Mistäköhän tulee joidenkin uskovaisten valistusajan kammo?

[maxu]

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Alistuksen%20aika/1135243546286
Miksiköhän valistuksen aika vieläkin herättää niin paljon intohimoja, lähes 300 vuoden jälkeen? Olen itsekin kuullut lähinnä avnhemmilta seurakuntalaisilta samalaisia kommentteja, ja olen kyllä miettinyt, onko ilmiö uusi, vai jonkinlainen uusi muotisuuntaus.Miksi jotkut väittävät valistuksen ajan pilanneen yhteiskunnan kehityksen, kun nimeen omaan sen ansiosta tieteet ja käsitys ihmissarvosta alkoivat kehittyä pikkuhiljaa.
Modernin oikeusvaltion pohja sisältyy pitkästi Charles-Louis de Secondat de Montesquieu:n teoriasta vallan kolmijaosta hallitsijan (toimeenpanovalta), eduskunnan (lain säädäntö) ja niistä erillisen oikeuslaitoksen (tuomiovalta) kesken, jonka tarkoituksena on estää vallan liika keskittyminen yhdelle taholle, kuten kävi yksinvallan ajan Ranskassa. Olisi ihan hauska tietää, mikä tämänkaltaisessa ajattelussa sotii joidenkin kristillistä vakaumusta kohtaan?

[Pena]

Olihan valistuksen ajalla oma ateistinen ja maallistunut juonteensa. Suomessakin valistuspapit saarnasivat (koulun oppeja muistellen) korvenraivauksesta ja koskien perkaamisesta mieluummin kuin syntisiä rakastavasta Jumalasta. Eiköhän herännäisyyskin syntynyt osittain valistuksen vastavoimaksi.

[Riitta-mummi]

Toisaalta Jean-Jacques Rousseau näkyy sanoneen sangen körttiläisen ajatuksen, että todelliset Jeesuksen seuraajat eivät ole mitään hyviä ihmisiä.

Demokratian synty perää valistusaikaan  Ranskan suuten vallankumouksen kautta.

Jostain ohjelmasta muistan että joku korkea-arvoinen nainen (oliko peräti
Ranskan kuningatar ) lähetti lapsensa Rousseaun kasvatettaviksi. Tämän näkemys oli, että lapsi kasvaa paremmaksi ihmiseksi maalla kuin kaupungissa.

Asikkalan pappi saarnasi perunanviljelysoppia talonpojille. Ja hyvin oppivatkin. Asikkala oli takavuosisatoina yhtä kuulu perunapitäjä kuin Lemi, Lammi ja Loppi.

[juhani]

penalta hyvä huomio... mutta toisaalta valistus positiiviselta osalta käänsi päät antiikkiin... mm. Platonia, Aristoteleesta ja Senecasta kirkonmiehet opettivat seitsemää veljestä ja yhteiskuntaa... mutta toisaalta armosta ja rakkaudesta papit eivät tienneet... moraali tuli kristinuskoon ja siitä poispääsy on vaikeata... moralismi on tässä kirkossa vielä tänäkin päivänä... harmillista... vielä jopa körttiläisissä seurakunnissa...  :-?

[maxu]

Pena, tarkoititko Anders Chydeniusta, kun puhuit papeista, jotka saarnapenkissään kertoivat uusista viljelymenetelmistä etc.? Miksi pappi ei saisi Jumalasta kertomisen lisäksi kertoa asioista, joilla seurakuntalaisten aineellinenkin hyvinvointi paranisi (varsinkin kun tuolloin oli säännöllisesti katovuosia, jolloin huonon sadon takia paljon ihmisiä kuolinälkään ja puutostauteihin), ja miten tämä on kristinuskon vastaista? Käsittääkseni nykyaikaisessa lähetystyössä/kehitysyhteisstyössäkin uskon levityksen ohella opetetaan ihmisiä lukemaan, kerrotaan miten sairauksia ja puutostauteja voidaan ehkäistä ja niin edelleen. Itse ihailen Chydeniusta juuri sen takia, että hän ei tyytynyt saarnaamiseen vaan oikeasti pyrki kohottamaan seurakuntalaistensa elämänlaatua niin hengellisesti kuin aineellisesti.http://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Chydenius.
Luulenpa että valistuksen ajan kirkkokielteisyys tuli suurelta osin siitä, että sen syntyajan Ranskassa (katolinen)kirkko oli maassa hyvin yksinvaltainen, eikä sen toimia saanut arvostella. Charles-Louis de Secondat de Montesquieu pilkkaa persialaiskirjeissä-kirjassaan juuri paavin yksinvaltaa, missä hän nimittää paavia epäjumalaksi, joita alamaiset kiirehtivät palvomaan. Tuon ajan Ranskassa protestantteja (esim. hugenotteja) vainottiin, mutta itse katolilaisena syntynyt Montesquieu nai kalvinistin. Miksi kristityt välillä pitävät kaikkea ei uskonnollista automaattisesti pahana asiana? Itsekin olen joskus huvittuneena lukenut sana-lehteä, jossa isolla otsikolla mainostettiin, että nyt on tarjolla kristillistämangaa.

[Pena]

Muistini mukaan Suomessa vaikutti kaksi Jaakko-nimistä pappia, jotka saivat kutsumanimet valistustyöstään. Toinen oli Korpi- ja toinen Koski-Jaakko. Eihän tiedon jakamisessa mitään vikaa ole. Silloin taisi saarnastuoli olla ainoa keino tavoittaa koko tietoa tarvitseva kansa ja kirkko ainoa taho, joka halusi sitä kaikille jakaa. Mikäs siinä.

Saarnan tarkoitus vain on evankeliumin julistaminen. Toisaalta ansiottoman armon ja toisaalta ahkeruuden ja taidollisuuden tuoman hyödyn mahduttaminen samaan puheeseen kuulostaa aika ongelmalliselta. Sellainen kuva minulla on, että Jumala jäi usein sivujuonteeksi ja hyödyllistä kansanvalistusta kuunneltiin.

[Jampe]

. Miksi kristityt välillä pitävät kaikkea ei uskonnollista automaattisesti pahana asiana? Itsekin olen joskus huvittuneena lukenut sana-lehteä, jossa isolla otsikolla mainostettiin, että nyt on tarjolla kristillistämangaa.

Minäkin olen miettinyt samaa asiaa!  Olen ollut keksivinäni ainakin yhden selityksen ilmiölle joten alan taas filosofoimaan;

Kristillisyyden pitää ihmisen mielestä näkyä ja tuntua jotenkin, muuten sitä ei ole. Siis uskonnollinen ihminen ruokkii itse omaa uskonnollisuuttaan mm. tunne-elämän kautta ylläpitämällä jatkuvaa meditaatiota; -rukouselämää, raamatunlukua, kirkossa käyntiä jne. Jos nämä lakkaa niin lakkaa uskonnollinen tunnekokemuskin eikä ihminen enää koe olevansa uskossa.  Se taas on kristillisyyden opetuksen mukaan melkein pahin tila mihin kristitty voi joutua: "penseys" -ei ole kylmä eikä kuuma.  Mitä enemmän ihminen taas pyrkii ja vouhottaa, sitä lähempänä Jumalakin tuntuu olevan.

Tästä kaikesta johtuu että uskovaisilla on jatkuva pakon-omainen pyrkimys tehdä kaikesta hengellistä ja vastavuoroisesti kaikkea ei-hengellistä vieroksutaan. Se on "turhaa" ja "hyödytöntä" koska se ei hyödytä hengellisesti.


Sinänsä kyllä olen sitä mieltä aika vahvastikin että kirkossa pitää saarnata Jumalan sanaa eikä perunanviljelyä.  Koko maailma on täynnä perunanviljelyä muutenkin ja jos yhtenä päivänä viikossa menen 1,5 tunniksi kirkkoon, en tosiaankaan halaua kuunnella saarnoja perunanviljelystä.  Kyllä se Luther hyvin selitti lepopäivän pyhittämisen: että edes yhtenä päivänä viikossa olisi aikaa Jumalan sanalle ja pyhille asioille kun muutenkin koko viikko ja kaikki arki on täynnänsä kaikkea muuta.  Jos joku on perunanviljelystä kiinnostunut niin kannattaa ehdottomasti ennemmin haleutua vaikka agrologiksi kuin papiksi!  Lähetystyä on asia erikseen mutta tuskin ne nyt sielläkään sentään jumalanpalveluksessa perunoista saarnaavat.

[tosikkoko]

. Miksi kristityt välillä pitävät kaikkea ei uskonnollista automaattisesti pahana asiana? Itsekin olen joskus huvittuneena lukenut sana-lehteä, jossa isolla otsikolla mainostettiin, että nyt on tarjolla kristillistämangaa.

Minäkin olen miettinyt samaa asiaa!  Olen ollut keksivinäni ainakin yhden selityksen ilmiölle joten alan taas filosofoimaan;

Kristillisyyden pitää ihmisen mielestä näkyä ja tuntua jotenkin, muuten sitä ei ole. Siis uskonnollinen ihminen ruokkii itse omaa uskonnollisuuttaan mm. tunne-elämän kautta ylläpitämällä jatkuvaa meditaatiota; -rukouselämää, raamatunlukua, kirkossa käyntiä jne.

1 Tess 5:17

Jos nämä lakkaa niin lakkaa uskonnollinen tunnekokemuskin eikä ihminen enää koe olevansa uskossa.  Se taas on kristillisyyden opetuksen mukaan melkein pahin tila mihin kristitty voi joutua: "penseys" -ei ole kylmä eikä kuuma.  Mitä enemmän ihminen taas pyrkii ja vouhottaa, sitä lähempänä Jumalakin tuntuu olevan.

Tästä kaikesta johtuu että uskovaisilla on jatkuva pakon-omainen pyrkimys tehdä kaikesta hengellistä ja vastavuoroisesti kaikkea ei-hengellistä vieroksutaan. Se on "turhaa" ja "hyödytöntä" koska se ei hyödytä hengellisesti.

en tiedä tarkasti millaisissa piireissä liikut tai olet liikkunut, mutta oletko koskaan kuullut puhuttavan körteistä??

[juhani]

olen miettinyt tuota samaa...

[Jampe]

[1 Tess 5:17

en tiedä tarkasti millaisissa piireissä liikut tai olet liikkunut, mutta oletko koskaan kuullut puhuttavan körteistä??

Tuota raamatunkohtaa en viitsi tonkia esille joten en kommentoi siihen.
Jäljempänä olevaan kysymykseen vastaan että olen kuullut.

[Pena]

Minäpä tongin Tessalonikalaiskirjeen jakeen: Rukoilkaa lakkaamatta.

[juhani]

körttiläisiä olen tuntenut aika paljon... jopa valistuskörttiläisiä... voi olla että minäkin... mutta körttiläisillä on yksi piirre... he eivät luojanluomia ihmisiä ahda lokeroihin...

[Jampe]

körttiläisiä olen tuntenut aika paljon... jopa valistuskörttiläisiä... voi olla että minäkin... mutta körttiläisillä on yksi piirre... he eivät luojanluomia ihmisiä ahda lokeroihin...

Minäkin tunnen paljon körttiläisiä, olen käynyt paljon aikoinaan körttitilaisuuksissa, herättäjäjuhlia myöten. Körttiläisyys(kään) ei ole mikään homogeeninen ryhmä että voisi sanoa "täällä ei ainakaan sitä" tai "täällä tätä".

Kerran nuorempana olin jotain joululehtiä myyskentelemässä kun yhdessä pihassa vastaan köpötteli vanha vihainen ukko. Kysyi minulta että "tiedätkös poika mitä on körttiläiset?" -vastasin että tiedänhän minä. Ukko jatkoi: "Minä olen körttiläinen, mikäs sinä oot?"

Meinasi oksennus tulla vanhan kärttyisen ukon pihaan. Omahyväisyyttä oli pää täynnä (ja kusta). Lisäksi tunnen tai oikeastaan paremminkin sanottuna tiedän ainakin pari körttiliikkeen piirissä seurapuheita pitävää tyyppiä jotka eivät muuta teekään kuin lajittelevat ihmisiä.  Jos ei muuta niin ainakin körttiläisiin ja ei-körttiläisiin.  Minua etoo tavattomasti kaikki tällainen. Että se siitä "täällä ei ainakaan..." -hypoteesista.

[juhani]

lyö niitä...

[seppos]

lyö niitä...

Jos et ihan mekaanisesti niin ainakin sanalla. Lajittelu ei ole körttiläistä eikä sitä ole ihmisille annettu vaan käsittämätön ja ihmisjärjelle liian vaikea Jumala hoitaa sen asian. Älkäämme omiko Jumalan töitä ja älkäämme käyttäkö ihmistä maillina kuvitellessamme millainen Jumala on sillä sitä ei kukaan tiedä.