Löyhkä Paavosta tuli aasin silta mieleen, kun kerran menin öö olikohan navetta oikea sana.
No sellaiseen sanotaan nyt navettaan ja siellä oli kaikenlaisia eläimiä karsinoissaan, siis ei vain lehmiä.
Tietysti sonta haisi, mutta toisaalta oli korutonta ja hiljaista.
Mietin silloin, että ei ollut Jeesuksen syntymäpaikassa paljoa glooriaa, siis hienostelua.
Oli paskanhajua ja pölyä ja muutenkin alkeellista.
Kristillisyydessä on aina näin, jos on jotain pientä, niin se voi olla suurta, jos jotain heikkoa, niin se voi olla vahvaa, jos jotain rujoa, niin se voi olla kaunista, jos köyhää, niin se voi olla rikasta.
Suuri on uskon salaisuus.
Ihmisten arvot menevät yleensä aina vastoin kuin kristillisessä perimässä.
Mua se lohduttaa useasti, kun tuntuu että ihan olen pohjamutaa joka suhteessa.