Luin eilen illalla verottajan 28.11.2008 antamaan ohjetta henkilöstöruokailun järjestämiseen liittyvästä arvonlisäverosta. Tämä ohje saattaa jatkossa olla ohjenuorana myös talkoolaisten ruokien arvonlisäverokäsittelyyn Aholansaaren taloushallinnossa. Uuden ohjeen mukaan, jos työnantaja tarjoaa työntekijöilleen ilmaisen ruuan, on se tietenkin työntekijälleen osa palkkaa ja häntä verotetaan sen mukaan. Sen sijaan työantaja joutuu maksamaan tällaisesta omasta käytöstä arvonlisäveroa vain Aholansaaren kaltaisessa tapauksessa aterian valmistuksen välittömien ja välillisten kustannusten määrästä. Jos verovelvollinen haluaa, hän voi käyttää välillisten kustannusten määränä veron määritettäessä 22 % välittömistä kustannuksista. Se helpottaa laskentaa, kun välillisiä kustannuksia ei ole pakko lähteä laskemaan ja osoittamaan.
Jos verottaja soveltaa tätä jatkossa Aholansaaren talkoiden kaltaisiin tilanteisiin, ei verorasitus ole kovin suuri. Majoitusasia on tietenkin erikseen.
Jos ruokailusta sitten maksaa jonkin nimellisen korvauksen, arvonlisävero maksetaan lähtökohtaisesti sen mukaan. Alikatteisesta suorituksesta määrätään kuitenkin vero markkinahintaan, jos maksu on huomattavasti markkinahintaa alempi. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos ruokailijalta perittävä korvaus on vähintään ravintoedun arvo. Ensi vuonna se on 5,50 euroa, jos verollisten välittömien kustannusten arvo on välillä 5,50 - 9,20 euroa. Jos on alle 5,50 euroa, maksu ruuasta on sitten se ja samoin jos on yli 9,20 euroa.
Sen sijaan kaikki varmasti toivovat, että ilmaista ateriaa ei katsota talkoolaisen veronalaiseksi tuloksi, kuten palkansaajalla käy. Kuusi tuntia töitä päivässä ja monta ateriaa on kuitenkin sellainen yhtälö, että verottaja voi hyvinkin katsoa niiden suhteen olevan kohtuuton. En toivo sitä, mutta sekin vaara on, kun vielä huomioidaan ilmainen majoitus, sauna ja mahdolliset muut edut.
Tämä kaikki kirjoitettu on esimerkki siitä, kuinka työantajan ja työntekijän välisessä suhteessa käy. Koska talkootyölle ei olemassa omia säännöksiä, on todennnäköistä, että tämän mukaan eletään jatkossa. Varsinkin kun huomioidaan, että Aholansaari harjoittaa ruoka- ja majoituspalveluillaan arvonlisäverovelvollista elinkeinotoimintaa, joka kilpailee yksityisen tarjonnan kanssa. Sillähän ei ole väliä elinkeinotoiminnan verorasituksen kohdalla, meneekö siitä saatu raha Aholansaaren yleishyödyllisen toiminnan tukemiseksi vai yrittäjän perheen elatukseen tai venäläisen mafiapomon luksusmökin rakentamiseen.
