Luihin ja ytimiin!?

[Kalistaja]

  Herännäisyys on historiansa aikana ajoittain vaikuttanut tosi väkevästi yksilöjen ja ryhmien elämään. Iskeekö tänäinen herännäisyys luihin ja ytimiin!?  

[Mörtti-57]

Kyllä ytimen (armo) tajuaminen isköö viäläkin, vaikka elämäs olis enemmän ku pari muuttujaa. http://a8.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/384517_223008704437625_142342662504230_546370_173480745_n.jpg

[Riitta-mummi]

  Herännäisyys on historiansa aikana ajoittain vaikuttanut tosi väkevästi yksilöjen ja ryhmien elämään. Iskeekö tänäinen herännäisyys luihin ja ytimiin!?  

Kyllä iski ja iskee edelleen. Puheissa, veisuissa ja tavassa kohdata lähimmäinen. Eron huomaa kun kuuntelee toisten liikkeiden puheita ja lauluja.
Se tässä harmittaakin että en saanut tulla tutustumaan jo aiemmin. Kai silläkin on johdatuksensa.
Lahden-Hollolan seudulla on ollut vain muutamia heränneitä sata vuotta sitten. Kuitenkin yllätyin kun menin ensimmäisiin seuroihini. Paljon olikin väkeä koolla ja monia tuttuja. Se on juuri näin, heränneet eivät pidä ääntä uskostaan ja itsestään.

Paljon turhaa "sälää" olen voinut tämän neljän ja puolen vuoden aikana jättää tien sivuun. Ja yhä karsitaan, huomaan.

Olen sitä mieltä että körttiläisyydellä on paljon tilausta tänä päivänä. Etsijät vain eivät löydä liikkeen hiljaisia levähdyspaikkoja aivan helposti.
Toisaalta olen perinteen kannalla, profiili kannattaa pitää matalana ja riman alituskin on mahdollista.( Jaakko Löytty=Jaakko Elenius, keskustelu).

[Pyryharakka]

Kyllä se on johonkin iskenyt, kun tänäänkin olis ollut mukava mennä veisaamaan lähikaupunkiin adventtiseuroihin, vaan kun piti tulla tämä räähkä, niin eihän sitä kehtaa mennä sinne penkkiin turistamaan nokaa ja kröhimään, tarttuu vielä toisiinki. 

[tosikkoko]

Kyllä iski ja iskee edelleen. Puheissa, veisuissa

Olen sitä mieltä että körttiläisyydellä on paljon tilausta tänä päivänä. Etsijät vain eivät löydä liikkeen hiljaisia levähdyspaikkoja aivan helposti.

komppaan R-mummia!

tietenkin täysin puolueellinen kommentti mutta on niissä virsissä ja niiden rehellisyydessä kertakaikkiaan jotakin. Jumalan edessä ei tarvitse esittää eikä voi piilottaa mitään, Jumala tietää kaiken. Jotakin moinen voisi ahdistaa mutta minulle se tuo levollisuutta, on joku joka tietää kaiken. Armahtaa silti poikansa tähden.

Tilausta on mutta miten osaisimme sitä jakaa?
Nyt kun kuulee huhuja joidenkin toisten herätysliikkeiden aktiivien lähtemisestä heidän mielestään maalllstuneesta ja väärin toimivasta evlut kirkosta, niin itsellä nousee karvat pystyyn "ei noin!". Miten körttiläisyys ja muu perus seurakunnallisuus tavoittaisi ihmisiä, oli ne sitten noita muualle "oikeampaan" meneviä tai vielä mieluummin ihan uusia. Siinäpä sitä tavoitetta.

[Riitta-mummi]

Ajattelen että kumpa ymmärrettäisiin että kysymys ei ole ulkoisten merkkien noudattamisesta, toisten uskovien tavasta uskoa, ei mistään ulkoisesta.
Vaan omasta Jumala-suhteesta, hyvin yksinkertaisesta uskonasiasta josta kaikki koristeellisuus on tarpeetonta.  Kristuksen sisällisestä tuntemisesta.
Tätä on mielestäni körttiläisyys, seurat ja veisuu.

Mutta miten kutsutaan, kun iäntä ei pietä eikä mainostella juuri muuta kuin Kesäjuhlia ?

[seppos]

Ajattelen että kumpa ymmärrettäisiin että kysymys ei ole ulkoisten merkkien noudattamisesta, toisten uskovien tavasta uskoa, ei mistään ulkoisesta.
Vaan omasta Jumala-suhteesta, hyvin yksinkertaisesta uskonasiasta josta kaikki koristeellisuus on tarpeetonta.  Kristuksen sisällisestä tuntemisesta.
Tätä on mielestäni körttiläisyys, seurat ja veisuu.

Mutta miten kutsutaan, kun iäntä ei pietä eikä mainostella juuri muuta kuin Kesäjuhlia ?

Yksi tapa kutsua, on pyytää lähtemään kaveriksi seuroihin. Sinne on moni jäänyt.

[sadetta]

 Herännäisyys on historiansa aikana ajoittain vaikuttanut tosi väkevästi yksilöjen ja ryhmien elämään. Iskeekö tänäinen herännäisyys luihin ja ytimiin!?  

Tällaiset kysymykset, herättelyt, ovat hyviä. Pistävät miettimään ja tutkailemaan. Ei pidä vaan lepäillä laakereilla, muttei myöskään tarvitse jäädä tuleen makaamaan 

[öppiäinen]

Tilausta on mutta miten osaisimme sitä jakaa?

Osaankohan kirjoittaa mitä näin nyypiönä ajattelen, luultavasti en...

Ensimmäinen mieleeni tullut lause oli juurikin "kysyntää olisi!" Mutta sitten, että toimintamuoto - seurat - voi olla vähän vaikea monelle. Vaatii kenelle tahansa sisukkuutta päästä sisälle ihan toiseen musiikkiperinteeseen (siis joo, onhan Siionin virsiä tavisvirsikirjassa, mutta jo niitä tavisvirsiä moni vierastaa), noin vanhakantaiseen vieläpä. Seurojen käyttäytymiskoodisto (kyllä sellainenkin on olemassa) ei ole tuttua. Helpommin varmaan pääsee hommaan sisälle, jos on joku selittämässä sekä etu- että jälkikäteen, mitä tapahtuu, mutta jos ihan kylmiltään uppo-outona lähtee mukaan, en ihmettele jos ensimmäinen kerta jää viimeiseksi. (Sanon näin muhkealla kahden seurakerran kokemuksella.)

Sitten on se edelleen vaikuttava vanhoillisuuden mielikuva, jota vanhahtava musiikkiperinne osaltaan tukee.

Itse kyllä arvostankin matalan profiilin pitämistä. Voi kai myös kysyä, mille tai minkälaiselle väkevälle vaikutukselle oikeastaan on tilausta tai kysyntää. Se pelastushommahan on kondiksessa ilman mitään herännäisyyttäkin, vai kuinka? Jos näin on, niin mitä sitten oikeastaan halutaan edes tarjota? Onko se jotain niin tärkeää että sitä aktiivisemmin kannattaisi tyrkyttää? Ja palaan siihen mitä oikeastaan toisaalla toisin sanoin kysyin: Onko se jotain niin tärkeää, että kannattaa kehittää uusia helpommin sulavia toimintamuotoja, jotta se menee kaupaksi? En ole yhtään varma; nämä ovat aitoja kysymyksiä.

Tilausta olisi avarakatseiselle muita syyttelemättömälle matalan kynnyksen kristinuskolle, mutta onko se oikeastaan tarpeen?

[maisakai]

Seuraliike ja veisuu kuitenkin ovat herännäisyyden ydintä. Ilman niitä ei olisi herännäisyyttäkään. Onhan matalan kynnyksen kristillisyyttä muunlaisessakin perinteessä, esim. tuomasmessuissa tai hiljaisuuden liikkeessä. Niissä ei kuitenkaan veisata.

[öppiäinen]

^Okei, joo. Tarttee sitten etsiä sitä itselleni sopivaa perinnettä. En vielä ole varma, onko se seurat, onko se jotain muuta vai eikö sitä ole vielä olemassakaan. Kuitenkin Tuomaaton tavismessu riittää minulle, ja hiljaisuutta on elämässäni liikaakin, joten se niistä sitten kai?

Itse aiheesta (tai ainakin lähempää sitä) sen verran, että lukaisin aikaisemman ketjun "Onko körtiläisyys uudelleen maallikkoliike, ja sivistyin sen verran että joskus seuroissa on kutsutut puhujat ja joskus ei. Ja sitten voi olla niinkin että paikan päällä puhujina pidettyä käsketään puhumaan. Onko "luuytimekkyys" kiinni siitä, mitä puhujamenetelmää käytetään?

[seppos]

^Okei, joo. Tarttee sitten etsiä sitä itselleni sopivaa perinnettä. En vielä ole varma, onko se seurat, onko se jotain muuta vai eikö sitä ole vielä olemassakaan. Kuitenkin Tuomaaton tavismessu riittää minulle, ja hiljaisuutta on elämässäni liikaakin, joten se niistä sitten kai?

Itse aiheesta (tai ainakin lähempää sitä) sen verran, että lukaisin aikaisemman ketjun "Onko körtiläisyys uudelleen maallikkoliike, ja sivistyin sen verran että joskus seuroissa on kutsutut puhujat ja joskus ei. Ja sitten voi olla niinkin että paikan päällä puhujina pidettyä käsketään puhumaan. Onko "luuytimekkyys" kiinni siitä, mitä puhujamenetelmää käytetään?

Puhujien kutsuminen tai kutsumattomuus ei vaikuta asiaan. Siihen vaikuttaa puhujat olivat he sitten spontaaneja tai kutsuttuja. Kutsutut puhujat on enemmän kaupunkilainen ilmiö ja niissä seurat järjestetään usein yhteistyössä seurakunnan kanssa ja seurakunta haluaa usein listan puhujista.

[Pena]

Seurakunta haluaa usein listan puhujista.

Voisiko H-Y laatia kyseisiltä henkilöilta luvan kysyttyään vakiolistan, jonka voisi antaa sitä pyytävälle kirkkoherralle. Henkilöt tulevat sitten paikalle, jos kerkiävät ja puhuvat, jos on jotain sanottavaa. Muuten seurat voisivat toimia tavan mukaan ennalta sopimatta ja vapaasti. Vai olisiko tämä liian kieroa peliä? Kauanko kestäisi ennen kuin kirkkoherrat hoksaisivat?

[seppos]

Voisiko H-Y laatia kyseisiltä henkilöilta luvan kysyttyään vakiolistan, jonka voisi antaa sitä pyytävälle kirkkoherralle. Henkilöt tulevat sitten paikalle, jos kerkiävät ja puhuvat, jos on jotain sanottavaa. Muuten seurat voisivat toimia tavan mukaan ennalta sopimatta ja vapaasti. Vai olisiko tämä liian kieroa peliä? Kauanko kestäisi ennen kuin kirkkoherrat hoksaisivat?

Uudellamaalla on tällainen lista ollut, mutta se on aika työläs päivittää. Aluesihteeriltä sitä voisi pyytää. Heillä on tuntuma alueeseensa eikä lista oikeastaan paljoa laajempi voi ollakaan. Kotkassa on hyvä pyydella Virmakosken Mattia ja hänen emäntäänsä sekä tietysti Kaisa Rönkää.

[Pena]

Luulisin Kotkan kirkkoherrojen hyvin jo tietävän, mitä seurat ovat. Ei täällä kaivata mitään etukäteen sovittuja puhujia. Urpo Karjalainen mainitaan ilmoituksessa, jos on tulossa seuroihin, mutta eiköhän tuokin saa olla hiljaa penkissä, jos haluaa ja pystyy.