Tunnen mielestäni kohtuullisen hyvin vanhoillislestadiolaisuutta. Pirskan esittämä väite ei pidä paikkaansa että he eivät saisi itsenäisesti lukea Raamattua. Kyllä heidän keskuudessaan ihan kehotetaankin Raamatun tutkimiseen, mutta kulttuuri on siellä sellainen että enemmän on totuttu luottamaan saarnamiesten tulkintoihin jotka edustavat yhteistä linjaa. Raamatun tutkiskeluun heidän keskuudessaan kyllä kehotetaan, vaan ei individualistisiin tulkintoihin. Vanhoillislestaiolaisuudessa ei ole sellaista itsenäistä Raamattupiiri- ym. kulttuuria kuten onissa muissa liikkeissä. Tämä on liikkeen ominaispiirre aivan samoin kuin körttiläisyyden ominaispiirre on se, ettei ole samanlaista rukoilukulttuuria kuin vaikkapa viidesläisyydessä.
Sekään ei pidä paikkaansa etteivät siellä maallikot saa puhua, vaan asia on aivan päinvastoin; vanhoillislestadiolaista maallikkovaltaisempaa herätysliikettä tuskin löytyy. Papisto edustaa heillä saarnaajista hyvin pientä osaa kaikkien saarnaajien joukosta. Sama koskee perinteistä esikoisuutta. Viisveisaaja vahvistanee näkemykseni?
Juu vahvistan.
Mites tää keskustelu onkin kääntynyt lestadiolaisiin?
Noista hurmoksista, niin Lutherin aikaan hänen saarnatessa oli paljonkin, niin sanottuja ihmeitä ja merkkejä ja sairaiden parantumisia.
Vanhoillislestadiolaisilla on liikutuksensa ja esikoislestadiolaisilla se kaunis sovinnon halaus, lisäksi siellä kyllä paljon itketään seuroissa.
Jotenkin tosi sympaattisia nämä esikoislestadiolaiset, kun kokoontuu Puistolassa pääkaupunkiseudulla.
Itse en kaipaa näitä hurmoksia niinkään paljoa, mutta ei mitään vastaan, mutta tulisi kait olla niin että ihmeet ja merkit seuraa niitä jotka uskovat, eikä uskovat seuraa ihmeitä ja merkkejä.
Sempä takia olen tykästynyt pieniin körttiseuroihin missä ei ole merkkipuhujia ja muita tärkeitä heppuja.
Kuten jossain aikasemminkin kirjoitin herätyksestä, niin näkisin sen olevan jotain muuta kuin kääntymisiä. Enempi sellaista että ihmiset alkavat kiinnostua hengellisistä asioista ja käydä kirkossa messuissa ja muualla.
Jotenkin tämä hurmoksellisuus on kuitenkin aika iso asia kaikenlaisissa uskonnollisissa porukoissa.
Lestodiolaisten kurista ja synnyttämisistä olen sitä mieltä, että se tiukka oppisuus on jäämässä heiltäkin vähemmälle.
Aina tietysti on tiukkoja ja oikea oppisia, mutta ne taitanee olla vähemmistöä.
Jos ajattelee expontetiaaliin lestoja, niin jos nyt joka perhe jos niitä on vaikka 1000 koko liikkeessä ja niden lapset saa jokainen 10 lasta, niin se on jo 10 000 j jos he taas 10, niin 10 X 10 000 olisi satatuhatta ja ne kertaa, niin todellisuudessa lestadiolaisia tulisi jo olla miljoonia mutta tosi asia on, että noin 2 kymmenestä pysyy liikkeessä ja muut jouksee maailman teillä kuka minnekkin turmioon tai jonnekkin.