Minä äänestän vasta sunnuntaina. Jotenkin se on niin juhlallista äänestää vaalipäivänä. Siellä on sitten kunnan tarjoamat kahvit. Tosin ne on ollut jo ennakkoäänestyspäivinäkin kaikille äänestäneille.
En ole vielä ihan varma puolueesta saati ehdokkaasta. Joko kristillisiä tai keskustaa äänestän. Niiden arvomaailma on lähimpänä omaani ja tulevat jo kodinperintönä. Vasemmistopuolueet ovat pannalistalla, mieluummin Kokoomusta kuin vasemmistoliittoa ja SDP:tä, mutta keskellä paras. Huvittaa tuo, kun jo kotona opettivat, että vasenta laitaa ei äänestetä. Mietin, että ovat tainneet tehtävässä onnistua, kun itsellä on niin negatiivinen kuva vasemmasta laidasta, vaikka järkevästi ajateltuna ihan hyviä puolueitahan nekin ovat. Tosin itse pidän lähtökohtana sitä, että työnteon tulisi aina olla kannattavaa, eikä vain jaeta ilmaista rahaa niille, joita ei työ kiinnosta. Vihreät on ainoa puolue, jota en ymmärrä. Siis vihreää aatetta kannatan, mutta paljon muuta onkin sitten niin, että ei sovi minulle. Mutta se täytyy sanoa, että vaalikeskustelujen perusteella puheenjohtaja Cronberg vaikuttaa todella fiksulta ja miellyttävältä ihmiseltä. Hänestä tuli erilainen kuva, kuin puolueesta.
Mutta asiaan. Varsinkin kristillisillä on ollut samanlaisia äänestystuloksia eduskuntakaudella, kuin itse olisin äänestänyt. Keskustalla tahtoi rivit hajota. Esimerkkejä äänestykset viinaverosta (korotettava), kyseenalaisten perhekäsitysten mahdollistamisesta (ei tarvita), opintotuesta (korotettava), kansaneläkkeistä (korotettava) ja syrjäseutujen kehittämisestä (tuettava). Ne ovat olleet itselleni sellaisia asioita, jotka painavat valinnassani. Olen sitten kahden vaiheilla, kun varminta olisi äänestää kristillisiä, mutta sitten Keskustassa on myös yksi hyvä ehdokas, jopa kotipaikkakunnaltani saman järven rannalta, joka olisi varteenotettava. Ossille se ääneni siis todennäköisesti menee, mutta kristillisten Kari Kärkkäinen tulee hyvänä kakkosena. No, sunnuntaina se nähdään, kumpi numero siihen lappuun tulee piirrettyä.
Äänestys
