...'

Siinä jorinassa pistäydytään, kuten eräs miunulle tärkeä rippi-isä ja hengellinen opastaja (siksi täällä on joskus jotain på svenska) vähän kuin välimatkaa ottamassa siellä Pietarin portilla (Sanningen kan vara lekfull!). "Katriina täällä taas soittelee.... aina se jaksaa selvistä asioista tehdä mutkikkaita.... tiimi hei, sanokaa äkkiä mitä sille nyt vastataan, sen akku on kuulemma loppumassa....." ...joskus jonakin vaikean tuntuisena hetkenä mietin mitä tuolla Yläkerrassa vaikka nyt Pietarin tiimi (tottahan hän niin moderni on) minusta keskustelisi..... kuinkahan paljon he repisivät hiuksiaan (taasko se soittaa? Ja arvaanko että teemana oli...) ja moniko läimäyttelisi kulloistakin puhujaa selkään: "Hyvä! Sä osaat kuule puhejudoa!"

Siinä Katriina miettii itseään, sitten itseään tässä lääkärin ammatissa
ja sen jälkeen sitä mitä niin monesti: Mitäs se merkitsikään se luopumiseen suostuminen....ja tämä vähän kuin uusi tilanne jossa etsitään vähiten huonoa vaihtoehtoa..... kaikkien kannalta. Tarvetta on - ja jollain tapaa kauheaa ajatella kuoleman hetkeä sellaisena, jona kysyy itseltään: Kuule - olinko aina loppuun saakka rehellinen sen työni ja sairauteni kanssa?  Kysymys on näköjään minun eteeni lykätty..., ja erinäisiä kertoja olen vastannut väärin, jopa tietoisesti (mutta tietty aina perustellen!). Ymmärrän hyvin usein kohdatun ilmiön: Sairas epäilee itseään aina jotenkin syypääksi sairauteensa.... taisin mainta että ortodoksinen kirkko opettaakin siten. Tuossa minua on autettu, enkä sillä itseäni vaivaa ja yritän potilaitakin auttaa selkeyteen. Muttta tämä on jo toinen kysymys: Entäs nyt. Sinua tarvitaan...ethän vain jää pois sellaisesta syystä, joka ei kestä valoa?

Tai menetkö työhön pettäen itseäsi? OK, turhaudut, mutta eivät ne toiset ole sitä varten koolla!


Joskus pelottaa, usein kyllä lohduttaa ajatus Jumalasta, joka tietää itseänikin paremmin, milloin minulla on mitäkin juonimista meneillään - peräti sellaista joka ei ylitä tietoisuuden kytnnystä. Ja silti.  Lopulta tässä ei auta mikään muu, kuin niin syvä rehellisyys mihin yllän ---muuten olen itse lopulta niin ymmälläni että kärsin siitä pahemmin kuin mistään oireesta milloinkaan.

Eräs ortodoksi-isä sanoi kerran minulle: Sairaus on ankara opettaja. En ollut koskaan ajatellut tuosta näkökulmasta.

Tämä tämä opettaja herättää  minun kysymykseni, niin rististä kuin sen ottamisesta, aika pedantista "väärästä" ja "oikeasta". Jonkin ajatuksen jonka veisin mielelläni vaikka vähän profaanimman mallisena tiimilleni: Te tulette tuntemaan totuuden...ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. Realiteetti on jokaiselle vaikea....eräs totuus  taitaa olla se, että moinen työyhteisön ilmapiiri on siitä syystä vähintään ummehtunut, että totuudessa on vaikeaa pysyä..... on vaikea sanoa ettei tiedä - kun pitäisi - - että on juuri se henkilö jolla se muistio oli viimeksi ja se nyt vain on kateissa - ja mikä ikävintä, on niin hauskaa kertoa työtovereista juttuja, jotka saattavat hipoa totuutta, mutta eivät sitä edusta --- sen sijaan kyllä asioita joita kukaan ei haluaisi itsestään levitettävän. Mutta millainen työyhteisö mahdollistaa tuon tason avoimuuden? Sellainen kai, jossa sanottaisiin: No, hyvä kun selvisi/oikein, jätetään tämä ikävä asia/etsitään yhdessä tai hei, printataan uusi.... Anteeksiantava yhteisö.

Ja tietenkin se kaikki saa pureskelemaan sormenpäätä: Minulla on ollut ankara ja vaativa ---samalla lempeä ja lohduttava opettaja, ja kauan. Ei hän juuri tästä oppilaastaan kunniaa taida saada.  

Huh, miten subjektiivinen vuodatus --- mutta tietäisitpä, kuinka syvästi olen itse ikävöinyt foorumia, jolla puhutaan samoista asioista! Otan jo iisisti; jos joku kyllästyy minuun niin hypätköön yli - itse saan ajateltavaa toisilta. Toisinaan kyllä mietin että mahtaa niitä olla muitakin ankaria opettajia, ja samaa läksyä taitaa tavailla yksi sun toinen...on vain helpompaa kuvata esimerkin avullla eikä toisesta henkilöstä viitsi kirjoittaa. On vähän mennyt luuytimeen ettei saiskaan...

Elämä on merkillistä.... on aikoja, joina on kuin käteen ojennettaisi lahjapaketti toisensa jälkeen. HITAS-asunto.... tolerantti esimies....(no sellaisia on ollut kyllä)...teologian nettikurssi....ja tämä sivusto.

[Liisa]

Itse olen tässä pohdiskellut kuinka valita oikein, kun ei ole ollenkaan selvää mikä se oikea on. Keväällä siinä oli tiukka paikka, kun tarjottiin työtä, joka ei tuntunut siltä, mitä olin toivonut. Harkinta-aikaa oli muutama tunti ja oljenkorsi tarpeen, joten oli kovasti kyseltävä viisaammilta neuvoja. Yksi oli, että suuret päätökset kannattaa tehdä tunteella, pienet voi ratkaista järjellä. Alkujaan muuten tämän päivän talkookörttivaikuttajan neuvo, mutkan kautta tuli minulle.

Ei istunut neuvo minuun, kun olen tavannut painottaa järkeä aina, kun suinkin mahdollista. Tunteella tavataan tehdä kaduttavimmat virheet, sitä se ihmisyys on. Mutta viikottain on sen jälkeen mielessä tuo esitetty ajatus pyörähtänyt. Ja nyt luulen, että ehkä siinä on perää.

Viime kuukaudet, ainakin viikot, on sitten tullut lähes joka vastaantulijalle pohdittua nykytöitä ja vaihtoehtoja tilanteelle. Tänään sitten kuulin taas muualtakin (no, ammatiltaan oli itse asiassa lääkäri - Katriina saanet tästä taas vettä johonkin myllyyn) ajatuksen siitä, että kannattaisiko irtisanoutua. Sitä mahdollisuutta ja sen seurauksia on tullut päivä maisteltua. Toisi kyllä taas taloudellista epävarmuutta (pelkkä yrittäjyys ainakin kunnes toinen ovi aukeaa), urakehitys olisi taas kovemman työn takana jne., mutta kyllä siitä huolimatta on tullut vapaa olo jo pelkästä ajatuksesta. Muistuttanut mikä arjessa on tärkeää ja miten työstä saattoikaan tykätä. Ehkä näin isoissa asioissa tosiaan tulee elää tunteen mukaan.

Onko se vähän samaa uskon kanssa, tai ylipäätään sen suhteen, että luottaa siihen, että korkeampi voima kantaa. Järki sanoo muuta, järki ei usko, ei näe mitään mihin olisi syytä uskoa. Järki tappelee vastaan, sanoo, että kyllä oma voima riittää, ihminen pystyy, kyllä minä itse. Mutta oikeasti jäljillä ollaan vasta, kun uskaltaa vähän heittäytyä ja luottaa siihen, että asiat hoituvat vähemmälläkin, ihmistä kannetaan kyllä.

[Katriina]

Liisa: Katriina saanet tästä taas vettä johonkin myllyyn

Voi kauhistus, heti luettuani aloin pelätä, et nyt sinne kohta pitää perustaa Jumalan johdatus - ketju. Kohta ne minun kysymykset siel onkin...

Mutta vakavasti: Heräsinkin yöllä ja ajattelin kaikenlaista tuosta mitä kirjoitit. Minä kerran kysyin, kun oli itsel käynyt ne pari hoitovirhettä ihan peräkkäin, eri paikoissa vain, (niitten mainostettujen tutkimusten mukaan kaik menee aina pieleen kun lääkäri on potilaana - no, ei onneksi) papilta, että "johdattaako Jumala yksittäisiä ihmisiä, vaan oliko juttu jokin tällainen: Hän poimi tuollaisen pikku paimentolaisheimon, ne israelilaiset, ja katsoi niitä vähän perään"?  Syynkin olin tietäväni: Messiaan piti tuleman siitä porukasta. Hän katsoi minua hämmästyneenä,ja selitti olevansa alatien körtti.

Mutteihan minusta niin vähällä pääse.... jolloin hän oli selvittänyt taustani  ja sanoi sielläpäin oltavan yltiöpietistisiä. Juu, minä sanoin, läksin vähän karkuun niitä, ja johan siitä on vuosi(kymmeniä). "Mutta nyt  sinä yhä aattelet että mitäs jos muuttaa väärään asuntoon tai ottaa väärän työpaikan niin tapahtuu hirveitä...." No en, mutta se keskustelu ei edennyt. Muut kyllä ("Hei mikä tuo ortodoksinen kirkko on.... " hänhän se minut kuiville kiskoi)

Tunne? Joskus jokin sellainen mitä nimittäisi intuitioksi saattaa osua oikeaan. Se kuin selättää niin tunteen kuin järjenkin. Intuition käyttö tulee joka tapauksessa kehiin, kun on tarpeeksi tietoa olevasta ja tulevasta. Pitkään nimittäin mietin, että eikös se riipu kulloinkin tilanteesta ja kohteesta. Miehen ottaa tunteella (kun rakastuu).... ja sitten meni se sormenpää hampaitte väliin taas. Kyllähän siinä järkikin osansa ottaa...hauska poika mutta tuurijuoppo....ja päissään väkivaltainen....Toisaalta kuka sitä nyt työpaikkaan rakastuu...ja huomaan että johan nyt miten moni.

Ja kyllä se alatien körtti sai minut vakuuttuneeksi ettei mitään johdatusta ole ... eikä saanut sittenkään. Hän nimittäin taisi hoitaa diakoniapapin hommia ja ne, jotka johdatusta yleensä kyselivät, halusivat "ihmeen" tai "merkin" , ja joilla ei oikein ollut kärsivällisyyttä. Tuntuu että minun kysymykseni joka voisi siis olla helppo vastaus sinun kysymykseesi, ei enää elä. Lopulta minä jo vähän hermostuin ja sanoin että viisautta kai sentään saa pyytää kun sitä suorastaan  neuvotaan pyytämään....ja hänkin hermostui ja mailasi takaisin että senpä minä voisin kyllä vallan hyvin tehdä! (!!) Tämä juttu on hullunkurinen mutta se oli varsin terävä tyyppi.

Mutta. Luin Bonhoefferin "Schöpfung und Fall" - se on kolmen luennon sarja, aika helppoa luettua. B:n mielestä ihminen Tiedon puusta syötyään tuli tietoiseksi Alusta ja Lopusta...ajasta siis. Ja samalla kadotti nykyhetken.  mutta mehän emme niin vanhoille mitään mahda....

En antais neuvoa, Tolkienin mukaan se on vaarallinen lahja, mutta keneltä vain voi kysyä: Olisiko riskeistä huolimatta nykyhetkeni onnellisempi muualla? Jos se suunnitelma osoittautuu sudeksi niin pääseekö siitä taas pois? Virkavapauden kauttahan kaikki lähtee. kalppimaan.

- Nykyään itse pyydän viisautta ja muitakin pyytämään sitä minulle jos passaa, minä voin sitten vastavuoroisesti palvella jos tulee jotain (en muuten tiedä kuuluuko esirukous körttimaailmaan?) Neuvo.... minä olen menossa tuonnepäin, ja ihan sumussa mennään....kun vain ei tulisi minun toiminnasta haittaa....ja kun mielelläni menisin....mutta kun sitten osais selvittää asiat jos sattuu kohtaus keskel päivää....siitäkin vois kiittää, muuten, että ne yleens tulee aamulla tai illalla! Miksköhän? Vireystila vaikuttaa kai.

- Herättäjäjuhlien tunnus oli niin tosi hyvä.