Tunnen sukulaisuutta Lars Mikaelin kanssa samansuuntaisista ajatuksista.
Esitykseen kuukauden kysymyksestä vastatessani, kaipasin kehotusta parannukseen. Hengellisessä kuukaus lehdessä vastaajat olivat ymmärtäneet kysymykseni väärin. En kysynyt;miten parannus tehdään,kuten vastaajat ymmärsivät, vaan kysymys kuului: "Miksi herännäisjulistuksesta puuttuu kehotus parannuksen tekemiseen."
Olen katsellut elämmää jo yli kahdeksan vuosikymmenen ja tällä välillä tutustunut raamattuunkin etsiessäni sieltä ohjeita elämääni ja toisaalta Jumalan kuvaksi luodun ihanne ihmisen mallia. Vielä en ole sellaista löytänyt, etsintäni jatkuu. Niin pitkälle kuin siellä on kuvattu Jumalan kuvaksi luotua ihmistä, se näyttää olevan sama, heikko, syntiin taipuvainen, jopa sidottu, kuin ihminen tänään. Tässä suhteessa kuvan olen samaistanut omaan itseeni. Siis tunnen olevani se konservatiivi, joka ei tunne populismia. Aika ei ole muuttanut ihmistä, ympäristöä kyllä. Synti asuu minussa ja sen poispanemiseen tarvitsen auttajaa.
Tekemääni kysymykseen vastaajat näyttävän vierastavan sanaa; "parannuksen tekeminen" joka lukuisia kertoja on uudessa testamentissa Jeesuksen kehotuksena ilmaistu. Jopa niin, ettei muuten voi pelastua. Syntinsä hädässä olevaa kehotetaan kääntymään Jumalan puoleen tunnustaen syntinsä. Parannusta ihmisen omana tekona vierastetaan, kuten se sellaisena ei onnistuisikaan. Mutta sitä ihmetten, eikö hädässäolevan kääntyminen olekaan teko ? Mielestäni ihmisen osuus parannuksen "tekemisessä" on juuri kääntyminen Jumalan, auttajan puoleen. Jumala huolehtii lopusta. Kuvittelen tilanneetta, jos ihminen vain odottaa eikä tee mitään, voiko pelkästä odottamisesta tulla parannuksen korvike?
Toinen asia, jota tällä palstalla esiintyneiden ajatuksista olen ihmetellyt, että voiko tämän ns. "alatien" kulkijoidenkin joukossa olla niitä, jotka kokevat omistavansa ainoan oikean tiedon ojentaessaan ylhäältäpäin maahan vajonneita kyselijöitä, kun Raamatun tutkimuksessani olen saanut kuvan, että "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla""ei ole ketään joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään."
Näin viitatessani pyhään Sanaan, en tarkoita lyödäkseni ketään, ainoastaan itse jäädä sen alle mettimään, sanojeni kovuutta.