Ei mitään tuskaa. Olin vain äärettömän hölmö, kun pidin Malmivaaran Siioninvirsiä Suomen kansallisaarteena. Luterilainen ystävällisesti huomautti, etteivät mitään aarteita ole. Jos ovat minulle aarre, se ei tarkoita, että olisivat jollekulle muulle. Ihmiset ihan luonnollisesti harrastavat hienoa runoutta, taidokasta musiikkia, ja ylenevää ylistystä ja ovat aivan oikeassa. Ei Malmivaaran Siioninvirret väitäkään olevansa mitään muuta kuin apuväline kotihartauksissa. Silloin ei ollut hienoja teknisiä välineitä kuin nykyään. Ei nyt enää tarvita sellaisia apuvälineitä, kun on niin paljon parempaa tarjottavana, kuten A.C./D.C., johon voi paremmin tutustua körttifoorumin sivuilla. En itse olisi osannut keksiä sen olevan kilpailussa Malmivaaran kanssa, mutta joku muu on esittänät sellaisia ajatuksia. Totta kai, pitää jättää heikko ja huono ja tarttua hyvään.
