Homoseksuaalisuus

[llwyd]

Voi tätä maailmaa. Miksi se erilainen näyttäytyy aina niin pelottavana?

Jos mikään universaalisti yhdistää ihmisiä niin syvä, pysyvä pelko ja silmittömän automaattinen refleksi pakoon ja turvaan. Se lienee perintöä miljoonien vuosien evoluutiosta, kun eläimenä eläinten joukossa olimme osa julmaa ja amoraalista olemassaolon taistelua. Jos mikään niin Jeesuksen oppi on kauimpana tästä pelon ja aggression maailmasta: vallasta luopuminen ja rakkaus. Kirkkossa ja sen lahkoissa kiteytyy enemmän ihmisen heikkous kuin kykymme rakkauteen: aina on helpompi ja turvallisempi leimata ja lyödä kuin hyväksyä ja rakastaa. Tämä meidän yhteisömme, ystäväkansamme on valtaisan harvinainen poikkeus tässä julmassa ihmisen maailmassa: seuraamme ja viemme eteenpäin kristinuskon alkuperäistä, puhdasta viestiä, osaamattomina ja passiivisina, suurempaan käteen luottaen. Julmassa ja hyytävän kylmässä maailmassa elämme, mutta emmepä ainakaan lisää sen julmuutta ja kylmyyttä...

[eeva-kaisa]

Juttelin männä viikolla aamupalapöydässä ystäväni kanssa, joka etätyön takia yöpyy meillä silloin tällöin. Hänen kanssaan olemme keskustelleet uskonasioista kauan ja se on ollut tosi kiehtovaa. Hän erosi kirkosta kymmenisen vuotta sitten oltuaan sitä ennen aktiivinen seurakuntanuori ja isonen. Syyt olivat kirkon ja puolustusvoimien epäpyhä allianssi (toverini on sivari ja pasifisti) ja kirkon nuiva suhtautuminen homoihin (mitä ystäväni myöskin on). Nyt hän heitti äkkiä "Mä voisin liittyä takaisin kirkkoon". Ihmettelin asiaa, ja hän selitti:"Mä en ole enää vihainen". Hän selitti kyllä tietävänsä, ettei muutosta kauheasti ole tapahtunut, mutta nähneensä, että muutosvoimia kirkossa kyllä on. Sitten pitikin jo lähteä töihin, ja asia jäi siihen. Tulin kuitenkin tuosta nopeasta heitosta, kirkkoon paluun mahdollisuudesta, hirmu iloiseksi.

Voi kyynel, sanois pikkuveli nuorison kielellä.

Hehkutin tätä jo positiivisten asioiden ketjussa, mutta vielä pitää tarkentaa. Ylläolevassa mainittu ystäväni liittyi eilen kirkkoon. Olin just Sacrumissa ostamassa uutta papinpaitaa, kun sain tekstarin. Itku tuli. Nyt on kirkossa taas yksi pieni ihmisen kokoinen muutosvoima lisää. Tuntuu hirmu konkreettiselta, että kirkko on armon kirkko. Että joku kokee sen niin, kaikesta huolimatta. Ja haluaa olla siinä mukana.

Rauhan juhlaa soittakaa!

[C-kortti]

Meitä on monelaisia. Mulle ainakaan homoseksuaalisuus ei ole minkäänlainen ongelma, tunnen muutamia ja ihan mukavia ovat. Homoseksuaalisuus ei kuitenkaan ole kenenkään oma valinta, vaan asia jota ei voida muuttaa. Todellakin olette Jumalan luomia, tasavertaisia ihmisiä. Sylettää kun tällaisesta asiasta pitää edes keskustella. Ihmisiä me kaikki ollaan, niin neekerit ja valkoiset kuin homoseksuaalit ja heterotkin.

Entä ne monet muut seksuaaliset vähimmistöryhmät? Tällä foorumilla ei näytä olevan kovinkaan iso ongelma, jos ihminen olisi vaikkapa körtti ja homo. Mutta entäpä jos joku toinen tulisi "ulos kaapistaan" ja sanoisi olevansa vaikkapa körtti ja exhibitionisti, itsensäpaljastaja? Tai körtti ja sadomasokisti?

En nyt puhu itsestäni. Puhun periaatteesta. Se sama SETA, joka peräänkuuluttaa homoseksuaalien oikeuksia olla sitä mitä ovat, esittelee sivuillaan myös muita, esim. tuossa mainitsemiani seksuaalisen suuntautumisen muotoja, joku sanoisi syntejä.

Entä körtti ja Aslanin aktiivi, sopisiko se kuvaan?

[m.k]

Itse en kyllä jotain exhibitionistia ymmärrä lainkaan. Jos tekee mieli munasillaan jolokotella julkisilla paikoilla, niin voi mennä nudistirannalle. Omassa asunnossaan tehköön kuka mitäkin, mutta julkisilla paikoilla minusta suhteellisen korrekti käytös ja pukeutuminen on paikallaan meille kaikille.

Aslanin aktiiveista en ole aikaisemmin kuullutkaan, eikä googlekaan paljoa tietänyt... Pikaisen silmäilyn perusteella vaikuttaa kyllä aikalailla humpuukilta.

Toisaalta, vaikka nämä aslanin aktiivit mielestäni olisivatkin minusta hieman hoopoja, niin eipä se minun ongelmani ole, vaikka hän on körttiläinenkin.

[llwyd]

En nyt puhu itsestäni. Puhun periaatteesta. Se sama SETA, joka peräänkuuluttaa homoseksuaalien oikeuksia olla sitä mitä ovat, esittelee sivuillaan myös muita, esim. tuossa mainitsemiani seksuaalisen suuntautumisen muotoja, joku sanoisi syntejä.

Entä körtti ja Aslanin aktiivi, sopisiko se kuvaan?

No, minusta Aslan kyllä on itsessään syvästi synnillinen liike niin että olisi kai jotain ongelmia Aslaniin kuuluvan körttiläisen kanssa. Muuten ei kiinnosta mitä vapaaehtoisesti aikuiset ihmiset keskenään tekevät rakastavassa ja turvallisessa hengessä. Mahtuuko esim. joku SM tuohon muottiin on varmaan aika yksilöllinen asia, joka nyt ei sinänsä suuremmin periaatteellisena kysymyksenä kiinnosta, varmasti sen on mahdollista mahtua. (Exhibitionismiin se varaus, ettei se minusta vaikuta olevan vapaaehtoista toisen osapuolen kannalta, joten en osaa sitä automaattisesti hyväksyä.)

[C-kortti]

No, minusta Aslan kyllä on itsessään syvästi synnillinen liike niin että olisi kai jotain ongelmia Aslaniin kuuluvan körttiläisen kanssa.

Ajattelusi mukaan siis Aslanissa toimiminen on syvässä synnissä elämistä.  Onko aslanilainen toiminta nykyajan kadottava synti ajattelusi mukaan, kuten homoseksuaalinen toiminta oli Paavalin opetuksen mukaan (1.Kor.6:9-10)?

Tunnetko muuten itse yhtään homoseksuaalisesta kulttuurista irtautunutta, ex-homoa? Minä tunnen kaksi sellaista ihmistä.

Tunnen myös aktiivisia homoja.

[llwyd]

No, minusta Aslan kyllä on itsessään syvästi synnillinen liike niin että olisi kai jotain ongelmia Aslaniin kuuluvan körttiläisen kanssa.

Ajattelusi mukaan siis Aslanissa toimiminen on syvässä synnissä elämistä.  Onko aslanilainen toiminta nykyajan kadottava synti ajattelusi mukaan, kuten homoseksuaalinen toiminta oli Paavalin opetuksen mukaan (1.Kor.6:9-10)?

Tunnetko muuten itse yhtään homoseksuaalisesta kulttuurista irtautunutta, ex-homoa? Minä tunnen kaksi sellaista ihmistä.

Tunnen myös aktiivisia homoja.

Minä jätän nuo kadottamiset isompaan käteen - eiköhän kaikki sinne taivaaseen päästä, jos kukaan pääsee. Minulla on läheisiä ystäviä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien joukossa, aivan tavallisia ihmisiä ovat, eivät missään erityisessä eroa, hmm, "enemmistöstä". Tietysti ovat onneksi pahimmalta vihalta, tietämättömyydeltä ja kivittämisiltä säästyneet. Kaikki eivät säästy.

[C-kortti]

Minä jätän nuo kadottamiset isompaan käteen - eiköhän kaikki sinne taivaaseen päästä, jos kukaan pääsee. Minulla on läheisiä ystäviä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien joukossa, aivan tavallisia ihmisiä ovat, eivät missään erityisessä eroa, hmm, "enemmistöstä". Tietysti ovat onneksi pahimmalta vihalta, tietämättömyydeltä ja kivittämisiltä säästyneet. Kaikki eivät säästy.

Tämä kivittämisajatus tulee nettikeskustelussa helposti esiin, jos joku esittää kritiikkiä homoseksuaalista elämäntapaa kohtaan. Kuitenkin parin viime vuoden aikana on tapahtunut kolmen homomiehen murhat Suomessa. Eräs homomies tappoi lääkkeillä kaksi "sulhoaan" tuolla jossain Hämeen suunnalla muistaakseni ja Helsingissä tunnettu homomies tapettiin, kun oli ottanut jatkoille kaksi homopoikaa.

Tunnetko "kivittämistapauksia" samalta ajalta, että joku on tullut pahoinpidellyksi homoseksuaalisen suuntautuneisuutensa takia ja tekijä on ollut ilmiötä syntinä pitävä?

Eli onko Raamattua siteerava uskova paha uhka homolle vai onko isompia uhkakuvia homojen omassa piirissä?

Ps. Eräs työtoverini on homo ja tulen erittäin hyvin hänen kanssaan toimeen.

[llwyd]

Jaa, eiköpähän se enemmistö tässäkin asiassa ylivoimaisesti enimmät rikokset Suomessa tee - niin periferistä kuin olisikin tilastoida näitä nykymuotoisen (pitkälti mielivaltaisen) sukupuolisen kategorisoinnin mukaan. Siinä määrin, kun näitä murhenäytelmiä (esim. itsemurhia) vähemmistöjen keskuudessa esiintyy niin raskain syntitaakka on näillä valtavirran rikkovilla käsityksillä, joita innokkaimmin kai nykyään tukevat nämä primitiiviset kristinuskon väärintulkinnat. Onneksi monissa yhteiskunnissa nämä armottomat äänet ovat sentään marginaaleissa. Valistus, järki ja viisaus ovat voittaneet alaa ja tietämättömyys ja viha ovat heikentyneet - mukava nähdä edes yksi yhteiskunnan sektori, jossa laupeus vielä tänä armottomana aikanakin voittaa alaa. Valitettavasti on tunnustettava, että ei kiitos kristinuskon tai kirkon: vaikka kristillisyyden maltillinen valtavirta ei onneksi yhdykään näihin  marginaali-virtauksiin niin passiivisesti se kuitenkin haraa ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta vastaan. Tässä asiassa meidän on vain pyrittävä rakastamaan kristittyjen enemmistö armon ja laupeuden leiriin - ja siinä olen itse huono ja ylikiivas tien avaaja. Onneksi on parempia.

[C-kortti]

Sikäli kun tiedän, Raamattua lukevat ja homoseksuaalisen käytöksen synniksi lukevat uskovat eivät ole tappaneet tässä maassa yhtään homoseksuaalia. Homojen itsensä keskuudessä näitä henkirikoksia nyt siis on tapahtunut.

Juttelin kerran järjestyksenvalvojan kanssa, joka oli tehnyt vuosia töitä homoravintolassa Helsingissä. Hän kertoi, että siellä tapellaan kuten muissakin ravintoloissa, mustasukkaisuus tuottaa yhtä ja toista väkivaltaa.

Tunnetko yhtään tapausta, että jossain seurakunnan tilaisuudessa tai sen välittömässä läheisyydessä olisi pahoinpidelty yhtään homoseksuaalia? Tai jonkin saarnan innoittamana?

Mielestäni näyttää siltä, että huomattavan paljon suurempi riski homoseksuaalille ihmiselle joutua pahoinpitelyn uhriksi on homojen omassa keskuudessa kuin niiden uskovien keskellä, jotka katsovat, että ilmiö on syntiä.

Itsemurhista on ulkopuolisen ihmisen kovin vaikea sanoa, mitkä kaikki tekijät sellaiseen on johtanut. Joku voi ajatella, että homoseksuaalin ihmisen henkiset paineet liittyvät enimmäkseen homoseksuaaliin elämäntapaan. Toinen ajattelee, että niiden paineiden syy on täysin homoseksuaalin ihmisen ulkopuolella, ympäristön tuomitsevissa asenteissa.

Kumpi kanta on oikea? Asiaa voisi tutkia, jos olisi tietoa niistä homopiireistä, jotka elävät alueellaan enemmistönä. Näitä alueita on ainakin tuolla suuressa maailmassa. Jos siellä, ympäristön täysin hyväksymänä elävä homo elää vailla paineita, kertonee se jotain. Mutta jos siellä on samalla tavalla psyykkisiä paineita ja itsemurhia, kertoo sekin jotain.

[seppos]

Sikäli kun tiedän, Raamattua lukevat ja homoseksuaalisen käytöksen synniksi lukevat uskovat eivät ole tappaneet tässä maassa yhtään homoseksuaalia. Homojen itsensä keskuudessä näitä henkirikoksia nyt siis on tapahtunut.

Juttelin kerran järjestyksenvalvojan kanssa, joka oli tehnyt vuosia töitä homoravintolassa Helsingissä. Hän kertoi, että siellä tapellaan kuten muissakin ravintoloissa, mustasukkaisuus tuottaa yhtä ja toista väkivaltaa.

Tunnetko yhtään tapausta, että jossain seurakunnan tilaisuudessa tai sen välittömässä läheisyydessä olisi pahoinpidelty yhtään homoseksuaalia? Tai jonkin saarnan innoittamana?

Mielestäni näyttää siltä, että huomattavan paljon suurempi riski homoseksuaalille ihmiselle joutua pahoinpitelyn uhriksi on homojen omassa keskuudessa kuin niiden uskovien keskellä, jotka katsovat, että ilmiö on syntiä.

Itsemurhista on ulkopuolisen ihmisen kovin vaikea sanoa, mitkä kaikki tekijät sellaiseen on johtanut. Joku voi ajatella, että homoseksuaalin ihmisen henkiset paineet liittyvät enimmäkseen homoseksuaaliin elämäntapaan. Toinen ajattelee, että niiden paineiden syy on täysin homoseksuaalin ihmisen ulkopuolella, ympäristön tuomitsevissa asenteissa.

Kumpi kanta on oikea? Asiaa voisi tutkia, jos olisi tietoa niistä homopiireistä, jotka elävät alueellaan enemmistönä. Näitä alueita on ainakin tuolla suuressa maailmassa. Jos siellä, ympäristön täysin hyväksymänä elävä homo elää vailla paineita, kertonee se jotain. Mutta jos siellä on samalla tavalla psyykkisiä paineita ja itsemurhia, kertoo sekin jotain.

Olen noita Amerikan oloja selvittänyt ja siellä on on kyllä murhattu "kristillisin" perustein abortintekijöitä ja homoja. Suomessa on myös homoja tapettu homouden vuoksi, mutta ei uskonnollisin perustein vaan humalassa, kun on säikähdetty toisen hipelöintiä. Toisen homous ja halut ovat olleet silloin yllätys ja säikähdys. Mitä noihin tuoreisiin homomurhiin tulee niin ei kai ne siinnä mielessä ole meitä heteroita kummempia. Tämäkin kuuluisa murha, joka tuolla aiemmin mainittiin ei johtunut homoudesta, vaan homouden perusteella oli tutustuttu ja päästy sisään asuntoon. Kysymys oli ryöstömurhasta.

En päivääkään kadehdi niitä, joilla on jokin pienikin poikkeavuus seksuaalisessa orientaatiossa, sillä se on tuskien tie. Aivan varmasti heidän keskuudessaan kaikki tunteet ovat vähintään yhtä voimakkaita ja varmasti ulkoisen paineen vuoksi vielä voimakkaampia kuin keskivertokansalaisella. Tunnen useampia homoja (sisältää lesbot) ja heillä ei ole uskallusta olla oma itsensä ja puhua ongelmastaan. Vertaistuki onkin ainoa toiminta, joka toimii, mutta siihen minusta ei ole kun en ole vertainen.

Voimia ylhäältä niille, jotka joutuvat kärsimään sen vuoksi, että kuuluvat johonkin vähemmistöön, jota eivät ole itse valinneet, oli se sitten mitä tahansa.

[C-kortti]

Olen noita Amerikan oloja selvittänyt ja siellä on on kyllä murhattu "kristillisin" perustein abortintekijöitä ja homoja. Suomessa on myös homoja tapettu homouden vuoksi, mutta ei uskonnollisin perustein vaan humalassa, kun on säikähdetty toisen hipelöintiä. Toisen homous ja halut ovat olleet silloin yllätys ja säikähdys. Mitä noihin tuoreisiin homomurhiin tulee niin ei kai ne siinnä mielessä ole meitä heteroita kummempia. Tämäkin kuuluisa murha, joka tuolla aiemmin mainittiin ei johtunut homoudesta, vaan homouden perusteella oli tutustuttu ja päästy sisään asuntoon. Kysymys oli ryöstömurhasta.

En päivääkään kadehdi niitä, joilla on jokin pienikin poikkeavuus seksuaalisessa orientaatiossa, sillä se on tuskien tie. Aivan varmasti heidän keskuudessaan kaikki tunteet ovat vähintään yhtä voimakkaita ja varmasti ulkoisen paineen vuoksi vielä voimakkaampia kuin keskivertokansalaisella. Tunnen useampia homoja (sisältää lesbot) ja heillä ei ole uskallusta olla oma itsensä ja puhua ongelmastaan. Vertaistuki onkin ainoa toiminta, joka toimii, mutta siihen minusta ei ole kun en ole vertainen.

Voimia ylhäältä niille, jotka joutuvat kärsimään sen vuoksi, että kuuluvat johonkin vähemmistöön, jota eivät ole itse valinneet, oli se sitten mitä tahansa.

Kyllä minäkin tiedän, mitä syntiä abortin tekijöitä ja homoja kohtaan on Jumalan nimissä tehty Amerikanmaalla. Toisen murhaaminen on väärin niissäkin tilanteissa. Jos sille tielle lähtee, ei tappamisen kohteista tule loppua, onhan yhteiskunnassa vaikka minkälaista synnintekijää.

Jeesus lähetti seuraajansa eli meidät julistamaan evankeliumia; "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ei mihinkään miekkalähetyksen kaltaiseen hulluuteen.

Amerikassa tapahtuneet hulludet "Herran nimessä" eivät liity siihen, onko Suomessa homolla enemmän terveyteen kohdistuvia riskejä mennä sinne, missä uskotaan Raamatun ilmoitukseen homoseksuaalisten tekojen synnillisyydestä vai pysytellä tavallisen homoyhteisön tavallisessa elämässä. Eivät homot toisiaan täällä tapa kuin erittäin harvoin, mutta Suomen kristillisissä piireissä heitä ei kohtaa senkään tasoinen väkivallan riski. Tätä eivät tosin kaikki halua todeksi tunnnustaa.

Palaan tähän: mistä tiedämme jonkin itsemurhan tehneen syyt? Muistan n. 20 vuoden takaa miehen, joka liittyi siihen vapaiden suuntien seurakuntaan, johon silloin kuuluin. Hänellä oli homotausta. Muutin muualle, enkä tiennyt miehen elämästä mitään sen jälkeen. Sitten kuulin 10 vuoden jälkeen eräältä yhteiseltä tutulta, että tuo mies oli tehnyt itsemurhan. Oliko hän joutunut rankan psyykkisen painostuksen kohteeksi seurakuntansa taholta? Oliko hän ehkä palannut homopiireihin jättäen seurakunnan taakseen? Oliko jokin sairaus iskenyt? En tosiaan tiedä. Vain Jumala tietää hänelle tapahtuneet asiat varmuudella.

Jeesus on kerran "tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita" ja se koskee meitä kaikkia. Onneksi Hän ei tee vääriä tuomioita kenenkään suhteen.

[seppos]

Kyllä minäkin tiedän, mitä syntiä abortin tekijöitä ja homoja kohtaan on Jumalan nimissä tehty Amerikanmaalla. Toisen murhaaminen on väärin niissäkin tilanteissa. Jos sille tielle lähtee, ei tappamisen kohteista tule loppua, onhan yhteiskunnassa vaikka minkälaista synnintekijää.

Jeesus lähetti seuraajansa eli meidät julistamaan evankeliumia; "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ei mihinkään miekkalähetyksen kaltaiseen hulluuteen.

Amerikassa tapahtuneet hulludet "Herran nimessä" eivät liity siihen, onko Suomessa homolla enemmän terveyteen kohdistuvia riskejä mennä sinne, missä uskotaan Raamatun ilmoitukseen homoseksuaalisten tekojen synnillisyydestä vai pysytellä tavallisen homoyhteisön tavallisessa elämässä. Eivät homot toisiaan täällä tapa kuin erittäin harvoin, mutta Suomen kristillisissä piireissä heitä ei kohtaa senkään tasoinen väkivallan riski. Tätä eivät tosin kaikki halua todeksi tunnnustaa.

Palaan tähän: mistä tiedämme jonkin itsemurhan tehneen syyt? Muistan n. 20 vuoden takaa miehen, joka liittyi siihen vapaiden suuntien seurakuntaan, johon silloin kuuluin. Hänellä oli homotausta. Muutin muualle, enkä tiennyt miehen elämästä mitään sen jälkeen. Sitten kuulin 10 vuoden jälkeen eräältä yhteiseltä tutulta, että tuo mies oli tehnyt itsemurhan. Oliko hän joutunut rankan psyykkisen painostuksen kohteeksi seurakuntansa taholta? Oliko hän ehkä palannut homopiireihin jättäen seurakunnan taakseen? Oliko jokin sairaus iskenyt? En tosiaan tiedä. Vain Jumala tietää hänelle tapahtuneet asiat varmuudella.

Jeesus on kerran "tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita" ja se koskee meitä kaikkia. Onneksi Hän ei tee vääriä tuomioita kenenkään suhteen.

Minusta homolla ei ole fyysisen väkivallan uhkaa mitenkään korostetusti Suomessa. Muuta henkistä väkivaltaa sen sijaan esiintyy itseään kristityksi kutsuvien keskuudessa. Jo homouden väittäminen synniksi on sitä.

Mainitsemastasi itsemurhatapauksesta tulee mieleeni tutkimus uskoon tulleista alkoholisteista. Tutkimiuksessa todettiin, että jos uskoon tullut ex-alkoholisti sortui uudeleen niin enemmistö teki itsemurhan. Ei ollut enää mitään toivoa eikä mitään mihin tarttua. Uskon, että homoseksuaalien uskoon tulon ja jos he luulevat siitä parantuneensa ja se on heille synniksi saarnattu ja opetettu kohtalo on samankaltainen. Valitettavasti.

Jättäisin pois tuon kivien heittelyn, jota synniksi nimittäminen on ja hyväksyisin kaikki samanarvoisina Jumalan lapsina, joista yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä.

Raamatun valikoiva kirjaimellinen uskominen on erittäin vaarallinen laji ja silloin on hyvä perehtyä Raamatun syntyyn. Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

[kirsus]

Jättäisin pois tuon kivien heittelyn, jota synniksi nimittäminen on ja hyväksyisin kaikki samanarvoisina Jumalan lapsina, joista yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä.

Raamatun valikoiva kirjaimellinen uskominen on erittäin vaarallinen laji ja silloin on hyvä perehtyä Raamatun syntyyn. Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

 :smt023  :smt038  :smt023

[C-kortti]

Jättäisin pois tuon kivien heittelyn, jota synniksi nimittäminen on ja hyväksyisin kaikki samanarvoisina Jumalan lapsina, joista yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä.

Raamatun valikoiva kirjaimellinen uskominen on erittäin vaarallinen laji ja silloin on hyvä perehtyä Raamatun syntyyn. Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

 :smt023  :smt038  :smt023

Ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi kristitty ei voi tehdä mitään, mikä erottaisi hänet Jumalasta? Raamattu kyllä opettaa ihan muuta.

Lopputuloksena voisi silloin olla vaikkapa lapsia säälimättä seksuaalisesti hyväksikäyttävä ihminen, joka silti suullaan tunnustautuu Kristuksen omaksi ja jolle sielunhoissa kerrot, että "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä". Ja hän uskoo ja jatkaa samaa tietä.

Onko tällainen ajattelu yleistä tämän päivän herännäisyydessä?

Jeesus opetti:

"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen
olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet
upotettaisiin meren syvyyteen.

Oliko Hän siis väärässä ja oikeampaa onkin kertoa tuollaiselle hyväksikäyttäjälle, että  "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä"?

Kenen etu se olisi? Ei ainakaan lasten.