^Minusta tuntuu, että nyt vasta on joulu! Aatto on lapsesta pitäen ahdettu liian täyteen kaikkea ohjelmaa, vasta joulupäivänä on päässyt kunnolla lepäämään. Jouluaaton haluaisinkin viettää kotona kaikessa rauhassa jouluun valmistautuen, kuin odotuksen tiivistymänä. Onko se sellaista protestanttista tehokkuuden ihannointia, ettei ehditä rauhassa odotella? Ja joulunviettokin katkaistaan toisen päivän jälkeen.
Nyt on jotenkin niin riemullinen olo, ettei osaa mennä nukkumaankaan, vaan haluaisi juhlia. Tulin vasta kirkosta.
Maa on niin kaunis on ollut suosikkejani joululauluista siitä pitäen kun se muistaakseni kolmannella luokalla koulussa opeteltiin. Tunnelmassa on jotakin juhlallista ja mysteeriä, yhtä aikaa hämärää ja valoisaa. Mutta ne miespolvet kyllä lapsena ihmetyttivät; näin ne mielessäni konkreettisesti polvitaipeina, jotka enää ovat maan pinnalla näkyvissä muuten jo maan alle vaipuneista miehistä, ja sitten uppoavat ne polvetkin. Vaikka se ei ehkä alun perin olekaan mikään pyhiinvaelluslaulu, kuten joskus on väitetty, sellainen siitä on minulle silti tullut, ja siksi sen mukana on mukava astella kirkosta ulos. Vähän olin pettynyt, kun virttä 30 ei äsken kirkossa virsitaululla näkynyt, mutta ilo oli sitä suurempi kun se kumminkin laulettiin!
^^Niin sanahan tuli lihaksi tässä juuri äsken, ja eikös seurakunnan nyt pitäisi jatkaa sinä ruumiina?