Entäs jumalisuuden asiat! Kun niistä ruvetaan keskustelemaan ja väittelemään, voi kuinka likellä on siinäkin kiista siitä, kuka suurin on, kuka oikeassa, kuka väärässä, kuka opettaa oikein, kuka väärin, mikä oppi oikea, mikä väärä. Siinä syntyy pian taistelua siitä, kuka on oikealla elämän tiellä, kuka ei. Tästä kiistellään, ja tähän kistelyyn tahtoo usealta ihmiseltä supistua koko jumalisuuden harjoitus ja harrastus. Sanotaan toisista: "Hän ei kuulu meidän joukkoomme, hän on väärässä; ainoastaan se, joka on minun kaltaiseni, minun mieleiseni, se on oikeassa". Mitä tämä osoittaa? Ääretöntä itsekkyyttä, itsensä suurena pitämistä toisten kustannuksella; aivan samaa lapsellisuutta, mikä opetuslasten väittälystä ilmeni: Kuka meistä suurin on? Tuostakin taas ilmenee, että puheet liikkuvat siellä, missä sydänkin. Kun sydän on Herrasta vieroittunut, käyvät puheet Herrasta vieraantueeseen suuntaan. Voi, ajatelkaa, hyvät ystävät, kuinka paljon te puhutte kotioloissa rakentavia puheita toisillenne! Isät, äidit! Saavatko lapsenne täältä kotia mennessänne kuulla teidän suustanne sanaa, jota niiden kuolematon henki odottaa, sanaa, joka sielun pelastaa?
Vilhelmi Malmivaara