Tässä teille vastakkaista näkemystä Israelista, Gazasta ja Libanonista.
Vuosi sitten Israel veti joukkonsa Gazasta ja purki siirtokunnat, mutta
tilanne ei rauhoittunut. Sen sijaan palestiinalaiset äänestivät Hamasin
valtaan ja raketti-iskut jatkuivat presidentti Mahmud Abbasin vetoomuksista
huolimatta. 25. kesäkuuta Hamasin pyssymiehet ampuivat kaksi sotilasta ja
sieppasivat kolmannen, Gilad Shalitin. Israel hyökkäsi Gazaan vapauttaakseen
Shalitin ja lopettaakseen Kassam-rakettien ampumisen, josta erityisesti
Sderotin kaupunki on kärsinyt. Israel on pidättänyt suuren määrän palestiinalaishallinnon
ministereitä ja kansanedustajia ja joutunut siitä syystä ankaran arvostelun
kohteeksi mm. Euroopan johtajien taholta. EU:n mukaan Hamas on kuitenkin
edelleen terroristijärjestö eikä valtaanpääsy tee terroristista yhtään vähempää
terroristia, kuten Kolmannen valtakunnan esimerkin olisi pitänyt opettaa
meille. EU on itse osasyyllinen tilanteeseen, koska se tuki korruptoitunutta
Fatahia ja auttoi näin tahtomattaan Hamasin vaalivoittoon. EU:n tukirahoja
on myös pitkään käytetty terrorismiin. Näyttää siltä, ettei Hamas ole sen
kiinnostuneempi palestiinalaisten hyvinvoinnista kuin Fatahkaan, sillä terroristit
ampuvat raketteja siviiliväestön keskeltä ja useat iskut ovat kohdistuneet
rajanylityspaikkoihin - kuten Kerem Shalom, josta Shalit siepattiin - joiden
kautta palestiinalaiset saavat ruokaa, lääkkeitä ja muuta tarpeellista.
Estääkseen humanitaarisen katastrofin Israel ei jatkanut Gazan täydellistä
saartoa kovin pitkään vaan on toimittanut sinne vettä, ruokaa, sähköä ja
polttoaineita.
12. heinäkuuta Israel joutui provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi Libanonin
maaperältä. Siinä kuoli kahdeksan sotilasta ja kaksi, Ehud Goldwasser ja
Eldad Regev, siepattiin. Iskun teki Hizbollah, jolla on kaksi edustajaa
Libanonin hallituksessa. Isku tapahtui Israelin alueella. Tällaisessa tapauksessa
Israelilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustaa itseään ja kansalaisiaan.
Tästä syystä Israel vastaa nyt itsenäisen naapurimaan sotatoimeen. Israelin
sotilasoperaatiolla on kaksi tarkoitusta: vapauttaa siepatut sotilaat ja
poistaa terroristiuhka pohjoisrajaltaan. Israel pitää Libanonia vastuullisena
tilanteeseen.
Israelin sotilasoperaatio ei johdu ainoastaan Hizbollahin hyökkäyksestä
vaan myös siitä, että Hizbollah uhkaa yli miljoonaa siviiliä Pohjois-Israelissa.
Tällä Etelä-Libanonia hallitsevalla terroristijärjestöllä, jonka päämääränä
on Israelin tuhoaminen, on yli kymmenen tuhatta ohjusta ja sen on laukaissut
niistä satoja viime päivinä. Hizbollahin iskuissa on kuollut useita siviilejä,
satoja on loukkaantunut ja aineelliset vahingot ovat olleet mittavat. Iskut
ovat ulottuneet niinkin etelään kuin Haifaan ja Tiberiakseen. Mitä muut
maat tekisivät vastaavassa tilanteessa?
Israel iskee vain sellaisiin kohteisiin, joita terroristijärjestöt käyttävät
hyökätäkseen Israelia vastaan. Esimerkiksi Beirutin kansainvälisen lentokentän
ja Beirut-Damaskos -valtatien kautta Hizbollah saa aseita ja ammuksia. Teiden
ja siltojen pommittamisen tarkoituksena on myös estää Hizbollahia siirtämästä
sieppaamiaan sotilaita syvemmälle Libanoniin tai jopa Iraniin. Hizbollahin
televisiostudiot taas ovat terroristien tärkeä viestintäkanava. Valitettavasti
terroristit ovat tahallaan piiloutuneet ja varastoineet ohjuksensa asuinalueille
ja asettavat näin ympärillä asuvat ihmiset vaaraan. Hizbollahin terroristit
ovat äskettäin käyttäneet yksityisiä koteja ohjusten varastoimiseen ja ampumiseen
Israeliin, jotta Israelin olisi vaikeampi iskeä takaisin ja jopa estävät
siviilejä pakenemasta Etelä-Libanonista. Tästä julmasta siviilien hyväksikäytöstä
huolimatta Israel on äärimmäisen varovainen vähentääkseen siviileille aiheutuvaa
vaaraa. Esimerkiksi, iskuista varoitetaan usein etukäteen lentolehtisin,
vaikka ennakkovaroitus auttaa terroristejakin. Hizbollahin ohjusiskut taas
kohdistuvat usein nimenomaan asutuskeskuksiin.
Toukokuussa 2000 Israel teki poliittisesti vaikean päätöksen vetäytyä täysin
Etelä-Libanonista, jonne sen oli täytynyt vuosia aikaisemmin muodostaa turvallisuusvyöhyke
estääkseen terrori-iskut ja rakettihyökkäykset israelilaiskaupunkeihin.
Vaikka Hizbollah väittää Israelin edelleen miehittävän Libanonia, koska
Israel pitää Shebaan aluetta hallussaan, YK:n turvallisuusneuvosto on tunnustanut
Israelin vetäytyneen täysin Libanonista päätöslauselma 425:den mukaisesti.
Libanonin hallitus sai mahdollisuuden ottaa maan eteläosa hallintaansa ja
rauhoittaa Israelin vastainen rajansa. Terrorismin kukistamisen sijasta
hallitus kuitenkin antautui terrorismille ja salli Hizbollahin vallata raja-alueen
ja kerätä valtavan määrän raketteja ja ohjuksia. Israel varoitti tilanteesta
useita kertoja ja pyysi kansainvälistä yhteisöä vaatimaan, että Libanon
poistaisi Hizbollahin taistelijat rajan läheisyydestä ja riisuisi järjestön
aseista. Valitettavasti Libanon ei totellut kansainvälisen yhteisön vaatimuksia
ja Libanonin kansa joutuu nyt kärsimään hallituksensa toimettomuuden seurauksista.
Syyrian joukkojen poistumisen jälkeenkään Libanon ei ole tehnyt mitään Hizbollahin
suhteen. Hizbollah ei olisi saanut haltuunsa niitä ohjuksia ja muita aseita,
joita sillä nyt on, ellei Libanonin hallitus olisi sallinut aseiden maahantuontia.
Jos Libanonin armeijan osastoja olisi sijoitettu Etelä-Libanoniin, Hizbollahista
ei olisi muodostunut uhkaa Israelin vastaiselle rajalle. YK:n turvallisuusneuvoston
päätöslauselmien 425 ja 1559 mukaan Libanonin tulee itsenäisenä valtiona
kontrolloida aluettaan.
Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa on useiden palestiinalaisten terroristiryhmien,
mm. Hamasin, päämajat. Syyria suojelee ja antaa logistista tukea Hamasin
johtajalle Khaled Mashaalille, joka on asunut maassa vuosia. Damaskoksesta
käsin Mashaal komentaa palestiinalaisalueilla olevia terroristeja, jotka
tekevät jatkuvasti iskuja Israelia ja sen kansalaisia vastaan. Syyria tukee
myös Hizbollahia mm. lähettämällä sille aseita, ammuksia ja taistelijoita
Damaskoksen lentokentän ja rajanylityspaikkojen kautta. Hizbollah ei voisi
toimia Libanonissa ilman selvää Syyrian tukea.
Iran on Hizbollahin tärkein tukija. Se rahoittaa ja aseistaa tätä terroristijärjestöä,
antaa sille ohjeita ja jopa lähettää iranilaisia vallankumouskaartilaisia
Hizbollahin riveihin. 13. heinäkuuta Haifaan ja Karmieliin ammutut ohjukset
oli valmistettu Iranissa, samoin Libanonin rannikolla partioineeseen israelilaislaivaan
osunut ohjus. Hizbollah toimii käytännössä Iranin hallituksen alaisuudessa.
Iran on myös lisännyt merkittävästi vaikutusvaltaansa palestiinalaisissa
terroristijärjestöissä kuten Fatahin Al Aksan marttyyrien prikaateissa ja
Hamasin Iz a-Din al-Kassamissa. Se rahoittaa näitä järjestöjä sekä antaa
teknisiä ja operatiivisia ohjeita.
Hamasin ja Hizbollahin toiminnan taustalla on ääri-islamilainen ideologia,
jossa Israelin valtion tuhoaminen on osa laajempaa pyhää sotaa vääräuskoista
länttä kohtaan. Pyhän sodan tarkoitus on levittää radikaali islam kaikkialle
maailmaan. Syyria ja Iran kannattavat näitä ryhmiä sekä ideologisista syistä
että vahvistaakseen omien hallitustensa asemaa ja kääntääkseen kansainvälisen
yhteisön huomion pois itsestään. Syyriaa arvostellaan sen osallisuudesta
Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn murhaan ja sen sekaantumisesta
Libanonin sisäisiin asioihin. Irania taas painostetaan luopumaan ydinohjelmastaan.
G8-maiden oli tarkoitus käsitellä laajasti Iranin ydinohjelmaa, joten ei
liene sattumaa, että Hizbollah iski juuri ennen Pietarin huippukokousta.