Kirjoittaja Aihe: Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman  (Luettu 27564 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Luettuani jutun totesin sen tässä tilanteessa varsin käsitettäväksi. XY- kromosomistoinen tyttö ei saa kuukautisia muistoni mukaan. Vanhin ja suurin ja yleisin syy.  En tosin osaa sanoa, kuuluuko kommenttini aihepiiriin, siksi en jatka osaltani keskustelua.
Niinpä, jos miehen kromosomistoinen naiseksi leikelty ja hormonihoidoilla muokkailtu transnainen saa kuukautiset, niin se on jo täydelliseksi naiseksi tulemisen menkkajuhlinnan arvoinen asia.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Ei kai meidän tarvitse huolehtia ’epäjumalisuuden ulkokuoresta’. Venus kuuluu antiikin Rooman uskontoon.

Ehkä tässä  on eräs esimerkki tästä:

Ihan yleisesti: ajatukset, jotka eivät kehity, syvenny tai avarru, tuppaavat homehtumaan.

Hyvä vaan, että on yksi epäjumalan kuva vähemmän.

         

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Olen joutunut miettimään tuota 'mieleisen sukupuolen' ajatusta. Miten paljon siinä on kysymys kulttuurin muovaamista rooleista? Kun kuvaillaan pojan tuntevan itsensä sisimmässään tytöksi, kerrotaan kukkamekkoihin pukeutumisesta tai muusta jokseenkin pinnallisesta. Ns korjausprosessin kuluessa opetellaan korkokengillä kävelemistä ja 'naisellisten' sanontojen luontevaa lausumista. Tunnen monta naiseutensa kanssa sovussa olevaa, joka kävelee mieluimmin lenkkikengissä pukeutuneena farmareihin ja villapuseroon. Onko aikamme määritellyt ihmisen niin kaavamaisesti, että omien joustavien valintojen tekeminen tuntuu mahdottomalta? Syntyykö vaikutelma, että pitää tehdä kokonaisvaltainen loikkaus lokerosta toiseen saadakseen olla oma itsensä?

Tätä ajattelen juuri näin. Liian paljon tai erikoisia merkityksiä annetaan sille ovatko sukupuolielimet kasvaneet ruumiin sisä- vai ulkopuolelle.  Kiitos myös luterilaiselle tarkkuudesta ja suorasanaisista huomioista:  Ei se todellakaan ole kolmas sukupuoli!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Niinpä, jos miehen kromosomistoinen naiseksi leikelty ja hormonihoidoilla muokkailtu transnainen saa kuukautiset, niin se on jo täydelliseksi naiseksi tulemisen menkkajuhlinnan arvoinen asia.

Sen verran tähän korjaan koska väärinkäsityksen aiheutin. Tämä henkilö on täydellisesti tyttö. XY- kromosomisto löytyy sattumallydöksenä tavallisesti nuoressa aikuisuudessa, tai vatsasta lantion alueelta patti, joka leikataan ja salissa odoteltaessa tietoa onko hyvän- vaivpahanlaatuinen ja mikä se yleensä on, niin kiveskudosta. Etsitään toiselta puolen ja poistetaan kanssa.

Sikiökehityksen alusta noin puoliväliin kaikki ovat tyttösikiöitä. Sitten kromosomi Y aktivoituu, se ohjaa mmkivesten laskeutumisen kivespussiin sillä ruumiinlämmössä ne saavat aika pian vaurion, menettävät kyvyn tuottaa siittiöitä, kehittyvät pahanlaatuisiksi. Rauhaskudos on ylipäänsä herkkää, se on niin erikoistunutta. Terveellä solukolla on kyky ottaa vastaan näitä käskyjä, olkoon tytön tai pojan alku tulossa. Ei kuitenkaan aina.

Suhtkoht yleisesti soluista puuttuu täysin kyky ottaa vastaan näitä komentoja, ja tällöin tyttö kehittyy tyttönä, kasvaa tyttönä, sosiaalistuu tytöksi. Tuo tieto on erityisen suuri järkytys, sen kertoja tarvitsee paljon empatiaa, sillä nuori ihminen on hyvin sekaisin ja järkyttynyt ja yleensä avun ja jakamisen tarpeessa tiedon saatuaan. Se on äärimmäisen vaikea asia selvittää. Ketään ei saa jättää yksin sen kuulijaksi. Kaikkea muuta kuin menkkajuhlia, siis.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Sen verran tähän korjaan koska väärinkäsityksen aiheutin.
Tarkoitin kylläkin normaalia miehestä naiseksi leikeltyä ja hormonihoidoilla muokkailtua miestä enkä XY- kromosomistoista tyttöä. Miksi kukaan transnainen haluaisi tekomenkat, kuten alla olevassa videossa?

How to simulate a period (for transgender women)  https://www.youtube.com/watch?v=BcNco-mM700

Maamme kristillisessä skenessä tunnetuin transnainen lienee pappi Marja-Sisko Allto (synt. Olli Aalto).

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
En osaa tuohon vastata, ellei simuloida alle hormonaalisia sykliä. Se oli kiva niin pitkään kun sitä kesti. Sen jälkeen oli kiva kun se lopetti, mutta jollain tapaa mielialojen tai itselläni unisuuden ennakointi oli aika jees. Eräs kurssikaverini sanoi, ettei välittäisi olla mies, koska menettäisi tämän aika mielenkiintoisen kosketuksen ruumiillisuuteensa. En tiedä kun en ole mies, mutta vain miesten kokemus ” panettaa” on takuulla kosketus omaan ruumiillisuuteen. Juu, juttu perustuu tutkimuksiin.

Tästä puolestaan syrjähyppynä, mutta hyvänä sellaisena on Jeanne Chassequet- Smirgelin kirja ”Muukalaisia itsellemme”.  Hän oli romanialainen kielten opiskelija, joka sai stipendin Pariisin yliopistoon, ja saapui sinne Euroopan hulluna vuotena ( ensin sen nimen saaneena) 1968, ja päätyi keskelle marxisti- leninistien miekkarihulinointia ja julkihuudettua sosialismin ihailua. Siis mikä yhtälö: Cheaucescun vankilasta karkuun päässyt kuuntelemassa, miten... Kuuntelikos häntä kukaan? No ei.

Totuudenpuhuja jää taatusti yksin.

Hän etsiytyi jotain reittiä ihmettelemään mitä me ihmiset olemme, hänestä tuli sittemmin muuan Ranskan aikansa johtavista psykoanalyysin tutkijoista ja psykoanalyytikko tietty ensin.

Tuo kirja olisi ajankohtainen kaikille, sillä sen viesti on ihmisen ikuinen muukalaisuus, millä keinolla tahansa, vieraaksi jääminen omalle ruumiillisuudelleen. Ehkä hän etsii sitä, mene tiedä. En tunne hänen tarinaansa.

Emme voi kulkea antiikin kyynikoiden tietä, mutta kaikki nykyiset omnipotentit kaikkea ja vaikka mitä saattaa osoittautua olevaksi ei- mitään.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
En osaa tuohon vastata, ellei simuloida alle hormonaalisia sykliä. Se oli kiva niin pitkään kun sitä kesti. Sen jälkeen oli kiva kun se lopetti, mutta jollain tapaa mielialojen tai itselläni unisuuden ennakointi oli aika jees. Eräs kurssikaverini sanoi, ettei välittäisi olla mies, koska menettäisi tämän aika mielenkiintoisen kosketuksen ruumiillisuuteensa. En tiedä kun en ole mies, mutta vain miesten kokemus ” panettaa” on takuulla kosketus omaan ruumiillisuuteen. Juu, juttu perustuu tutkimuksiin.
Nisäkäsnaaraillahan on kiima, jolloin ne ovat tilassa, jossa munasolun hedelmöittyminen on mahdollista, ja kiimakierron aikana naaraseläin on seksuaalisesti aktiivinen. Kiimakierrolla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu kiiman alusta seuraavan kiiman alkuun tai lopusta loppuun.

Ovatko luomisjärjestyksen asioissa ihmisnaaraat eli naiset kiimassa ovuloidessaan noin 10–12 kertaa vuodessa vai onko heillä jatkuva kiima-aika?  :017:


Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Ovatko luomisjärjestyksen asioissa ihmisnaaraat eli naiset kiimassa ovuloidessaan noin 10–12 kertaa vuodessa vai onko heillä jatkuva kiima-aika?  :017:

Entäs ihmiskoiraat sitten, joillakin näyttää olevan kiima silloinkin, kun yhtään naarasta ei ole näköpiirissä - puheiden perusteella ainakin.  :003:

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
On kyllä omituinen ketju, jos otsikkoon suhteuttaa. Jumalisuuden ulkokuoren sijaan puhetta ihmiskropan ulkokuoresta. Jotkut kehtaavat kieltää tämän inhimillisen ulkokuorensa voiman, se kai se aihe siis on.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
On kyllä omituinen ketju, jos otsikkoon suhteuttaa. Jumalisuuden ulkokuoren sijaan puhetta ihmiskropan ulkokuoresta. Jotkut kehtaavat kieltää tämän inhimillisen ulkokuorensa voiman, se kai se aihe siis on.

Tämä muuten todettiin tuolla jo kertaalleen, mutta eteenpäin mentiin kuin höyryjuna.  Huhhupsista :icon_confused: .  Olisiko jollain kohdin pitänyt perustaa kokonaan uusi ketju tästä inhimillisen ulkokuoren voimasta tai voimattomuudesta.  Vastaus viimeiseen kysymykseen pyörii ihan kielen päällä, mutta enpäs vastaakaan siihen enää  kun on niin asian vierestä tai onko edes vierestä. Aika kaukaa oikeastaan.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Tuohon 'jumalisuuden ulkokuoreen' liittyen tuli mieleeni, että se on ainakin ennen ymmärretty kuoreksi, jonka alle on visusti piilotettu erotiikka. Raamatussa on kuitenkin erotiikkaa hehkuva Laulujen laulu, joka ymmärretään myös kuvaukseksi jumalallisesta rakkaudesta. Uudessa testamentissakin on morsiusmystiikkaa. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Tuohon 'jumalisuuden ulkokuoreen' liittyen tuli mieleeni, että se on ainakin ennen ymmärretty kuoreksi, jonka alle on visusti piilotettu erotiikka. Raamatussa on kuitenkin erotiikkaa hehkuva Laulujen laulu, joka ymmärretään myös kuvaukseksi jumalallisesta rakkaudesta. Uudessa testamentissakin on morsiusmystiikkaa. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.
Juuri näin! Jumalahan loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi, jonka jumalisuuden ulkokuoren alla aivot tuottavat sukupuolihormoneja vaikuttamaan rakastumiseen ja seksuaalisuuteen. :)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
En osaa tuohon vastata, ellei simuloida alle hormonaalisia sykliä. Se oli kiva niin pitkään kun sitä kesti. Sen jälkeen oli kiva kun se lopetti, mutta jollain tapaa mielialojen tai itselläni unisuuden ennakointi oli aika jees. Eräs kurssikaverini sanoi, ettei välittäisi olla mies, koska menettäisi tämän aika mielenkiintoisen kosketuksen ruumiillisuuteensa. En tiedä kun en ole mies, mutta vain miesten kokemus ” panettaa” on takuulla kosketus omaan ruumiillisuuteen. Juu, juttu perustuu tutkimuksiin.

Tästä puolestaan syrjähyppynä, mutta hyvänä sellaisena on Jeanne Chassequet- Smirgelin kirja ”Muukalaisia itsellemme”.  Hän oli romanialainen kielten opiskelija, joka sai stipendin Pariisin yliopistoon, ja saapui sinne Euroopan hulluna vuotena ( ensin sen nimen saaneena) 1968, ja päätyi keskelle marxisti- leninistien miekkarihulinointia ja julkihuudettua sosialismin ihailua. Siis mikä yhtälö: Cheaucescun vankilasta karkuun päässyt kuuntelemassa, miten... Kuuntelikos häntä kukaan? No ei.

Totuudenpuhuja jää taatusti yksin.

Hän etsiytyi jotain reittiä ihmettelemään mitä me ihmiset olemme, hänestä tuli sittemmin muuan Ranskan aikansa johtavista psykoanalyysin tutkijoista ja psykoanalyytikko tietty ensin.

Tuo kirja olisi ajankohtainen kaikille, sillä sen viesti on ihmisen ikuinen muukalaisuus, millä keinolla tahansa, vieraaksi jääminen omalle ruumiillisuudelleen. Ehkä hän etsii sitä, mene tiedä. En tunne hänen tarinaansa.

Emme voi kulkea antiikin kyynikoiden tietä, mutta kaikki nykyiset omnipotentit kaikkea ja vaikka mitä saattaa osoittautua olevaksi ei- mitään.

Äääh, se oli Julia Kristeva. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Se lienee sivuseikka, onko ulkokuori jumalinen vai ei, jos kuoren sisällä elää jumalallinen Henki.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
   Kristus -- > risteys -- > kohtaaminen
"Ristin juurella" tarkoitetaan yhteisöllisyyttä. Ei ole muuta.


En tiedä, onko ihan reilua katkoa kommentista pätkiä, eikä varmaankaan ole ihan ok noukkia tänne palanen kun pitkästä aikaa poikkeaa-. Siitä huolimatta.  Olkoon että vuosia taapäin itse taisin huomauttaa, että yksilöhän jokainen on ryhmässäkin,  tämä nyt tuntuu hyvältä ajatukselta.  Ehkä tässä vuosien varrella olen kasvanut johonkinpäin, tai kuka sen näkee, surkastunut.  Ainakin olen kyllästynyt itseeni tarpeeksi.

Tämän syksyn ajatus joka tapauksessa, lähteköön vaan yhden ihmisen yhdestä merkillisestä jouluaatosta Anttolan kirkossa, en edes muista minä jouluna, haastettu miettimään asioita uudelleen ja jos nyt erehyn, oikaskaa olkaa kiltit te jokainen etten eksy.

-------------------

Jouduin miettimään, kun yhessä kirjottajaryhmässä kommentoitiin ulkoaopitun tuntusesti yhtä tekstiä, jotta onko missä kasvukertomus. No, osaan sen itekin ulkoa kun se tulee NVL:n palautteissa kaupan päälle aina.

Syystä luulen. Yhteiskunta on yksilön vahvuutta ahhhkeruutta tai omaa syytä ja omaa laiskuutta ja omaa tukien varaan heittäytymistä ja niinpoispäin raskaalla kädellä kuvaileva. Nuoruuteni kristinusko, ei mikään "kristillisyys"  korosti yksilön pelastumista, tahdonratkaisua, uskoontuloa.

Ja minulle vain tapahtui jotain enkä tiedä mitä. En vain voinut jatkaa.

Rupesin kirjoittamaan toisin, yksi ja sama kelpaavatko ne enää. Ensin nuorista, jotka pakenevat perheväkivaltaa sekä massiivista joukkolähiötä ja yhdyskoulua jonka välitunneilla voi tapahtua pahoja asioita.  Kylä ryhtyy pitämään silmällä pärjäävätkö kaupunkilaisnuoret, joille paikka on vain kesistä tuttu.

Sitten Talvisodasta, joka ei takuulla ollut yksilön ponnistus, semmoisena tänne olisi rajalta kävelty nopeammin kuin Stalin esitti.
Muistetaanhan se meillä.

Ja vai kasvukertomus, sadan viiden päivän yhtämittainen säikähdys se ennätti olla.

Jäljet näkyvät niin pitkään kuin on ihmisiä jotka sen kokivat:  Kotikaupunkiani puolustanut pikkulotta sanoi ettei tahdo puhua siitä. Kun ne tulee taas uniin, ne asiat. Kaksisataa ylilentoa, pommituspäiviä joina suojista ei päästy ollenkaan pois. 
Kasvukertomuksen siitä tietysti saisi. Saihan Raustelakin, mutta ne pojat eivät vaikuta kuin leikkineen sotaa.  Selvittiin, kun meitä oli me.

Mietin kun minun ei tarvitse työkseni kirjoittaa, mikä on. Osaanhan minä sen kaavan, kun tein kuusi semmoista. Yksilö on semmoinen, kirjan lopussa tämmöinen. Väliin jännittäviä tapahtumia ja erilaisia nuoria, muttei liiaksi.

Ennen noista näkee, miten oma ajatus on kulkenut sen jouluaaton jälkeen.
-------------------------

 Yhä vahvemmin olen muistanut vuosien takaa, oikein tai väärin ymmärretyn sanan joka ondongan kielessä tarkoitti yhtä ihmistä, yleensä ihmistä, ja minusta on tainnut tulla semmoinen "yleensä ihminen"-

----------------------------

Sen takia äkkiseltään kirjoitin ihmisryhmistä, yleensä kyläläisistä, Talvisodasta vahvemmin katsomatta oliko siinä nyt se kasvukertomus. Viimeksi poikajoukosta joka ei yritäkään muuta, kuin olla meidän sakki. 

Sitten vähän ihmettelin.

Ei kukaan tämmöstä huoli.

Tässä on me, ei yhtään minää.

---------------------------

Talvisota. Toden mukainen tarina ei vain asetu muottiin.  Kun kun ne yhä tulevat uniin.  Kun niin moni kertoo että sota pelkästään rikkoi. Nykyisin sanottaisiin, traumatisoi.  Joltain vietiin henki, lopuilta elämä-

Ja silti. Kun Jatkosota syttyi, ei siinä ollut mitään epäselvää, kertoi isäni. Ajatus siitä että MEILTÄ vietiin Karjala, oli niin väkevä. Tamperelaisten työmiesten ajatuksissa.

---------------------------

Ehkä on kadotettu tuo.  Että ollaan me. Me ollaan.

Meidät on lunastettu. Ihmiset.  Calvinia ymmärtää ja sen mutkikasta kaksinkertaista predestinaatiota vain tämän ajatuksen kautta, ei se ole niin kaukana Lutherista, mutta taatusti Lutherin suoraviivaisuudelle vieras kun on niin venkurainen.   

Ei minulla itsessäni ole mitään merkitystä vaikka kuinka kiemurtelisin, tekisin vapaantahdonratkaisuja ja muuta.

Onko niin?  Kerran, kuolemani päivänä, kun herään tästä unesta mikä elämäni on, Jumalani sanoo, tule, ihmislapsi.

…………………………………

Enhän minä sitä tiedä,

En tiedä mitään, en edes sitä kuinka ylihuomenna ajattelen jos elän. Tiedämmekö me.  Kirkko kantaa sitä tietoa, minulle se olisi liian suuri, liian raskas.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.