Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 24.10.07 - klo:07:18

Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 24.10.07 - klo:07:18
Malmbergin aikaan herännäisyys oli matalakirkollinen liike, jolla kuitenkin samanaikaisesti oli korkea profiili. Tänään noista asioista toinen on totta.
Otsikko: Re: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: seppos - 24.10.07 - klo:16:09
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Malmbergin aikaan herännäisyys oli matalakirkollinen liike, jolla kuitenkin samanaikaisesti oli korkea profiili. Tänään noista asioista toinen on totta.


 Toivon, että matalakirkollisuus oli se mikä on totta. Ehkä se profiili pääsi jossain vaiheessa liian korkeaksi ja siitä seurasi oikaisuliike ja sen vaikutuksista nykyisin nautimme.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Pena - 24.10.07 - klo:16:22
Jos olisi sellainen käsite kuin syväkirkollisuus, kannattaisin sitä.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: eeva-kaisa - 24.10.07 - klo:21:35
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Jos olisi sellainen käsite kuin syväkirkollisuus, kannattaisin sitä.

Pena, mie fanitan sinnuu!
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Linko J - 25.10.07 - klo:16:36
Juu, syväkirkollisuus on hyvä termi. Luulenpa, että korkea- ja matalakirkollisuus -akselilla väännettäessä ymmärretään helposti käsitteet aivan eri tavoilla ja siten mennään metsään ja tökitään aivan vääriä ja epäolennaisia juttuja.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: juhani - 25.10.07 - klo:22:13
Minun mielestäni terminä "matala- ja korkeakirkollisuus" on kökköä (seppos, älä laita minua sensuuriin). Jännä minulta on se, että etiikka on liberaalia ja uskonoppi 1500-luvulta. Kristinusko on syntynyt 1500-luvussa.  :wink:
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: julle - 25.10.07 - klo:22:32
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Minun mielestäni terminä "matala- ja korkeakirkollisuus" on kökköä (seppos, älä laita minua sensuuriin). Jännä minulta on se, että etiikka on liberaalia ja uskonoppi 1500-luvulta. Kristinusko on syntynyt 1500-luvussa.  :wink:


Etiikka-tuo evankeliumin suurin este.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 25.10.07 - klo:22:45
Sanat ovat sopimuksia.

                Aina ei näissä ketjuissa vastata siihen mitä esille otetaan, asiat solahtavat uusiin puihin,  ei se mitään: pääasia pää... että päässä liikkuu ja että tuodaan mietteitä toisillekin pähkäiltäväksi. Ei tuo tähän ketjuun putkahtanut syväkirkollisuus tosiaankaan pahalta tunnu...

                Miten olisi myös: herpaantumaton herännäisyys!

                Tiet ovat viitoitetut, matka jatkuu...

                ( Niin ihanaa kun täällä olisi taas sanailla, on minun ainakin muutamaksi tunniksi hypättävä tältä foorumilta pois, ja ryhdyttävä kirjoittamaan sellaista mistä saan pienen korvauksen eli mikä tuo lapsille hiukan leipää ).
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: seppos - 25.10.07 - klo:23:03
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Minun mielestäni terminä "matala- ja korkeakirkollisuus" on kökköä (seppos, älä laita minua sensuuriin). Jännä minulta on se, että etiikka on liberaalia ja uskonoppi 1500-luvulta. Kristinusko on syntynyt 1500-luvussa.  :wink:


En laita jos luovut piilokatolisuudesta ja siirryt syväkirkollisiin körtteihin

Terv Seppo
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: juhani - 26.10.07 - klo:21:48
Moon syväkirkollinen körtti. :wink: Pyrin pääsemään piilokatolisuudesta eroon.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: PekkaV - 27.10.07 - klo:08:02
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Malmbergin aikaan herännäisyys oli matalakirkollinen liike, jolla kuitenkin samanaikaisesti oli korkea profiili. Tänään noista asioista toinen on totta.

Jospa emme kuitenkaan kaivautuisi, vaan pysyisimme hyväkirkollisuuden tasalla.
1800-luvulla menimme matalalentoa, koska klerikaalit olivat vastuussa. Profiili oli korkea, koska olimme äänekäs, nousujohteinen vähemmistö.
Nyt ei olla matalia tai korkeita. Uskottava johtaja on kumpaakin tilanteesta riippuen.
Opportunismista ei ole kyse, vaikka esimiehen on oltavakin kaikkien kaveri. Suurimman yhteisen nimittäjän rooli on inhimillisesti yksilön kannalta katsoen vaikea. Mutta niin on ihmisen osakin.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 28.10.07 - klo:06:29
Hengellisestä Kuukauslehdestä 2 / 2007 voimme lukea, etttä Lauri Haikola -niminen herra oli sanonut 1960-luvulla nuorella pappisopiskelija Matti Malmivaaralle, että "Malperit eivät ole koskaan olleet teologeja. He ovat saaneet puhuttavansa toisilta." Kuka olikaan Lauri Haikola? Ehkä tänään voi joku vastata!? Mutta vastaako asiaan kukaan myöhemmin, tietääkö kukaan asiasta mitään sadan vuoden, tai niin no, no niin kahdensadan vuoden kuluttua!?
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Pena - 28.10.07 - klo:09:26
Eikös tuo ole pappissuvusta aika kauniisti sanottu? Vastakohtahan olisi, että Malperit olisivat aina puhuneet omiaan. Teologeista en tiedä, ehkä nykyaikana kuuluu työnkuvaan sepitellä ennenkuulumattomia, jos aikoo käydä teologista.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: mt - 28.10.07 - klo:14:12
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Hengellisestä Kuukauslehdestä 2 / 2007 voimme lukea, etttä Lauri Haikola -niminen herra oli sanonut 1960-luvulla nuorella pappisopiskelija Matti Malmivaaralle, että "Malperit eivät ole koskaan olleet teologeja. He ovat saaneet puhuttavansa toisilta." Kuka olikaan Lauri Haikola? Ehkä tänään voi joku vastata!? Mutta vastaako asiaan kukaan myöhemmin, tietääkö kukaan asiasta mitään sadan vuoden, tai niin no, no niin kahdensadan vuoden kuluttua!?


Perustiedot Haikolasta löytyvät Wikipediasta. Juhani on Haikola-ekspertti, ja onpä julkaistu häntä käsittelevä kirjakin "Lauri Haikola ja hänen saunaseuransa''. En ole kirjaa lukenut, mutta seuraavasta linkistä löytää Hesarin arvostelun:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Teologian+ja+kirkon++Saarikoski/HS20031123SI1KU02vjk

Mt
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 28.10.07 - klo:23:51
Itse asiassa odotin Juhanin kertovan mitä Haikola oikein tarkoitti Malperi-kommentillaan!? Muistelen Juhanin mainostaneen Haikolaa jossain vuosien takaisessa HK:ssa. Kun en ole teologi, niin en tiedä Haikolasta juuri mitään. Sen olen kuullut tai lukenut, että hän on ollut pesäpallomiehiä, mikä kyllä voidaan lukea ansioksi. Siispä: luonnehdi nyt Juhani meille mikä mies Haikola oikeastaan oli? Mitä hän ikään kuin ajoi takaa? Mitä hän arvosti? Malperi-kommentti ainakin on hyvin monitulkintainen, mielestäni.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: juhani - 29.10.07 - klo:20:37
Omakohtaisesti olen keskustellut Laurin kanssa puhelimitse aika useaan kertaan ja kun minä olin sukukypsä hän ryhtyi tulkitsemaan Matti Malmivaaran paappaa; Väinöä. Hän ei ollut Haikolalle mikään esikuva. Väinö oli vastakohta Haikolalle... teologisesti ja pietisminmukaisesti sanoittaessaan siikkareita. Väinö ja Lauri olivat saman aikakauden tuotteita. Haikola arvosti Mattia, Niiloa ja Wilhelmiä kun hän teki rakkaita SV:ä. Haikolalle Niilo oli minun mielestäni rakkain hahmo, paitsi Wilhelmi Niskasta. :wink:Jukka (piispa) oli muun muassa hänen luokkatoverinsa...Haikolan.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 30.10.07 - klo:13:37
En malta olla puuttumatta omalta osaltani keskusteluun Lauri Haikolasta.

Lauri Haikola on syntynyt ja kasvanut samalla kylällä kanssani. Hän oli ahkera suojeluskuntalainen niin kuin isänikin. Yhdessä hänen veljensä Mikin ja isäni veljen Leanderin kanssa he kulkivat harjoituksissa "pyssy" olalla. Olemme sukua keskenämme Laurin äidin puolelta. Ei nyt ihan läheistä, mutta läheisempää kuitenkin kuin "seitsemäs kirnun virutus vesi", kuten sieviläiset ennen asian ilmaisivat. Muistan lapsena olleeni usein Laurin kotitilan Takalo-Haikolan pellolla rukiin leikkuussa työhulluksi sanotun Laurin isän Jaakon paimennettavana. Kulutin usein Takalo-Haikolan tuvan penkkejä Siionin virsi -seuroissa.

Arvostan Lauri Haikolaa henkilönä, jossa ilmenevät lähes kaikki suomalaisen ja ennen kaikkea Pohjanmaalla kasvaneen miehen ominaisuudet. Hän ei jättänyt koskaan "vakan alle" Jumalan hänelle antamia lahjoja ja kykyjä. Hän toi esiin ne omalla persoonallisella tavallaan, usein huumorilla höystettyinä. Virheitä ja ylilyöntejäkin sattui, mutta kenelle meistä niitä ei sattuisi?

Minusta häntä kuvaa hyvin hänen pesäpalloharrastuksestaan annettu luonnehdinta: "joukkueen väriläiskä, umpikiero syöttäjä, taktikko, raju tappoheittäjä ja takapiru".

Arvostan Lauri Haikolaa teologina ja ihmisten vierellä kulkijana.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: juhani - 31.10.07 - klo:21:30
Haikolamaisuus on hyvinkin paljon n. 50-80 -vuotiaiden ihmisten teologian peruskäsitteistöä. Siinä on hyvä pohjavire. "Minä nyrkkeilen joka päivä Jumalan kanssa ja Jumala sanoo, että sinä olet yksi läpipaska vaan" by Haikola. Kiitos Lars Mikaelille. :wink:
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 01.11.07 - klo:01:15
Lars Mikaelin, Juhanin ja Penan vaivannäössä täyttyi osaltaan tällaisten ketjujen tarkoitus. Haikola sai verta ja väriä, ja hyvä niin. Se miksi Haikola tähän tupsahti oli siis se kun silmiini ja korviini ja vaikka mihin särähti pahasti H:n lausahdus: "Malmbergit eivät olleet teologeja. He ovat saaneet puhuttavansa toisilta."

      En minä tuota lausahdusta tulkinnut edes puolitosissaan kuten Pena. Tuon voi tulkita, että Malmbergit sen kun vaan peesasivat... Ei tarvitse olla edes spesialisti herännäisyyden historian tutkimisessa ja tulkinnassa, kun voidaan vakavasti arvella, että M-miehet ( ehkä etenkin se G-mies aikoinaan ) sai puhuttavansa Krist... , en nyt sano enempää, miettikää itse.

      Haikola ehkä olisi halunnut olla lähellä yhtä tiettyä 2000 vuotta sitten pallollamme hämmennystä aiheuttanutta kulkijaa, olisi halunnut mutta...

      Kukapa meistä ei tosin taistelisi, tai varjonyrkkeilisi. Mutta ystävät kalliit, antakaa tulla kommentteja, antakaa palaa, joku voi saada iloa pienestäkin huomiosta. Tämä foorumi ei turha ole.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 01.11.07 - klo:01:18
Unohtui: vaivaa näki myös mt. Kiitos hänelle myös. Haikola selveni paljon...
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 01.11.07 - klo:11:14
Lauri Haikolasta tuli mieleeni hänen kotitalossaan pidetyt Siionin virsiseurat, jotka vain yhtenä esimerkkinä kuvaavat sen ajan seuraperinnettä. Kun seurat alkoivat, toi Laurin isä Jaakko ison perheraamatun seuratuvan pöydälle takakamarista. Sitä luettiin seurojen alkuun isännän toimesta. Seurapuhujat itsekin käyttivät usein Raamattua. Seurapuheiden välillä veisattiin virsi jonkun seuravieraan aloittamana. Virren numeroa ei julistettu kuuluville, koska kaikki tunsivat Siionin virret niin hyvin, että virsi löytyi kuuluttamattakin. Virsi alkoi mistä tahansa säkeistöstä, joka kuvasi tai vahvisti seurapuheen pitäjän sanomaa.

1950-80 -luku toi mielestäni uusia virtauksia seuroihin. Muutos herännäisyydessä oli mielestäni sen verran ahdistava, että irtaannuin herännäisyydestä vuosiksi. Kysyin pari vuotta sitten Herättäjäyhdistyksen järjestämillä maallikkopuhujien virkistyspäivillä tämän päivän seurakäytännöstä esitelmöineeltä papilta, saako seurapuhuja pitää esillä ja lukea Raamattua seuroissa? Vastaus oli, että se ei ole suotavaa.
En ole periaatteellisessa mielessä mikään  perinnäissäännöistä väen väkisin kiinni pitävä. Joskus kuitenkin seuroissa tulee ikävä näitä lapsuudessa ja nuoruudessa kokemiani hetkiä, jolloin Kristusta pidettiin esillä ja rukouksissa kannettiin heikkoa ja väsynyttä kulkijaa Kristuksen haavojen suojaan.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: seppos - 01.11.07 - klo:13:06
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"

1950-80 -luku toi mielestäni uusia virtauksia seuroihin. Muutos herännäisyydessä oli mielestäni sen verran ahdistava, että irtaannuin herännäisyydestä vuosiksi. Kysyin pari vuotta sitten Herättäjäyhdistyksen järjestämillä maallikkopuhujien virkistyspäivillä tämän päivän seurakäytännöstä esitelmöineeltä papilta, saako seurapuhuja pitää esillä ja lukea Raamattua seuroissa? Vastaus oli, että se ei ole suotavaa.
En ole periaatteellisessa mielessä mikään  perinnäissäännöistä väen väkisin kiinni pitävä. Joskus kuitenkin seuroissa tulee ikävä näitä lapsuudessa ja nuoruudessa kokemiani hetkiä, jolloin Kristusta pidettiin esillä ja rukouksissa kannettiin heikkoa ja väsynyttä kulkijaa Kristuksen haavojen suojaan.


Luulen ja pelkään, että puhuitte eri kieltä. Vastaajalla ei varmaan ollut sama mielikuva asiasta kuin sinulla. En tiedä kenen kanssa puhuit, mutta Raamatulla kerskailua on pidetty pahana ja sen kädessä pitäminen viittaa siihen, samoinkuin amerikkalaiseen puhe traditioon.

Ajoin kerran Kansas Cityssä taksilla. jossa oli isolla esillä titteli the rev. eli pastori ja peilissä riippui useita krusifiksejä ja niitä oli muuallakin. Kojelaudalla ja takaikkunalla oli kummassakin omat raamattunsa. Tätä emme halua emmekä Raamatun  käyttöä toisten lyttäämiseen. Muuten Raamattu on mitä suotavin kirja.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 01.11.07 - klo:16:39
Oliko ennen Raamatun lukeminen ja sen esillä pitäminen kerskailua? Olen sen verran lukenut herännäisyyden historiaa, että mielestäni Raamattu oli keskeisellä sijalla sananjulistuksessa. Huonosti sopii mielestäni myös vertailu tämän päivän amerikkalaiseen fundamentalismiin ja Malmivaarojen aikaiseen körttiläisyyteen.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: seppos - 01.11.07 - klo:17:05
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Oliko ennen Raamatun lukeminen ja sen esillä pitäminen kerskailua? Olen sen verran lukenut herännäisyyden historiaa, että mielestäni Raamattu oli keskeisellä sijalla sananjulistuksessa. Huonosti sopii mielestäni myös vertailu tämän päivän amerikkalaiseen fundamentalismiin ja Malmivaarojen aikaiseen körttiläisyyteen.


Pitää paikkansa. En verrannnutkaan niitä keskenään, vaan saamaasi vastaukseen. Amerikkalaisuuden vaikutus alkoi tuntua vasta Malmbergien jälkeen.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Pena - 01.11.07 - klo:18:11
Avattu Raamattu pirtin pöydällä ja suljettu heilumassa saarnamiehen kädessä pään yläpuolella antavat aivan eri viestin. Jälkimmäistä yritän väistää.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: mami - 01.11.07 - klo:19:05
Tämä on kyllä  ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n  mielenkiintonen pointti. Koska seurapuheet pidetään ulkomuistista, en ole edes tajunnut, että Raamattu tosiaan puuttuu rekvisiitasta.

Niissä piireissä missä ennen olin, kaikki lähti liikkeelle siitä, että otettiin Raamattu esiin (oli kunnia-asia, että myös kuulijoilla oli Raamattu auki) ja sieltä jokin jae, jota puhuja alkoi selittää. Se antoi esiintyjälle turvallisuuden tunnetta ja ikään kuin koko Raamatun arvovallan, jonka suojista puhua. Tässä nimenomaan on se vaara, että puhuja ajautuu toisten yläpuolelle, arvostelemattomiin.

Kyllähän seuroissakin Raamattuun vedotaan, tietenkin, onhan se uskomme perusta, mutta eräs kuulemani seurapuhuja-nainen  pehmensi vaikutelmaa sanomalla: "Minä en ole mitään raamattupiiriläisiä, mutta eikö siellä Kirjassa sanota jossain kohtaa, että...".   :)
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 01.11.07 - klo:21:14
Lainaus käyttäjältä: "mami"
Niissä piireissä missä ennen olin, kaikki lähti liikkeelle siitä, että otettiin Raamattu esiin (oli kunnia-asia, että myös kuulijoilla oli Raamattu auki) ja sieltä jokin jae, jota puhuja alkoi selittää. Se antoi esiintyjälle turvallisuuden tunnetta ja ikään kuin koko Raamatun arvovallan, jonka suojista puhua. Tässä nimenomaan on se vaara, että puhuja ajautuu toisten yläpuolelle, arvostelemattomiin.

Nimimerkillä "kokemusta on". Vieläpä katsottiin karsaasti sellaista, jolla Raamattua ei ollut mukana tai se ei ollut auki. Usein Raamatun selaaminen ja  sen kohtien  plaraaminen näytti vievän kaiken huomion.

Olen itse jo siinä iässä, että joudun joskus käyttämään seurapuheissani muistiinpanoja. Usein puhe syntyy myös edellisen puheen inspiroimana ja ulkomuistista. Kaikkia Raamatun kohtia en kuitenkaan muista ulkoa, vaan joudun etsimään ne sieltä. Saarnat joudun kirjoittamaan paperille. En usko poikkeavani kovinkaan paljon muista puhujista. Tiedän hyvin senkin, että körttiseuroissa ihanteellista olisi puhua ilman paperia jatkaen edellisen puhujan virittämästä aiheesta. Minun kykyni puhujana eivät kuitenkaan aina riitä tällaisiin suorituksiin, vaan joudun lipeämään niistä.

Raamattu on minulle niin tärkeä, etten voi olla huomioimatta sitä puheissani, enkä voi olla myöskään korottamatta Kristusta.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 05.11.07 - klo:17:34
Näyttävät ne muutkin olevan kiinnostuneita herännäisyyden perinnöstä kuin allekirjoittanut (Hengellinen Kuukausilehti nro 11, sivut 4-6) "Kaipaan ja haen lapsuuden seuroja", sanoo haastateltava.

Kirjoitin aikaisemmin tällä foorumilla muistoja Lauri Haikolan kotona pidetyistä körttiseuroista - vain yhtenä esimerkkinä sen ajan seuroista. Seuroihin kuuluivat tietenkin aina "jälkiseurat", jotka olivat monesti paremmat kuin varsinaiset seurat; jälkiseuroissa virallisuus ei ollut enää tilanteessa mukana. Tämän päivän seuroista seuraväki katoaa heti viimeisen virren jälkeen, jotkut jo viimeisen virren aikana. Samaan tulokseen on tullut myös haastateltava.

Kokoukset ovat myös vähäväkisiä ainakin täällä päin maata. Hyvä jos johtokuntien jäsenet ovat mukana päätöksiä tehtäessä. Syksyllä pidetty alueneuvoston kokous toi paikalle ainoastaan kaksi henkilöä muualta kuin kokouksen pitopaikkakunnalta. Mistä moinen mielenkiinnon puute? Onko ihmiset todella niin kiireisiä, vai onko syy syvemmällä?

Tällaisia se huru-ukko joutui taas miettimään, mutta se sallittakoon jo tämän ikäiseltä...
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: juhani - 06.11.07 - klo:22:14
Kiitos LarsMikaelille, että Sinä puhuit "jälkiseuroista". Puhun kamarikeskusteluista. Seurojen parasta vaikutusta. Toiseen asiaan... kun seuroissa ei huidella Raamatulla... niin kaikki seuraväki on jo ja edelleenkin lukee Pyhää Kirjaa. :wink:
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Kalistaja - 07.11.07 - klo:00:59
Juhani: kamarikeskustelu on sanana ja käsitteenä kaunis. Asian tunnen. Nyt on vain niin, että kamarit ovat kaksioista kaikonneet, seurakuntataloissa taitaa olla saleja... Ovensuupohdinta tuntuisi arkiselta ja "ovensuu" on jo poliittisten toimittajien käytössä, ikään kuin vaalisanastona. Jälkiseurat käy ihan hyvin, lainausmerkeissä tai ilman. Foorumin väki voisi mielestäni nyt etsiä lisää sanoja kuvaamaan kamarikeskusteluja, siis seurojen jälkeisiä joskus pitkällisiäkin pohdintoja seurojen annista ja elämästä ( ja kaikesta ) ylipäätään.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 07.11.07 - klo:13:50
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Foorumin väki voisi mielestäni nyt etsiä lisää sanoja kuvaamaan kamarikeskusteluja, siis seurojen jälkeisiä joskus pitkällisiäkin pohdintoja seurojen annista ja elämästä ( ja kaikesta ) ylipäätään.


Spirit of Champer voisi olla yksi termi tai sisällöllinen ajatus; englannin kielellä aivan siitä syystä, että Suomessa alkaa olla jo se tilanne, että kaikille asioille ja tapahtumille annetaan englanninkieliset vastineet. On sitten eri asia, kuka ne kaikki ymmärtää -  paitsi juuri tiettyyn asiaan vihkiytyneet. Näin voisi olla körttistenkin kohdalla: kamarikeskustelun "spirit" (henki, rohkeus, eloisuus) voisi olla se meidän juttumme!

Pelkäänpä kuitenkin, että kamarikeskustelut käydään ennemminkin puhelimessa (kännykässä), koska seuraväki häipyy pääasiassa seuroista viimeisen virren aikana tai viimeistään sen päätyttyä. Tällöin kamarikeskusteluja voitaisiin nimittää jo ihan suomenkielellä "seuramuistoiksi". Jos oikein fiksuja haluttaisiin olla, voitaisiin käyttää sanaa react (reagoida, kohdistaa ajatuksensa takaisin) seuroihin.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Pena - 07.11.07 - klo:14:12
Minä kannattaisin hyvin suomalaisia sanoja kuten pähkäily tai aprikointi.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: Lars Mikael - 08.11.07 - klo:12:47
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Foorumin väki voisi mielestäni nyt etsiä lisää sanoja kuvaamaan kamarikeskusteluja, siis seurojen jälkeisiä joskus pitkällisiäkin pohdintoja seurojen annista ja elämästä ( ja kaikesta ) ylipäätään.


Spirit of Champer voisi olla yksi termi tai sisällöllinen ajatus; englannin kielellä aivan siitä syystä, että Suomessa alkaa olla jo se tilanne, että kaikille asioille ja tapahtumille annetaan englanninkieliset vastineet. On sitten eri asia, kuka ne kaikki ymmärtää -  paitsi juuri tiettyyn asiaan vihkiytyneet. Näin voisi olla körttistenkin kohdalla: kamarikeskustelun "spirit" (henki, rohkeus, eloisuus) voisi olla se meidän juttumme!

Pelkäänpä kuitenkin, että kamarikeskustelut käydään ennemminkin puhelimessa (kännykässä), koska seuraväki häipyy pääasiassa seuroista viimeisen virren aikana tai viimeistään sen päätyttyä. Tällöin kamarikeskusteluja voitaisiin nimittää jo ihan suomenkielellä "seuramuistoiksi". Jos oikein fiksuja haluttaisiin olla, voitaisiin käyttää sanaa react (reagoida, kohdistaa ajatuksensa takaisin) seuroihin.


Tämä englanninkielisten termien (ja muidenkin) käyttöönottamisen ehdotus oli tarkoitettu kevennykseksi ja huumorilla otettavaksi, eikä missään tapauksessa tätä tule ottaa tosissaan. Leikkimieli sijansa saakoon.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: kristitty - 08.11.07 - klo:16:16
ymmärrän hyvin että nuoremmat ihmiset ovat omaksunneet aktiivikäyttöön englantilaisperäistä sanastoa, itsekin 44 vuotiaana olen näin tehnyt.
toivoisin kuitenkin että me kaikki yrittäisimme yhä enemmän käyttää rikasta ja kaunista suomen kieltä murteine kaikkineen.
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: mt - 08.11.07 - klo:18:20
Lainaus käyttäjältä: Lars Mikael
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Pelkäänpä kuitenkin, että kamarikeskustelut käydään ennemminkin puhelimessa (kännykässä), koska seuraväki häipyy pääasiassa seuroista viimeisen virren aikana tai viimeistään sen päätyttyä. Tällöin kamarikeskusteluja voitaisiin nimittää jo ihan suomenkielellä "seuramuistoiksi". Jos oikein fiksuja haluttaisiin olla, voitaisiin käyttää sanaa react (reagoida, kohdistaa ajatuksensa takaisin) seuroihin.

Juhani julistaa Hgin Seuratuvalla aina viimeisen virren jälkeen, että olemme seurojen puolivälissä, kamarikeskustelu alkaa ja kahvia juodaan. Se on oikea meininki. Siksi kannatan loppukahveja. Ja minusta seuraväen velvollisuus veisuun ohella on istua hetki pakisemassa. Se voi olla jollekin tärkeää, vaikka sitä ei ehkä mistään huomaa.

Mt
Otsikko: Malmbergin aikaan...
Kirjoitti: juhani - 14.12.07 - klo:19:46
Tajuan subjektiivisesti nyttemmin, että tämä rakas hengenliike ei ole körttiläisyyttä yksinomaan vaan paljon laajemmin. Kaikki kristilliset kirkot ja ryhmittymät, jotka ajavat jumalattoman vanhurskauttamista Jumalan edessä vaikka olisivatkin muslimeja niin heitä pitää kuunnella. Ja tämän lahjan Nils Kustaa antoi meille. :wink: