Näin vanhana ei sotaveteraanina, mutta henkilönä, kun ottanut osaa taisteluihin näin teoreettisesti, no pikkasen fyysisestikkin ja pelotti ihan pirusti.
Silloin kun aseet paukkuu, niin siinä kyllä idealismi katoaa jonnekkin ja oma elämän pitäminen hintaan mihin vaan voittaa.
No siis tohon kun herrat pena ja 1944 vanhemmat miehet asiallisesti kokemuksen äänellä kirjoittelivat, niin se miksi soditaan ja kuolaan se on se juttu minusta.
Siksi sotimiseen on vaikea ottaa kantaa.
Tietysti jos olisi sotilas vastaan sotilas olisi helpompi, mutta kun on lapset sodan jaloissa ja inhimillinen kärsimys ja muuta sellaista, niin toi isänmaallisuus ja muu menee pikkaisen vaikeaksi, vaikka kaunis ois kait kuolla maamme esstä tai siniristilipulle valavannoa, mutta jos lähetetään jonnekkin EU sotajoukoissa vaikka Afrikkaan, niin enn ehkä lähtisi.
Silloin kun olin kakara oli helppo valita, vaikka nuori olin ja en osanut suodattaa propagandaa.
Vietnamin sodassa vaihtoehtoinen media voitti.
Media noin yleisesti Hesarit yms, oli, et etelä vietnam ja Amerikka voittaa ja tukekaa heitä ja vastustakaa kommunismia.
No risupartavasemmistolaiset oli toista mieltä ja heidän vaihtoehtoinen mediansa voitti, kun ne kovasti oli ruohonjuuritasolla vaikuttamassa, kuten joku mv lehti nykyään, joka todella on valemediaa ja roskaa minusta.
Siis niinku, et joskus se miksi faitataan on tärkeämpää kuin muu.
Siis minusta, mutta paljon tätä oon kelannut, kun nuoruudessani oi kaikenlaiset vapausintoilijt vaikuttaneet mun elämänkuvaani silloin.