Porkkanat ja perunat maistuivat eneen siltä mitä pitikin, mutta nykyään ei tiedä mitä oikein syö. Mini porkkanoita ja mini tomaatteja ja kurkut ihan onnettomia. Onneksi saa vielä Suomessa kalastaa ja saa kunnon kalaa, vaikkakin sitä jos kaupasta erehtyy ostamaan voi saada kasvatettua hormooneilla ja vitamiineillä lihoitettua kalaa.
Nykyisin ei uskaltaisi syödä oikein mitään jos alkaisi miettimään, mitä kaikkea ruoka voi sisältää. Eikös Itämeren lohestakin ole mitattu korkeita dioksiinipitoisuuksia; Itämeri on nyt muutenkin maailman saastunein meri.
Asiasta toiseen. Aikoinaan olin RKTL:llä (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) töissä ja kasvatettiin yksien tehtaiden eri jätevesissä meritaimenta ja kirjolohta. Muistaakseni kolmessa eri jätevesipitoisuudessa, lypsettiin kalat, rakennettiin mätimunille häkit ja tarkkailtiin poikasten kehittymistä. Poikasia kuoli jo munavaiheessa ja pitoisuudesta riippuen syntyneille poikasille kasvoi mm. kaksi pyrstöä, ruumis oli kierossa ja uiminen hyvin hankalan näköistä ym. mutaatioita. Säälitti pieni kalanpoikanen, joka yritti päästä eteenpäin vaikka ei siitä oikein mitään tahtonut tulla.
Emokaloja ruokittiin silakoilla ja tehdastekoisilla pelleteillä (niistä en muista, mitä sisälsivät). Meritaimen on arka kala, joka ei yleensä tullut pinnasta syömään, mutta kirjolohet söivät melkein kädestä.
Tykkäsin kovasti hommasta, mutta sitten olisi pitänyt siirtyä Enonkoskelle ja seikkailunhalusta olin juuri hakenut Nesteelle ja päässyt. Pomo, joka oli biologi, ihmetteli valintaani. Hän ei oikein sulattanut teollisuutta.
Tuli kuitenkin nähtyä, miten tärkeitä puhtaat vedet ovat.