Lainasin Facebookista Urpo Karjalaisen tämän aamuisen kirjoituksen
"Aamun sanat
Hiljaisuuden aamu, jolloin takana on kaksi viikkoa rippikoulussa ja viikko herättäjäjuhlilla, äänten, säiden, kasvojen, ilon ja väsymyksen mikstuuran pauloissa. 32 vuotta on mennyt näillä samoilla ja jatkuvasti uudistuvilla eväillä. Kesän 1985 Nilsiän herättäjäjuhlien aikaan alkoi näyttää väistämättömältä että se yhdistys, jolla on minulle erityistä eksistenssistä merkitystä, on Herättäjä-Yhdistys ry. Tämä merkitys on erilainen verrattuna vaikkapa Suomen Perhostutkijain seuraan, joka sekin on välttämätön. Työni yhdistyksen palveluksessa alkoi 15.9. Kiitos erityisesti Vilho Vähäsarja.
32 vuotta merkitsevät toista sukupolvea ihmisiä, tuhansia kasvoja, ilmeisimmin miljoonia kättelyitä, yli 60 000 veisattua Siionin virttä, ja ennen muuta elämää. Olen oppinut että Elämät, jolle heprealaisen perinteen mukaan malja kohotetaan, on tullut taivaista. Hiljaisuuden aamussa on kiitos teille, jotka tulitte Nilsiään tänä vuonna tai minä tahansa vuonna, niille, jotka ette tulleet, ja niille jotka estyivät, miksei niillekin, jotka eivät edes harkinneet matkaa, tai ihan miten vain. Körttiläinen uskontunnustus Paavon haudalla alkaa joka tapauksessa sanoin: ”Me uskomme Yhteen Paavo Ruotsalaiseen.” Eteenpäin ystävät koska tähänkin asti! Vamos! Tämä on juuri nyt hyvä termi omaan kiitokseeni; tämä sama sana, jolla Rafa Nadal kannustetaan tenniskentillä kunnioittamaan ja samalla runnomaan vastustajiaan. Siis vielä kerran, Vamos. Nämä on tosi hyviä hommia, sillä niissä rakkaus ilmestyy, tai niin kuin UT jatkaa, ”siinä Jumalan rakkaus ilmestyi, ei siinä.”
