:smt051 Näitä armonvilahruksia ittekukin haluaas kokia.
Siionin virsi Jouko Mäki-Lohiluoman kynäälemänä:
Jos lienen uskoon tullutkin, nyt uskosta oon mennyt.
Kun katson silmiin itseäin,
mä vihdoin myönnän sen nyt.
Oi, kuuletko kun kyynelin
ja pakahtuvin sydämin
sua, Jeesus, rukoilen nyt.
Mun lapsellinen uskoni
ei epäilystä kestä,
vaan nähdessään sen tulevan
pois väistyy sydämestä.
Sun johdatustas epäilen,
kun teurastusta ihmisten vain katsot etkä estä.
Ja kuitenkin, ei muutakaan
nyt turvaa ole mulla,
kuin halki sotatantereen
sun ristis luokse tulla.
Niin kuolemaa mä pelkää en,
elämän iankaikkisen
kun sanat on sulla.
Suo anteeksi mun syntini,
myös suurin synneistäni:
se, etten usko kenenkään
kuulevan pyyntöäni.
Mut vaikket totta olisikaan,
sun helmaas, Jeesus, tarraan vaan
kuolemanhädässäni.
Oi, vielä kerran armahda
mua toivotonta lasta
ja pelasta mun toivoni
laivastaan hukkuvasta.
Jos rakkauteni kadotin,
jos vaikka kuolee uskokin,
en lakkaa toivomasta.