Walkeus jälkeen synkeyden,
Onnea jälkeen kyynelten.
Murehet muuttuu riemuhun,
Rauhaksi melske taistelun.
Tuskien jälkeen parannus,
Jälkehen kaipion lohdutus.
Heikkous waihtuu woimahan,
Pilkattu saapi kunnian.
Myskyä seuraa tyyneys,
huolta ja kaihoa wiihdytys,
Ristiä kruunu kirkkahin,
Waiwoja paikka ihanin.
Kotihin maasta orjuuden,
Laaksosta murheen taiwaaseen;
Kuolema waihtuu elohon,
Uskowan autuas osa se on.
F. R. Havergal, Hengellisiä Lauluja ja Wirsiä (22. painos 1919) no 48