"Körttien tärkeä ajatus on, ettei tarvitse olla uskovainen tai uskonnollinen. Ihminen voi muutenkin kelvata itselleen ja Jumalalle... " (Antti Elenius HS:n haastattelussa). Totta, mitä kelpaamisen suhteen tulee, mutta miten on perille pääsemisen laita? Eikö meidän useimpien körttien päämäärä ole kuitenkin taivas ja siihen Jumalan sanan mukaan tarvitaan uskoa, jonka Jumala antaa kenelle Hän tahtoo? Ei ole syytä luoda uutta evankeliumia, joka on viritelty tätä maailmaa hyväillen. Se on aivan turhaa, koska Jumalan sana kuitenkin toteutuu rutosti.
Ehkäpä minäkin nyt rohkaistun tuomaan joitain ajatelmia aiheeseen liittyen.
Ensinnäkin, herättäjäjuhlat olivat minulle positiivinen kokemus.
Jotkut asiat saivat jopa psyyken maailmani liikuttumaan tai kokemaan jonkinlaista positiivisluonteista kosketusta.
Ja lienenkö missään saanut niin hyviä räiskäleitä, kuin körttijuhlilla.
Minusta on myös mukava olla yksin tai hyvin pienessä porukassa keskellä uskonnollisen suurtapahtuman ihmisvilinää.
Miittiläisten tapaaminen oli myös eräs kohokohdista.
Miksei kuitenkaan kukaan saarnaa minua nykykörttiläisyyden piirissä (eikä muuallakaan) syntiseksi?
Itse olen kovin taipuvainen ansaitsemaan pelastustani töin ja toimin & tekemättä jättämisin. Joskus harvoin, kun lyhyin välähdyksin tiedostan oman syntisyyteni, menee jotenkin jalat alta ja Kristuksen tarjoama armo alkaa saada uusia ulottuvuuksia.
Olenko kuuro ja sokea, vai puttuuko körttiläisyyden piiristä rukiinen Lain ja Armon julistus tyystin?
Vai julistetaanko sitä nykyään missään?
Jos haluan rukiista Armoa ja Lakia saarnattavan ja Raamattua tältä osin selitettävän, ainoat tällä hetkellä tietämäni tavat on avata Lutherin galatalaiskirjeen selitystiiliskivi, taikka 'Kallis Hunajanpisara', tai ehkä joitain muita Lutherin teoksia. Paavo Ruotsalaisen elämänkerroistakin sitä tärkeää sanomaa löytyy.
Varmasti on monia muitakin teoksia, joista en vielä mitään tiedä.
Tässä Laki&Armo-asiassa kun ei koskaan tule valmiiksi. Sitä pitäisi koko ajan kuulla ja opiskella, muutoin tulee sellainen unelias ja paatunut olotila.
Körttiseuroihin mennessä sitä yleensä toivoo, että edes joku niistä neljästä puhujasta käsittelisi sitä aihetta, mikä mielestäni on kaikkein oleellisinta Kristukseen suuntautuvalle ihmiselle: Laki, ihmisen loputon syntisyys, Kristuksen ansio.
Joskus harvoin siihen seuroissa törmään.
Suodattimetko korvissani vai puuttuuko se todellisuudessakin se Laki&Armo sieltä? Pullamössöä on tarjolla, jolla on toki oma tärkeä paikkansa myös.
En minä seuroista kuitenkaan hirveän pettyneenä lähde.
Ei siellä koskaan asiattomuuksia puhuta, vaikka sanoma pääsääntöisesti oli jollekin toiselle, ei minulle.
Onhan minulla kotona ne vanhat kirjat, joista minulla on aina mahdollisuus ammentaa itselleni sitä, jota itse tarvitsen.
