Paperikartan kanssa niitä ongelmia vasta onkin ollut - ja on edelleen. Kerran eksyin Pohjois-Karjalassa karttaan ja maastoon merkityltä reitiltä, kun reitti oli kadonnut metsätyömaan ryteikön ja ojien sekaan. Kun selviä maastotuntomerkkejä ei ollut tarkkaa paikanmääritystä varten, piti luottaa tieuriin. Olin sentään seurannut kartasta jatkuvasti etenemistäni. Laskin ylittämiäni teitä ja pieleen meni, koska yksi tie oli tehty lisää. Kartta oli tarkka maastokartan pienennys mittakaavaan 1:50 000. Netissä on varmaan maastokarttojen uusin versio, mutta ainakaan ilmaisversiossa ei näy olevan tietoa siitä, milloin esim. tiestö on päivitetty.
Nykyisin pyrin käyttämään kahdennettua paikannusta: navigaattori sekä kartta ja kompassi, viimeksi mainittu aina autossakin. Hätätapauksissa kompassi ja GT-kartta ovat riittävä apuneuvo ihmisten ilmoille hakeutumiseen.
Autonavigoinnin tarkkuusvaatimuksissa suosittelen filosofista kohtuullisuutta. Tarviiko sitä niin viimmesen päälle tietääkään missä ollaan? Jos osuu oikealle hehtaarille, niin sekin on jo huippusaavutus, kun 500 kilometrin päästä on lähdetty. Minäkin pääsin etelärannikolta Ouluun, vaikka nelostie kulki välillä ihan eri reittiä. Tärkeintähän on se, että minä pysyn tiellä. Huonompi tilanne olisi se, jos navigaattori näyttäisi oikein ja auto olisi siellä pöpelikössä.
Mt