Morjensta pitkästä aikaa!   

Hyvää syksyn alkua ja jatkoa.

Tulipa oltua flunssassa, eikä vieläkään ihan kunnossa mutta paremmin jalkeilla.
Kaikki liikunta oli tauolla lähes kaksi viikkoa.
Huomenna tarkoitus ruohon leikkuuseen.

Eipähän tässä muuta kuin yömyssy liitteeksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_SZVSqbZrwU

On jännittävää, että vanhanakin ihminen saa uusia Ahaa-ajatuksia. Toki olen itsetuntemuksesta useinkin kirjoittanut, mutta en ole koskaan tutustunut aiheeseen jonka kyllä sanan tunnen: Itsensä toteuttaminen.

Olen vain ihmetellyt tarvettani kirjoittaa, tietää ja kohdata uusia asioita.
Googlasin kuten tapani on, ja tässä syötti:

https://mielenihmeet.fi/itsensa-toteuttaminen-avain-inhimilliseen-potentiaaliin/

ja tässä näyte:

Mahatma Gandhi, Viktor Frankl ja Nelson Mandela ovat suurenmoisia esimerkkejä itsensä toteuttamisesta. Itsensä toteuttaminen on sitä, että meidän jokaisen on pyrittävä tulkitsemaan sitä mitä meidän sisällämme on. Tämä on tarkoituksellista, vastuullista ja luovaa henkilökohtaista kasvua, joka saa meidät taistelemaan ollaksemme juuri sitä mitä haluamme olla.

En tietenkää korota tällä minuuttani, mutta uteliaana luin koko jutun. Se on kylläkin ikävää noiden mainosten takia. Oli siellä tosin suutama syötti uusiin seikkailuihinkin.

Jeesus alkaa puhua sellaista kieltä, joka loukkaa heidän lihallista mieltänsä, sitä itsekkyyden syntiä, jota he olivat harjoittaneet ja rakastaneet. Tästä ei olisi saanut puhua. Ja suuri kansa meni niin vähälle, ettei Herran kanssa jäänyt muuta kuin se valiojoukko. Eikö se ole ihmeellistä, että vielä ne jäivät! Mutta kun heiltä oli ohjelma kadonnut, kun eivät tienneet, kuinka taivaan valtakuntaan pääsisivät, mitä pitäisi tehdä, miten olla, oli Kristus heidän vaivattujen apunansa. Mutta niiden kanssa, jotka aina tiesivät, mitä on tehtävä, mikä jätettävä, joilla oli omia neuvoja kyllä, niiden kanssa tuli Herralla aina väittely. Ja niin on tänä päivänäkin vielä. Varovasti on puhuttu nytkin maailman rakkaudesta, lihan himosta, silmäin pyynnöstä ja elämän koreudesta. Ei tästä saisi juuri puhua mitään niille, joilla siihen on himo, sillä siitä nousee ehdottomasti jotakin napinaa, sellainen kuulija itse alkaa panna vastaan ja tehdä vastaväitteitä.

Juho Malkamäki

Olen kyllä miettinyt miten saisin äitini johonkin hoivakotiin, mutta aika mahdotonta se on.

90 lasissa niin ikää on jo aikalailla, mutta kun on omatoiminen ja haluaa olla kotona, niin minkäs teet?

Sosiaalinen ja hauska nauraa paljon ja huumori kukkii älyäkin riittää.
Eli ei tälläinen tosikko kuin poikansa.

-No ikää on ja kyllähän turvallisempaa olisi, jos olisi jossain hoivakodissa.
Vanhus rutiineineen taitaa olla aika mahdoton vieroittaa tavoistaan?
Tässä nyt raavin päätä, että mitä tehdä, siis äitini kanssa?
Onko vinkkejä?

Onhan se vanhusten omaisena ahdistavaa seurata heidän pärjäämistään kotona. Vuosia sitkutellaan jotenkin, kun vanhushuolto ei paljon apua tarjoa ja vanhuksetkin uhmakkaasti haluavat asua vain kotonaan. Kun kunto romahtaa tai sattuu kotona paha kaatuminen/tapaturma, että omaisten avustaminakaan ei pärjää enää kotona, niin hoitopaikka sairaalassa olon jälkeen on vain pakko järjestää. Näin kävi oman äitini kohdalla, kun vaihtoehdot loppuivat.
Viisi vuotta hän ehti asua vanhusten palvelutalossa hyvässä huolenpidossa ja turvatuissa oloissa. Minunkaan ei äitini suhteen tarvinnut kantaa enää huolta, sain vain käydä hänelle pitämässä seuraa ja näitä käyntejä palvelutalossa tuli viidessä vuodessa tehtyä arviolta n.1000 kertaa.

Mitä Jeesus Kristus sanoisi meille itsekullekin erikseen, jos Hän nyt olisi täällä?
Hänen ympärillensä kokoontui äärettömiä kansanjoukkoja, mutta on hyvin merkillistä: Hän joutui usein niiden kanssa kiistelemään. Ja jos lukee apostolien kirjoituksia, niin siellä on alituisesti vastaväittäjiä. Ne olivat jollakin tavalla muodostaneet itsellensä elämän tien, olivat sen ajan jumalisia, eivätkä olleet ollenkaan huomanneet, että heidän keskellänsä oli nyt oikea elämän tie.

Juho Malkamäki