-"Luin lehdestä..."
aloitti kaalimato perhostoukalle lepän lehdellä
-"että loppu on lähellä", se jatkoi.
"Vihreä ruoka putoaa pilaantuneena maahan,
maa tulee kylmäksi, ja me kaikki häviämme tältä maan kamaralta."
Tähän perhostoukka mietteliäänä:
"Niinhän se on. Mutta kun se aika on ohi,
tulee uusi aika, juhlan aika.
Katsoin sitä niinkuin kuvaa unessani viime yönä..
kaikki oli kauniimpaa, oli vihreää kaikkialla,
aurinko paistoi joka päivä, yöllä kosteus laski taivaasta
ja sai lehdet kasvamaan runsaina ja ihanina."
Marras
maisema
kolea
ajatus
autio
