Joukko hyväntuulista nuorta väkeä juoksee kylmästä pakkasen puremasta talvisäästä sisälle Pörrilän tupaan.
Pörrilän emäntä on virittänyt kotoisen takkatulen loimuamaan pirtin perällä olevaan takkaan.
"Näin se armon vuosi 1849 on pian loppuun eletty", totesi Lissu.
"Niin, mitähän Herra on varannut tuolevan vuosikymmenen varalle?", pohdiskeli Juho ääneen.
Nuoret olivat juuri kirkosta tulleet viettämään yhdessä aikaa.
Edessä olisi mukava ilta yhdessä ollen ja keskustellen ja aikaa viettäen.
"Eiköhän rukoilla ensin", tuvan isäntä ehdotti.
Ei tarvinnut isännän ehdotustaan toistaa, koko porukka ikäänkuin vaipui rukoukseen.
Siinä sitten tovi jos toinenkin vierähti.
Lopulta isäntä lopetti rukouksen, toivotti emännän kanssa nuorille mukavaa yhdessä oloa ja Jumalan siunausta.
Isäntä ja emäntä menivät joitain ilta-askareitaan hoitamaan navettaan ja puuliiteriin.
Nuorten keskustelu kääntyi heti sielun pelastuksen asioihin.
Juteltiin myös äsken kirkossa kuullusta saarnasta.
Saarnan sisältöä pohdittiin ja ruodittiin eri puolilta, kyseltiin, vastailtiin, ihmeteltiin ja välillä oivallettiin jotain uutta.
Kannettiin toisten kuormia, hoidettiin sieluja, välillä syntyi väittelyä ja suukopuakin, mutta ne pian sovittiin.
Välillä laulettiin virsiä, itsekukin sai vuorollaan ehdottaa lempivirttään.
Säestystä ei ollut, mutta ei haitannut, hyvin veisuu onnistui ilman sitäkin.
Jossain vaiheessa joku luki ääneen jotain Raamatusta tai juuri lukemastaan hengellisestä kirjasta, muut kuuntelivat.
Tätä rataa ilta kului kuin siivillä, tunti jos toinenkin vierähti yhdessä tuokiossa.
Isäntä ja emäntä tulivat touhuistaan. Isäntä kuulutti tuvan ovelta, että
"Eiköhän ole aika rakkaat lapset teidän jo kiiruhtaa kukin kotiinne, jotta vielä tämän vuoden puolella sinne ehtisitte".
Isäntä otti Raamatun kaapin päältä, luki sieltä muutamia rivejä, sanoi muutaman sanasen, rukoiltiin lyhyesti ja porukka
lähti kotiinsa.
Vuosi vaihtui ... vuosikymmenet vierivät ... vuosisatakin vaihtui, jopa kahdesti....ajan ratas teki lahjomatonta liikettään eteenpäin .... ajan hammas nakersi ...
Joukko hyväntuulista nuorta väkeä juoksee kylmästä pakkasen puremasta talvisäästä sisälle Pörrilän tupaan.
Pörrilän emäntä on laittanut pöydän koreaksi. Vanha tupa on remontoitu muutama vuosi sitten ja on sangen kodikas.
"Näin se 2019 on pian loppuun eletty", totesi joku.
"Niin, mitähän mahtaa tuleva vuosikymmen meille tuoda?", pohdiskeli joku toinen.
Kohtahan se nähdään naureskeli joku kolmas sulattaessaan tinaa kattilassa.
Nuoret olivat juuri elokuvista tulleet viettämään yhdessä aikaa.
Edessä olisi mukava ilta yhdessä isännän valitsemaa elokuvaa katsellen ja kuulumisia vaihdellen.
Joku nuorista oli kiinnostunut tuvan historiasta.
Isäntä antaumuksella kertoi tuvassa asuneiden henkilöiden nimiä, syntymävuosia ja kuolinvuosia,
sukulaisuussuhteita, sukuhaaroja ja niiden haaroja ja talon laajennusten ja remonttien vuosilukuja.
"Eiköhän ensin käydä pesemässä kädet", tuvan isäntä ehdotti "ja sitten syömään ja samalla katsomme sen lupaamani elokuvan nimeltä 'Salapoliisi roistojahdissa' ".
Ei tarvinnut isännän ehdotustaan toistaa, koko porukka ryntäsi wc:hen. Jonohan siitä syntyi, mutta onneksi jono veti nopeasti.
Isäntä piti lyhyen ruokarukouksen johon kaikki yhtyivät nousten seisomaan ja laittaen kädet ristiin ja sulkien silmänsä, oltiinhan kristittyjä.
Elokuvan ja ruokailun jälkeen alkoi iloinen puheen sorina.
Joku laittoi taustalle hiljaisella äänellä soimaan uusimmat valtakunnan suosikkikappaleet.
Siinä sitten tovi jos toinenkin vierähti.
Keskusteltiin ulkomaanmatkoista, kesäsuunnitelmista, politiikasta, kirkkojen arkkitehtuurista, auton tuulettajan hihnoista - kaikesta mahdollisesta
maan ja taivaan väliltä.
Sitten kuului huuto: "Huomio huomio, vuosi vaihtuu ..... 10, 9, .....4, 3, 2, 1, poks". Shampanjapullon korkit singahtelivat tuvan katossa sataen sieltä alas, mikä mihinkin. "Kuka heitti korkin lasiini?"
Välillä laulettiin itsekunkin lempikappaleita: iskelmiä, rokkia, ......
Tätä rataa ilta kului kuin siivillä, tunti jos toinenkin vierähti yhdessä tuokiossa.
Joskus klo 3 aamuyöllä isäntä tuli tupaan ja kuulutti:
"Jullat ovat päättyneet. Oli tosi mukava, kun pääsitte tulemaan. Ei kun tsemppiä vain uudelle vuodelle ja ehkä ensi vuonna pidetään täällä uudet bileet."
Porukka poistui iloisesti nauraen ja rupatellen ja väsymyksestä ja shanmpanjasta hivenen huojuen eteisen puolelle pukeutumaan. Isäntä kätteli jokaisen lähtijän erikseen ja toivotti vielä kerran jokaiselle hyvää uutta vuotta.
Osa meni vielä jatkoille osa kotiin nukkumaan.
Kaikki olivat hyvllä mielellä: tosi hyvät juhlat.