Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: minttu - 27.05.06 - klo:16:36

Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: minttu - 27.05.06 - klo:16:36
Tervetuloa seuroihin!

Tuosta heijastin- aiheesta tuli mieleen, että voisi olla ihan oma ketjunsa näille "näin on myös meidän hengellisessä elämässämme" -ajatuksille. Seuroissa emme kaikki toisiamme näe, mutta tässä ketjussa voisi olla seurat menossa koko ajan (interaktiivisuuden huippu). Erotuksena muissa ketjuissa käydyille keskusteluille tyylilajina voisi olla seurapuheenomaiseksi kiteytetty ajatus, ja muu jutskailu saisi jäädä vähemmälle. Kamarikeskustelut sitten muissa kamareissa.

Eli arkihartautta arkikiiruiden sekaan. *Aloittaa virren*
Lainaus
1. On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää.

2. Maan korven matkalainen
käyn eksyksissä näin.
Pois kotilieden luota
pimeään yöhön jäin.
Niin kolkkoa on kaikki,
tie umpeen tuiskuaa,
käyn yksin, kohta sorrun,
en löydä auttajaa.
 
3. En armahtajaa tunne,
ken minut lunastaa.
En osaa sinne, missä
kuormansa purkaa saa.
On sielu näännyksissä.
Syy kasvaa yli pään.
Ja vaikka tahdon nousta,
niin painun syvempään.

4. Sinua kohti, Herra,
heikkona hapuilen.
Luo katse sydämeeni,
sulata routa sen.
Ja paina rintaas vasten,
niin että löydän sun
ja armon saatuani
täydelleen rauhoitun.
(SV 150)
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Liisa - 27.05.06 - klo:17:04
Hieno ajatus!
Avuksi veisuuseen voi muuten ottaa Siionin virsien sävelmät: http://www.h-y.fi/sv/svindex.html. Esim. SV150 tästä (http://www.h-y.fi/sv/midi/nro150.mid).
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Sanneli - 27.05.06 - klo:21:15
Onko herännyt ja körttiläinen sama asia?
      Tätä olen kysynyt mielessäni siitä saakka, kun äitini syksyllä 2004 teki minulle körttipuvun rippijuhlia varten. Keväällä 2005 olin tämän ja monen muun asian kanssa ihan tosissani hädässä. Mitä ihmettä se synnintunto oikein on? Miltä tuntuu olla herännyt? Mitä on armo? Ja kaikenlaisia muita kysymyksiä pyöri päässäni jatkuvasti. Yhteen kysymykseen vastasin taas kahdella uudella. Eräs asia, mitä todella ihmettelin, oli se, että jos vain armosta voi pelastua, miksi siis edes yrittää elää kunnolla? Vastauksen löysin veljeni Saarijärven herättäjäjuhlilta ostamasta kirjasesta Lampaiden selviytymisopas, jossa oli joka aukeamalla pieni sarjakuvastrippi ja vieressä raamatunlauseita. Silmiin hyppäsi Room.6:15-16:” Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!
      Sillä tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.”
      Ainakin minulle tuo kirjanen oli todellinen selviytymisopas!
      Toinen mieltäni ihmetyttänyt asia oli körttipukujen katoaminen käytöstä. Leirinvetäjäni Osmo Kangas valisti meitä kertomalla, että körttipuku on vanha talonpoikaispuku, jota heränneet jäivät käyttämään, kun muut menivät muodin mukana, nykyään körttipuvun käyttö vaikuttaisi leuhkimiselta. Ja että nykyajan ”körttipuku” voisi olla vaikkapa tuikitavallinen t-paita ja farkut.
      Körttiläiseksi (niin haukkumanimi kuin se alun perin olikin) tunnustaudun, mutta heränneeksi en uskaltaisi itseäni sanoa. Mitä se herännyt edes tarkoittaa ja ketkä ovat heränneitä? Ja ketkä edes ovat körttiläisiä? Herättäjä-Yhdistyksen jäsenet? Rippileirinsä Aholansaaressa käyneet? Seurapenkissä viihtyvät? Itsensä körttiläiseksi määrittelevät? Vai kaikki, joilla on vähänkään samanlainen ajatusmaailma? Minun on vaikeaa tällaisia asioita tietää, koska olen ”syntymäkörtti” ties kuinka monennessa polvessa sekä äidin vanhempien että isänäidin puolelta.
      Olisin kyllä ihan hukassa näiden ajatusteni kanssa ilman siionin virsiä. En oikeastaan osaisi pukea ajatuksiani sanoiksi sen selkeämmin. Esimerkiksi virsi 113:n viimeinen säkeistö on todella lohduttava:
”Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on.”
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Sanneli - 27.05.06 - klo:21:16
http://www.h-y.fi/sv/midi/nro113.mid
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 28.05.06 - klo:05:05
Äitini käyttää termiä 'mielenmuutos'. Jos joku kysyisi minulta, olenko uskossa, vastaisin, että "olen säilyttänyt lapsenuskoni". Kirkkoisät puhuvat kasvusta, joka lähtee sielunhädästä, minkä jälkeen tapahtuu kääntyminen. Olen lukenut, että kristityt ovat eri vaiheissa kilvoituksen tiellä.
Herännyt ei ole sama kuin uskoon tai mielenmuutokseen tullut. Herännyt on herännyt synnin unesta ja alkanut tuntea hätää omasta tilastaan. Uskoon tulo tapahtuu myöhemmin. Mielen muutos sijoittuu ajallisesti kristityn elämässä edellämainittujen väliin.
Perinnön vaaliminen on tärkeää. Juuriensa hoitaminen on sitä. Itsensä tunteminen kasvaa hyväksymällä menneisyytensä ja opiskelemalla historiaa, so. äitien ja isien perintöä. En pidä rikkaita perijöitä pelkästään onnekkaina, sillä "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee". Körttiläisyyden perinnön henkilökohtaisesti, kristinuskon yleisesti, vaaliminen on menneiden sukupolvien työn jatkamista.
Perintömme on lahjaa. Emmehän tuhlaa sitä, vaan käytämme Jumalan kunniaksi ja lähimmäistemme parhaaksi.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 28.05.06 - klo:08:33
Minulle tärkeitä sanoja ovat kääntyminen ja parannuksen teko. Kääntyminen ei vielä ole siirtymistä mihinkään. Kuitenkin se on ratkaiseva suunnan muutos. Herääminen tapahtuu ennen sitä, silloin huomaa suunnan olevan kohti huonompaa eikä parempaa. Parannuksen teko on jo liikettä kääntymisen jälkeen.
Kristus on herättäjämme, oppaamme ja parantajamme. Hänen tapansa johdattaa ovat monet ja usein meiltä piilossa.

SV 101
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: juhani - 28.05.06 - klo:23:42
Pena, voitko Sinä asettaa luterilaisesti tämän kääntymyksen ja parannuksen teon. Joka päiväisesti. :wink:
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 29.05.06 - klo:08:04
Jokapäiväinen on varmaan liian harvoin. Eiköhän suuntaa tarkisteta kaiken aikaa. Joskus tuntuu, että minua pitää korvasta kääntää.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: rami - 02.06.06 - klo:16:57
Huomasin, että Elizan ja osmon kamarikeskustelu (naapuriaiheryhmä täällä seuratuvassa) körttipuvusta on saanut alkunsa täällä. Haluan siihen laittamani kommentin lisäksi väittää, että 'farkut ja t-paita' on yhtä paljon nykyajan körttipuku kuin satumaa-tango on siionin virsi. Eli meidän liberaalin kristillisyyden 'maailmassa'-korostus on kenties tätä päivää. Kuitenkin, samanaikaisesti eri puolilla Suomea körttiläiset menevät häpeilemättä veisaamaan siioneitaan vaikkapa ostoskeskuksiin. Västi tai körttihuivi eivät ole yhtään sen enempää leuhkimista kuin tällainen julkinen veisaamalla värin tunnustaminen. Eiköhän liikkeeme sisällä voida - ylpeyttä erityisesti varoen - sallia pukeutumisessa muutakin kuin kansainvälistä solidaarisuutta (jota muuten farkut ja t-paita eivät tee). Körttipuku on syntisyytensä alle särkyneen pienen ihmisen vaate. Kun sellaisen näen, muistan oman heikkouteni Jumalan edessä.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: juhani - 02.06.06 - klo:18:00
Räihnäiset farkut ja kauhtunut valkoinen t-paita - siinä minun mielestäni saa veisata siikkareita.. jopa minä veisasin tänään näihin pukeutuneena ylpeästi  syntisellä pääkaupunkiseudulla. Terveisin yks kylähullu. :wink:... ostarilla
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: rami - 02.06.06 - klo:19:10
siionia saa veisata missä vaatteissa tahansa - tai vaikkapa ilman vaatteita  8)
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Sanneli - 02.06.06 - klo:19:11
Justiisa veisasin mustaviinimarjapusikossa "Vaikka polku näin".
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Jatta - 04.06.06 - klo:09:37
Olen seurannut keskustelua körttipuvusta ja siionin virsien veisaamisesta.
Körttipuku on juhlapuku, paljon useammin esi-isät veisasivat arkivaatteissaan työtä tehdessään. Siinä me vanhempi sukupolvi siionin virret oppimme jo pieninä. Minulla oli työkaveri joka vihelsi viionin virsiä, aina kun oli vähänkin sellaista aikaa, ettei tarvinnut muuta ajatella. Olen itse sitä sukupolvea joka halusi päästä irti körtti puvusta, mutta ei kuitenkaan halunnut irrotautua heränäisyydestä. Ajat ovat muuttuneen ja tovi ihanaa ette nuoret ihmiset käyttävät körttipukua, se on malliltaan tosi tyylikät puku ja hyvän näköinen. Viestiin myös kantajansa sitoutuneisuutta körttikansaan.

Suojaavat siipes, Jeesus, mun päälleni levitä Murheeni ilon luonas hiljaiseksi tyynnytä. Kaikeksi tule mulle valollas neuvollas. Suo joka päivä elää yksin sun armostas. Virren olen niin peinenä kun muistan, äiti veisasi sitä nukkumaan minua laittaissaan.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 04.06.06 - klo:14:02
Kun ei puhetta synny niin aloitanpa SV218:n

1. Te murheelliset,
kun kuljette kyynelten teitä,
pois vaikerrukset,
maan multa ei armoa peitä.

2 . Ah, ylistäkää
myös Jeesusta aikoina vaivan
ja nostakaa pää,
on nyt suvi läsnä jo aivan.
   
3. Kun syntinen vaan
saa nukkua haavoihin Herran,
niin helmasta maan
hän nousevi riemuhun kerran.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Sanneli - 04.06.06 - klo:16:23
Tjaa'a, voisin laittaa tähän yhden pienen puheeni vuosien (n. 14 vuoden) takaa. Olin parivuotias, eikä minulle ollut pahemmin pääsiäisen tapahtumista vielä kerrottu mutta ilmeisesti radion jumalanpalveluksista oli jotakin jäänyt mieleen, sillä pidin vanhemmilleni lyhyen seurapuheen:

"Kristus ylösnousi, Kristus ylösnousi, ompa kiva juttu."

SV 87
Otsikko: Risti
Kirjoitti: minttu - 17.06.06 - klo:21:35
Mitä kaikkea sitä onkaan ihmiselle ristiksi annettu? Sairautta, hankalia lähimmäisiä, köyhyyttä, tympeyttä ja kaikenpuolista ankeutta. Miksi ristini sitten on joskus silkkaa iloa? (Konfirmaatiosaarnaa valmistaessa synapsien syvyydestä kohonnut tuntemus.. outoa.)

Ristin kirous? Ristin siunaus? Miksi toisia siunattaisiin kevyemmällä ja toisia kirottaisiin raskaalla? Vai onko se sittenkin vain ristityn päässä tämäkin jaottelu, ikään kuin Jumala olisi puolueellinen?

Miten sitä ristiä nyt sitten kuvaisi? Mikä se nyt edes on?
Lainaus
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Mikä tahansa se onkin, se on minulle tarkoitettu.

Omituinen Jumala osoittaa omituiselle luodulleen henkilökohtaista huolenpitoa häkellyttävällä tavalla: oman ristinkin sain.
Otsikko: mintulle
Kirjoitti: juhani - 18.06.06 - klo:00:11
Sinulla on se salattu viisaus :wink:
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Mörtti-57 - 09.07.06 - klo:20:54
Lauantaina istukselin Yliviaskan juhulien iltaseuroos. Kattelin vanahaa, tummapukuusta miästä, joka kuluki pääktsomon erustalla ettien jotakuta seuraviarahien joukosta. Miäsparka kuluki heltehes pääsuaran matkaa erestakaasi monehe kertahan pitäen selekänsä takana kolomia jäätelöpuikkoa. Kerran hän nousi katsomohon ja ojensi jäätelöä yhyrelle naiselle. Nainen ihimetteli, notta mitäs tämä on? Enhän minä sua tunne? Hämmentyneenä miäs lähti pois jäätelööneen, jatkaen epätoivoosta ettintäänsä. Ne kolome jäätelöä suli, miäs jatkoi ettintäänsä tyhyjin käsin.

Miätin siinä yksinäni ihimisten joukos, notta kuinkahan monelle meistä käy samoon? Emme tunne Hänta, joka tarioaas meille niin suurta lahajaa, kaikkia niitä kolomia..
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Johannes - 09.07.06 - klo:23:06
Minäkin huomasin sen miehen moneen kertaan silloin iltaseurojen aikana ja ihmettelin, mitä se vaeltelee ympäriinsä, kunnes tajusin tilanteen.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: juhani - 11.07.06 - klo:18:32
Se on siinä :!: Elämältä tämä haisee.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Sanneli - 18.07.06 - klo:14:14
306
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: seppos - 18.07.06 - klo:23:23
Minua aina puhutelee 281 2.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 20.07.06 - klo:09:11
Siionin virsistä löytyy monia varsin puhuttelevia tekstejä, jotkut enemmän kuin toiset, ojtkut hieman vähemmän. On kuitenkin eräs virsi joka puhuttelee minua erityisen paljon. Se on 275. Se on täynnä totuuksia jotka meidän on hyvä muistaa kun käymme eteenpäin tätä maallista vaellustamme.
 :arrow:
eteenpäin kulkee meidänkin reittimme.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 31.08.06 - klo:18:48
Tuli jostain syystä mieleen SV67, kun tänä päivänä kerrottiin läheisille maaliskuussa toivottavasti syntyvästä vauvasta - "Jeesus vaivaiset syntiset korjaa"... En ole kristinuskon piiristä löytänyt viisaampia tekstejä kuin Siionin virret, seurat toimivat ilman puheita, pappeja.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: etsijä.. - 08.09.06 - klo:14:39
suomussalmen tilataide teos hiljainen kansa on kuin körtti kansa matkalla luojaansa kohti
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: HeinoM - 28.11.06 - klo:10:11
Kiitosta veisaan, Herra, Sinulle, laupias, Kun syntiselle annat Runsaasti lahjojas: Taas armon päivä on, Ja rauhassasi jatkaa Saan elämäni matkaa Ja olla murheeton.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: 3357 - 07.12.06 - klo:09:33
"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä:
Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle."
Luuk.1:78-79
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 08.12.06 - klo:18:43
Piti tulla tänne seuratupaan veisaamaan SV67 pelkästä järkytyksestä, mitä kaikkea voidaan kristinuskon nimessä ja tunnusten alla kirjoittaa. Aikamoisen ilmaiseksi meille kurjille armo annetaan, ei näillä kylmyyden ja aggression eväillä olisi ikinä varaa sitä ostaa.

1. Nyt tuhlaajapoika, jo nouse ja käy,
ei isäsi rakkaus muutu.
Hän katsoo vain: lastani eikö jo näy?
Ja kotona leipää ei puutu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

2. Kun kerjäten saavut ja ryysyissä näin,
häävaatteet hän köyhälle antaa.
Luo katseesi Jeesuksen ristiä päin:
hän syntisi tuomion kantaa.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

3. Jos sydämes kova kuin timantti lie,
hän särkee sen rakkaudellaan.
Jos kauhua tuottaisi helvetin tie,
hän sulkee sen armahduksellaan.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
   
4. Niin huonoa ei, jonka hylkäisi hän,
kun syytä ja syntiä karttuu.
Hän kyynelet kuivaa ja suo elämän,
hän kuolleenkin paareihin tarttuu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

5. Se autuas on, joka Jeesuksen luo
saa armon ja voimia juosta.
Kun risti on raskas ja murhetta tuo,
niin toivottomuudenkin suosta
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

6. On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen:
ei hukkaan hän syntistä heitä.
Hän etsii ja löytää ja taivaallisen
suo rauhan hän seurata meitä.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.

edit: tyhmä (tyhmin) osuus viestiä poistettu... Viisain osuus onkin sitten aika helppo löytää, sitä en itse kirjoittanut.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Justinos - 09.12.06 - klo:16:12
Jospa minunkin sallitaan täällä seurapuhe pitää, kun seuroissa yleensä läsnäolijoille sana on vapaa.

Viime vuonna järjestettiin Helsingin seurakuntayhtymässä armo-kampanja. Kampanjan yhteydessä luotiin nettisivut, jotka ovat vieläkin olemassa: www.armo.fi

Tutuistuin noihin nettisivuihin, ja siellä oli paljon asiaa, josta ihan pidin. Törmäsin sivuilla kuitenkin sitten tällaiseen tekstiin:

”Nätti, muodollisesti pätevä tyttö hymyilee minulle Kolmen sepän patsaan lähettyvillä. Hän jakaa traktaatteja ja julistaa Jeesus-sanomaa pelastuksesta.

Juu, ei kiitos. Tyttö on fundamentalisti. Mikä heitä oikein riivaa?”


Tämän lainatun kohdan jälkeen sivuilla seuraa sitten analyysia siitä, kuinka tuo tyttö on sisimmässään arka ja pelkää menettävänsä uskonsa. Se vuoksi hän julistaa sitä voimakkaasti, ikään kuin peittääkseen oman epävarmuutensa tällä tavalla.

Sanomatta nyt enempää siitä, että kirkkomme ajattelulle melko tärkeän miehen, Martti Lutherin mukaan on kyllä asioita, joista uskovan tulee olla varma (kuten siitä, että kun kuulen synninpäästön sanat tai otan vastaan ehtoollisen armo koskee juuri minua), ihmettelin tätä kampanjan hyvin jyrkkää suhtautumista juuri tuohon tyttöön. Eikö armo riitä fundamentalistille?

Jos nyt on niin kuin tuon tekstin kirjoittaja ajattelee, että tuo tyttö todella on fundamentalisti ja on julismassa siellä Kolmen sepän aukiolla omaa epävarmuutta peittääkseen, niin eikö juuri sellaista ihmistä kohtaan tulisi olla armollinen? Eikö juuri armo ole sitä, mitä hän tarvitsee?

Jos joku löytää uskon aarteen, eikö pitäisi ennemmin iloita siitä, että hän on sen löytänyt, ja varjella uskon pientä tainta sen sijaan, että pyrkii tukahduttamaan ja torjumaan, vaikka uskon ymmärryksessä olisi vielä paljon virheitä? Eikö pitäisi lempeästi ohjata Kristuksen syliin lainomaisen uskonnollisuuden karikoiden läpi? Kannustusta, rohkaisua, iloa, kuuntelua, ohjausta - ei torjuntaa. Eikö meidän tule kohdata hänetkin ihmisenä, armahdettuna Jumalan lapsena? Eikö juuri se ole sitä, mitä hän tarvitsisi?

Sitten tietysti on selllaisiakin ihmisiä, joille uskonnosta on tullut vallankäytön väline: Kovia, kylmiä ’oikeaoppisia’. Mutta eikö juuri tuollaisen kylmän kuoren murskaamiseen tarvita Kristuksen armoa myös? Mikä muu sen voi murskata? Sitä ei ehkä voi kaikille heille sanoilla välittää, jos puheyhteyttä ei ole, mutta ainakin voi rukoilla.

Toisaalta tahdon myös kysyä, tekeekö traktaattien jakaminen tai Jeesuksesta puhuminen ihmisen fundamentalistiksi. Jos ihmisellä on kuitenkin aito kokemus, että hän on löytänyt Jumalan armon elämäänsä ja haluaa kertoa siitä ilosta toisille. Traktaattien jakaminen ja julistaminen ei ehkä ole kaikkein paras keino, mutta eikö meidän pitäisi katsoa kömpelön muodon taakse? Usein juuri nämä kaduilla työtä tekevät kohtaavat yhteiskuntamme kaikkein syrjäytyneimpiä ja halveksituimpia, sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse hakeudu kirkkoon eivätkä pastorin vastaanotolle. Monilla tällaisilla katujen miehillä uskonnäkemyksetkin ovat sellaisia karkeita ja rehellisiä, eivät hienostuneita niin kuin armo-kampanja tai näiden nettifoorumeiden keskustelut. Mutta tärkeintä kai se on, että he voivat löytää Kristuksen, hänen armonsa ja lohdutuksensa elämäänsä. Eikö tämä ole lähetyskäskyn toteuttamista, vaikkakin vajavaisin kyvyin ja ehkä vajavaisella ymmärryksellä? Mutta pitäisikö katsoa vain tapaa, vai myös tahtoa?

Miten me siis suhtaudumme fundamentalistiin tai jyrkäksi koettuun uskovaan? Riittääkö armo hänelle, vai suljemmeko hänet armon ulkopuolelle? Kuuluuko armo vain kypsille tai suvaitsevaisille uskoville?

SV 58 Tulkaa työtätekeväiset

1. Tulkaa työtätekeväiset,
kaikki :,: taakankantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman :,: alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu teitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan
kulkemanne :,:,
nostaa taakan harteiltanne.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon :,: Jeesukselle.

2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen :,: köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä :,: synnin harhojen.
Vaan en luokses löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä
aina mieli :,:,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu :,: siellä hohtaa.

3. Taakka suloinen ei paina,
milloin :,: mulle annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit :,: kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan siellä
virttä sulle :,:
Karitsalle surmatulle.
Auta, että otan vastaan
täyden armon :,: ainoastaan.
Otsikko: Vaikea kysymys
Kirjoitti: seppos - 09.12.06 - klo:20:57
Lainaus käyttäjältä: "Justinos"
Jospa minunkin sallitaan täällä seurapuhe pitää, kun seuroissa yleensä läsnäolijoille sana on vapaa.

Viime vuonna järjestettiin Helsingin seurakuntayhtymässä armo-kampanja. Kampanjan yhteydessä luotiin nettisivut, jotka ovat vieläkin olemassa: www.armo.fi

Tutuistuin noihin nettisivuihin, ja siellä oli paljon asiaa, josta ihan pidin. Törmäsin sivuilla kuitenkin sitten tällaiseen tekstiin:

”Nätti, muodollisesti pätevä tyttö hymyilee minulle Kolmen sepän patsaan lähettyvillä. Hän jakaa traktaatteja ja julistaa Jeesus-sanomaa pelastuksesta.

Juu, ei kiitos. Tyttö on fundamentalisti. Mikä heitä oikein riivaa?”


Tämän lainatun kohdan jälkeen sivuilla seuraa sitten analyysia siitä, kuinka tuo tyttö on sisimmässään arka ja pelkää menettävänsä uskonsa. Se vuoksi hän julistaa sitä voimakkaasti, ikään kuin peittääkseen oman epävarmuutensa tällä tavalla.

Sanomatta nyt enempää siitä, että kirkkomme ajattelulle melko tärkeän miehen, Martti Lutherin mukaan on kyllä asioita, joista uskovan tulee olla varma (kuten siitä, että kun kuulen synninpäästön sanat tai otan vastaan ehtoollisen armo koskee juuri minua), ihmettelin tätä kampanjan hyvin jyrkkää suhtautumista juuri tuohon tyttöön. Eikö armo riitä fundamentalistille?

Jos nyt on niin kuin tuon tekstin kirjoittaja ajattelee, että tuo tyttö todella on fundamentalisti ja on julismassa siellä Kolmen sepän aukiolla omaa epävarmuutta peittääkseen, niin eikö juuri sellaista ihmistä kohtaan tulisi olla armollinen? Eikö juuri armo ole sitä, mitä hän tarvitsee?

Jos joku löytää uskon aarteen, eikö pitäisi ennemmin iloita siitä, että hän on sen löytänyt, ja varjella uskon pientä tainta sen sijaan, että pyrkii tukahduttamaan ja torjumaan, vaikka uskon ymmärryksessä olisi vielä paljon virheitä? Eikö pitäisi lempeästi ohjata Kristuksen syliin lainomaisen uskonnollisuuden karikoiden läpi? Kannustusta, rohkaisua, iloa, kuuntelua, ohjausta - ei torjuntaa. Eikö meidän tule kohdata hänetkin ihmisenä, armahdettuna Jumalan lapsena? Eikö juuri se ole sitä, mitä hän tarvitsisi?

Sitten tietysti on selllaisiakin ihmisiä, joille uskonnosta on tullut vallankäytön väline: Kovia, kylmiä ’oikeaoppisia’. Mutta eikö juuri tuollaisen kylmän kuoren murskaamiseen tarvita Kristuksen armoa myös? Mikä muu sen voi murskata? Sitä ei ehkä voi kaikille heille sanoilla välittää, jos puheyhteyttä ei ole, mutta ainakin voi rukoilla.

Toisaalta tahdon myös kysyä, tekeekö traktaattien jakaminen tai Jeesuksesta puhuminen ihmisen fundamentalistiksi. Jos ihmisellä on kuitenkin aito kokemus, että hän on löytänyt Jumalan armon elämäänsä ja haluaa kertoa siitä ilosta toisille. Traktaattien jakaminen ja julistaminen ei ehkä ole kaikkein paras keino, mutta eikö meidän pitäisi katsoa kömpelön muodon taakse? Usein juuri nämä kaduilla työtä tekevät kohtaavat yhteiskuntamme kaikkein syrjäytyneimpiä ja halveksituimpia, sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse hakeudu kirkkoon eivätkä pastorin vastaanotolle. Monilla tällaisilla katujen miehillä uskonnäkemyksetkin ovat sellaisia karkeita ja rehellisiä, eivät hienostuneita niin kuin armo-kampanja tai näiden nettifoorumeiden keskustelut. Mutta tärkeintä kai se on, että he voivat löytää Kristuksen, hänen armonsa ja lohdutuksensa elämäänsä. Eikö tämä ole lähetyskäskyn toteuttamista, vaikkakin vajavaisin kyvyin ja ehkä vajavaisella ymmärryksellä? Mutta pitäisikö katsoa vain tapaa, vai myös tahtoa?

Miten me siis suhtaudumme fundamentalistiin tai jyrkäksi koettuun uskovaan? Riittääkö armo hänelle, vai suljemmeko hänet armon ulkopuolelle? Kuuluuko armo vain kypsille tai suvaitsevaisille uskoville?



Tervetuloa seuroihin. Niissä saa puhua jos pysyy asiassa jos ei niin voidaan katkaista virrellä. Se että poistin tästä lainauksesta virren tarkoitti vain sitä, että lyhensin juttua ei muuta.

Teet mielenkiintoisen kysymyksen, johon mieleni tekee vastata vastakysymyksyllä. Miten lie ollut tämän tytön laita? Täyttikö hän taustayhteisönsä, jolta hän oli traktaatit saanut, normeja vai mistä syystä hän oli liikkeellä. Siihen tuskin kukaan osaa vastata. En kuitenkaan usko, että hän olisi ollut siellä ilman taustayhteisön konsultaatiota tai muuta vastaavaa. Tämä muuttaa asetelmaa aika reilusti ja kysymyksesi saa ihan uuden valon. Oliko häneen käytetty uskonnollista valtaa vai oliko hän täysin omasta tai Jumalan innoituksesta siellä???? En halua tuomita tässä ketään, sillä jätän sen sitten taivaan isän huostaan, mutta mielelläni korostaisin, että meillä (siis sinä, minä ja muut) uskonnollisilla esimerkeillä ja opettajilla on suuri vastuu kuten Sanassa sanotaan. Riittääkö meillä nöyryys toimia oikein???
Täytyy tunnustaa, että www.armo.fi on minulle käymätön sivusto.

SV 200
1. Jeesus, auta lapsiani
siunaten ja varjellen.
Pyhä muisto kodistani
piirrä pohjaan sydänten.
Kulje heidän edellään,
ohjaa pahaa välttämään,
armossa suo vahvistua.
Hoida heitä, auta mua.

2. Sinä yksin saatat johtaa
heitä seuraan pyhien,
missä syntisiä kohtaa
armo ylenpalttinen.
Liitä heidät ystäviin,
seurakunnan jäseniin.
Saata rakastamaan sua,
hoida heitä, auta mua.
   
3. Jospa heille lahjoittaisit
herätyksen totisen,
viettelykset kukistaisit
ynnä huolet huomisen.
Ohjaa omaatuntoaan
tähän yhteen ainoaan:
että seuraisivat sua.
Hoida heitä, auta mua.

4. Herra, älä syntejäni
katso heidän synneikseen,
älä vilpillisyyttäni
pane heidän vastuulleen.
Pyyhi ennen nimeni
kirjastasi, Herrani.
Nyt en, Herra, päästä sua:
hoida heitä, auta mua.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: minttu - 16.12.06 - klo:00:48
Jeesus on vastaus. Mutta mikä olikaan kysymys?

Traktaatin saadessaan saa vastauksen ilman kysymisen ahdistusta. Koko pinon jaettuaan tyttö ehkä menee kotiinsa tietämättä, kysyikö saajista kukaan. Tai säilyykö paperinpalanen taskussa siihen asti, kunnes elämä on pelkkää kysymysmerkkiä ja tarvitaan vastaus.

Leikkasin joskus vuosia sitten hesarista piirroksen, jossa on erilainen krusifiksi: siinä on naulittu klassisesti kuvattu Kristus modernilla fontilla kuvattuun kysymysmerkkiin. En enää muista juttua, johon kuva liittyi, hyvä niin - kuva itsessään puhuttelee minua ilman selitystään. Siinä ovat kysymys ja vastaus.

Vastauksia saadaan, kun niiden aika on. Sitä ennen pitää kysyä. Niin on ihminen rakennettu. Armoa kerjätään, kun kipeästi ymmärretään, mitä puuttuu. Jumala vie ihmisen kysymiseen tuskastumiseen asti, joskus toistuvasti. Lopullisia vastauksia saamme odottaa aikamme päähän (1 kor 13:12). Kysymisessä on jo vastausta riittävästi, armoa on jo se, että ymmärtää kysyä. Kristus on jo hengessään siinä, missä ihmisen kysymisen kaarta vasta aletaan hahmotella. Ristiinnaulittu, ennen kuin osaamme kysyä: miksi? Ihmiseksi syntynyt Jumala, ennen kuin havahdumme: kenelle?

Kastajan Johannes sai armon kysyä: oletko sinä se, jonka piti tulla (Mt 11:3)? Jouluun valmistautuva kristikunta joutuu pysähtymään tämän kysymyksen äärellä omaan kysymättömyyteensä: ketä tai mitä me odotamme? Mikä on kysymyksemme? Onko sen kysymyksen vastaus se standardivastaus, jonka olemme tottuneet joulunajan puheissa ja virsissä kuulemaan ja toistamaan sen kummemmin kummastumatta: Jeesus-lapsi seimessä kapaloituna? Se Kristus, Herra, jota jo Johannes odotti. Toivottavasti.

Jos Jeesus, joulun lapsi on vastaus, mikä on kysymykseni?


p.s. Eikö, ihmiset hyvät, jotka ihmisluontoa tunnette, kysymään voi herättää joskus myös pyytämättä saatu vastaus?


kategoria: saarnankypsyttelyhajatelma
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 15.02.07 - klo:09:10
Vähän on keskustelu painottunut yleisesti foorumilla kiivaaseen väittelyyn (t. nimim. ei-viaton) ja on ollut mukava toivottaa tervetulleeksi avuttomaan joukkoomme myös muiden, itsevarmempien painotusten edustajia. Olen edelleenkin sitä mieltä että SV puhuu paremmin kuin kukaan ihminen, lopettaen ainakin omalta osaltani väittelyn. Seuroissa en puhu mitään, mutta ehdottelen virsiä... Yksi monista rakkaista on tuo SV30, joka asettaa sanansa matalalle, vaivojen läpi heikkoina kulkeville:

1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan,
kuin olen: vaivaisena
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.

2. Kun muistan syntejäni
ja niitä murehdin
ja syystä itseäni
syvästi halveksin,
kirkasta ristinpuusi,
suo apu, armo uusi,
Siionin Kuningas.

3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unhoita.

4. Matkalle oppaakseni
suo pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.

5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan:
Jeesuksen kuolemalle,
sanalle Jumalan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu,
voi sitä horjuttaa.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 19.02.07 - klo:19:02
Siis maailma jääköön, sen huumaava humu.
Me juoksemme riemuiten uskossa näin.
Jos raskas on askel ja silmissä sumu,
Hän nostaa ja kantaa, vie taivasta päin.
Ja loppumaton
Niin riemumme on,
Kun viimeinen kyynele pyyhitty on.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Liisa - 21.02.07 - klo:21:53
1. On kova sydämeni,
sen surren havaitsen.
Vaan, rakas Jeesukseni,
voit taivutella sen.
Sun ristinkuolemasi
ja sana lausumasi
luo uuden sydämen.

2. Ei rampa, sokeakaan
voi oikein vaeltaa,
ei tietä tasaistakaan
hän kuljetuksi saa.
Siis lähde oppaakseni
iäisyysmatkalleni,
laupias Herrani.
   
3. Sinulta parannuksen
nyt pyydän totisen
ja vahvan perustuksen
ja uuden sydämen.
Kuvasi kaltaiseksi
tee minut ihmiseksi.
Armoosi juurruta.

4. Elämän neste ohjaa
puun oksaan kuolleeseen.
Ja koske haudan pohjaa:
luut kuivat uudelleen
voit täyttää elämällä.
Sait voiton kärsimällä,
karkotit kuoleman.

SV 91 (http://www.h-y.fi/sv/sv_91-100.html#91)
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: seppos - 22.02.07 - klo:16:46
Pienen puheen jälkeen on hyvä veisata

101
1. Salattu voima uskon elämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun saa.
Se rakentaa, kun riita raunioittaa,
yöt päivät jatkaen se vihdoin voittaa.
On salattu.

2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä, kohden kotiansa,
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
   
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo-
on salattu.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 23.02.07 - klo:02:28
En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.

Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 23.02.07 - klo:07:58
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et
Autuuden särjetyt sydämet
Sinulta saavat.
Sä luet haavat
Ja kyynelet.

Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
Vaikk' ei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
Ennen kuin mua
Käyt siunaamaan.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 24.02.07 - klo:14:23
Tassa edella on veisattu monta voimaa antavaa Siionin virtta. Jotenkin ihana ajatus, etta tanne kauas(?) Irlantiin kantautuu virsien jyly verkon valityksella sielta Suomesta. Mita kauemmas matkaa sita helpommin huomaa, etta vaikka olosuhteet muuttuisivat ihmiset ovat hyvin samanlaisia joka paikassa. Vaikka arkea elaisi missa paikassa tahansa ja tekisi mita tahansa, se vie voimia. Sitakin tarkeampaa on aina valilla hiljentya ja veisata tai jos ei jaksa niin vain kuunnella. Silla sielta se kuuluu, korttilaisten yhteinen veisuu, kun oikein tarkkaan kuuntelee.
Otsikko: "Mintun" kutsusta seuratuvan penkillä.
Kirjoitti: dnasukil - 26.02.07 - klo:09:58
Kun herännäisyyttä ilman varsinaista oppia, on hahmoteltu kyselijän ja ikävövän mielentilaksi, haluan liittyä tähän kyselijöiden joukkoon minäkin.
 Näin "veteraani" ikäisenä seuratessani tämän foorumin keskusteluja, olen ymmärtävinäni useat puheenvuorot minua nuorempien esittämiksi.
 
 Vuosikymmenten saatossa jotain elämä on opettanut siitä, että varsinkin hengellisissä asioissa, valmiiden vastausten antamista tulee varoa. Kyselijän osa on siinä suhteessa opettavainen, että vastaukset tulevat, jos on tullakseen, jokaiselle aikanaan. Sillä kysmykset usein ovat niin henkilökohtaisia, joskus kipeitäkin, ettei vastauksen antaminen yleisellä tasolla ole mahdollista. Elämäntilanteet ovat niin erilaiset.
  Vastatessaan seurakutsuun,
  "Elizsa" esitti mielenkiintoisia kysmyksiä, joiden parissa itsekin usein olen kipuillut ja luulen niin tekevän monekin.
 I) Mitä körttiläisyys on ja kuka on herännyt ?
 2) Saammeko tehdä syntiä ?
 3) Mitä on Armo ?
   
   Ne ovat hyviä kysymyuksiä, joihin vastauksen löytäminen ei ole helppoa. Vaikka olen noin viiden vuosikymmenen ajan saanut seurata "heränneiden"jälkiä, joskus seurapenkillä istuessani olen saanut tuntea olevani "kotiväen" keskellä. Siionin virret puheiden ohella ovat antaneet vastauksen moniin, kipeisiinkin kysymyksiin.Tai ainakin ahdistaneet kyselemään kilvoitukseni aitoutta ja samalla rauhoittaneet sisäistä myllerrystä.
 
  Kysymys armosta näyttää ajassamme olevan monia kiinnostava.
Seurakunnassamme vuosikymmeniä sitten toiminut pappi käsitellessään kysymystä Armosta, sanoi;" Armo ei ole sellainen päänalunen, että sen päälle voi nukahtaa." Näin sanoessaan tarkoittiko hän sitä, että Armo kuuluu ainoastaan niille, jotka tunnustavat syntinsä ja hylkäävät ne, kuten Saarnaajan kirjssa asia on ilmaistu. Herättelyä synnin tuntoon ja tunnustamiseen tämän sotkuisen aikamme ihminen kaipaa. Muistuttaminen siitä on mielestäni tärkeää.
  Nykyisin joskus on tuntunut siltä, että luotetaan armoon niin, ettei kilvoituksella ole niin suurta väliä, onhan Jumalan armo turvana.
 Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ollaan vain.
 Kilvoituksessani tappioita kärsineenä, kehotusta parannukseen
saarnoissa ja seurapenkillä olen kaivannut.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 26.02.07 - klo:12:02
Tänään vastaisin kolmeen kysymykseen näin:

Emme saa tehdä syntiä emmekä ole koskaan saaneetkaan.

Herännyt ihminen näkee kuitenkin tehneensä ja tekevänsä syntiä, olevansa syntinen.

Armo tekee meidät kuitenkin kelvollisiksi taivaltamaan kohti taivasta.

Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua kuljettakoon.
Salainen vilppini paljastukoon.
Päästä jo pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
Joka on sinulle kunniaksi.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 26.02.07 - klo:16:08
228

1. Kiitosta veisaan, Herra,
sinulle, laupias,
kun syntiselle annat
runsaasti lahjojas:
taas armon päivä on,
ja rauhassasi jatkaa
saan elämäni matkaa
ja olla murheeton.

2. Kun ihmiseksi synnyin
luomaasi maailmaan,
sain tulla kastetuksi,
kanssasi kuolemaan.
Sain armon autuaan:
vähäistä lasta kannoit
elämän uuden annoit.
Nyt omas olla saan.

3. Kun eksyin, lankesinkin,
minua armahdit,
ja, Jeesus, verelläsi
vaatteeni valkaisit.
Pyhästi lupasin
omasi aina olla.
Et Iyönyt tuomiolla
kun jälleen horjahdin.
   

4. Kun vanha ihmiseni
minua kahlitsee,
vain armosi sen voittaa
ja ristiinnaulitsee.
Opeta kieltämään
näin kaikki itseltäni
ja tuomaan elämäni
käteesi väkevään.

5. Myös siitä tulee kiittää
sinua, armias,
kun syntiselle riittää
alati armoas.
Herrani laupias,
on haavoissasi yhä
näin syntinenkin pyhä
ja väärä vanhurskas.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Lars Mikael - 26.02.07 - klo:17:25
Paavo Ruotsalaisen "lyhyt neuvo" eli yksinkertainen tie" perustuu siihen malliin ja esikuvaan, jonka hän löysi ryövärin ja ristiinnaulitun Vapahtajan suhteesta.

Itse, kolmekymmenluvun lopulta seuratuvan penkillä istuneena yhdyn Paavon malliin ja esikuvaan. Rukoukseni on: muista minuakin. Yksin armosta, yksin uskosta...

Paavo pyysi, että Herra vaikuttaisi hänessä parannusta. Hän pyysi alinomaa, että Herra ottaisi hänet parannuksen tielle, koska hän huomasi niin helposti lankeavansa siltä kahteen kiusauseen, epäuskoon ja kärsimättömyyteen, kun Herra ei toisinaan vastannutkaan rukouksiin, tai sitten hengelliseen hitauteen ja laiskuuteen, suruttomuuteen. Molemmat paulat vaanivat parannuksen tiellä.

Dnasukil ilmaisi kaipaavansa kehotusta parannukseen saarnoissa. Se on minunkin kaipuuni. Vanhoja ei kuitenkaan saisi heräänäisyydessä enää muistella, eikä parannuksesta puhua. En voi kuitenkaan unohtaa omaa menneisyttäni, enkä herännäisyyden juuriani. Ne ovat osa minua. En voi olla kunnioittamatta sitä opetusta ja niitä arvoja, jotka ovat pitäneet minut kilvoituksen tiellä ja joita voin vielä imeä lukutaidon omaavana kirjallisuudesta. Kilvoitus on tosin ollut vajavaista ja armoa on tarvittu joka päivä.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vaivainen mato - 27.02.07 - klo:12:35
PELASTUKSEN PERUSTUS:
JUMALATTOMAN VANHURSKAUTTAMINEN.

'Vanhurskauttaminen on perustapahtuma Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa. Se merkitaee katkenneiden siteiden uudelleen solmimista, langenneen ja eksyneen pääsemistä sovintoo Jumalan kanssa. Paavalin edustamalla vanhurskauttamisopilla on ollut keskeinen asema protestanttisessa teologiassa, ja sillä on ollut huomattava vaikutus katolisen kirkon kannanottoihin'

'Paavo Ruotsalaisen ajatukset vanhurskauttamisesta kiintyy siihen, että hän perustaa opetuksensa kiinteästi  Raamattuun. Room.4:5 'Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.'
'Paavon uskonnollinen nerous onkin siinä, että hän omintakeisesti tunkeutui samoille lähteille kuin Lutherkin ja tulkitsi evankeliumia samoista perusteista..

Hunajan Pisaroista: Koska sinä uskot uja tulet Christuxen tygö, niin pitä sinun jättämän selkäs takaa kaiken sinun oman vanhurskautes, ja ei muuta wiemän myötäs kuin sinun syndis' On vaikein asia maailmassa ottaa yksin Kristus vanhurskaudeksi. Omasta vanhurskaudesta luopuminen on ylen vaikeata, se on ihmisen lujin varustus, jonka on kukistuttava Ihmisen alastomuuden peitoksi ei kelpaa mikään muu kuinKristuksen täydellinen vanhurskaus-

Paavon ajattelutavan mukaan ihmisen pelastuminen on lopultakin Jumalan yksinkertainen ja radikaalinen toimi, jumalattoman vanhurskauttaminen.'

Tämä teksti on  alkuosaa laajemmasta kirjasta, Olavi Tarvainen: Paavo Ruotsalaisen opinkäsitys.

Paavo Ruotsalainen on johdatettu Mooseksen luota Kristuksen luokse.
Hunajan Pisarat varottaa:'Älä tee Kristuksesta uutta Moosesta'

Jos salliotaan mainos:
Kannattaa lukea rovasti Viljo Porkolan pienet kirjaset
'Mitä minun pitää tekemän' ja 'Laista evankeliumiin.'
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 28.02.07 - klo:10:09
Minulle tärkeä kirjanen (niin pieni ja huonosti koottu, että vaatii erityistä huolenpitoa) on Turvaksi tielle. Vilhelmi Malmivaaran kirjoitus 'Mikä on Jumalan lapsen oikeus' sanoo näin:
"Ja mikäs on nyt tämän lapsen oikeus? Saada itkeä puutteitansa, saada sairastaa vaivojansa, saada sellaisena asettua kaikkitietävän Jumalan eteen, joka hänen tarpeensa ja vaivansa tuntee, ennen kuin hän niitä rohkenee valittaakaan. Hänellä on siis Jumalan tahdon ja hoidon alle alentuneena lapsena oikeus Jumalaa hädässänsä avuksensa huutaa."
Onhan kirjapahasessa myös Paavo Ruotsalaisen 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä', mutta se ei ole oikein minuun osunut. En kai sitten ole niin talonpoikainen. Vilhelmi Malmivaaran 'Armoituksen salaisuus' päättää teoksen. Sen ajatuksista poimin tämän:
"Kenties kysyt: Mitä sitten tekisi? Ystäväni, anna Herran tehdä. Sinussa ei ole minkään muun tekijäksi kuin synnin."
Otsikko: Vielä parannuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 06.03.07 - klo:11:54
Tunnen sukulaisuutta Lars Mikaelin kanssa samansuuntaisista ajatuksista.
 Esitykseen kuukauden kysymyksestä vastatessani, kaipasin kehotusta parannukseen. Hengellisessä kuukaus lehdessä vastaajat olivat ymmärtäneet kysymykseni väärin. En kysynyt;miten parannus tehdään,kuten vastaajat ymmärsivät, vaan kysymys kuului: "Miksi herännäisjulistuksesta puuttuu kehotus parannuksen tekemiseen."
  Olen katsellut elämmää jo yli kahdeksan vuosikymmenen ja tällä välillä tutustunut raamattuunkin etsiessäni sieltä ohjeita elämääni ja toisaalta Jumalan kuvaksi luodun ihanne ihmisen mallia. Vielä en ole sellaista löytänyt, etsintäni jatkuu. Niin pitkälle kuin siellä on kuvattu Jumalan kuvaksi luotua ihmistä, se näyttää olevan sama, heikko, syntiin taipuvainen, jopa sidottu, kuin ihminen tänään. Tässä suhteessa kuvan olen samaistanut omaan itseeni. Siis tunnen olevani se konservatiivi, joka ei  tunne populismia. Aika ei ole muuttanut ihmistä, ympäristöä kyllä. Synti asuu minussa ja sen poispanemiseen tarvitsen auttajaa.
 
  Tekemääni kysymykseen vastaajat näyttävän vierastavan sanaa; "parannuksen tekeminen" joka lukuisia kertoja on uudessa testamentissa Jeesuksen kehotuksena ilmaistu. Jopa niin, ettei muuten voi pelastua. Syntinsä hädässä olevaa kehotetaan kääntymään Jumalan puoleen tunnustaen syntinsä. Parannusta ihmisen omana tekona vierastetaan, kuten se sellaisena ei onnistuisikaan. Mutta sitä ihmetten, eikö hädässäolevan kääntyminen olekaan teko ? Mielestäni ihmisen osuus parannuksen "tekemisessä" on juuri kääntyminen Jumalan, auttajan puoleen. Jumala huolehtii lopusta. Kuvittelen tilanneetta, jos ihminen vain odottaa eikä tee mitään, voiko pelkästä odottamisesta tulla parannuksen korvike?
  Toinen asia, jota tällä palstalla esiintyneiden ajatuksista olen ihmetellyt, että voiko tämän ns. "alatien" kulkijoidenkin joukossa olla niitä, jotka kokevat omistavansa ainoan oikean tiedon ojentaessaan ylhäältäpäin maahan vajonneita kyselijöitä, kun Raamatun tutkimuksessani olen saanut kuvan, että "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla""ei ole ketään joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään."
 Näin viitatessani pyhään Sanaan, en tarkoita lyödäkseni ketään, ainoastaan itse jäädä sen alle mettimään, sanojeni kovuutta.
 
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 07.03.07 - klo:08:18
Laitanpa tämän tekstin tuolta yleisen puolelta myös tähän - se sopinee vastaukseksi ja jatkopuheenvuoroksi tähän kysymykseen parannuksenteosta ja sen saarnaamisesta. Tuota oheista parannusta vaadin siis niin itseltäni kuin muiltakin. Itsestäni tiedän varmasti että se parannus jää näillä voimin tekemättä, toisistakin otaksun näin. Sanoisin kyllä että tämä puheenvuoro on enemmänkin kamarikeskustelua kuin mitään seurapuhetta, kuten kai monetkin puheenvuorot tässä ketjussa. Olikos meillä täällä kamarikeskustelu-ketjukin?

Tuosta porttien avaamisesta vielä - se on hyvä metafora. Mille olen siis avaamassa portin: kaikelle ihmisten keskinäiselle toiminnalle joka tapahtuu rakastavuuden, suojelun ja lämmön hengessä. Mille olen sitten jyrkästi sulkemassa portin? Kaikelle ihmisen toiminnalle joka perustuu vihaan, tietämättömyyteen ja aggressioon. Tätä siis pidetään löysänä, peräti epä-raamatullisena oppina: ovet ovat kuulemma aivan sepposen selällään ilman mitään rajoituksia. Mitenkähän on? Näen tämän vaatimuksen kovin kaitana, vaikeana tienä, jolta jokainen ihminen jatkuvasti suistuu pois. Joka ikinen päivä. Konservatiivit kovasti toivovat saarnaa parannuksen teosta - tämän parannuksen haluaisin meidän tekevän, että luopuisimme kaikesta aggressiosta, tietämättömyydestä ja vihasta. Ihmiskunnan historia on ollut veristä väkivallan ja hysteerisen pelon historiaa: erilaisuus on ollut uhka, joka on aina parasta lyödä kyselemättä maan rakoon. Tästä käytännöstä, peri-inhimillisestä refleksistä poikkeavat mielipiteet ovat kaikkina aikoina olleet huutavan ääniä korvessa, kaikki aikakaudet ovat olleet synkkää korpivaellusta kylmässä vääryyden ja mielivallan maailmassa. Tuomion sanoja ihmiskunta kaipaakin. Mutta ehkä sittenkin enemmän armon sanoja. Kummat ovat meille ihmiselle helpompia, kumpia on meidän helpompi lausua? Tätä sopii miettiä kun kaikkien meidän parannuksemme pysyy sitkeästi tekemättömänä.
Otsikko: jatkoa kamarikeskusteluun...
Kirjoitti: dnasukil - 07.03.07 - klo:10:55
llwyd, parannuksesta.
  1)Omassa puheenvuorossosi nostit kiintoisia virikkeitä pohdittavaksi.
 Jos porttien avaamisella tarkoitit pelastukseen riitävän, kun kaikki ihmisten keskeinen toiminta joka perustuu rakastavuuden, suojelun ja lämmön hengessä, riittääkö se pelastukseen/syntien anteeksi saamiseen? Tarvitaanko syvällisempää, silmille näkymätöntä, asennoitumista Raamatun antamien ohjeiden noudattamiseen vapautuakseen lihallisten ym. kiusausten voittamiseen? Ovatko portit sepposen selällään ilman mitään rajoituksia?
 2) Jo paljon elämää nähneenä, katson, että itse lukeudun niihin "konservatiiveihin", joka kaipaan pitämään julistuksessa esillä syntiä ja sen turmiollista vaikutusta ihmisen elämään ja kehotusta luopumaan sekä ulkoisista, että sisälläni myllertävistä kielteisistä asioista. Kivulla olen huomannut niiden tuhoisien vakutusten raastavan sisäistä rauhaa ja voimakaasti vaikuttavan suhteessa ympäristöön. Ihmisen
muisti usein lipsuu, se tarvitsee jatkuvaa muistuttamista elämää
tuhoavista voimista. Jos ei tiedä, että "kiljuva jalopeura" voi syödä, sitä ei osaa paetakaan.
 
   Kun näillä Foorumeilla käydyssä keskustelussa usein on puhuttu ns. konservatiiveistä. En oikein tiedä, mitä nimityksellä lopulta tarkoitetaan, kun ihminen on sama vuosituhannesta toiseen ja myös tarpeet ovat yhtäläiset. Jokaisen ihmisen sisäänrakennettu pelastuksen/Jumalan kaipuu etsii ja ikävöi jotain jota tämä ajallinen elämä ei tarjoa.
 Vuosien karttuessa yhä jokapäiväisemmäksi käy kysymys: miten minulle käy kuoleman jälkeen. llwyt, annoit runsaasti pohdittavaa ja vakavasti otettavaa neuvoa. Siksi olen kiinnostunut "todellisista" hyvistä neuvoista loppumatkalle. Pinnalliset "heitot" voi jättää omaan arvoonsa.
 Vuosien varrella olen oppinut ainakin sen, että elämä on VAKAVA asia ja siihen on suhtauduttava sen mukaan.
Otsikko: Re: jatkoa kamarikeskusteluun...
Kirjoitti: llwyd - 07.03.07 - klo:11:09
Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"
llwyd, parannuksesta.
  1)Omassa puheenvuorossosi nostit kiintoisia virikkeitä pohdittavaksi.
 Jos porttien avaamisella tarkoitit pelastukseen riitävän, kun kaikki ihmisten keskeinen toiminta joka perustuu rakastavuuden, suojelun ja lämmön hengessä, riittääkö se pelastukseen/syntien anteeksi saamiseen? Tarvitaanko syvällisempää, silmille näkymätöntä, asennoitumista Raamatun antamien ohjeiden noudattamiseen vapautuakseen lihallisten ym. kiusausten voittamiseen? Ovatko portit sepposen selällään ilman mitään rajoituksia?.


En pelastusta tähän todellakaan perusta: silloinhan kukaan ei pelastuisi. Mutta tämä on eettinen vaatimukseni kaikelle ihmisen toiminnalle maailmassa. Riippumatta siitä onko joku henkilö kristitty, hindu, muhamettilainen, agnostikko tai peräti Richard Dawkins. Sinänsä en toki usko, että olisi vain yksi tie pelastukseen, jonka omistaisi joku yksittäinen liike tai kirkkokunta tai uskonto tai filosofia. Jos pelastusta on, se on varmasti kaikille tarkoitettu. Mutta onneksi en tuota porttia vartioi, onneksi se virka on toisissa, ei-inhimillisissä käsissä: siitä ei kukaan mene ansioistaan läpi. Jos ihminen sitä puomia vartioisi, olisi oma viisaus, oma valta, oma voima ratkaisemassa, päästämässä ja sitomassa, lähinnä kai sulkemassa tietä - tämänhän näemme jo melkein kaikkien kristinuskon tulkintojen historiasta.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 07.03.07 - klo:11:17
Mietin tällaista kuvaa: On kaksi ovea, toinen johtaa kaikkeen hyvään, kauniiseen ja todelliseen. Toisen takana on pahaa, rumaa ja väärää. Ensimmäinen ovi avataan selälleen ja kehotetaan käymään sisälle. Miksi se pelottaa? Onko siitä avautuva näkymä liian kaunis, jotta sen voisi uskoa todeksi? Mistä moinen epäilys on peräisin?

Olisiko jälkimmäisen oven raosta hiipinyt joku kuiskaamaan, että hyvyys, kauneus ja totuus eivät meille kuulukaan?
Otsikko: Re: Vielä parannuksesta
Kirjoitti: Lars Mikael - 07.03.07 - klo:18:54
Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"

 Esitykseen kuukauden kysymyksestä vastatessani, kaipasin kehotusta parannukseen. Hengellisessä kuukaus lehdessä vastaajat olivat ymmärtäneet kysymykseni väärin. En kysynyt;miten parannus tehdään,kuten vastaajat ymmärsivät, vaan kysymys kuului: "Miksi herännäisjulistuksesta puuttuu kehotus parannuksen tekemiseen."

Siis tunnen olevani se konservatiivi, joka ei  tunne populismia. Aika ei ole muuttanut ihmistä, ympäristöä kyllä. Synti asuu minussa ja sen poispanemiseen tarvitsen auttajaa.
 
  Tekemääni kysymykseen vastaajat näyttävän vierastavan sanaa; "parannuksen tekeminen" joka lukuisia kertoja on uudessa testamentissa Jeesuksen kehotuksena ilmaistu.
 


Moittimatta Hengellisessä Kuukausilehdessä vastauksia antaneita henkilöitä kirjoittajina, kirjoitusten funktio jäi ainakin minulla vähän hämärän peittoon. Oliko kirjoitusten tarkoituksena olla yleisempää pohdintaa vai pyrkimystä osoittaa esim. jotakin tiettyä asiaa? Kirjoituksista jäi se vaikutelma, että ne ovat kahden yksittäisen ihmisen hajanaisia pohdintoja, kun niistä olisi ollut terveellistä saada referaatin muodossa aineksia lukijoiden ajattelulle.

Minulle myös körttifoorumilla esiin otettu "jeesustelija" -nimitys on jäänyt hieman epäselväksi. Kun Herra panee ihmisen ahtaalle, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin huutaa Hänen puoleensa. Jos silloin saa kokea armon, siinä kyllä karisevat omat voimat ja omat mahdollisuudet. Raamattu on täynnä kokemuksia, ei niiden varaan voi tietenkään rakentaa, mutta soisin jokaiden kohdalle sen kokemuksen, että Herra armahtaa syntisen.

Ihmettelen myös sitä, onko siinä jotain epäinhimillistä tai uskon vastaista, jos iloitsee armon osallisuudesta, siihenhän Raamattukin meitä kehottaa. Liekö joidenkin mielestä iloitseminen ja siitä kertominen sitä körttifoorumilla esiin tullutta omavanhurskautta, konservatiivisuutta tai peräti "jeesustelua"?

Ilmestyskirjakin puhuu parannuksen tekemisestä (Ilm. 3:3, 19): "Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!"
_________________

"En ole sitä, mitä minun pitäisi olla. En ole sitä, mitä haluaisin olla. En ole sitä, mitä toivoisin olevani. En ole sitäkään, mitä ennen olin. Jumalan armosta olen se, mikä olen." (John Newton)
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 08.03.07 - klo:10:24
Kiihkeänä käy supina ja väittely täällä seurojen takapenkissä! Mutta jos vielä jotain sanoisi niin minusta herännäisyys kokonaisuudessaan on kehoitus parannukseen - joskin myös sen myöntäminen, ettei se koskaan tule omin voimin onnistumaan. Ehkä vierastetaan ajatusta näillä huonoilla voimin nousta ikään kuin toisten yläpuolelle. Minusta voidaan hyvinkin saarnata parannusta tässä pahassa maailmassa, jossa viha ja tietämättömyys vallitsevat niin voimakkaina (eikä vähiten itseään kristittyinä pitävien parissa). Mutta voimakkaammin omaa tuntoani puhuttelevat hiljaisemmat, harmaammat sävyt. Jeesustelua en käytä terminä, minusta yksi kristinuskon harvoja rajoja on pitääkö Jeesusta absoluuttisen jumaluuden henkilöllistymänä, mutta ymmärrän että sillä yleensä tarkoitetaan tekopyhyyttä, huulten muttei sydämen uskoa. Ja siinä mielessä aivan osuvakin pisto varmasti monesti. Kaikki iloitkoon mistä haluavat - välillä kyllä tulee mieleen jonkinlainen henkilökohtainen menestyksen teologia niistä jotka painottavat sitä iloa: ikäänkuin kristinuskon omistaminen olisi jonkinlainen pakonomainen onnellisuus-pilleri, ja jos tätä onnellisuusvaikutusta ei tule on joko itse, tai sitten implisiittisesti usko itsessään, arvoton. Suru ja ikävöinti ovat minulle se kristinuskon välitön konteksti, sen heräämisen konteksti - onko tämä yllättävä asia herännäisyyden kontekstissa?

Mutta jatkettaisiin myös seuroja tässä ketjussa, pääasiaa. Voidaanhan näille kamarikeskusteluille perustaa oma ketjunsa.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Lars Mikael - 08.03.07 - klo:10:40
Lainaus käyttäjältä: "Liisa"

3. Sinulta parannuksen
nyt pyydän totisen
ja vahvan perustuksen
ja uuden sydämen.
Kuvasi kaltaiseksi
tee minut ihmiseksi.
Armoosi juurruta.
SV 91 (http://www.h-y.fi/sv/sv_91-100.html#91)


Sallittaneen vielä jatkoksi Raamattuni näkemys PARANNUKSESTA:

KÄÄNTYMYS, PARANNUS, Synnin hylkääminen ja turvautuminen Jumalaan. VT:n profeetat kutsuivat koko kansaa, mutta myös yksityistä kääntymykseen, Jes. 30:15, Jer. 8:4, Hes. 33:19. Synnin takia ihminen ei tähän kykene: Siksi kääntymys on Jumalan lahja, Hes. 36:25-26. Ut:ssa Johannes Kastaja, Mark 1:4 ja Jeesus, Mark. !:15, kutsuivat ihmisiä kääntymykseen. Jeesuksen julistuksessa kääntymys merkitsee syvää mielenmuutosta, joka koskee ihmisen koko olemusta, Matt. 12:33, 23-26. Alkuseurakunnassa kääntymys saattoi olla raju henkinen ja ruumiillinen KOKEMUS, 1.Kor. 14:25.
Otsikko: ...keskustelu jatkuu...
Kirjoitti: dnasukil - 10.03.07 - klo:09:15
llwyd kirjoitti...  
   Vistissäsi 7.3 "pikavälähdys" ihmisen käyttäytymisestä pitkän historiansa aikana antaa viitteen siitä, ettei ihminen ole vieläkään oppinut välttämään kokemiaan vaaryyksiä. Vallanhalun ja kunnian tavoittelussa kaikki keinot näyttävän olevan luvallisia, -vielä omana aikanammekin. Oman raadollisuuden tunnustaminen on perin vaikeaa, vaikka halua parempaankin olisi. Viha ja agressiot valtaavat ajatukset.Maailman lähihistoriakin antaa tästä tuoreita esimerkkejä mm. Saksa,Neuvostoliitto, Irak, Jugoslavia, eikä uudet mantereetkaan ole selvinneet paremmin.
 Ihailemallani lapsen ukollakaan ei näytä olevan sijaa asioiden korjaamiseksi lisääntyvän väkimäärän tuoman ahdingon keskellä. Lapsia kyllä, mutta missä usko ja toivo paremmasta? Miljoonien pako kodeistaan, mielivallan, ja väkivallan määrälle ei pistettä näy, merkkejä siitä ei puutu lähiympäristöstäkään. Mikään ei riitä -ahneuden peikon lonkerot ovat salakavalat.
  Olisiko nyt se aika, että manitsemiesi "konservatiivien" aika olisi ryhtyä huutaman PARANNUSTA. Jos heidän ääntään kuunneltaisiin, toivoa ei vielä olisi menettty. Kanaanilaisen naisen sitkeyttä tässä kysytään. Löytyykö sitä? Meneillään olevan paaston ajan sanoman kehotuskin itsensä tutkimiseen raottaa porttia uudesta toivosta.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 11.03.07 - klo:09:01
Kyllä, kovaa ja julmaa aikaa elämme. Pahaksi, raskaaksi ja vaikeaksi jää vaelluksemme ihmisen hallitsemassa maailmassa. Toki on valoisia hetkiä ja lämpöä seassa, itse tuomaamme, mutta maailma on itsessään välinpitämätön ja kylmä. Ahneus ja materialismi vallitsevat. Kaipaan itse kirkolta ja kristityiltä paljon radikaalimpaa ääntä tämän tuomitsemisessa.  Huutavan ääni korvessa on vaientunut tausta-muminaksi. Se mitä kuitenkin ihmettelen monien (kaikkien?) konservatiivien osalta on, että he käyttävät näiden epäkohtien saarnaamisen sijaan valtavan määrän energiaa tuomitsemaan ei ihmisen synnillisyyttä vaan näitä vähäisiä heikkoja pyrkimyksiä pois siitä, kuten esimerkiksi naispappeutta, kuten esimerkiksi homoliittoja jne. jne. Nämäkö nyt ovat sitä maailman pahuutta? Tämäkö on se testi, millä jaetaan vuohiin ja lampaisiin? Kannattaako rakastavien ihmisten suhteen siunaamista, kannattaako naisten oikeutta suorittaa kirkollisia toimituksia? Ja sitten ripustaudutaan enenevässä Raamattuun luonnontieteen oppikirjana ja käydää hedelmättömiin väittelyihin biologeja ja fyysikoita vastaan. Ahneus, luonnon tuho, sodat, väkivalta, ihmisen tietämättömyys ja julmuus riehuvat maailmassa, mutta näihin asioihin keskittyy kristikunnan konservatiivi-väki.
Otsikko: ... keskustelu jatkuu...
Kirjoitti: dnasukil - 12.03.07 - klo:14:52
llwyd, olitko aivan tosissasi nähdessäsi yhteiskunnan epäkohtien aiheuttajiksi "konservatiivit"? Kun en oikein tiedä, keitä nämä konservatiivit ovat, kuvittelen tarkoitetun nykysukupolvea aikaisemmin eläneitä ja heidän laillaan ajattelevia.
  Kun omat muistikuvani yltävät aina kolmekymmentä -luvulle edelliselle vuosituhannelle, tekisi mieli muistuttaa siitä, miten silloin elettiin. Ei ollut makkaraa leivän päälle,  puhumattakaan tämän sukupolven suosimia ja käyttämiä suuripäästöisiä ajoneuvoja jotka tuhoavat ympäristömme. Ei puhuttu OPTIOISTA, ei kultaisista kädenpuristuksista. Kättä kyllä piti puristaa, mutta se tehtiin hammasta purren kuokan ja lapion vartta. Luontoa ei tuhottu, sitä varjeltiin, katsottiin tarkkaan mikä puu kaadettiin.
 Elettiin muutenkin todella niukkojen taloudellisten olojen varassa. Tämä nykyisenkaltainen suunnaton kuluttamisen into ja ahneus ovat todella nykypolven keksintöä.

   Ihmetyttää, onko jo sittenkin tämän maan lähihistoria unohdettu ja edellisten sukupolvien työ maan ja kansan hyvinvoinnintia rakentamiseksi. Eikö sisällä mikään liikahda jos rehellisesti ajattelemme , että ainakin kolme kertaa edelliset sukupolvet lähihistorian aikana ovat joutuneet tekemään kaikkensa puolustaessaan tätä maata.(liki satatuhatta kaatunutta, sataviisikymmentätuhatta invalidia) Eikö tässäkään suhteessa mikään riitä? He ovat rakentaneet tämän päivän hyvinvointivaltion, ei tämä kovan kuluttajan maineessa olevat.

  Fundamentalistisella ajattelulla tässä maassa ei ole kovinkaan pitkä historia. Yhteiskuntaa vastaan bandarolleja kantavia on ollut vain vähän aikaa. Enemmän edelliset sukupolvet ovat etsineet keinoja yhteistoimintaan kuin etsiä vikoja ja että olisivat syyllistäneet toisia. Tästä oli yksi vakuuttava esimerkki Talvisodan aikana. Mielestäni on kohtuutonta vierittää syy ajan rikkinäisyydestä edellisille sukupolville.
Otsikko: Re: ... keskustelu jatkuu...
Kirjoitti: llwyd - 12.03.07 - klo:15:20
Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"
llwyd, olitko aivan tosissasi nähdessäsi yhteiskunnan epäkohtien aiheuttajiksi "konservatiivit"? Kun en oikein tiedä, keitä nämä konservatiivit ovat, kuvittelen tarkoitetun nykysukupolvea aikaisemmin eläneitä ja heidän laillaan ajattelevia.


En todellakaan, puhuin teologisista konservatiiveista - minusta he todellakin profiloituvat näissä kysymyksissä eikä niinkään yhteiskunnan todellisen raaistumisen, ylikaupallistumisen tai yliseksualisoitumisen suhteen. Näiden sijaan ollaan tuomitsemassa sellaisia positiivisia askeleita toiseen suuntaan kuin naispappeutta tai homoliittoja. Poliittinen konservatismi on sitten eri asia.

Taidanpa muuten kuulla että vähän kärsimättömänä debattiamme kuunnellut seuraväki keskeyttää väittelyn jykevällä virrellä SV150, joka ei liberaaleja tai konservatiiveja erottele...

1. On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää.

2. Maan korven matkalainen
käyn eksyksissä näin.
Pois kotilieden luota
pimeään yöhön jäin.
Niin kolkkoa on kaikki,
tie umpeen tuiskuaa,
käyn yksin, kohta sorrun,
en löydä auttajaa.
   
3. En armahtajaa tunne,
ken minut lunastaa.
En osaa sinne, missä
kuormansa purkaa saa.
On sielu näännyksissä.
Syy kasvaa yli pään.
Ja vaikka tahdon nousta,
niin painun syvempään.

4. Sinua kohti, Herra,
heikkona hapuilen.
Luo katse sydämeeni,
sulata routa sen.
Ja paina rintaas vasten,
niin että löydän sun
ja armon saatuani
täydelleen rauhoitun.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 12.03.07 - klo:15:40
Sen olen oppinut, ettei iällä ole mitään tekemistä konservatiivisuuden tai radikaalisuuden kanssa. Monet kaiken pysäyttämiseen ja säilyttämiseen pyrkivät ovat nuoria ja monet vanhat mielellään kaataisivat nurin aikansa eläneitä rakenteita ja arvoja. Nuorilla on tosin kovin lyhyt muisti sen suhteen, miten asiat ovat 'aina' olleet. Tästä on esimerkkinä nuorten naispappeutta vastustavien miesten joukko, jotka kuvittelevat puolustavansa jotain ikiaikaista. Naisten pappeutta on vastustettu vain siitä lähtien, kun ensimmäinen naisteologi pyysi vihkimystä. Ei se sen apostolisempaa ole.

Jeesuksen radikalismia vastaan asettuneet fariseukset kuvataan usein harmaapartaisiksi ukoiksi, mutta arvaan heistä ison osan olleen palavakatseisia nuorukaisia. Taustalla oli tietysti iäkkäämpi vanhinten joukko.

Hyvää ja oikeaa ei tietenkään pidä mennä kukistamaan, mutta väärän ja pahan rakennelmien purkuhommissa pitäisi ahkeroida. Kunpa vain osaisi tunnistaa oikean työmaan!
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: juhani - 12.03.07 - klo:21:35
Olen samaa mieltä kuin Pena. Radikaaliudesta minua on syytelty ja konservatiiviudesta. Mitä minulle jää - ylpeä mielipuoli-idiotismi. Terveisin malaperismäinen niskaslainen juhani
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vaivainen mato - 12.03.07 - klo:22:16
Tällä palstalla on kysytty:
1. Mitä körttiläisyys on ja kuka on herännyt?
2. Saako tehdä syntiä?
3. Mitä on armo?

Yritän vastailla:
1. Körttiläisyys on luterilaisuutta, körttiläinen=luterilainen.
Körttiläinen nimitys tulee ranskalaisesta 1700- luvun talonpoikaisesta muotipuvusta. Siinä oli takana kolme halkiota. Talonpojat eivät seuranneet muotia, vaan pitivät omaksumaansa pukua muodista piittaamatta. Muutenkin he viettivät yksinkertaista elämää.
Herännyt ihminen huomaa oman pelastustiensä käyneen mahdottomaksi ja joutuu turvautumaan Jumalan armoon.

2. Paavali kirjoittaa: sitä hyvää, mitä minä haluan tehdä, en tee,
Sitä pahaa, mitä en halua tehdä, minä teen.

3. Tähän piti etsiä vastausta Aapeli Saarisalon: 'Raamatun Sanakirjasta.'
Armo käsitteen historia paremmin kuin mikään muu ilmaisee, mikä muutoa jumalauskon perusteissa tapahtui Kristinuskon mukana.
Eskatologisesti väritetyissä piireissä säilyi  ajatus Jumalan armosta ja kehittyi se käsitys, että lain noudattamisesta huolimatta mielestään hurskaatkin kuitenkin ovat jumalattomia.
Tältä pohjalta kasvoi syvää armon ja anteeksiantamuksen janoa.

Juutalaisuuden mukaan armo kuuluu nille, jotka tekevät vboitavansa täyttääkseen lain tai Herran edessä kilvoitellen katuvat syntejään. Juutalaisuuden vakiintunut armokäsite oli: kun ihminen on tehnyt kaikkensa lakijärjestyksen mukaan, täyttää Jumalan armo hänen puutteensa.
Juutalainen pelastustie oli lain tie, omien tekojen, palkan ja ansion tie.
Mutta laki, joka vaati ja uhkasi, ei antanut voimaa eikä siis vienyt perille. Laista tuli vain synnin tunto, joka paljasti ihmisen vastahakoisuuden Jumalaa vastaan. Sitten Paavali löysi ansaitsemattoman armon tien.
Ei ollut mitään olemassa mitään ihmisvanhurskautta, oli vain Jumalan aiheuttamanvanhurskaus. Ei ollut mitään aktiivista tekojen vanhurskautta, oli vain passiivinen uskon eli armon vanhurskaus

Kristinusko perustuu objektiiviseen tapahtumaan, joka Kristuksen persoonassa on elävää nykyisyyttä. Armon kautta ohminen on siirtynyt uuteen elämänpiiriin, Kristuksen yhteyteen, joka on samalla anteeksi antava ja uudistava. Elämä armon alla on paradoksi. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.
Paradoksi on siinä, että Jumalan vanhurskaus ja rakkaus yhtyvät ristissä kummankaan menettämättä mitään luonnostaan.

Armo on salaisuus.
Armo on ensisijassa uuden elämän armoa, joka iolmenee kasvamisessa, ja sanan synnyttämässä uskossa. Mutta uskokin on Jumalan työ.
Armo on eläväksi tekevä voima.
Armo on myös vanhurskauttamisen armoa, vapautusta synnin syyllisyydestä ja vallasta.
Koko lunastusta voidaan nimittää syntien anteeksiantamiseksi. Mutta niinkuin Kristuksen kärsimys, kuolema ja kuolleistanouseminen kuuluvat yhteen, niin myös uskon vanhurskaus, Jumalan vanhurskaus ja uusi elämä, jonka prinsiippinä on Pyhä Henki
Armo on lahja.
Armo, Jumalan kristuksessa ilmenevä rakkaus, on täysin suvereeninen ja edellyksetön.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 13.03.07 - klo:07:01
On laupeus sanomaton.
Hän, Jeesus kun hoitanut on
Niin meitä kuin muitakin uskoviaan
Ja auttanut vaivoissa maan.
Hän lyö sekä tukee,
Hän riisuu ja pukee
Ja hetkeksi kadotessaan
Vie köyhyyden teitä,
Näin tyhjentää meitä,
Vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
Suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
Ja murheeseen heittää,
Vaan antaa taas virvoituksen.
Otsikko: Armon osallisuus
Kirjoitti: Lars Mikael - 13.03.07 - klo:10:27
Armo on sitä Jumalan rakkautta, jota ei voi ansaita. Jokaisella on mahdollisuus ottaa se vastaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 13.03.07 - klo:12:33
Suomen sijamuodot ovat moniselitteisiä. Mitä tarkoittaa 'Jeesuksessa Kristuksessa'? Oikeastaan tämä on paikallissija, joka ilmaisee Jeesuksen ikään kuin tilaksi, jonka sisässä voi ottaa armon vastaan. Muotoa käytetään myös vaikkapa rahasta puhuttaessa: mitä 100 euroa on markoissa?
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Lars Mikael - 14.03.07 - klo:15:39
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Suomen sijamuodot ovat moniselitteisiä. Mitä tarkoittaa 'Jeesuksessa Kristuksessa'? Oikeastaan tämä on paikallissija, joka ilmaisee Jeesuksen ikään kuin tilaksi, jonka sisässä voi ottaa armon vastaan. Muotoa käytetään myös vaikkapa rahasta puhuttaessa: mitä 100 euroa on markoissa?


Minun Raamatussani on useita kohtia, joissa löytyy sananmuoto Jeesuksessa Kristuksessa. Esimerkkeinä:
1. Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. (1.Kor. 1:4)
2. Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iänkaikkinen elämä. (1,Joh. 5:20)

Itse en ole kokenut sananmuodossa mitään pohtimisen aihetta.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 14.03.07 - klo:17:44
Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, että Kristus Jeesus vaikuttaa teissä.

Raamatunkäännöskomitea ehdotti tällaista muotoa, jossa sijamuodot ovatkin näin päin. Minusta tällainen pohdiskelu on tarpeen, että selviäisi aito Raamatun ajatus.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: dnasukil - 18.03.07 - klo:18:16
llwyt kirjoitti: "Taidampa muuten kuulla, että vähän kärsimättömänä debattiamme kuunnellut seuraväki keskeyttää väettelyn....."

   "Siis on niin;minä puhuin ymmärtämättömästi, aioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun säkissä ja tuhassa. Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinule vastaisin ? Panen käteni suulleni, kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: llwyd - 18.03.07 - klo:19:40
Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"
llwyt kirjoitti: "Taidampa muuten kuulla, että vähän kärsimättömänä debattiamme kuunnellut seuraväki keskeyttää väettelyn....."

   "Siis on niin;minä puhuin ymmärtämättömästi, aioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun säkissä ja tuhassa. Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinule vastaisin ? Panen käteni suulleni, kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."


Toivottavasti et loukkaantunut - loihdin seuraväen keskeyttämään myös itseni. Niin hedelmällistä kuin väittely onkin niin tässä ketjussa se tavallaan siis tulee seurojen lomaan. Joten varmaan sopii välillä veisatakin.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 20.03.07 - klo:07:59
Pyhään nimeen Herran
Lapsuudessa kerran
Meidät kastettiin.
Valtakunnassansa
Varttuu kristikansa
Suuriin tehtäviin
Mennäksensä niiden luo,
Jotka kuolon varjomailla
Käyvät tietä vailla.

Auta, että heille,
Nälkää kärsineille,
Leivän ojennan,
Meren tuolle puolen
Ohi oman huolen
Heitä rakastan
Muistaen ja palvellen
Vähimpiä veljiäsi,
Herra, vierelläsi.

Valtakunnan työtä
Vielä ennen yötä
Tehdä ennätän.
Nyt on auki ovi,
Viipyä ei sovi,
Siispä kiirehdän
Antaakseni kaikkeni,
Kunnes Herran päivä koittaa.
Rakkaus vain voittaa.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 22.03.07 - klo:21:05
Minulla kuten monella muullakin on herattajan paita, jossa lukee 'maan paalla muukalainen'. Sen sain viime kesana, koska se on aina kuvannut hyvin tuntemuksiani. Eikohan jokainen ole joskus tuntenut itsensa muukalaiseksi. Valilla minusta kuitenkin tuntui, etta tunnen itseni muukalaiseksi joka paikassa. Se on toisinaan aivan hyvakin olotila ja auttaa nakemaan asiat etaammalta, mutta kylla valilla on kylla mukava kuulua joukkoon.

Miksi sitten kirjoitan imperfektissa? Siksi etten enaa tunne itseani laheskaan, niin "muukalaiseksi" maan paalla. Miksikas se "muukalaisuudentunne" sitten on vahentynyt. Lahtemalla itse "muukalaiseksi", tietenkin! Jotenkin kummasti sita vain huomaa entista selvemmin kaikki yhdistavat asiat kun lahtee vahan kauemmas.

Nyt olenkin pannut toisen korttipaidan tilaukseen. Tilasin nimittain h-y nettikaupasta 'Kahden maan kansalainen' paidan. Aivan konkreettisesti se ei ole sentaan totta, mutta hengellisessa mielessa kyllakin! Nyt voin sitten pitaa paitoja vuorotellen mielialan mukaan.

Minusta jokaisen olisi tarkeaa koittaa kotiutua maalliseen tomumajaansa ja ymparistoonsa, mutta pitaa maaranpaa mielessa. Kuten edellisessa virressa veisattiin, menna mertenkin tuollepuolen ja auttaa muitakin 'muukalaisia' viihtymaan taalla. Silla onhan tama se maailma jonka Jumala on meille lahjoittanut.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 23.03.07 - klo:08:06
Kun tulin ilmaisseeksi, että ilmaus 'Jeesuksessa Kristuksessa' on minulle epäselvä, kerronpa löytäneeni ihan järkeeni käyvän selityksenkin. Lainauksessa Lauri Parvio kommentoi Eino Sormusta:

Sormusen käsitys kirkosta liittyy läheisesti siihen, miten hän myös ymmärtää syntisen ihmisen pelastumisen. Sormunen toteaa, että ihmispersoonaa on mahdoton selittää ilman häntä kannattelevaa yhteisöä. Hänen mukaansa kristitylle tämä yhteisö on kirkko, joka on samalla myös elimellinen kokonaisuus, 'Kristuksen ruumis', jossa kristityt ovat ruumiin jäseniä ja korotettu Herra sen pää. - - - Tällä raamatullisella metaforalla Sormunen ilmentää ylösnousseen Kristuksen ja kirkon välistä mystistä yhteyttä. Metaforan yksilöllisenä rinnakkaiskäsitteenä Sormunen pitää käsitettä 'olla Kristuksessa'.

Voisiko myös sanoa, että kirkon tehtävä on olla maailmassa 'Kristuksena'?
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vaivainen mato - 23.03.07 - klo:09:18
Ihminen voi ja ihmisen pitäisi olla Kristuksena toiselle ihmiselle.
Kasteessa ihminen on liitetty Kristuksen ruumiin jäseneksi ja samalla kirkon jäseneksi. Kaiken päänä on itse ylösnoussut Kristus.
Tästä on maininta joissakin kirjoissa.(Tunnustuskirjat, Schmalkaldenin opinkohdat, Lutherin IsoKatekismus tais.) Sanallisesti  olen tämän kuullut eräältä ystävä papilta.
Asia on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti unohduksissa. Tällä tavalla (olemalla Kristus toiselle ihmiselle) voitaisiin hoitaa monta vaivattua sielua.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 23.03.07 - klo:09:54
Kristuksena oleminen samaistuu Jumalan Poikaan, joka kirjaimellisesti ristiinnaulittiin meidän kaikkien puolesta. Siksi ilmaisu "olla Kristuksena" ei mielestäni ole tarkka yksilön kohdalla. Kirkon tehtävä se voi olla, mutta ei ihmisen.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 23.03.07 - klo:10:01
Voimmehan me sikäli olla itse kukin 'Kristuksena' lähimmäisellemme, että me olemme galatalaiskirjeen mukaan häneen pukeutuneet. Eihän se tarkoita, että olisimme muuttuneet kristuksiksi, vaan että meistä näkee jollakin tavalla, millainen Kristus on. Näkeekö? Kunpa näkisikin!
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vaivainen mato - 23.03.07 - klo:20:07
Kasteen mukaan jokainen kristitty voi antaa syntejä anteeksi, ei ole lesdatiolaisten yksin oikeus. Siinähän rauhoitetaan ihmisen omaatuntoa. Lopullisen anteeksiannon ja lunastuksen on Kristus tehnyt jo aikoja sitten.
Tämä ystävä pappi oli sodan aikana palvellut Viking divisionassa Kaukasuksella. Ei ollut vielä pappi, eikä  ylioppilaskaan, mutta siellä oli nöhnyt tällaisia asioita tapahtuvan. Toinen pappi oli ollut samoissa paikoissa ja siellä luvannut, jos sieltä hengissä selviää, lukee papiksi. Alkuperäinen aikomus oli ollut lukea eläinlääkäriksi. Pappi tuli.
Oli Herättäjän palveluksessa.
Hänkin oli samaa mieltä edellisen papin kanssa. Sanonta on johdettavissa kirjoista. Olen joskus löytänyt sen, mutta en nyt muista mistä.
Onko se suuri rike, jos synnin tunnossa olevalle sanotaan. 'sinun syntisi annetaan sinulle anteeeksi'?
Otsikko: Seuratuvan takapenkiltä...
Kirjoitti: dnasukil - 09.04.07 - klo:17:02
Pyhien ajanvietteeksi, -ja muutenkin hengen ravinnoksi, minulla on meneillään Aku Rädyn tyttären tyttären Minna Kettusen kirja, jossa hän kertoo ukistaan lukemattomien ihmisten hengellisenä isänä ja matkasaarnaajana.
  Meille, jotka saimme joskus olla Akun jalkojen juurella oppimassa rakkauden ja lämpimän ystävyyden kieltä, kirja johdattelee vieläkin seuratuvan lämpöön, jossa on vain kilvoituksessaan epäonnistuneita, parannuksen paikalle painettuja, Siionin veisaajia.
  Kirja, jota voi suositella aikamme muuttuvien arvojen ihailijan luettavaksi. Kertomuksen perusteella voi laajentaa Akun elämästä ja toiminnasta saatua kuvaa vieläkin rikkaammaksi kuin muutaman tapaamisen jälkeen.
  Erään tutkijan mukaan "Akun pelastusoppi korosti herännäisyyden hengen mukaisesti kristityn jokapäiväistä parannuksentekoa; sitä, että Jumala saa luoda ihmisessä päivittäin uutta. Parannuksentekoon kuuluu mielenmuutos, jossa tapahtuu kaksi asiaa; Ensin ihminen tunnustaa syntinsä itselleen ja Jumalalle ja jättää lähimmäisensä viat rauhaan.Sitten ihminen luopuu synneistään. Tosin jatkuvassa parannuksenteossa synnin tunto syvenee. Synnittömäksi ei tulla milloinkaan, mutta yritettävä on joka päivä."
  Aku jatkaa:" että ihmisellä on vastuu pelastuksestaan itsellään, ottaako hän vastaan Jumalan kutsun vai ei.Jumala ei toimivastoin ihmisen omaa tahtoa."
  Tähän Akun "pelastusoppiin" on mieluisa yhtyä. Vaikka herännäisyydessä usein vierastetaan ns. "ratkaisukristillisyyttä", kuitenkin ihmisen itsensä on lopulta tehtävä ratkaisu, suostuuko hän ottamaan kutsun vastaan vai ei.
  Näillä foorumeilla on paljon keskusteltu juuri tästä parannuksen tekemisestä, se näyttää kuuluneen aina herännisyyden opin käsitykseen.
  Näitä vanhojen opetuksia ajatellen, palautuu mieleen sieltä hebrealaiskirjeestä kehotus;"muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa;katsokaa kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt ja seuratkaa heidän uskoansa."
 Meillä on kiusaus uskon asiatkin pirstaloida niin pieniin osiin ja nähdä vain kovuutta ja niiden mukaan arvioida toistemme vakaumusta ja pessimistisesti katsella  menneiden sukupolvien kielteisiä tekoja.
 Vaikka aika ja sen keskellä tapahtuu jatkuvasti muutoksi,Jumala ja Hänen neuvonsa ihmiselle pysyvät samana. Synti on yhtä vaarallinen asia aikaan katsomatta.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Mörtti-57 - 06.05.07 - klo:23:17
:-# Aika hiliaasta kansaa tääläkin.
Tästä linkistä pääsöö tutkimahan minkälaasia seuroja pirettihin Lapuan Hellanmaas v. 1830 ja löytyyhän siältä häjykki, jos kiinnostaa.
http://www.lapua.fi/hellanmaa/hella11/herannaisyys.htm
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 15.05.07 - klo:14:49
Katselinpa uusintaa ohjelmasta Salt (Suola). Jaksossa Suvi-Anne Siimes keskusteli uskostaan ja sen suhteesta politiikkaan, joka oli tuolloin hänen työmaanaan. Maallikkona hän ei sanonut antavansa oikeita vastauksia ortodoksisuudesta, mutta oman uskonsa hän määritteli. Sen hän teki pienuuden kokemuksen kautta. Minua puhutteli se, miten pieneksi itsensä kokeva ihminen kertoi, miten tämän kokemuksensa pohjalta tarttuu rohkeasti suuriin töihin ja ryhtyy vaikka vasemmistopuolueen johtajaksi. En tiedä, miten tyypillinen ortodoksi - edes suomalainen ortodoksi - Siimes on, mutta hänen mallinsa kristillisestä nöyryydestä vaikutti sekä järkevältä että lämpimän inhimilliseltä. Mistään nöyristelystä tai arkuudesta ei ollut jälkeäkään.
Tuli ajatelleeksi sitäkin, miten vaikeaa mahtaa olla puhuttelevan televisio-ohjelman teko. Salt on minusta esimerkillinen poikkeus. Useammin näkee pinnallista tunteilua tai tungettelevaa vakuuttelua kuin tällaista rauhallista ja avointa syvällisten ajatusten vaihtoa.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 15.05.07 - klo:20:53
Lainaus
Useammin näkee pinnallista tunteilua tai tungettelevaa vakuuttelua kuin tällaista rauhallista ja avointa syvällisten ajatusten vaihtoa.

Olen huomannut aivan saman kuin sina Pena! Suomessa ollessa tulee oikeastaan mieleen akkiseltaan vain muutamat Maarit Tastulan haastattelut, missa olisi oikein paasty syvalle ihmisen sielunelamaan. Ja taalla Irlannissa ei teeveessa ole sitakaan vahaa mitaan syvallista (no ehka jotkut dokumentit, mut raja tunkeilevuuteen on hailyva). Kuten Dalai Lama on sanonut: Median edustajien tulisi tuntea vastuunsa, silla heidan valtansa on nykymaailmassa yhta suuri kun maallisten ja hengellisten johtajien. Lausuma tuntuu ehka aluksi liioittelulta, mutta kun hetken miettii, huomaa kuinka totta se on!
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 16.05.07 - klo:08:55
Viestintävälineiden valta on mielenkiintoinen asia. Se ei ole oikeastaan valtaa sanoa jotain oikeaksi tai vääräksi, hyväksi tai pahaksi. Sen sijaan se on valtaa valita, kuka saa mahdollisuuden esittää kantansa ja kuka ei. Sen lisäksi se on valtaa antaa muoto erilaisille viesteille. Vaikkapa kuvallisilla tai musiikin keinoilla voidaan sanallista viestiä joko vahvistaa tai heikentää. Suositulla kanavalla parhaaseen aikaan esitetty spektaakkeli päihittää aamupäivällä formulakisojen kanssa rinnakkain lähetetyn luennoinnin kasvotusten liikkumattoman kameran kanssa.

Syvällinen ja pohtiva keskustelu on onneksi mahdollista ihmisten kesken missä ja milloin vain. Luottamusta keskustelukumppaniin siinä tosin tarvitaan eikä se ole helppoa. Onnistuessaan seurat toimivat siihen tapaan. Voisiko televisiossa pitää seurat? Katsojilla olisi mahdollisuus ainakin ehdottaa virsiä tekstiviestien tai sähköpostin kautta. Ehkä joku voisi puhuakin puhelimitse studiossa olevien lisäksi.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 16.05.07 - klo:14:41
Jopas oli edistyksellinen keksinto, mut vois kylla toimiakin :D !
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 18.06.07 - klo:19:24
SV179

1. On laupeus sanomaton.
Hän, Jeesus, kun hoitanut on
niin meitä kuin muitakin uskoviaan
ja auttanut vaivoissa maan.
Hän lyö sekä tukee,
hän riisuu ja pukee
ja hetkeksi kadotessaan
vie köyhyyden teitä,
näin tyhjentää meitä,
vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen
suo armonsa rikkauden.
Hän kasvonsa peittää
ja murheeseen heittää,
vaan antaa taas virvoituksen.

2. Jos hengessä köyhiksi saa
myös meidät hän näin alentaa,
niin kilvoituksemme ja kaipuumme tie
luo armonsa istuimen vie.
Ken kestää vain tiellä,
saa voimia siellä,
jos kuinkakin uupunut lie.
Niin syvät ja suuret
on synnillä juuret,
ne kasvavat versoja kiusausten
taas toivomme kukistaen,
vaan Vapahtajaamme
me rukoilla saamme
ja hän antaa pelastuksen.

3. Hän armossaan meidän myös suo
taas saapua toistemme luo,
ja Herramme kiitosta virsi nyt soi,
kun yhteen hän ystävät toi.
Jos väsyn ja näännyn,
luo ystävän käännyn,
hän hoitaa, kun jaksaa en voi.
Kun kuljemme tiellä,
on iloa siellä.
Ken Jeesuksen hyvyyttä kokea saa,
hän ystäviään rakastaa.
Näin palvellen muita
hän ahdistetuita
vie polkua kirkastuvaa.   

4. Jos pilvinen joskus on sää
ja kilvoitus väsyttävää,
niin kaukaakin tulevat kehottajat,
he uskomme vahvistavat.
Näin Herramme johtaa,
hän siunaten kohtaa
myös kuormainsa uuvuttamat.
Siis, Jeesus, et meitä
pois luotasi heitä,
vaan talutat joukossa ystävien
näin kaikkia virvoittaen.
On keveä taakka,
kun tuloosi saakka
me yhdessä kannamme sen.

5. Se suuri myös kehotus on
ja laupeus sanomaton,
kun Jumala herätysarmonsa suo
ja uusia joukkoomme tuo.
Näin autuuden matkaa
saa yhdessä jatkaa
ja kiiruhtaa Herramme luo.
On autuas suku,
kun lastesi luku
näin kasvaa ja Herraansa liittyä saa.
On toivolla luvattu maa:
kun kestämme tiellä,
Niin iäti siellä
Me kiitämme Vapahtajaa.

Antti Achrenius
Sävel Etelä-Pohjanmaalta
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 10.07.07 - klo:13:35
Lainaanpa Tommy Hellstenin kolumnia Hyvä Terveys -lehdestä, kun se mielestäni käy seurapuheestakin:

Kivun ja heikkouden salaisuus on suuri. Elämän majesteetti on huolellisesti kätkenyt suurimman aarteensa. Ihminen kasvaa sitä mukaa kun hän uskaltaa kohdata voimattomuuttaan. Suuri on kätkettynä pieneen, voima heikkouteen, rikkaus köyhyyteen. Ihmisen kasvu ei olekaan paremmaksi tulemista vaan oman pienuutensa yhä syvempää ymmärtämistä. Oman voimattomuuden tunnistamisen kautta ihminen löytää syvimmän tarpeensa: tarpeen olla rakastettu, kannettu ja osa itseään suurempaa kokonaisuutta. Ja juuri sen kokemisessa on myös syvin identiteettimme. Tiedän kuka olen vasta sitten, kun tiedän että minua rakastetaan.

On ollut toivoni
Ylemmäs päästäkseni,
Aikaani liian lyhyeksi pelkäsin.
Nyt tekee mieleni
Vain alentuakseni,
Kun lapsenmieliseksi tulla tahtoisin.
Sua sydän janoo.
Sinulta anoo:
"Oi Jeesus, köyhälle suo rauhaa, lepoa."
On toivon tunnustus
Salattu viisaus.
Se tyytyy, kun vain katsoo Herraan Jeesuksen
Oikeaan aikaan ristinpuussa kuolleeseen.

108:2
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 10.07.07 - klo:23:59
Tanaan on ollut minulle tarkea paiva, sain tietaa paasseeni opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja diakonissaksi. Ehka tasta kontekstista johtuen korvaani hyppasi kuunnellessani Moulin rougen soundtrackia kertosae:Greatest thing you ever learn Is just to love and be loved in returneli vapaasti suomennettuna: Suurin asia mita voit oppia on rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Simppelia, kenties?

Ainakin omasta perspektiivistani tulevana diakonissana luulen tulevani kohtaamaan monia "rakkaudettomuuden uhreja". Oma nakemykseni on etta hyvin monet yhteiskunnan ongelmat pystyttaisiin ratkaisemaan yksinkertaisesti rakastamalla. Silla, etta etta kutakin ihmisen tainta heti elaman alusta asti rakastettaisiin ehdoitta ja runsaasti.

Enka tassa nyt tarkoita sita, etta rakkaus on vain kauniille ja menestyville. Paljon on ihmisia, jotka eivat ole esim. elinkumppania halustaan huolimatta loytaneet. Kuitenkin se ei ole rakastamisen este. Suosittelisin kaikille ihmisille tallaista lahes hippimaista maailman rakastamisen asennetta. Silla samalla kun rakastatte tata maapalloa ja kaikkia ihmisia siella rakastatte myos sen kaiken luojaa.(ja ehka myos haluatte suojella tata kaikkea)

Ehka kaikista vaikein haaste on rakastaa sita Jumalankuvajaista, jonka viat tuntee kaikkein parhaiten. Mutta juuri sen olennon rakastaminen on aivan olennaista. Vaikka se onkin osin kovin kliseinen tokaisu ja oikeastaan aika vaikeasti ymmarrettavissa on tosiaan rakastettava itseaan, jotta voisi rakastaa muita. Asian ymmartaminen on itsellanikin viela kesken, mutta ainakin jos aivan elaman alkujuurille palataan: Vanhempien olisi kovin tarkeaa osata rakastaa itseaan ja hyvaksya itsensa, jotta voisivat rakastaa myos lapsiaan taysilla. Eika tassa nyt tietenkaan haeta itsensa kanssa taydellisessa tasapainossa koko ajan olevia ihmisia (kuka sellainen nyt koko ajan olisi), vaan ihmisia jotka arvostavat itseaan ja eivat siis anna itseaan kohdeltavan miten sattuu. Silla valitettavasti itsensa arvottomana pitamisella on tapana periytya ja uhrin hyvaksikayttajan kierre on valmis.

Siis rakastakaa hyvat ihmiset! Kaikki eivat ole suuren tunteiden ja intohimojen ihmisia, mutta kylla meilla kaikilla on rakkautta sisallamme, siita olen varma. Ottakaa siis oppia rakkaasta Jeesuksestamme ja rakastakaa vihollisiannekin. Silla toisin kun viha joka pakkautuu sisimpaan ja tuhoaa, rakkaus elvyttaa ja parantaa ja vain lisaantyy kuluttamalla. Aikamoinen tuote, luulisi uppoavan meihin nykyisiin "pikkukuluttajiinkin" :lol:

Ja oppikaa rakastamaan kaikkea outoa ja kummallista ja hassuja sattumuksia mita elamassanne sattuu. Tanaan viimeksi paatin taas rakastaa omaa omituisuuttani, kun menin kylamme kirkolle :arrow: ovi oli lukossa :arrow: jain portaille :arrow: tunsin kuitenkin tarvetta kiittaa Herraa (armostasi kaikesta, jota elinaikani olen saanut tuntea) :arrow: eli siis veisasin :arrow: Ehdin veisata aika tovin kunnes huomasin, etta pihalla oli porukkaa. Heilla oli ollut kirkossa tapaaminen ja olivat tulleet ulos sivuovesta :arrow: Aivan varmasti onnistuin nostamaan hymyn ees jonkun naamalle, toivottavasti teidankin!
Otsikko: Rakasta tälläistä
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.07.07 - klo:18:35
Hannah.
Menestystä valitsemallesi urallesi. Toivottavasti opiskelusi menee hyvin siellä jossain oliko Irlannissa?

Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi?
 Miten sen nyt tekisi?
Tässä kun nyt ollaan armonalla hyvinkin vaillinaisena kulkijana korpimaassa.
Miten sitä voi alkaa rakastamaan itseään?
Ei ainakaan katsomalla itseensä.
On joku sanonut, että jos katsoo pappiin pettyy ja jos katsoo itseensä pettyy aivan varmasti, tai jotenkin niin.

Onkohan tässä kuten hengellisissä asoissa yleensä tälläinen käänteinen näkökulma joka toimisi.
Eli kuten Raamatussa on asiat päälaellaan monessakin asiassa jos vertaa ihmisten ajattelua noin yleisesti.
Antakaa niin saatte. Kadottakaa niin löydätte. Vähentykää niin kasvatte ja mitä kaikkea ylösalaista on Raamatussa.

Eli jos haluaa rakastaa itseään kuin lähimmäistään tulee ensin rakastaa lähimmäisiä ja sitten alkaa rakastamaan itseäänkin?
Jos rakastaa ensin itseään ja alkaa itsestään liikaa huolehtimaan ja parantamaan itseään ei lähimmäisille jääkään sijaa ja oma itsekkin alkaa muuttua ei rakastettavaksi itselleen?

Suuri on uskon salaisuus.

Kiva kun körttiporukka on niin filosofista. Tulee kaikkea uutta opittua ja järkeiltyä kun lukee teitin filosofisia mietteitä.

Meikäläisellä on hyvinkin simppeli ollut elämän filosofia ja ei niin ole tullut ajateltua syvällisiä, mutta teillä se näyttää olevan enempi tapana. :wink:
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: mt - 16.07.07 - klo:21:00
Pohdinnoissa kannattaa ottaa huomioon se, että rakastaa-sanan merkitys on viihdemaailman uutteralla työllä onnistuttu möyhentämään ja sumentamaan perusteellisesti.

Yksi vivahde on ajatella lähimmäisen rakastamista kunnioittamisen, arvostamisen ja hyväksymisen näkökulmasta.

Tämän näkökulman taas voi sovittaa itseensä. Ei ole kovin harvinainen sellainen tila, jossa ihminen ei edes hyväksy itseään, ei anna itselleen oikein edes olemassaolon oikeutta. Tällaisessa depressiivisessä tilassa ei ole voimaa myöskään aitoon lähimmäisenrakkauteen.

Herännäisyydessä arvostettu Scriver (1600-l.) on postillassaan käsitellyt masennusta. Pitkässä saarnassa hän toteaa:

"Mielestä katoaa iloisuus ja halu työntekoon ja hengellisiin harrastuksiin. Silloin ihminen ei ylistä iloisesti Jumalaa eikä rukoile häntä lapsen luottamuksella. Hän kuuntelee ja lukee Jumalan sanaa haluttomana ja kyllästyneenä. Lähimmäisiään kohtaan hän on ynseä, tyly ja epäystävällinen. Mielen täyttävät epäluuloiset, synkät ja pelokkaat ajatukset. Kuolema pyörii kaiken aikaa mielessä, sitä odotetaan pelon ja tuskan vallassa."
(Scriver: Pieni kirja masentuneille. Suom. Timo Veijola. Kirjapaja 2001)

Tämä vain pieneksi lisäksi ongelman pohdiskeluun.

Mt
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 16.07.07 - klo:21:05
Vaikka nyt olen Irlannissa niin opiskelemaan palaan kylla kotimaan kamaralle, semmoiseen eksoottiseen kaupunkiin nimelta Oulu :wink:  Ja aina mukavaa jos saa jonkun ajatuksia vahan uusille raiteille. Siita nyt sitten en tieda onko kortit sen "filosofisempia", kun muutkaan mut ainakin omaperaisetkin ajatukset ovat nykyaan liikkeessamme sallittuja!
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Johannes - 16.07.07 - klo:22:06
Lainaus käyttäjältä: "Hanna"
Tanaan on ollut minulle tarkea paiva, sain tietaa paasseeni opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja diakonissaksi.


Tämä ketju on mennyt ohi, mutta näin jälkikäteen vielä onneksi olkoon! On aina hienoa, kun pääsee opiskelemaan sinne, minne haluaa.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Hanna - 16.07.07 - klo:22:25
Vakava masennus on sairaus siina missa vaikkapa verenpainetauti. Laakitysta ja terapiaa on myos saatavilla ja niita lampimasti suosittelen sairaudesta karsiville. Ja masennuksen tilassa, jos jossain on se lahimmaisenrakkaus tarkeaa. Silloin on tietysti ottajana, mutta kunhan paranee pystyy jalleen jakamaan omastaankin.

Rakkaus kasitteena ei mielestani paljostakaan kaytosta laimene ja mielestani se kuvastaa hyvin sita lampoa mita aito toisesta valittaminen parhaimmillaan on. Tottahan rakkauttakin on monenlaista, mutta kunnioittaminen siihen sisaltyy aina.

Kaikista ei tarvitse pitaa, mut kaikkia tulee kunnioittaa...Ootteko samaa mielta?

Ja kiitokset siis kaikille mua onnitelleille jos en oo kaikkia muistanut kiittaa!
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Johannes - 16.07.07 - klo:22:38
Lainaus käyttäjältä: "Hanna"
Kaikista ei tarvitse pitaa, mut kaikkia tulee kunnioittaa...Ootteko samaa mielta?!


Aivan samaa mieltä. Ei ole meidän asiamme viedä ihmisarvoa toiselta. Asiat voivat riidellä, kunhan ihmiset eivät riitele. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta toisen maailmaa tulee kunnioittaa.

Kaikki me olemme muukalaisia tässä maailmassa. Muukalaisia matkalla kohti isänmaataan. Vastaamme tulee monia teitä, emmekä tiedä, kuka meistä lähti risteyksestä oikeaan suuntaan. Sen vuoksi olkaamme valppain mielin ja rakastakaamme lähimmäistämme entistäkin enemmän.
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pinni - 08.05.08 - klo:00:39
me laulamme pahoista teoista laulun
ja elämä edessä vähäksi käy


Näistä laulun sanoista kirjoittelin jo toiseenkin ketjuun.
CMX:n laulun sanat ovat hirveän hauskoja usein, selvästi vitsikkäitä, mutta kyllä sieltä pahemmin ruoppaamatikin löytyy supersyvyyttä, jos vaan kestää semmoisia ajatella.

Tämä kohta tuo mieleen myös sen rippikoululaisten lempparin siioninvirsi 164 kohtia, mutta vanhempien sanojen, jotka jostain syystä muistan:

älä nuku syntinen, kuolon kellot soivat...
helvettiinkö sielusi, vaipuu kuoltuasi...



Nämä virren sanat, CMX:n musiikki ja vielä tänään lukemani romaanin yksi kohta kietoutuvat yhteen.
Kohta on Diana Gabaldonin kirjasta Lumen ja tuhkan maa:

"...Holie mihi cras tibi - sic transit gloria mundi.
Tänään oli minun vuoroni, huomenna sinun. Sillä katoavaista on mainen kunnia."

Kuolema ei kuitenkaan ole se, mikä päässäni nyt pyörii. Ehkä ajatukseni liikuvat enemmänkin ajan kulumisessa ja sen käytössä. Onko päivä hukkaan heitetty, turha, tai tuhlattu?
Tänään pesin hiukseni ja uusin kirjaston lainani. Olen tyytyväinen!
Käytännössä olen nyt lomalla, mutta tekemättömät asiat ahdistelivat minua koko päivän, kun olin jatkuvasti tekemättä yhtään mitään. Luin tuota yllä mainittua romaania, ja nautin siitä suuresti, vaikka takamukseni puutui keittiön tuolilla. Nautin tekemättömyydestäni. Tämän päivän tunnit vain virtasivat ohitseni, hyvä kun edes huomasin niitä. Aina silloin tällöin tällöin kyllä huomasin olevani vain lähes näennäisrentoutunut.
Ero näennäisrentoutuneen ja oikeasti rentoutuneen välillä on kyllä niin pieni, että siitä ei oikeasti kannata välittää. Ainahan on asioita joita pitäisi tehdä.
23 vuotta elämästäni on jo takanapäin, ja kuka tietää miten paljon sieltä on vielä tulossa. Miten paljon ja mitä!
Olen kuitenkin ollut aina hyvin onnellinen pieni eläin. Aikaa valuu, mutta ei tästä elämästä mitään voi pois ottaa.

Näyttää siltä että tässä kirjoitellessani teemapäiväni huipentuu imelästi Eagle Eye Cherryyn. Mikäs tässä mennä tuhlaamaan aikaa tuonne sohvalle, ja tuhista vaikka jääkiekolle.

Save tonight
and fight the break of dawn
Come tomorrow
tomorrow I'll be gone
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 08.05.08 - klo:09:28
Korjaanpa virheen latinankielisestä sitaatista: tänään on 'hodie' eikä 'holie'. Ei kai -holilla ole osuutta asiassa?
Otsikko: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pinni - 10.05.08 - klo:23:39
^ Ei ainakaan minulla, mutta ehkä suomentajalla :P ?

Latinaa en ole lukenut, enkä sitaatteihin perehtynyt, suoraan otin vaan lainauksen kirjasta, ja siellä se sitten on myös väärin, ellei ole tahallaan noin laitettu.
Otsikko: -aforismi-
Kirjoitti: Mahjong - 05.06.08 - klo:20:50
Kun en nyt muista, minkä pyyhin pois, niin pistetään aforismiks´.

"On vain yksi periaate: Epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää."
( Eeva Kilpi )
Otsikko: -latinaa-
Kirjoitti: Mahjong - 05.06.08 - klo:20:57
Hiukka latinaa jäänyt päähän lukioajoilta.

Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.
Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana, jos en väärin muista.
Otsikko: -seurat tuvassa-
Kirjoitti: Mahjong - 05.06.08 - klo:22:37
SV:297

1. Arkihuolten alla, tiellä vaikealla taaskin taivallan.
Taitoni on pieni. Usein hukkuu tieni, syrjään horjahdan.
Auta, Jeesus, löytämään astelille lujaa pohjaa.
Kulkuani ohjaa.

2. Kotona ja työssä, päivässä ja yössä auta muistamaan:
tarpeen on vain yksi. Syrjään siirretyksi huolet silloin saan.
Matkalamppuun hiipuvaan usko, toivo valon luokoon,
rakkaus voiman tuokoon.

3. Vaikka yö nyt koittaa, uupumus jo voittaa,vielä pyytelen:
Tule yönkin teille, syli uupuneille avaa siunaten.
Pelkään päivää tulevaa - tule, Kristus, huomiseenkin,
kaikkeen mitä teenkin.

4. Jos saan sisukkuutta suunnitella uutta, anna viisaus
jättää kuoret kuolleet, löytää silmut tuoreet, nähdä sarastus.
Sanan luja kallio luokoon vahvan perustuksen,
armo uskalluksen.

Sanat: Päivi Niemistö
Sävel: Paula Pääkkönen
Otsikko: -mieleen jäänyt-
Kirjoitti: Mahjong - 07.06.08 - klo:00:11
Joltakin foorumin sivulta on mieleeni jäänyt seuraava toteamus, joka minun on aina etsittävä, kun nuo harmaat aivosolut eivät enää kaikkea muista. Mitä opimme tästä? Kirjoita paperille!!   Mutta siihen toteamukseen:
Lainaus
Eniten me kaikki tarvitsisimme armollisuutta, niin itsemme kuin toisten suhteen. On vain niin vähän omasta takaa, että hyvältä kuulostaa tuo parin tuhannen vuoden takainen lupaus ja näky ehtymättömästä armosta

Kirjoitin paperille - tippa silmässä... :smt022
Otsikko: -armo riittää-
Kirjoitti: Mahjong - 15.06.08 - klo:01:54
Veisuut: Ehdotuksia uusiksi Siionin virsiksi - vihkosessa on veisu, jota ei otettu Siionin virsiin, mutta se sopii hyvin edelliseen viestiin. Ja se veisattiin ainakin Sievin herättäjäjuhlilla, nimittäin
veisu 282:

1. Armo riittää. Miksen kiittää voisi tästä päivästä?
Huolen aiheet, päivän vaiheet otan armon sylistä.

2. Armo kantaa. Miksen antaa voisi muille anteeksi?
Kiusan päivät, pilkat jäivät nousematta kanteeksi.

3. Armo kestää. Mikä estää uskomaan ja luottamaan?
Ilo suuri siinä juuri: jäädä armoon avaraan.


Sanat: Marjatta Öhman
Sävel: Kustaa Penttilä
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 21.09.16 - klo:19:16

  Suora lähetys seuroista perjantaina klo 20 Aholansaaresta Paavon pirtistä: www.facebook.com/herattaja.

   
Videotunnelmia Aholansaaren Körttifoorumista

Ensi viikonloppuna järjestetään perinteinen Körttifoorumi Aholansaaressa On aika pyytää tosi uudistus.

Tapahtumasta lähetetään pe 23.9.2016 klo 20 Paavon pirtissä alkavat seurat suorana videolähetyksenä osoitteessa www.facebook.com/herattaja. Myös Körttifoorumin alustuksia videoidaan myöhemmin julkaistaviksi Herättäjä-Yhdistyksen YouTube-tilillä.


[/https://webmail.elisa.fi/?_task=mail&_action=show&_uid=31639&_mbox=INBOX&_caps=pdf%3D1%2Cflash%3D1%2Ctif%3D0#foorumi]


Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 22.09.16 - klo:06:00

   Ylläolevan postauksen lähdelinkki ei toimi, koska se sisältyy Herättäjä-Yhdistyksen syyskuun 2016 uutiskirjeeseen:

https://webmail.elisa.fi/?_task=mail&_action=show&_uid=31639&_mbox=INBOX&_safe=1&_caps=pdf%3D1%2Cflash%3D1%2Ctif%3D0


Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 22.09.16 - klo:06:15


 Suora lähetys seuroista perjantaina klo 20 Aholansaaresta Paavon pirtistä: www.facebook.com/herattaja.

   
Videotunnelmia Aholansaaren Körttifoorumista

Ensi viikonloppuna järjestetään perinteinen Körttifoorumi Aholansaaressa On aika pyytää tosi uudistus.

Tapahtumasta lähetetään pe 23.9.2016 klo 20 Paavon pirtissä alkavat seurat suorana videolähetyksenä osoitteessa www.facebook.com/herattaja. Myös Körttifoorumin alustuksia videoidaan myöhemmin julkaistaviksi Herättäjä-Yhdistyksen YouTube-tilillä.
https://www.youtube.com/channel/UCNaydKWDaSRzBCFCpWKF3vA




Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.12.16 - klo:14:17
Olen onnellinen ja kiitollinen. Matti on alkanut lähteä mukaan seuroihin ja muihinkin herännäistapaamisin.

Oliko koira aiemmin este kun pääsimme vain pikimmäisiltään kirkkoon yhdessä, siinäpä pohdittavaa.

Nytkin olemme seuroihin menossa, kuten marraskuussakin. Olimme San Damianossa molemmat, ja Laitisilla kotiseuroissa.

Körttiläisyys on kutsunut mieheni myös joukkoonsa. Halleluja ! :icon_xmasbiggrin:
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: seppos - 04.12.16 - klo:17:50
Olen onnellinen ja kiitollinen. Matti on alkanut lähteä mukaan seuroihin ja muihinkin herännäistapaamisin.

Oliko koira aiemmin este kun pääsimme vain pikimmäisiltään kirkkoon yhdessä, siinäpä pohdittavaa.

Nytkin olemme seuroihin menossa, kuten marraskuussakin. Olimme San Damianossa molemmat, ja Laitisilla kotiseuroissa.

Körttiläisyys on kutsunut mieheni myös joukkoonsa. Halleluja ! :icon_xmasbiggrin:
Upeeta ja tervetuloa.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 26.04.17 - klo:16:31
Vähän on keskustelu painottunut yleisesti foorumilla kiivaaseen väittelyyn (t. nimim. ei-viaton) ja on ollut mukava toivottaa tervetulleeksi avuttomaan joukkoomme myös muiden, itsevarmempien painotusten edustajia. Olen edelleenkin sitä mieltä että SV puhuu paremmin kuin kukaan ihminen, lopettaen ainakin omalta osaltani väittelyn. Seuroissa en puhu mitään, mutta ehdottelen virsiä... Yksi monista rakkaista on tuo SV30, joka asettaa sanansa matalalle, vaivojen läpi heikkoina kulkeville..
Rakastan omaa ääntäni ja haluankin tulla kuuluksi. Mutta valitettavasti nykyisin on seurapuhujat jo valittu seuroihin. Silloin on vaikeata saada puheen vuoroa.  Joten joskus jos todella haluaa itsekeskeisenä, itseänsä rakastavana ihmisenä puheen vuoron. Niin silloin on käytettävä  ”kyynärpää” taktiikkaa.
SV.147.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Pena - 26.04.17 - klo:16:40
SV 147.

Aamen.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.04.17 - klo:16:42
Bengt, ole hyvä ja puhu täällä. En minäkään vaikka olen vilkas puhumaan kahdenkesken, jota minulle on tämä kirjoittelukin täällä, ole pitänyt seurapuheeksi katsottavaa puhetta kuin yhden kerran.
Minulla on pelon piikki lihassani.

Se tapahtui kotiseuroissa ex-tempore, aiheena oli Odotus. Suuri osa seuraväestä oli lähdössä parin päivän päästä Pauli Annalan San Damiano osuuskuntaan tutustumaan, ja minä suurin odotuksin kohdata Pauli ja kuulemaan häntä.

Tuo Ilwydin virsi, Sv 30  on https://www.h-y.fi/502-virret-21-30#30

ja Bengtin virsi SV  147 on https://www.h-y.fi/514-virret-141-150#147
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.11.17 - klo:11:49
Näin yöllä unen liittyen seuroihin. Eilen olimme olleet seuroissa , siitä uneni kai kertoo.

Olin mennyt Seuratuvalle Helsinkiin tavatakseni siellä ystäviä. Ovi ja ovipuhelin oli niin kuin muistan niiden olevan, mutta soitettuani ja kutsuttuani avaajaa, tulikin nuori nainen alakerran hammaslääkärin vastaanotosta päästämään minut sisään.

Seuratupaan nousi pitkät portaat ja vastaan tuli taas nuori nainen. Sisällä oli jo paljon porukkaa. Tila oli pieni ja osa istui tuppeensahattujen lautojen päällä jotka olivat samanlaisien metallijalkojen päällä kuin Herättäjäjuhlilla on. Menin vessaan, sielläkin oli ahdasta ja miehet ja naiset samassa pienessä tilassa. Suuren peilin edessä purin hiukseni huivin alta. Se olivat kasvaneet ja kihartuneet ja oli myös nuortunut.
Pääsin viimeiselle tyhjälle istumapaikalle sohvan kulmaan. Oli ahdasta. Porukka oli nuorta, alle kolmekymppisiä kaikki. Lattialle istui lapsiperhe viereeni.

Ketään tuttua en nähnyt. Kysyin viereiseltä naiselta puhuuko Juhani Elenius tänään.
Hän vastasi; Ei , Juhani hautaa !

Näin seinällä ilmoitustaululla pienenpienen ilmoituksen puhujista. Tirkistelemällä sain selvää että joku mies Kotiliedestä puhuu.
 Nimi jäi näkemättä, sillä heräsin Matin kolisteluun keittiössä.



Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: malla - 06.11.17 - klo:11:58
Unet ovat  jänniä.
Joskus niihin sekoittuu päivän ja koko elämänkin ajalta erilaisia ajatuksia ja aineksia.
Toisinaan näkee "kirkkaan" unen joka myös toteutuu.
Joitakin muistaa koko elämänsä ajan.
Jotkut unet muistaa juuri herätessään muttei enää kahvipannua ladatessaan.
Mutta mielenkiintoinen on unien maailma.
Raamatussakin oli unen näkijöitä, mm Joosef vanhassa testamentissa...
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vn - 06.11.17 - klo:15:54
joo, samoin koen, unet varsin jänniä, joskus niitä näen.
Usein ne liittyvät menneeseen työelämääni, aika todellisen tuntuisina.
Mutta on myös ollut sellaista että liittyy vahvasti johonkin akuuttiin asiaan, tapahtumaan...
ja välillä herään ja tulee "pelko" tarkoittaako tämä jotain, onko etiäinen, näky, ennustus...
tällaista en kyllä ainoatakaan muista että noin olisi ollut.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: mt - 19.11.17 - klo:23:42
Näin yöllä unen liittyen seuroihin. Eilen olimme olleet seuroissa , siitä uneni kai kertoo.

Olin mennyt Seuratuvalle Helsinkiin tavatakseni siellä ystäviä. Ovi ja ovipuhelin oli niin kuin muistan niiden olevan, mutta soitettuani ja kutsuttuani avaajaa, tulikin nuori nainen alakerran hammaslääkärin vastaanotosta päästämään minut sisään.

Seuratupaan nousi pitkät portaat ja vastaan tuli taas nuori nainen. Sisällä oli jo paljon porukkaa. Tila oli pieni ja osa istui tuppeensahattujen lautojen päällä jotka olivat samanlaisien metallijalkojen päällä kuin Herättäjäjuhlilla on. Menin vessaan, sielläkin oli ahdasta ja miehet ja naiset samassa pienessä tilassa. Suuren peilin edessä purin hiukseni huivin alta. Se olivat kasvaneet ja kihartuneet ja oli myös nuortunut.
Pääsin viimeiselle tyhjälle istumapaikalle sohvan kulmaan. Oli ahdasta. Porukka oli nuorta, alle kolmekymppisiä kaikki. Lattialle istui lapsiperhe viereeni.

Enneuni....
Tänään oli Seuratupa täynnä. Veisattiin kiitokseksi siitä, että Seuratupa on ollut Autotalossa 60 vuotta. Väkeä oli niin, että meinasi kahvi ja pulla loppua kesken. Kristiina Elenius, Jaana Hallamaa ja Tauno Väinölä puhuivat.

Seuratupahan on Kampin metroasemaa vastapäätä, ja nyt sinne pääsee eteläisestä Espoostakin metrolla, tervetuloa! Ohjelma löytyy linkistä:
https://www.h-y.fi/177-seurakalenteri

Erityisesti toivotan tervetulleeksi joka toinen tiistai 12.30 kokoontuvaan lähetyspiiriin. Veisaillaan, kahvitellaan ja kahvi- ym. keräysrahat toimitetaan mm. Etiopiaan Hosainan kuurojenkoulun tueksi.

Mt

Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.11.17 - klo:07:24
Josko olikin, pohdin sitä itsekin silleen, että onko minuunkin tarttunut huoli liikkeen tulevaisuudesta ja etenkin nuorista. Heitähän unessani olivat lähes kaikki.

Toinenkin kumma juttu, ei uni,sattui viikko sitten.
Yks´kaks  putosi keittiön iso kello lattialle ja lasi särkyi. Mutta sitten kun menin huoneeseeni vasta hämmästyin. Krusifiksin poikkipuu oli irronnut ja pudonnut. Siinä meni myös Kristuksen ruumis, mutta eivät särkyneet. Laitoin sen paikalleen.

Ja näitä seuraavana aamuna oli se Porvoon lapsenmurha joka minuun koski hurjan kovasti.
 :017: :017:
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.11.17 - klo:09:34
Jotta enneuni olisi enneuni, niin tilasin äsken hammaslääkärin haljenneelle hampaalleni. En tule ' Seuratuvan hammaslääkäriin' vaan menen Ollille, ent. naapurille.

Muuten ,  haluni on kova seuroihin Seuratuvalle, mutta luulen etten osaa ostaa junalippua nykysysteemeillä. Siihenkin tarvitsen ihmistä.

Viimekerralla hyppäsin palatessa väärään junaan, Intercityyn, ja jouduin pulittamaan,
ostamani edestakaisen lipun jäädessä virattomaksi, kalliin hinnan. Onneksi juna sentää pysähtyi Lahdessa.
Kallis hinta on minustakin maksettu Golgatan pääteasemalla.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vn - 20.11.17 - klo:10:38
No just...osut kyllä asian ytimeen...
Kyllä tämä nykymaailma menee kummalliseksi, yksi pieni esimerkki juurikin nuo junaliput...
Itse en varmaan automaattien kanssa pärjää ollenkaan.
Netistä ehkä jotenkin vielä osaan ostaa ja tulostaa paperille, tiedettävä vaan etukäteen
minne menee ja milloin...no näin kai yleensä tällä iällä.
Konsertti ja kässärimessulippujakin osasin Ticketmasterista ostaa ja tulostaa.

Parkkilippuautomaattejakin etsin sellaisia mihin kolikot vielä käy... :003:

Suunnitelmissa vielä on sellainenkin että opettelisin metrolla matkustamaan...jep...
Elikkä autolla johonkin "kauas" asemalle, mihin osaisin ajaa ja auto mahtuisi parkkiin...
ja siitä edestakaisin metrolla keskustaan...ja liput etukäteen netistä tietenkin...
en taida tulla juttuun automaattien kanssa...

Vielä Helsingissä ajelen kyllä, jos keskustassa ei tarvitse pysäköidä muualla kuin liikennevaloissa,
maanalaisia parkkihalleja vierastan...jos itse osaan ulos se jo saavutus...mutta autoa en
luultavasti enää palatessa löydä...

Olenkohan liian negatiivinen ja epäileväinen omista kyvyistäni???

Elämä on seuratuvassa aitoa ja luonnollista ja ihmisläheistä!
(saadakseni yhtymäkohdan ketjun otsikkoon)

Innostuin vaan turisemaan kun luin Riitan junalippujutun... :eusa_angel: :039:
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.11.17 - klo:10:42
Innoittuneen seurapuheen päälle veisataan SV 3:

https://www.h-y.fi/5000-siionin-virret-110#3
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Viisveisaaja - 11.12.17 - klo:22:57
No just...osut kyllä asian ytimeen...
Kyllä tämä nykymaailma menee kummalliseksi, yksi pieni esimerkki juurikin nuo junaliput...
Itse en varmaan automaattien kanssa pärjää ollenkaan.
Netistä ehkä jotenkin vielä osaan ostaa ja tulostaa paperille, tiedettävä vaan etukäteen
minne menee ja milloin...no näin kai yleensä tällä iällä.
Konsertti ja kässärimessulippujakin osasin Ticketmasterista ostaa ja tulostaa.

Parkkilippuautomaattejakin etsin sellaisia mihin kolikot vielä käy... :003:

Suunnitelmissa vielä on sellainenkin että opettelisin metrolla matkustamaan...jep...
Elikkä autolla johonkin "kauas" asemalle, mihin osaisin ajaa ja auto mahtuisi parkkiin...
ja siitä edestakaisin metrolla keskustaan...ja liput etukäteen netistä tietenkin...
en taida tulla juttuun automaattien kanssa...

Vielä Helsingissä ajelen kyllä, jos keskustassa ei tarvitse pysäköidä muualla kuin liikennevaloissa,
maanalaisia parkkihalleja vierastan...jos itse osaan ulos se jo saavutus...mutta autoa en
luultavasti enää palatessa löydä...

Olenkohan liian negatiivinen ja epäileväinen omista kyvyistäni???

Elämä on seuratuvassa aitoa ja luonnollista ja ihmisläheistä!
(saadakseni yhtymäkohdan ketjun otsikkoon)

Innostuin vaan turisemaan kun luin Riitan junalippujutun... :eusa_angel: :039:

Et ole vn ollenkaan väärässä.
Et kuuseen kurkottamassa ja katajaan kajahtamassa.

Noin se menee mullakin, vaikka osaan koodata joitain tietsikkakieliä omaksi huviksi, kuten C++ ja HTML vaikkakin huonosti niitäkin.

Äitini kun kävi Israelissa ja jotain lähellä sataa kait ikänsä ja terävä kuin partaveitsi älliltään jos multa kysytään.
No hän siellä lentsikkaan menossa, niin piti olla jonkun automaatin edessä ja ties mitä lippua näyttää ja ties mitä nappulaa painaa ja mennä eteenpäin, niin hän alkoi itkemään, kun ei tajunnut ja muut toiviomatkalaiset, miks toi ei mee ja hermoilivat ja hän yritti olla ystävällinen ja tehdä kuten täytyy ja jengi vaan takanba hermoili. No hän teki kuten mäkin useasti.
Otti ja alkoi menemään.

No onneksi joku nuori tuli ylös liukuportaita hänen perässään ja alkoi halailemaan häntä ja sanoi, että hänkin tietää miltä susta tuntuu.

Jotenkin vaan en mäkään tajuu Stadissa miten kaikissa metroissa ja muissa tulisi tehdä ja het jengi on vihaisia.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 12.12.17 - klo:08:43

   Veisuut Karoliina Virkamäen ja Kalle Hiltunen kotona.

https://www.facebook.com/herattaja/videos/vb.378524332231498/1536882969728956/?type=2&theater

Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vn - 12.12.17 - klo:12:28
Kiitos veli-vv rohkaisevista ja osaa ottavista sanoistasi!   :eusa_angel: :039:

Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: PekkaV - 13.12.17 - klo:06:49

   Seurat Aholansaaren teologikokouksessa.  https://www.facebook.com/herattaja/videos/vb.378524332231498/1451480944935826/?type=2&theater

Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 13.04.18 - klo:15:07
Hiljaisuus.
SV. 86
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.04.18 - klo:17:41

Silloin kun on kovaa maailmassa, soisin jo olevani taivaassa. Kun läheisinkin ihminen pettää, menee luottamus. On yksi johon voi aina luottaa, Kristus Jeesus. Hän välittää Isälle murheemme ja antaa toivon paremmasta, myös rauhan vaivatulle.

Veisataa ehdotettu Sv  86:

Nyt maailman ahdistavan


1. Nyt maailman ahdistavan
pois häätää tahdon juoniensa tähden.
Se viettelee ja lupailee,
vaan Jeesukseni seuraan silti lähden.
Maailman meille suoma
orjuuden kyyneljuoma
vain pettää, enkä saata
sen äärellä viivytellä.
Nyt polkuna on oikea
tie kohti taivaan maata.

2. Turmeltumus, sen asumus
on ristiriitaisessa rinnassani.
Kun voitan sen, taas havaitsen:
se päätään nostaa kiusauksissani.
On rauha Jeesuksessa,
ja häneen turvatessa
sarastaa päivän koitto.
Siis iloitsen, kun taistellen
käyn tietäni, ja toivoni
on taistelussa voitto.

3. Vei kuolemaan niin katkeraan
ristille tiesi, rakkain Jeesukseni.
Haavasi saa nyt vahvistaa
minua alla ahdistuksieni.
Sait tuskan maljan juoda,
kun tahdoit meille suoda
synneistä armahduksen.
Siis seisahdun ja polvistun
näin eteesi, ja sieluni
saa rauhan, puhdistuksen.

4. Niin iloisin käyn sydämin
kun, Jeesus, kuljet tässä rinnallani.
Se lohdutus ja huojennus
on murheissani, kiusauksissani,
kun kuormiani kannat
ja uuden voiman annat,
virvoitat matkalaisen.
Jeesukseni, seurassasi
näin uskossa ja toivossa
käyn loppuun matkan maisen.

5. Nyt Isän maa jo kangastaa.
Luoksesi, Jeesus, sinne tulla saanko?
Kun matkan pää jo häämöttää,
sen ihanuuteen minut saatetaanko?
On kaipuu kahlehtinut
sen kirkkauteen minut.
Odotan noutajaani.
Kun matkaa teen ja Jeesukseen
jos uskallan, niin saavutan
taivaisen kotimaani.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013


Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: malla - 13.04.18 - klo:17:43
Rakas Isä.
Sinä tiedät,
mitä me tarvitsemme,
ennen kuin itse sen ymmärrämme.
Sinä luet ajatuksemme,
ennen kuin sydämemme on alkanut rukoilla.
Kuitenkin sinä, taivaallinen Isä,
haluat, että raivaamme tilan,
missä saamme kaikessa rauhassa kohdata sinut.
Siellä voimme aidosti ja teeskentelemättä
puhua kanssasi omasta elämästämme
ja niiden elämästä,
jotka olet laskenut sydämellemme.
Herra, opeta meitä rukoilemaan
hengessä ja totuudessa
Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

                        (Kirkkokäsikirja II)
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.04.18 - klo:18:33
92   Huoneen ristin hiljaisuuteen


1. Huoneen ristin hiljaisuuteen
Kristus meille valmistaa,
rukouksen salaisuuteen
särkyneitä johdattaa.
Kuorman alla uupuneinkin
lepopaikan siellä saa.

2. Siellä Kristus siunaa meitä
levollaan ja rauhallaan.
Ketään ei hän yksin heitä
epätoivoon uupumaan.
Vaatimusten ahnaat äänet
vaientaa hän kokonaan.

3. Kivun, tuskan raskaan taakan,
pimeämme salaisen,
syytöstemme kivikuorman,
elämämme sairauden
hartioilleen Kristus ottaa
alimmaksi taipuen.

Jouko Ikola 2000

Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: vn - 13.04.18 - klo:18:41
Tämä on mieli-sv:ni...mikähän vanha numero olikaan..257? tai jotain...
näin huono muisti mulla... :icon_sad:
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Viisveisaaja - 14.04.18 - klo:22:30

Seurat tuvassa on parhainta mitä tiedän.

Silloin, kun ollaan tuvassa kaukana areenoilta ja stadioneilta ja tuvan mummit ja papparaiset puhuvat rehellisesti elämässään eteen tullleista asioista, niin ne seurat on parhaita.

Ne joissa on tähdet ja muuten supliikit puhumassa käy hermoille.

Seurat kun on tuvassa, niin ilmoittakaa.

Seuratuvassa Hesassa on parhaat seurat ja nöyrimmät vetäjät seuroille.
Aina kun olen siellä piipahtanut, niin olen tykännyt.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.04.18 - klo:08:13
Meidän olkkarissa on pidetty seuroja vuodesta 1983, mutta alkuun ne oli viidesläis-vaikutteiset. Kerran oli piispa Hannes Leinonenkin seuroissa. Hän ei viidesläisyyttä edustanut.

Kalistaja kävi juttelemassa haastattelun merkeissä ehkävuonna 2010. Syötiin karjalanpaistia.

Samoihin aikoihin kokoonnuttiin ensin Mukkulan kirkkoon, sitten siitä meille, ja meiltä
varsinaisiin seuroihin diakonissalaitokselle. Siellä puhuivat mm. Sanneli ja seppos.

Foorumilaisia tuli muitakin; Pena, Mauno, hippiäinen ainakin . Sanneli pitkämatkalaisena yöpyikin.

Oliko toissavuonna kun ilmoitin taas seuroista. Ketään ei tullut, mutta kokosin Mukkulan kirkolta seuraväen kuin' toreilta ja aitovieriltä.

Jos voimia riittää saatan vielä kerran koettaa... jos Luoja suo.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 16.04.18 - klo:19:27
Meidän olkkarissa on pidetty seuroja vuodesta 1983, mutta alkuun ne oli viidesläis-vaikutteiset. Kerran oli piispa Hannes Leinonenkin seuroissa. Hän ei viidesläisyyttä edustanut.

Kalistaja kävi juttelemassa haastattelun merkeissä ehkävuonna 2010. Syötiin karjalanpaistia.

Samoihin aikoihin kokoonnuttiin ensin Mukkulan kirkkoon, sitten siitä meille, ja meiltä
varsinaisiin seuroihin diakonissalaitokselle. Siellä puhuivat mm. Sanneli ja seppos.

Foorumilaisia tuli muitakin; Pena, Mauno, hippiäinen ainakin . Sanneli pitkämatkalaisena yöpyikin.

Oliko toissavuonna kun ilmoitin taas seuroista. Ketään ei tullut, mutta kokosin Mukkulan kirkolta seuraväen kuin' toreilta ja aitovieriltä.

Jos voimia riittää saatan vielä kerran koettaa... jos Luoja suo.

Jos mättöä on runsaasti, niin lupaan tulla ovelle koputtamaan.
SV.209
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.04.18 - klo:19:32
Sitten kun tulet, Mitä saisi olla ?               :icon_lol:
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 16.04.18 - klo:19:36
Sitten kun tulet, Mitä saisi olla ?               :icon_lol:

Köyhälle kaikki kelpaa mitä emäntä tekee.
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.04.18 - klo:08:02
Ehkä sitten Köyhät-ritarit kahvin kanssa ?       :kahvi:


köyhä antaa vähästään , rikas ei paljostaan.

terv. elämästään kiitollinen  R-m
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.04.18 - klo:12:18
Riitta-mummin seurapuhe.

Olen kertonut Pyhän Hengen johdatuksista ja äänestä joka on seurannut minua siitä saakka kun Kristus veti minut luokseen.

Huomasin sen olevan muutamille vieras ja epäiltävä ilmiö. Silloin en ryhtynyt mitään
kertomaan, sillä silloin ei vielä ollut sen aika.
Tämäkin on eräs johdatuksen muoto että ei tee omia ratkaisuja, vaan odottaa kehotuksen ääntä.

Mikä se ääni on, kysyy sitä kokematta ja ymmärtämättä jäänyt.  Minä en kuule ihmisäänen puhetta, en musiikkia, mutta vahvan sisäisen kehotuksen, sanoja myöten , olen saanut usein kokea.

Raamatussa on hyvä esimerkki, 1.Samuelin kirja 3. 8-9:

 "Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. 8 Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, 9 ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen."

Tähän olen minäkin oppinut: Puhu Herra, anna sanat joilla puhun tai kirjoitan.

Kirjoitan paljon aivan turhaa, kuvailen kahden vanhuksen päivittäistä elämää, jalkikasvun käyntejä, ruokahommistani ja sairauksistani. Nämä panen ikäänkuin yhteisesti jaettavaksi ja ehkä iloksi ja huviksi joillekin kaukaisille ystäville.

Sitten on niitä kummallisia kirjoituksia, Seurapuolella yleensä, joissa ajatukset eivät ole 'omasta päästäni'. Ne on annettu , ja minä vain kirjoitan.
Jälkeenpäin kun joskus jonkun tällaisen luen, tunnen ettei teksti ole omaani.
Jään ihmettelemään.

Olemme Korkeemmassa kädessä, kuten J.Karjalainen laulaa jojosta. Onko se aina minusta kun pomppaan ylöspäin tai onko se Jumalasta kun painun alas. Sitä sopii kysyä Herralta . Puhu, anna san !

Veisataan:

https://www.h-y.fi/siionit/opeta-tallaisena.html
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Bengt Sandberg - 21.04.18 - klo:15:24
Tässä tilassa…

Olenko kadotuksen polulla kun Herra ei puhu minulle? Tässä tilassa minulla ei löydy sanoja itselleni tai Teille jotka voisivat herättää hieman herätystä.

Minähän haluisin puhua Teille hienoja seura puheita ja saada kunniaa itselleni.

Vai onko niin että Hän juuri nyt puhuu minulle, mutta minä en halua kuunnella Häntä, koska Hänen puheensa ei minua miellytä yksinkertaisuudessaan.

Tässä tilassa tunne on kuin olisin vankina sellissä, yksin, yksin ilman tunteita, sanoja, ilman rakkautta.

Kunpa ymmärtäisin, että…

SV. 127.

Olen vankina täällä ja ymmärrän sen

1. Olen vankina täällä ja ymmärrän sen,
mitä kuoleman korpea kuljen.
Olen kahleiden kantaja, hoipertelen,
tosi onnelta sieluni suljen,
kun aarteita maan
pyrin kuormaksi matkalla kartuttamaan.

2. Hyvin tunnen jo turhiksi antimet maan,
jopa parhaatkin arvottomiksi.
Ja kun turhia etsin, niin tuskia saan.
Nekö kelpaavat lohduttajiksi?
Ja viihdynkö näin,
kun on mahdoton kulkea taivasta päin?

3. Miten syntiä suosiva, vilpillinen,
perin uskoton matkassa pysyn?
Olen kristitty joukossa kristittyjen,
yhä maailman kiitosta kysyn.
Taas kauhistelen
tätä kurjuutta luontoni valheellisen.

4. Yhä, Herrani, synneistä synteihin vie
katu tuttu, kun käyn sitä pitkin.
Se on uusien raskaiden askelten tie,
vaikka juuri sen itkuja itkin.
Näin matkalla maan
kovin työlästä taakkaani raahata saan.

5. Tykö armosi istuimen ääneti käyn
kuten syntinen nainen jo ammoin.
Näet, laupias Herrani, entisen näyn:
polo ihminen, särkevin vammoin,
nyt luoksesi jään
sydän itkien tuskaani nyyhkyttämään.

6. Pysy luonani, laupeus loppumaton,
sinä kurjalle anteeksi annat.
Tämä huolteni keskellä toivoni on:
sinä armahdat, kuormani kannat.
Ja murheellisen
otat luoksesi laaksosta kyynelien.

Eemil Ponsimaa 1921, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2014
Otsikko: Vs: Seurat tuvassa
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.10.18 - klo:18:21
Oli tyytyminen siihen että en tänään seuroihin päässyt. Olin kovasti odottanut päästä Lauri Maaralaa ja muitakin puhujia kuulemaan ja siionia veisaamaan.
Veisaaminenkaan ei olisi sujunut sillä kurkku on ärtyisä ja yskänpuuskia tulee.

Kirkonmenot telkkarissa olivat hyvää seuraa minulle. Istuen ja katsellen ja kuunnellen on päivä kulunut.

Aamuinen kohtaaminen Vapahtajan kanssa aamurukouksessa oli ihmeellinen . :eusa_pray: