Körttifoorumi

Keskustelu => Raamattupiirit => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:07:04

Otsikko: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:07:04
Viikolle 19.9. - 25.9.2016 1. Korinttolaiskirjeen 1. luku.

Jonkinlaista perspektiiviä kirjeeseen antaa kirjeen kirjoittamisajan taustoihin tutustuminen.
Tässä Wikipedian asiaa käsittelevä suppea artikkeli, josta löytyy linkkejä muihinkin taustoista kertoviin teksteihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_kirje_korinttilaisille
Wikipedian tekstin luin ja tarkoitukseni on tutustua noihin muihinkin, kunhan ehdin.

Täältä löytyy raamatunkäännökten 1992 ja 1933/1938:
http://www.evl.fi/raamattu/

Biblia 1776:
http://www.finbible.fi/UT/1Korintto/biblia.htm

Vuodelta 1648:
http://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1korintto1.htm

Käännös vuodelta 1548:
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1korintto.htm

Jos löydät linkkejä muihin olemassa oleviin käännöksiin, niin tuo toki linkit tänne.

Itse luultavasti eniten tulen käyttämään Raamattu Kansalle käännöstä, mutta tarkoitukseni on lukea myös ainakin kerran seuraavista käännöksistä: KR1992, KR33/38, Biblia 1776, Jumalan kansan Pyhä Raamattu (muistaakseni tämä on Uuras Saarnivaaran käännös), Uusi Testamentti - Vapaa evankeliumisäätiö (Käsitykseni mukaan Aapeli Saarisalon käännös), Elävä Uutinen, Uusi Testamentti nykysuomeksi, Toivo Koilon käännös, Novumista löytyvä sanatarkka käännös ja ainakin vilkaisen noita 1500 ja 1600 luvun käännöksiä, josko niistä saisi jotain selvää. Minulla on jokin 1900 luvun alkupuolen käännös, jota en nyt pikaetsimisellä löytänyt, jota myös ajattelin käyttää. Ja jos on muitakin suomenkielisiä käännöksiä, niin olen niitä kiinnostunut käyttämään sekä Uuden Maailman käännöstä, vaikka sen mainitseminen saattaa herättää pahennusta monissa kristillisissä piireissä.

Raamatunkäännöstarjonta suomenkielelle on sen verran runsas, että jokainen löytää oman mielikäännöksensä tai mielikäännökset.


Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:07:16
Minua puhuttelee jakeessa 2 tuo tummentamani teksti
"kaikkia, jotka eri seuduilla, missä asuvatkin, huutavat avukseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä" (KR1992).
Minulla kristinuskon ydin on hakusessa ja tuon kaltaiset kohdat sopivat hyvin minun elämäntilanteeseeni. Tuo tuntuu arvokkaalta oljenkorrelta minunlaiselleni ihmiselle.

Luin luvun hetki sitten nopeasti läpi. Siellä tuntuu olevan paljon minua itseäni kiinnostavia ajatuksia, joihin palaan vielä tämän viikon aikana. Tarkoitukseni on vielä pohtia tuota Herran nimen avuksi huutamistakin.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 19.09.16 - klo:08:21
Minua puhuttelee yhteisöllisyyden, yhteyden korostaminen. Alkujakeissa kerrotaan, miten seurakunnalle on annettu armolahjojen koko rikkaus. Sehän ei tarkoita, että kullakin kristityllä olisi kaikki lahjat hallussaan. Myöhemmin (12. luvussa) kuvaillaan, kuinka yhdellä on yksi lahja ja toisella toinen.

Seuraavissa jakeissa surraan seurakunnan hajaantumista keskinäiseen riitelyyn.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.09.16 - klo:08:32
Mieltäni kiehtoo puhe Jumalan hulluudesta, tai ihmisen viisaudesta. Niistä on ajatuksia jakeissa 27 - 30.

Omaa ylpeyttä on vielä niin paljon, etten voi sanoa ylpeileväni Herrastani. Kiitän ja ylistän kyllä, mutta esim. toreilla ja tutuilla minusta ei ole Hänestä ylpeilemään. Eikä Hän ole sitä vielä vaatinutkaan.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 19.09.16 - klo:10:07
Luen käännöstä 33/38, kirjan lisäksi juuri tuota evl:n linkkiä.

Kolmannessa jakeessa on Paavalin käyttämä tervehdys seurakunnalle.
Suunnilleen samat sanat on jokaisen kirjeen alkujakeissa.
Armo teille ja rauha Herralta Jeesukselta Kristukselta...
sisältää varsin paljon.
Luemme sen kyllä nopeasti läpi sen kummemmin miettimättä, mutta se hoitaa meitä
varmasti tietämättämmekin.

Kuuluiko tämän tervehdyksen "käyttöoikeus" vain Paavalille ja muille apostoleille,
no ei varmaankaan, uskon että mekin voimme sitä käyttää.

Mietin aina välillä mitä on "Kristuksen kirjeenä" tai "Herran palvelijana" oleminen.
Esirukous lähimmäisteni puolesta lienee suurinta mitä voin tehdä.
Mutta myös olla käytettävissä, pyytää itselleni näkeviä silmiä, kuulevia korvia.
Herra voi...ja johdattaa...sellaisiin tilanteisiin, kohtaamisiin, missä voimme olla avuksi
ja siunaukseksi jollain tavalla.

Saamme elää armossa ja anteeksiantamuksessa.
Uskovien kesken voisimme käyttää enemmän armon ja rauhan - tervehdystä, toivotusta.
Esim. isoilla kesäjuhlilla tms. ehtoollisen yhteydessä on usein ns. "rauhan tervehdys"
ennen ehtoolliselle menoa, se tuo läheisyyden ja yhteyden tuntua, en ole yksin
väkijoukon keskellä.
Siunauksen toivottaminen toisillemme ei ole mikään pelkkä muodollisuus,
vaan todella iso juttu yhteydessä, rohkaisussa, lohdutuksessa, myötäelämisessä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 19.09.16 - klo:12:19
3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Minuakin puhuttelee tuo toivotus, ajatella Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta itseltään noin valtava toivotus.

Ja sana rististä on hullutusta, jonka kautta Jumala näki hyväksi pelastaa ihmiset synnin siteistä Jumalan lapsiksi.
Opetuslapsiksi.

Ja tässä on paljon sanottu:

25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Hänessä, vapahtajassa on kaikki.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 19.09.16 - klo:12:22
Armo ja Jumalan rauha, valtavia asioita.
Olosuhteistakin riippumatta - ja varsinkin erilaisissa olosuhteissa.
Paavalihan sanoo jossain, että hän on oppinut oloihinsa tyytymään.
Elämään monenlaisissa olosuhteissa.
Kirjoitti osan kirjeistäänkin vankilasta käsin.
Jopa ns ilon kirjeensä sieltä juuri.
Hyppään jakeen verran eri kirjeeseen, eli:

Fil. 2:18

samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!

Jumalan antamat lahjat ovat erikoinen asiakokonaisuus.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 19.09.16 - klo:15:09
Joo, todellakin!
Armo, anteeksiantamus, sovitustyö ristillä, Jumalan rauha
on jotain aivan muuta kuin pienen ja heikon ihmisen olosuhteet ja tunteiden vaihtelu.
 :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Viisveisaaja - 19.09.16 - klo:18:55

27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Opettaja opettaja, anteeksi että olen taas myöhässä.
Kai tänne mukaan vielä mahtuu.

Minuakin tämä puhuttelee eniten.
I feel it.
Joskus aina mulla on paha tapa alkaa miettimään sellaista huumoria Raamatussa.
Jeesuksen vastaukset vastustajilleen kirjanoppineille oli aika hauskoja ja sellaista stand up tai tilanne komiikkaakin.

En usko Paavalin tai Jumalan tarkoittaneen, että kukaan nyt häpeään joutuisi, vaan alkaisi miettimään omia tikapuitaan ja ponnistelujaan.
Kuten jossain kirjoitin, niin samat asiat toinen voi nähdä aivan toisin kuin toinen.
Sinänsä se on ookoo, mutta kun joku sitten omia näkemyksiään alkaa väkisin muille tuputtamaan ja opettamaan, niin joskus se voi käydä hermoille, mutta sitten on tälläisiä joita ei heilauta mikään puhe.
Tälläisiä puheen kuin puheen kestäviä.


Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 19.09.16 - klo:19:09
Mukavaa, kun Viisveisaaja tulit mukaan.
Ajatusten vaihtaminen on mielestäni hyvä asia.
Minä vaan nyt äärettömän hidas, kun vasen käsi kipsissä.
Ehkä hyväkin, kun monesti olen niin monisanainen.

Mä alan usein ajatella kun luen täällä toisten kirjoituksia.
Pähkäilen tykönäni sitten.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 19.09.16 - klo:19:13
Nuorempana kävin suhteellisen säännöllisesti Raamattupiirissä.
Ja rukouspiirissäkin.
Nykyään olen enimmiltäni kotona, pääasiassa.

Siellä Raamattupiirissä luettiin jokin kohta ja sitten siitä keskusteltiin pienpiiri-tyyliin.
Lopussa rukous.

Rukouspiiri taas oli enemmän sellainen, että annettiin aiheita kuka mitäkin ja sitten niiden puolesta rukoiltiin.
Lyhyesti useimmiten.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.09.16 - klo:19:14
Kyllä on hyödyllistä opiskella yhdessä. Olen moneen kertaan jo lukenut 1. Kor 1 stä.
Huomasin 1. jakeessa nimen Sostenes. Tiedonjanoisena googlasin, ja tämä häsestä kerrotaan;

http://www.ortodoksi.net/index.php/Sostenes_Apostoli
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 19.09.16 - klo:19:19
Pena tuolla mainitsi yhteisöllisyyden.
Se onkin hyvä, aina voi saada rakennusvärkkiä itselleen toisten kokemuksista, ajatuksista, mietteistä ja päätelmistä.
Ja ihmiset ollaan eri elämäntilanteissakin, kokemuskin puhuu toiselle ja taas toiselle...Oivallukset jne

Mutta enempää en nyt jaksakaan olla tässä.

Taivaan Isän hyvyyttä ja siunausta kaikille.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:20:29
Omaa ylpeyttä on vielä niin paljon, etten voi sanoa ylpeileväni Herrastani. Kiitän ja ylistän kyllä, mutta esim. toreilla ja tutuilla minusta ei ole Hänestä ylpeilemään.

Lainaan Riitan siteeraaman jakeen:
31 Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." (KR92)
31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". (KR38)

Millä tavalla Herrasta ylpeileminen voisi ilmetä tavallisessa elämässä?
Ehkä ainakin tavalla tai toisella Herran kehumista.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:20:33
Olen moneen kertaan jo lukenut 1. Kor 1 stä.

Tuli hyvä olo ja mukava mieli näinkin pienestä lauseesta.

Itsellänikin on tarkoitus toimia noin.
Ajatus tahtoo monesti lentää ja keskittymiskyky ei ole aina hyvä, joten tarvitsen minäkin useaan kertaan tekstin läpi käymistä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:20:43
Armo teille ja rauha Herralta Jeesukselta Kristukselta...
sisältää varsin paljon.
Luemme sen kyllä nopeasti läpi sen kummemmin miettimättä, mutta se hoitaa meitä
varmasti tietämättämmekin.

Olen tätä "armoa ja rauhaa" toivotusta pohdiskellut.
Vähintäänkin satoja kertoja olen sen luultavasti Raamatusta jo lukenut.
Se tuntuu jonkinlaiselta pilvenhattaralta, joka heti synnyttyään van hajoaa ja katoaa.
Ei tuo jotenkin juuri koskaan kummemmiten kosketa.
Ja kuitenkin järjen tasolla tajuan, että tuossa toivotuksessa on jotain suuria syvyyksiä ja rikkauksia, joihin en ole päässyt sukeltamaan ja joihin haluaisin sukeltaa. Se on kuin voimakas räjähdepanos, kun siihen pääsisi.
Siinäpä yksi rukousaihe, että pääsisi sisälle tuohonkin salaisuuteen.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 19.09.16 - klo:21:18
Millaista olisi olla ilman armoa ja rauhaa? Armottomuus ja rauhattomuus taitavat olla liian monelle ihmiselle tuttuja asioita. Siitä näkökulmasta tuo toivotus on mitä osuvin.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 19.09.16 - klo:21:29
Kyösti kysyi miten Herrasta ylpeileminen näkyy.
Sana "ylpeillä" on minusta negatiivinen.
Positiivinen ylpeily olisi kai lähinnä Herrasta iloitsemista, ylistystä...ehkä...

Mutta negatiivinen ylpeily...siitä minulla on ikävät muistot sisäänlämpiävistä
pienpiireistä, joista ei Herran antamia "lahjoja ja viisauksia" puuttunut.
Joku tällainen voinee olla oikeaakin...mutta enimmäkseen harhassa
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:21:59
Kuuntelin tänään töistä tullessani Olavi Peltolan luennon 1 Kor. 1 luvusta
https://drive.google.com/drive/folders/0B8z5-5XqGnb7REVHaXdVNW11c1k
(Luento 2).  Siinä käsiteltiin mm. tuota hullutusasiaa. Olipa vankkaa sanaa ja Sana-keskeistä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 19.09.16 - klo:22:39
Taannoin yritin löytää Googlen avulla tietoa siitä, kuinka Herran nimen avuksi huutaminen on käytännössä tapahtunut Paavalin aikoina. Oliko se jatkuvaa, päivittäistä, tuhansia kertoja päivässä toistuvaa - eli jonkinlainen elämänasenne vai oliko se silloin tällöin tapahtuvaa, ei päivittäistä?
En ole vielä löytänyt tietoa tästä.

Ortodoksikirkon piirissä on saatavana kirjallisuutta ruokouksesta "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä". Tuon opetuksen mukaan tavoite on päästä tilaan, jossa jatkuvasti rukoillaan tuota rukousta - lakkaamatta.
Suosikki kirjani aiheesta on Uuden Valamon luostarista ostamani kirja "Vaeltajan kertomukset".

Olavi Peltola eräällä luennollaan totesi, jotain siihen suuntaista, että itsensä tunteva kristitty tajuaa, että ei tule päivääkään toimeen ilman Kristusta, josta sitten seuraa se, että hän päivittäin rukoilee tuota rukousta. Peltola käsittelee tätä aihetta toistuvasti.

Vaan kiinnostaisi löytää jonkinlaista tietoa Paavalin ajan Herran nimen avuksi huutamista, eli että onko se sitä, mistä ortodoksikirkon perinne tai Olavi Peltola opettavat. Vai onko se kuitenkin jotakin muuta?

Jonas Laguksen kirjeitä lukiessani tulee mieleeni juuri tuo ortodoksikirkon opetus lakkaamattomasta rukouksesta. Laguksella on ikään kuin sama ote puhuessaan jatkuvasta ja koko ajan toistuvasta Kristuksen puoleen kääntymisestä.

Hätä ja tuska ovat kyllä hyviä opettajia. Silloin tulee helposti enemmän tai vähemmän pidempikestoisesti rukoiltua tuon rukouksen jotain variaatiota vuorokauden ajasta välittämättä ja liikaa pohtimatta sitä, että menikö se juuri tällä tapaa alkuseurakunnan aikana vaiko ei.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.09.16 - klo:06:14
Kun lukee moneen kertaan, kuten tämä suht lyhyt luku on helppo lukea, löytyy asioita ' rivien välistä'.
Olen pitänyt Paavalia jokseenkin totisena miehenä. Nyt löytyi pilkahdus kiihkeyttä, jota esim. Pietarissa ja Paavo Ruotsalaisessa on. Paavali näet kiihtyy puolueellisuudesta. " Onko Kristus jaettu ? Onko Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne ? Paavalinko nimeen teidät on kastettu ? "
Pientä salaivaakin, ehkä.
Sitten lauseet joissa hän koettaa muistaa keitä hän on kastanut. Inhimillisesti hän ei heti suoralta kädeltä vetäise luotteloa, vaan muistuttelee itsekseen.

Näinollen olen saanut Paavali-kuvaani hiukan ' lihaa luiden päälle'.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Mansipaani - 20.09.16 - klo:07:36
Kun lukee moneen kertaan, kuten tämä suht lyhyt luku on helppo lukea, löytyy asioita ' rivien välistä'.
Olen pitänyt Paavalia jokseenkin totisena miehenä. Nyt löytyi pilkahdus kiihkeyttä, jota esim. Pietarissa ja Paavo Ruotsalaisessa on. Paavali näet kiihtyy puolueellisuudesta. " Onko Kristus jaettu ? Onko Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne ? Paavalinko nimeen teidät on kastettu ? "

Ehkä se on sitä "pyhää kiivautta" mistä puhutaan. Galatalaiskirjeessä Paavali tiuskahtaa: "oi te älyttömät Galatalaiset, kuka teidät on lumonnut". Samaa kiivautta näen Lutherissa, sillä painokkuudella ja innolla hän korostaa asiaa joka hänelle itselleen tuli tärkeäksi.

Mitä muuten tulee tuohon 1.Kor.1, minuunkin teki vaikutuksen rauhantervehdykset ja kehotus yhteyteen ja yksimielisyyteen. Se ei varmaankaan tarkota sellaista väkinäistä muottia jolla ihmiset halutaan valaa toistensa kopioiksi, vaan toistensa hyväksymistä erimielisyksistä huolimatta, yhteys nähtiin tärkeänä.

Sitten on taas nuo paradoksit, ristin hullutus ja voima, voima joka tulee esille heikkoudessa ja mitättömyydessä. Hengellinen todellisuus käntääkin asiat nurin ja avaa uudenlaisia näkökulmia. Asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia, tai miltä ne päällepäin vaikuttavat. Tämä kolahtaa ja kiehtoo sekä tuntuu lohdulliselta ja oikeudenmukaiselta. Jumala näkee sisimmän todellisuuden.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Viisveisaaja - 20.09.16 - klo:08:09
Tuli hyvä olo ja mukava mieli näinkin pienestä lauseesta.

Itsellänikin on tarkoitus toimia noin.
Ajatus tahtoo monesti lentää ja keskittymiskyky ei ole aina hyvä, joten tarvitsen minäkin useaan kertaan tekstin läpi käymistä.

Ehkä joku lääke autttaisi.
Minusta niitä on sellaisia ylivilkkaille ja keskittymishäiriöisille.

Ei en puoleen itsekkin luen kyllä useasti samoja kohtia ja erityisestä sananlaskujen kirjaa.
Ehkä joku ammattiapu olisi minullepaikallaan.

Raamattu kuitenkin on sanoja kirjassa ei Jumala.
Raamattu on hyvä teos kaikenlaiseen pähkäilyyn, mietiskelyyn, opetukseksi ja vaikka väittelyn aihe, mutta Raamatun tulisi ohjata ihminen Jumalaa kohti.
Kuten joku on sanonut,
 Ei tehty viisasteltavaksi, vaan uskottavaksi.

Ns, vapaatsuunnat välillä toteavat, vaikka noi luterilaiset papit lukevat Raamattua kannesta kanteen, niin ei se sanaole sydämeen mennyt ja ne ei vaan tajuu.
Sitten ne opettaa omaa tulkintaansa ainoana ehdottomana totuutena.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 20.09.16 - klo:12:50
Mansipaani kirjoitti pyhästä kiivaudesta.
Sitä olen joskus ajatellut, mitä se on.
Onko se sitä, että asettuu totuuden ja valkeuden puolelle?
Onko se jotain muutakin?
Pitää miettiä.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 20.09.16 - klo:16:54
Kiivaus kuulostaa kiukulta, mutta luulen sen tässä tarkoittavan kiihkeyttä, innostusta.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: malla - 20.09.16 - klo:17:01
Joo, hyvä oivallus.
Kiukku on eri asia kuin innoittuminen.
Ja vihastuakin Jeesus antoi luvan, mutta ettei antaisi auringon laskea vihan ylitse.
Joskus tarvitsee aikaa joidenkin asioiden suhteen, vaikkei kannakaan vihaa, anteeksiantamattomuutta, kaunaa tai katkeruutta.
Sen olen oppinut elämän varrella noin, antaa tilaa ja aikaa ja ottaa etäisyyttä tietyissä asioissa ja tilanteissa.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 20.09.16 - klo:20:20
Luin uudelleen läpi.
Luvun loppupuolella ymmärtääkseni vahvistetaan ja rohkaistaan heikkoja.
Toivottavasti itsekin siitä rohkaistuisin.
Uskon että Jumala vastaa rukouksiin ja johdattaa, osoittaa paikkoja, tilanteita,
kohtaamisia, joissa kenties voimme olla Kristuksen kirjeinä, Herran palvelijoina.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.09.16 - klo:20:44
Lainaan Riitan siteeraaman jakeen:
31 Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." (KR92)
31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". (KR38)

Millä tavalla Herrasta ylpeileminen voisi ilmetä tavallisessa elämässä?
Ehkä ainakin tavalla tai toisella Herran kehumista.
Vaikeaa.   Tarkoittaako Paavali ehkä näin;  Jos joku kokee että hänellä on jotakin muille jakaa, älköön ottako siitä kunniaa itselleen. Tehköön tavalla tai toisella selväksi, että ' kaikki on lahjaa ja lainaa'.  Tehköön sen ensimmäiseksi selväksi itselleen.
Todistaminen Herran nimeä käyttäen on hyvin vaikeaa. Elämä todistakoon, sanojen käyttö voi pilata hyvän asian.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 21.09.16 - klo:05:02
Ns, vapaatsuunnat välillä toteavat, vaikka noi luterilaiset papit lukevat Raamattua kannesta kanteen, niin ei se sanaole sydämeen mennyt ja ne ei vaan tajuu.
Sitten ne opettaa omaa tulkintaansa ainoana ehdottomana totuutena.

Tuo liittyy jakeisiin 11-13, jossa Paavali puhuu riitaisuuksista seurakunnassa.
Näyttää siltä, että Korinton seurakunnassa oli erilaisia riitoja ja puoluemieltä. Jotkut olivat paavalilaisia, jotkut apolloslaisia, jotkut keefaslaisia jne. Paavali kritisoi tämmöistä.

yli 1950 vuotta on kulunut ja mikä on tilanne nykyään koko kristikunnassa? Aivan sama tilanne. Raamattua lukevat ihmiset ovat jakaantuneet erilaisiin ryhmiin: on helluntalaisia, körttiläisiä, viidesläisiä, lestadiolaisia, baptisteja, ortodokseja.....
Ja nämä eri ryhmien edustajat välillä riitelevät keskenään. Ei ole nykykristitty sen kummempi, kuin korintonkaan kristitty Paavalin aikoina. Se toimii saman kaavan mukaan.

Ongelmana on siis hajaannus ja riitaisuus, joista Paavali kirjoitti. Toisaalta, on niinkin, että nykyään on haettu jonkinlaista kompromissia. Jos kaikki kristityt olisivat samassa porukassa nykyisin, saattaisi porukka vain riidellä, eikä muuta toimintaa harjoittaisikaan. Kun sitten kaksi pahinta riita-asiaa edustavat eristetään toisistaan omiin ryhmiinsä, hajaannus tosin kasvaa, mutta riidat jonkin verran pienenevät. Mitä enemmän siis hallitusti hajaannutaan, sitä pienemmäksi riitojen osuus muodostuu. Eli onko niin, että pitää löytää joku järkevä hajaannuksen aste, jotta saadaan riidat siedettävälle tasolle?

Ihmisen turmeltuneisuudesta johtuen joudutaan silloin tällöin tilanteisiin, joissa joutuu tekemään valintoja ja vaihtoehtoina on vain huonoja vaihtoehtoja. Niistä huonoista sitten pitää valita: eli pitää valita joko hajaannuksen lisäämisen tai riitaisuuden lisäämisen välillä. Tällainen toiminta ei taida olla Raamatun mukaista, mutta se on kuitenkin elämän realismia. Minkäs teet, kun olet Paratiisissa langennut syntiin?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 21.09.16 - klo:05:26
Tuosta kiivastumisesta muistui mieleeni, että Paavali kiivastui oikein kunnolla Ateenassa, kun hän näki valtavan määrän epäjumalia. Mutta sitten, kun hän kohtasi ateenalaisia, ei hän kuitenkaan näyttänyt kiukkuaan heille, vaan käytti jopa erästä löytämäänsä alttaria aasinsiltana kristillisen sanoman esille tuomisena ja muutenkin oli ystävällinen. Siinä on hyvä esimerkki jälkipolville. Kiivastumisen näyttäminen olisi varmaan sulkenut ihmisten mieliä evankeliumilta.

Joihinkin tilanteisiin vihastumisen näyttäminen on varmaan paikallaan, moniin ei.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 21.09.16 - klo:05:37
Mitä muuten tulee tuohon 1.Kor.1, minuunkin teki vaikutuksen rauhantervehdykset ja kehotus yhteyteen ja yksimielisyyteen. Se ei varmaankaan tarkota sellaista väkinäistä muottia jolla ihmiset halutaan valaa toistensa kopioiksi, vaan toistensa hyväksymistä erimielisyksistä huolimatta, yhteys nähtiin tärkeänä.

Kuuntelin joku aika sitten Peltolan raamattuluentoa, jossa hän tulkitsi tätä kohtaa jotenkin niin, että ei tulisi hakea samanmielisyyden tilaa vaan juuri jotain sellaista yksimielisyyttä, että hyväksytään, että on olemassa erilaisia tulkinoja eri asioista.  On tietyt ydinasiat (lähinnä se lyhyt uskontunnustus, joka kirkoissa luetaan), joista ei pidä joustaa ja suurin osa asioista ei ole niitä ydinasioita.
Paavalikin puhuu joissain erilaisten näkemysten sietämistä: joku ei syö lihaa, joku syö, joku pitää yhtä päivää parempana, joku ei.
Ylenmääräinen riiteleminen on inhimillistä, joskin aina ei tarvitsisi kaikessa harjoittaa inhimillisyyttä.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 21.09.16 - klo:09:42
Jep, niinpähän tuo taitaa olla, kaikessa ihmisten toiminnassa.
Elämä on taitolaji itsensä ja muiden kanssa.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.09.16 - klo:19:08
Ryhdyin vielä lukemaan mitä muuta 1. luvussa on keskustelun aiheeksi. Löytyivät jakeet 5  - 7, joissa puhutaan niin tiedosta, kuin puhetaidostakin sekä  armolahjojen rikkaudesta.
Lujasti Paavali luottaa perustamansa Korintin seurakunnan juurtumisesta Kristukseen.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.1.html#o1

Vapaissa suunnissa armolahjoja korostetaan, etenkin kielilläpuhumista, profetoimista tai tiedonsanoista. Luterilaisuudessa ei niitä korosteta. Uskotaanko niiden olemassaoloon ja toimintaan ?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 21.09.16 - klo:19:26
Paavali tietää, ettei Korinton seurakunta koostu inhimillisesti arvioiden mistään valiojoukosta. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Hänen luottamuksensa on Jeesukseen eikä ihmisiin. Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.09.16 - klo:19:31
Perustin sanomani 6. jakeeseen;  Sanoma Kristuksesta on juurtunut   l u j a s t i teihin.

Kuinka tulkitaan ?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 21.09.16 - klo:22:15
4. Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
5. että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
6. sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
7. niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
8. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
9. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.

Tuossa -38 käännöksen tekstiä, vähän erilaista.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.09.16 - klo:07:29
Suomennoksista riippuen saa melko lailla eri käsityksen mitä Paavali sanoillaan tarkoittaa.
En muistanutkaan vanhemman käännöksen tulkintaa ennen kuin vertailin .

5. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin.

puhetaito on mielestäni erotettava muusta puheesta


6. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin.

tuntuu Paavali olevan lujasti tätä mieltä, kun taas vanhemmassa on ehto.


Summa summarum; Hiustenhalkomiset voivat syntyä käännösten erilaisuudesta.
Hiuksia ei siis pidä halkoa, mutta minkäs teet jos ymmärtämisestä tulee vaikeaa.

En enää käytä vanh. käännöstä muuten kuin muutamiin ulkoa oppimiini hyviin lauseisiin.
Raamattupiirini pidettiin ennen uudempaa käännöstä. Käytin tyttäreni rippiraamattua ja sen olen alleviivannut ja kirjoittanut lähes täyteen.



Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 22.09.16 - klo:07:32
Perustin sanomani 6. jakeeseen;  Sanoma Kristuksesta on juurtunut   l u j a s t i  teihin.
Kuinka tulkitaan ?

Sanoma Kristuksesta on juurtunut seurakuntaan. Minusta on tärkeää, että asia sanotaan näin päin. Evankeliumi esitetään toimivana ja voimakkaana ja seurakunta vain otollisena maaperänä. Seuraavan vaihen pitäisi sitten olla erilainen, sanoman pitäisi tuottaa seurakunnassa hedelmää, Jumalan tahdon toteuttamista ja hänen lahjojensa jakamista edelleen.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 22.09.16 - klo:09:06
Ehkä tuo juurtuminen kuvaa jotenkin pysyvämpää olotilaa.
Jeesuksen pelastustyö, Jumalan Rakkaus meitä kohtaan on armoa, lahjaa, pysyvää.
Se on meissä pohjalla/yläpuolella/ympärillä riippumatta omista tunteistamme,
olosuhteista, mielialan vaihteluista.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.09.16 - klo:10:26
Sanoma Kristuksesta on juurtunut seurakuntaan. Minusta on tärkeää, että asia sanotaan näin päin. Evankeliumi esitetään toimivana ja voimakkaana ja seurakunta vain otollisena maaperänä. Seuraavan vaihen pitäisi sitten olla erilainen, sanoman pitäisi tuottaa seurakunnassa hedelmää, Jumalan tahdon toteuttamista ja hänen lahjojensa jakamista edelleen.

Kiitos Pena !  Nyt ymmärrän, että seurakunta , vaikka kuljettaa mukanaan vähemmänkin juurtuneita, pitää kokonaisuutena juurensa lujasti Kristuksessa, kulmakivessä.
Tämä uudempi käännös on selkeämpi ymmärtää, minunkin kananaivoillani. :117:
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 22.09.16 - klo:12:27
Kiitos Pena! Nyt ymmärrän, että seurakunta, vaikka kuljettaa mukanaan vähemmänkin juurtuneita, pitää kokonaisuutena juurensa lujasti Kristuksessa, kulmakivessä.

Tässä lauseessa sanoma Kristuksesta pitää juurensa lujasti seurakunnassa. Kielikuvista riippumatta, on hyvä, että yhteys kestää.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 22.09.16 - klo:23:09
Jae 20: "Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?"
Kristusta taasen kutsutaan jakeessa 24 mm. Jumalan viisaudeksi.

Tulkitsen Paavalia niin, että hän tarkoittaa, että Jeesuksen etsiminen esim. pyhien tekstien kautta on Jumalan viisauden etsimistä ja näinollen sen oikean viisauden etsimistä.
Kaikki muu viisaus (matematiikka, luonnontiede, jne....) mitä ihminen opiskelee ja harrastaa on Jumalan näkökulmasta mitä suurinta hulluutta ja varsinkin jos niiden varaan perustaa maailmankuvansa, joutuu häpeään.

Kun taasen katsotaan minun ja sinun, eli ihmisen näkökulmasta, niin ei asia enää tuolta näytäkään. Tarvitsemme matematiikka ja monien muiden tieteenalojen saavutuksia voidaksemme pitää sen elintasomme, joka meillä nyt on ja joskus tämä tietämys on jopa edellytys sille, että maanpäällinen elämä voi jonkun kohdalla jatkua.

En tiedä, kuinka oikeaan osuin, vai menikö liikaa väärin, mutta jotain yritin kirjoittaa.
Olen juuri lukemassa ensimmäistä lukua Novum nimisen suomenkielisen kommentaarin avulla, jossa on jonkinlainen selitys jokaiselle jakeelle. Tuo ylläoleva ei ollut kopiota Novumista.


Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 22.09.16 - klo:23:29
Jae 24:  mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Lihavoin sanan "kutsutuille".
Jumalalla on joku meille tuntematon peruste, millä perusteella hän on valinnut jotkut ihmiset Kristuksen yhteyteen. Tätä perustetta ei mielestäni kerrota Raamatussa. Sen sijaan jotain kerrotaan siitä, mikä ei ole valinnan peruste. Roomalaiskirjeessä kerrotaan tästä, että se ei ole sen vallassa, joka juoksee (KR38, tarkoittanee sitä, että ihminen ei voi taivuttaa Jumalaa valitsemaan häntä, se valinta on tehty jo ennen maailman perustamista).

Miksi joku on valittu ja joku toinen ei ole, siinäpä vastausta vaille oleva kysymys.

Valitut innostuvat tavalla tai toisella Kristuksesta (luultavasti ainakin siten, että vähintäänkin tiedollisella tasolla huolestuvat iankaikkisesta kohtalostaan ja ryhtyvät huutamaan avuksi Jeesusta joko tylsämielisinä tai sitten innokkaammin), ne, joita ei ole valittu pitävät koko asiaa loppuun asti hullutuksena / turhana eivätkä näinollen voi kääntyä Jumalan puoleen.

Jakeissa 27 ja 28 on viittaus valintaan kolme kertaa: "sen Jumala valitsi".
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: öppiäinen - 23.09.16 - klo:02:05
yli 1950 vuotta on kulunut ja mikä on tilanne nykyään koko kristikunnassa? Aivan sama tilanne. Raamattua lukevat ihmiset ovat jakaantuneet erilaisiin ryhmiin: on helluntalaisia, körttiläisiä, viidesläisiä, lestadiolaisia, baptisteja, ortodokseja.....
Ja nämä eri ryhmien edustajat välillä riitelevät keskenään. Ei ole nykykristitty sen kummempi, kuin korintonkaan kristitty Paavalin aikoina. Se toimii saman kaavan mukaan.

Ongelmana on siis hajaannus ja riitaisuus, joista Paavali kirjoitti. Toisaalta, on niinkin, että nykyään on haettu jonkinlaista kompromissia. Jos kaikki kristityt olisivat samassa porukassa nykyisin, saattaisi porukka vain riidellä, eikä muuta toimintaa harjoittaisikaan. Kun sitten kaksi pahinta riita-asiaa edustavat eristetään toisistaan omiin ryhmiinsä, hajaannus tosin kasvaa, mutta riidat jonkin verran pienenevät.

No niinhän se hajaannus on edelleen olemassa.

Mutta sorry vaan, en usko tuohon että riidat pienenisivät, sillä tuntuu pikemmin että mitä pienempi lahko, sitä pienemmäksi sillä on tapana pirstoutua. Me protestantit sen kuin hajoilemme, ja katso vaikka lestadiolaisiamme, jotka taas vaihteeksi lienevät joltakin osaltaan silppuuntumassa.

Ehkä kannattaisi vain lopettaa hajaantumisen surkuttelu ja koettaa omalta osaltaan elää ihmisiksi?

Jos keskus on Kristus ja kaikki muu sijaitsee keskusta ympäröivällä kehällä, mm. nämä eri lahkot, niin sitähän voi suunnat olla tasan vastakkaiset silloin kun itse kukin kumminkin etenee kohti keskusta :)  Ja kukin pitäköön huolen omasta suunnastaan älköönkä niin hermostuko, jos joku tämän viisaan ohjeeni unohtaa ja koettaa sinua ojentaa :) Olisin kyllä taipuvainen uskomaan siihen, että ihan hyvä että on monenlaista suuntaa tyrkyllä, olemme niin erilaisia ja eri kysymysten kanssa kamppailevia kumminkin. Eikö se riitä rukoilla että kokoa kansasi ja ohjaa niitä muita ja ennen muuta toki minua itseäni, koska kumminkin olen enemmän väärässä kuin ne muut yhteensä  :039:

Ja tällä ei ehkä raamattupiirin kannalta ole mitään väliä. Kunhan lämpimikseni hölisen.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 23.09.16 - klo:06:41
Kyösti otti jakeen 24  sanan kutsut esiin. Tästä on foorumilla ollut jonkin verran keskusteltu vuosia sitten. Predestinaatio-oppi on tämän ennaltamääräämisen hienompi nimi. Tämä onkin vaikeimpia ymmärrettäviä raamatunpaikkoja.

Kari Kuulan opetusta;    http://www.karikuula.com/96
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Pena - 23.09.16 - klo:08:24
Ehkä kannattaisi vain lopettaa hajaantumisen surkuttelu ja koettaa omalta osaltaan elää ihmisiksi?

Noin kai se on monien ongelmien kanssa. Kun yrittää ratkaista toisten virheitä, vain pahentaa tilannetta. Pitäisi ainakin aloittaa omasta itsestä. Miten se olikaan sen tikun tai tukin poistaminen silmänurkasta?
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.09.16 - klo:10:42
Aloitin vertailla reilua kymmentä suomenkielistä raamatunkäännöstä.
Vertailutyö on vielä kesken.
Tässä jotain havaintoja.
Jae 1:
KR1992 kääntää jakeen loppuosan "samoin, kuin me".
KR1938 taasen: "(kaikissa paikkakunnissa) niin omissaan, kuin meidänkin".
Eli KR1992:ssa on viittaus meihin, KR1938:ssa on viittaus paikkakuntiin.
UM (Uudenmaailman käännös) on samansuuntaisilla linjoilla KR1992:n kanssa, muut käännökset taasen ovat linjassa KR1938:n kanssa.

Jae 3: UM toivottaa "ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa", EU (Elävä uutinen, Uusi Testamentti vapaasti kerrottuna) toivottaa "runsasta siunausta ja kestävää rauhaa". Muut käännökset toivottavat "armoa ja rauhaa".

Jae 4: UM puhuu ansaitsemattomasta hyvyydestä, EU ihmeellisistä lahjoista ja muut käännökset puhuvat armosta.

Jae 11: UM puhuu erimielisyyksistä, muut käännökset riidoista.
Tuntui jämäkältä, kun Biblia 1923 toteaa korinttolaisten olevan "riitaisia".
ac
Jae 13: UM puhuu paalusta, muut käännökset rististä.  EU puhuu kuolemasta, muut käännökset puhuvat rististä.

UM yleensäkin ymmärtääkseni puhuu paalusta tai kidutuspaalusta, kun yleinen tapa suomenkielisissä käännöksissä on puhua rististä. Koen tuon kidutuspaalukäännöksen itselleni vieraana.

EU näyttää todellakin olevan UT vapaasti kerrottuna.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.09.16 - klo:11:41
Jae 17: EU puhuu monimutkaisista ajatusrakennelmista, RK (Raamattu Kansalle) puhuu puhetaidon keinoista, muut puheen viisaudesta/viisaasta puheesta tai sanasta.

Jae 18: UM puhuu tyhmyydestä, muut käännökset hulluudesta. UM, kuten myös Novumin sanatarkka käännös puhuu tuhoutumisesta, kun yleinen tapa muutoin on kadotukseen joutumisesta tai siihen viittaavasta tavasta kääntää.

Jae 19: kun UM puhuu älystä, muut puhuvat ymmärryksestä.

Jae 20: Novumin sanatarkka käännös: "Missä väittelijä aikakauden tämän?" UN: "Missä tämän asiainjärjestelmän väittelijä?" UTN (Uusi Testamentti nykysuomeksi) puhuu mestariväittelijästä. Vapaa Evankeliumisäätiö käännös: "Missä tämän maailmanajan väittelijä". KR1776: "Tämän maailman tutkia" (nykyään tuossa sanassa taitaa olla j-kirjain). EU menee ihan omaa rataansa ja muissa käyttämissäni käännöksissä puhutaan älyniekoista.

En ollenkaan kaikkia mahdollisia eroavaisuuksia tuo esille. Varsinkin EU ja UTN harrastavat toisista poikkeavia käännösratkaisuja.



Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.09.16 - klo:11:49
Seppos,
jaksaisitko muuttaa tämän ketjun otsikkoa siten, että siitä käy ilmi, että kyseessä on 1. Korinttolaiskirjeen 1. luku? Näin otsikko kuvaa ketjua paremmin.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.09.16 - klo:12:43
jae 28: Uuras Saarnivaaran käännöksessöä ja KR1992 jollain tavalla puhutteli tuo tummennettu sana "...ei ole yhtään mitään..."

Jae 30: UM:  "Jeesuksen yhteydessä", muut käännökset "Jeesuksessa"  (UTN ja EU: en muista, muutenkin ne, varsinkin EU kertoo asioita varsin vapaalla kielellä).

Jae 31: Toivo Koilo puhuu Herrassa kerskaamisesta, UM taasen  Jehovasta ylpeilemisestä, UTN siitä ylpeilemisestä, mitä Herra on tehnyt,  EU puhuu ylpeilemisestä Herran suurista töistä. Muut käännökset kehoittavat kerskaamaan/ylpeilemään Herrasta.

UM käyttää "Herra" sanan kohdalla monesti sanaa "Jehova", vaikka alkutekstit eivät  tuota tapaa tue. Olen ymmärtänyt, että logiikka "Jehova" sanan käytölle on se, että varsinkin, jos viitataan VT:n tekstiin jossain UT:n tekstissä ja jos VT:ssä tuolla kohdalla on puhuttu Jehovasta, niin tällöin tämä sana on palautettu myös UT:n puolelle.
En tosin tunne hyvin tuota logiikkaa.
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.09.16 - klo:13:08
Korjaan tuota edellistä analyysiäni:  Vapaa Evankeliumisäätiö käännös myös kehottaa kerskailemaan Herrassa ja KR1838: "kerskauksena olkoon Herra".

Samoja asioita eri käännöksissä eri tavoin painotettuna.
Googletin ja löysin linkin, josas selitetään lyhyesti ja luultavasti ei kovinkaan tarkasti mutta kuitenkin riittävästi tavalliselle ihmiselle eri raamatunkäännösperiaatteista:
http://gamma.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm#1.6
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 24.09.16 - klo:13:43
Luin juuri luvun 1 vanhoista suomenkielisistä käännöksistä. Tuo 1600-luvulta oleva käännös menee vielä nykysuomalaiselta niin, että ei montakaan sanaa jää täysin oudoksi. 1500-luvun käännös on jo hankalampi, vaikka kyllä sitäkin lukee ja ymmärtää hyvin, missä mennään, vaikka tuntemattomia sanoja jo alkaa olla useampia.

http://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1korintto_1.htm
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1korintto_1.htm
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: vn - 24.09.16 - klo:14:37
Joku hajanainen ajatus tässä vielä 1 luvun lopusta.
Siellä on paljon vastakkainasettelua, enimmäkseen kyllä rohkaisevaan sävyyn...
Heikkokin saa tulla, itse Jumala antaa heikoille voimaa ja viisautta,
ja pystyy tavalla ja toisella toimimaan juuri ja nimenomaan heikon ihmisen kautta.

Ihan viimeinen jae, Herrasta kerskaaminen.

Olen vähän sen sorttinen että en kovin paljoa itseäni kehu.
Osin ympäristön ja olosuhteidenkin seurauksena koen olevani enempi lyttyyn lyöty.
Mutta kun hyviäkin hetkiä, ja jotain tuloksia ja saavutuksia näkyy....
olenko silloin itseeni tyytyväinen, totean paistaa aurinko risukasaankin, olipas onnea,
kas kun tuollaisen hoksasin...?
Vai kiitänkö Jumalaa johdatuksestaan, antamastaan avusta, lahjoista, viisaudesta,
asioiden hoitumisesta?

Ja toisin päin, kun tökkii, eikä oikein mene putkeen...
Syytänkö itseäni?  Syytänkö Jumalaa?   Syytänkö lähimmäisiäni ja olosuhteita?
Vai tyydynkö ja tyynnynkö....?
Jumala, en ymmärrä miksi näin kävi...Sinä tiedät kaiken ja voit johdattaa ja auttaa eteenpäin,
näytät navigaattorina korjausliikkeen, päämäärä edelleen selvillä ja tiedossa...

 :109:
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.09.16 - klo:15:31
Pohdit niitä samoja joita me kaikki, luulen, olemme pohtineet tietyssä kasvun vaiheessa.

Jumala antaa ymmärryksen. Sitä saa häneltä pyytää.
Kasvun kautta saa myös ymmärrystä, tasaantuu kivinekin taival, ja ehkä viisastuu.

On odotettava kärsivällisesti. Se on sisintä körttiläisyydessä. Itsensä tunteminen kaikkine heikkouksineen on hyväksi kasvulle.
 

Kaikki olemme omanlaisiamme. Valmiiksi emme tule täällä maailman ajassa.

p.s.
      Onko raamattupiirin idean ulkopuolista näin vastailla toisillemme, jutella ja pohtia ?
Mennäänkö tällä lailla perinteisen herännäistavan ulkopuolelle ?
Onko tämä katsottava toisen uskonasiaan puuttumiseksi ? Juuri sitähän pitää varoa.

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 25.09.16 - klo:08:41
Joku hajanainen ajatus tässä vielä 1 luvun lopusta.
Siellä on paljon vastakkainasettelua, enimmäkseen kyllä rohkaisevaan sävyyn...
Heikkokin saa tulla, itse Jumala antaa heikoille voimaa ja viisautta,
ja pystyy tavalla ja toisella toimimaan juuri ja nimenomaan heikon ihmisen kautta.

Paavali kirjoittaa, että korinton seurakuntalaisten joukossa ei ole montaa sellaista, jota seurakunnan ulkopuolella pidetään älykkäänä tai muutenkaan mahtavana, vaan että seurakunta suurelta osalta koostuu sellaisista ihmisitä, jotka ulkopuolisten mielestä eivät ole kerrassaan mitään. Seurakunnassa on vain muutamia sellaisia, jotka ulkopuolisten mielestä ovat jonkun ominaisuutensa johdosta merkittäviä ihmisiä.

27: Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Tuossa näyttää olevan se Jumalan tavallisin tapa toimia, josta tehdään poikkeuksia, mutta ei kuitenkaan kovin paljon.

Paavali oli kutsuttu Jumalan tahdosta (jae 1), korinton seurakuntalaiset oli kutsuttu (jae 2).
Kaikkia ei ole kutsuttu. Mistä sitten tietää, kuuluuko kutsuttujen joukkoon?
Ole ajatellut asiaa siten, että koska Raamattu sanoo, että "joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu" on yhtä totta, kuin se, että kaikkia ei ole kutsuttu ja osa on kutsuttu ja molemmat totuudet ovat yhtä aikaa voimassa.
Tästä sitten oman logiikkani mukaan seuraa se, että jo ihminen huutaa avukseen Herran nimeä, hän pelastuu, koska Raamattu niin sanoo ja vain valitut pelastuvat, jotenka Herran nimen avuksi huutaja siis kuuluu valittujen joukkoon.
Vain kutsuttu huutaa avukseen Herran nimeä.
Jos ihminen sitten kuuluu tuohon ryhmään, joka ei yhtään mitään ole,  vaan on enemmän tai vähemmän hengellisesti köyhä, monesti ehkä kuollut, kenties monesti voimakkaan tai vähemmän voimakkaan tylsyyden, penseyden ja ehkä hengellisiin asioihin lopen kyllästynytkin, niin kyllä tällainen ihminen helpommin huomaa monta kertaa päivässä että ilman Kristusta tästä ei mitään tule, vaan hän joutuu huutamaan jatkuvasti avuksi Herran nimeä.
VAikka Paavali suhtautuu varsin nuivasti kuppikunta-ajatteluun, niin siitä huolimatta totean, että tämä ed. mainitsemani ajatusmalli ymmärtääkseni on juuri sitä Paavo Ruotsalaisen ajan herännäisyyden aikana esillä pidettyä sanomaa.


Mitä tämä 1. luku puhuu juuri minulle ja omaan elämäntilanteeseeni?
Jotku lauseet puhuvat, jotkut eivät.
Kokoan hajanaisia ajatuksia (suluissa jaenumeroita):
-kutsuttu on kutsuttu Jumalan tahdosta (1, 2, 9)
-kutsuttu on tehty Jumalalle kelvolliseksi, pyhitetty Kristuksen Jeesuksen tähden (2)
-Herran nimen avuksi huutaminen (2)
-Rukousaihe, että voisi kuulua kutsuttujen joukkoon (1,2,9)
-Rukousaihe, että Jumala avaisi silmiä, että ymmärtäisi mahdollisimman syvästi, mitä on olla Jeesuksessa pyhitetty ja mitä on Jumalan armo ja rauha (2,3,4)
-Rukousaihe, että Herra vahvistaisi (joka maailmallisen mittapuun mukaan varmaan merkitsee myös entistä mitättömämmäksi tulemista) (jae kahdeksan)
-Yksimielisyyttä kutsuttujen joukkoon ja että itse ymmärtäisi tässäkin asiassa viisaasti toimia (10-13)
- Ensimmäisen säkeistön rukous http://evl.fi/virsikirja.nsf/3a4d75a55db9a965c2256d55004992ba/4331539fd79b5a01c2256d600043fd16?OpenDocument
(18)
- Rukousaihe, että osaisi oikealla tavalla hyljätä maallisen viisauden, joka pimittää mahdollisuuden päästä taivaallisen salatun viisauden lähteille (18-25)
- Rukousaihe, että ymmärtäisi ja pääsisi sisälle (jos en yhtään vielä ole) tai enemmän sisälle (jos jo sisällä olen) Jumalan Viisauteen, Vanhurskauteen, Pyhitykseen ja Lunastukseen, eli Kristukseen Jeesukseen (30).
- Rukousaihe, jotta oppisin oikein kerskaamaan Herrasta.

Suurelta osalta lukittujen salaisuuksien äärellä tässä olemme. Väitän, että näin onkin Jumalan tarkoitus, ainakin siksi, että valitut kolkuttaisivat, anoisivat ja etsisivät näiden salaisuuksien äärellä, löisivät päätään seinään, kaatuisivat, nousisivat ja jälleen kolkuttaisivat, anoisivat ja etsisivät aina siihen asti, kun matka päättyy.
Etsivä löytää koko ajan murusia Kristuksen salaisuuksista, joka antaa voimaa ja motivaatiota jatkaa rukousta: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua kurjaa syntistä".
Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: Leena - 02.10.16 - klo:22:12
Kiitos tähänastisesta!  Noista älyniekoista ajatukseni kulkee kohti kreikkalaisen kulttuurin älyllisiä mestariesiintyjiä, väittelijöitä ja eteviä omien ideoidensa esiintuojia. Niitä tuskin esiintyi kristittyjen seurakunnassa paljoa, ainakin sen käsityksen sain.

Sen sijaan on ehkä tarpeetonta ajatella, kuinka pahoittaisi sellaisen ihmisen mielen joka nyt syystä tai kolmannesta vaikuttaa älykkäältä. Eihän hän välttämättä sillä kerskaile, vai onkohan niin? Älykin on Jumalan lahja, joka on monin tavoin toisten hyödyttämiseksi ja auttamiseksi tarkoitettua. " tämän maailman älyniekka" ei ehkä tarkoittanutkaan ihmistä joka on saanut opiskella ----  sellaisella nälviminen jättää kokosydämisesti ja syvälle pahan olon. Miksi?

Eikö tässä voisi ajatella Jumalan kyllä huolehtivan lapsistansa, " Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa helmasnsa" . Tarvitseeko tämä vielä minunkin terävää kieltäni ja mieltäni?

Otsikko: Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
Kirjoitti: PekkaV - 04.03.23 - klo:06:43

       KotiHaku

Haku

https://raamattu.fi/haku?query=i%20kor.&bibles=KR92&parallels=&content=resources&sort=canonical&ts=1677904831791&view=content&books=