Onko matkapassisi/matkalippusi taivaaseen kunnossa?

[jude]

"Jos Jumala ei vastaa toivomuksiasi, voit palauttaa hänet 14 vrk:n sisällä. Uusi, armollisempi Jumala toimitetaan ilman lisäkustannuksia."

Nerokasta! Pistetäänkö postimyyntifirma pystyyn? Myyntiartikkeleina voisi olla eri uskontojen pyhiä kirjoja sekä saksia ja liimaa, että voi kukin koota oman pyhän scrapbookinsa. Kyllä voisi kauppa käydä. Uskoontulokokemuksia etsiville sitten valmiita aivot narikkaan- pakettitarjouksia, jossa itse valittava pyhä hahmo sanelisi joka päivä, kuinka pitää elää. Helei! Tällähän meitsi elää, kun joskus valmistun uskontotieteen laitokselta.

[vaivainen mato]

Millainen matkapassi on Taivaaseen menijällä? Onko se omatekemä, joka perustuu uskoon ja omaan hurskauteen jne? Vai onko se Jumalan työn tulos?  
'Jumala oli Kristuksessa ja sovitti itsensä maailman kanssa. antakaa sentähden Jumalan......' Näin Paavali.
Koko pelastustyö  on  alusta loppuunn Jumalantyötä. Ihminen rimpuilee vastaan tarjoamalla Jumalalle omaa vanhurskautta pyhitystä jne.
Kysymys on siitä:'Onko ihmisessä tilaa Jumalan työlle.'?

[Lars Mikael]

En nyt oikein tiedä minkä aiheen alle tämän riimittelyni laittaisin, kun en uuttakaan alkaisi...mutta...
uusia seurakuntia ilmestyy jatkuvasti, vaikka Suomessa lienee jo n. 700 toimivaa uskonnollista yhteisöä http://www.uskonnot.fi/. Jyväskylään on perustettu uusi seurakunta keväällä. Lienee varsinainen "sekametelisoppa", kun se toimii luterilaisella pohjalla, mutta seurakuntaan liittymiseksi vaaditaan kuitenkin ero ev.lut.kirkosta. Seurakuntaa johtaa vanhimmisto jne. Liekö tässäkin tapauksessa kysymys joidenkin henkilöiden pätemisen tarpeesta, kun ei ole päästy "kalifin" (herraksi omalla maalla) paikalle aikaisemmin?

[mt]

Jyväskylään on perustettu uusi seurakunta keväällä. Lienee varsinainen "sekametelisoppa", kun se toimii luterilaisella pohjalla, mutta seurakuntaan liittymiseksi vaaditaan kuitenkin ero ev.lut.kirkosta. Seurakuntaa johtaa vanhimmisto jne. Liekö tässäkin tapauksessa kysymys joidenkin henkilöiden pätemisen tarpeesta, kun ei ole päästy "kalifin" (herraksi omalla maalla) paikalle aikaisemmin?

Olen käsittänyt niin, että tämä Satamaseurakunta aikoo rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhteisöksi (tosin ei vielä näy listoissa). Yhteisö voi edellyttää uskonnonvapauslain mukaan, että jäsen ei voi olla samanaikaisesti jäsen muussa vastaavassa yhteisössä. Tällainen maininta ei kuitenkaan sattunut silmääni seurakunnan verkkosivuilla. Lapsia kastetaan, mutta kaste ei ole portti seurakunnan jäsenyyteen.

Oppiperusta on julkisanotusti uuspietistinen, mikä on johtavan pastorin Jarmo Sormusen kansanlähetystausta tuntien ymmärrettävää. Eräät käytännön järjestelyt valaisevat myös oppiperustaa:

"---teologisesta linjasta, visiosta, taloudesta ja yleisistä suuntaviivoista vastaa vanhimmisto. Sen jäseniksi valitaan uskossaan kokeneita miehiä, jotka nauttivat seurakunnan luottamusta. Strategisesta suunnittelusta ja toiminnasta vastaa johtotiimi, joka koostuu sitoutuneista miehistä ja naisista. Sitä johtaa seurakunnan vastaava pastori, joka on myös yksi vanhimmiston jäsenistä. Seurakunnan muiksi pastoreiksi voidaan valita tehtävään sopivia miehiä, jotka ovat saaneet tarvittavan koulutuksen.

Olisi kiinnostavaa saada tietää, kuinka suuret opilliset erot ovat esimerkiksi mainitun uuden seurakunnan ja Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon välillä. Virkaan ja sukupuolisuuteen liittyvissä kysymyksissä luulisi suurten linjojen olevan samoja. Ehkä oman seurakunnan perustamisen taustalla on sellaisia strategisia ja toiminnallisia seikkoja, jotka eivät meikäläiselle maallikolle valkene.

Mt

[juhani]

Voi olla, että Tunnustuksellinen ja Sormusen seurakunta on vähän erilaista. Mutta en tiedä.  :-?

[apellikka]

Olen jo kauan ihmetellyt sitä, miksi esimerkiksi virkakysymyksen perusteella kirkosta eroava ei voi liittyä esim. Tunnustukselliseen luterilaiseen kirkkoon, vaan perustaa uuden yhteisön, ikäänkuin taas kerran vielä paremmin luterilaiseen tunnustukseen nojautuen.

[seppos]

Olen jo kauan ihmetellyt sitä, miksi esimerkiksi virkakysymyksen perusteella kirkosta eroava ei voi liittyä esim. Tunnustukselliseen luterilaiseen kirkkoon, vaan perustaa uuden yhteisön, ikäänkuin taas kerran vielä paremmin luterilaiseen tunnustukseen nojautuen.

Luulen, että he eivät tiedä mitään kummastakaan irto luterilaisesta seurakunnasta. Ne ovat niin pieniä ja näkymätömiä. Täällä kerran kirjoitteli yksi Wegelius, joka oli siitynyt sellaisesta Rauhanyhdistykseen ja kirjoitti todella aktiivisesti RY:n foorumilla. Nämä irtoluterilaiset ovat niin pieniä, että taitavat olla jo kaikki keskenään sukua samassa ryhmässä. Hehän aikoinaan irtautuivat evakeelisesta liikkeestä, mikä varmaan tuntuu korostuksissa.

Kun itse perustaa uuden ryhmän, niin voi olla varma kuka johtaa sitä ja siitä on usein kysymys varsinkin helluntailaisten keskuudessa, siis miksi ei Luterilaisten.

[tosikkoko]

Olen jo kauan ihmetellyt sitä, miksi esimerkiksi virkakysymyksen perusteella kirkosta eroava ei voi liittyä esim. Tunnustukselliseen luterilaiseen kirkkoon, vaan perustaa uuden yhteisön, ikäänkuin taas kerran vielä paremmin luterilaiseen tunnustukseen nojautuen.

Luulen, että he eivät tiedä mitään kummastakaan irto luterilaisesta seurakunnasta. Ne ovat niin pieniä ja näkymätömiä. ... Kun itse perustaa uuden ryhmän, niin voi olla varma kuka johtaa sitä ja siitä on usein kysymys varsinkin helluntailaisten keskuudessa, siis miksi ei Luterilaisten.

Uskon että moisia miettivät kyllä tuntevat tuon kentän mutta kuten Seppo jo jatkossa totesikin niin omassa srk:ssa johtajuus "turvallisempaa". Ja vaikkei itse haluaisi johtajaksi niin mitä pienempi srk tai muu ryhmä niin sitä helpompi saada yksimielisyys kaikessa eli sitä vähemmän väärässäolijoita?

Jos matkataan takaisin matkapassiin niin 10v takainen körttijuhlapuhe sopinee siihen hyvin:
http://gamma.nic.fi/~hjuhlat/juhlat/leppavirta/puheet/la/myyrylai.htm
(ja tätä linkkiä katsellessa mietin että milloin h-y kokoaa kaikki erinäisten (vielä toimivien) linkkien päässä olevat juhlapuheet yhteen aina saatavissa olevaan paikkaan? Vai onko jotain jota en tiedä. Ja näköjään heti lipsuin itse otsikosta

[mt]

http://gamma.nic.fi/~hjuhlat/juhlat/leppavirta/puheet/la/myyrylai.htm
(ja tätä linkkiä katsellessa mietin että milloin h-y kokoaa kaikki erinäisten (vielä toimivien) linkkien päässä olevat juhlapuheet yhteen aina saatavissa olevaan paikkaan? Vai onko jotain jota en tiedä. Ja näköjään heti lipsuin itse otsikosta

Nostin tämän erinomaisen ehdotuksen omaksi ketjukseen yleiselle puolelle, jotta se saisi ansaitsemansa huomion.

Mt

[eikka]

En ole lukenut jokaista tähän ketjuun kuuluvaa juttua, joten saatan työntää sanani väärään väliin. Mutta otsikosta päätellen kuvittelen seuraavien ajatusteni liittyvän tähän ketjuun.
Onko taivaaseenmeno tai -pyrkiminen se elämän päätavoite? Kuinka lähellä taivasosuuden tavoittelu on omanedun tavoittelua, ansiosidonnaista uskoa? Uskaltaisiko luottaa niin paljon Jumalaan, että jättäisi Hänen huolekseen taivas- ja kadotusasiat? Toivottavasti siellä huonommalla puolellakin on Jumala kaverina.
Työttömien ansiosidonnaista päivärahaa harmittelevat hallitusherrat; se kun ei mukamas innosta työntekoon. -Ansiosidonnainen usko, omanedun tavoittelu, uskominen taivaaseen pääsemiseksi kyllä kannustaa, mutta meneekö siinä lapsi pesuveden mukana.
Uskoisko tai olisi vain uskovinaan sen takia, että Joku on Jotain. Ja auttaisi lähimmäisiään siksi, että lähimmäinen tarvitsee apua, eikä siksi, että olisin kristityn näköinen. -Voisiko sanoa niinkuin ensimmäisissä arvokisoissaan moni ammattiurheilija: Keskityn vain omaan suoritukseeni, katsotaan sitten mihin se riittää. Ratkaiseeko päivänkunto tai -usko?
Niin ja miten hirveän jumalattomat Jumala armahtaa?

[seppos]

Niin ja miten hirveän jumalattomat Jumala armahtaa?

Hyvä kysymys. Meillä ihmisillä on tapana ajatella Jumalasta kuin hän olisi rajallinen ihminen puutteineen. Jumalalla ei kuitenkaan ole mitään rajoja, eikä sääntöjä. Yllättävää kyllä Hän ei myöskään odota mitään palvelus- ja ylistysmenoja ihmisiltä, vaan hallitsee suvereenisti. Milloin opimme ymmärtämään Hänen suuruutensa meidän rajallisen pienuutemme rinnalla ja lopetamme hänen pienentämisensä ihmisen kaltaiseksi.

[LeenaSisko]

Niin, sitä monesti kuulee oikein tosiuskovaisten sanovan, että usko ilman tekoja on kuollut. Että sen pitäisi olla sitä ansiosidonnaista. Jos uskon olemassaolo olisi minun teoistani kiinni, niin kuollut se kai olisi, mutta entä jos se onkin Jumalan teoista kiinni. Ihan monena päivänä sitä saa kumminkin ihmetellä, kuinka isä hoitaa ja pitää huolen. Toivottavasti kaikki on Isän armosta kiinni.

[Jampe]

Niin, sitä monesti kuulee oikein tosiuskovaisten sanovan, että usko ilman tekoja on kuollut. .

Tuollaisia kai puhuvat ne joilla omasta mielestään sitten on niitä "tekoja". Ihminen voi elää monenlaisessa itsepetoksessa.

[Salis]

Niin, sitä monesti kuulee oikein tosiuskovaisten sanovan, että usko ilman tekoja on kuollut.

Kysymys ei ole tosiuskovaisuudesta vaan arkipäiväisestä asiasta. Mikä on sellainen usko, joka ei johda hyviin tekoihin? Vaikka hyvät teot eivät vaikuta mitenkään ihmisen pelastumiseen, voisi olettaa, että uskosta seuraa hyviä tekoja.  Hyviä tekoja teki Kristus. Miksei kristitty voisi tehdä hyviä tekoja?

Näin sanotaan Jaakobin kirjeessä:

Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.

Johanneksen kirjeessä sanotaan näin:

Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.

Luukkaan evankeliumi (Jeesus sanoi opetuslapsille)

Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.  Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

 "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.  Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.  Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.

Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin.

[hedvig]

on kunnossa.
yksin Jeesuksen ansiosta!
veren leima, kuten jotkut asian ilmaisevat.
Golgata takuupaikkana.
Jeesus Isän oikealla puolella esirukoilijanani ettei uskoni tyhjiin raukeneva ole.
Kiitos vapahtajani ja Herrani!
Kiitos Isä.