Herännäisyys ei syleile maailmaa eikä tarkoituskaan ole, että maailma vastaisi.
Maailmanloppu ei ole vieläkään ennustettavissa, vaikka läheltä liippaisi.
Odotan sitä kertaa, kun tällä profeetalla on jotain positiivista viestittävää. "Mä toivon vaan vaikkei ois toivoa ollenkaan. W. Malmivaara"
Odotan sitä kertaa kun tällä profeetalla on jotain positiivita viestittävää. Hmmm.
Missähän tuommoinen profeetta on?
Voin tosin omakohtaisesti kertoa vaikka siitä, että noin 40 vuoden aikana olen aika lailla
saanut tehdä heränneistä eli körttiläisistä eli körttisistä juttuja maamme sanoma-ja aikakauslehtiin ( 1980-luvulla jopa sivukaupalla muutamista herättäjäjuhlista tuolloin). Lähtökohtaisesti olen pyrkinyt esimerkiksi herättäjäjuhlajutuissa objektiiviseen journalismiin, joskin lehtijutuissani on kyllä silti kaiketi näkynyt myönteinen väre ja värinä asiaan. Aiheiden valinnoissa olen pitkässä juoksussa pyrkinyt monipuolisuuteen, niinpä olen jututtanut pappeja, kirjakaupan myyjiä, muusikkoja, juhlakävijöitä, liikenteen ohjaajia, kirvestalkoolaisia, lättykauppiaita, nuorisoa, ikikävijöitä, ensikertalaisia...
Aikakauslehtijutuissa "henkilökatalogiin" on sisältynyt myös kunkin kohdeihmisen omaa herännäishistoriaa ja liikkeen historiaa.
Vaikka monessa kohden seuraliikkeessämme nyt mättää, niin herättäjäjuhlat ovat aika usein yhä onnistuneet monilla mittareilla mitattuna. Näin etenkin silloin kun juhlat ovat olleet ( niin se on Riitta-mummi) perinteisillä herännäispaikkakunnilla kuten Lapualla, Nilsiässä ja Nivalassa. Talkootyö ja asian syvällinen ymmärrys on esimerkiksi noilla mainitsemillani paikkakunnilla itsestään selvää. Kökkäväkeä on saatu eri osa-alueille siltä istumalta.
Toivottavasti näemme ensi heinäkuussa Kauhavalla. Jokainen sinne paikalle pääsevä seuraihminen on arvokas asia koko herännäislliikkeelle. Tällä hetkellä tosi arvokas. Korostetun arvokas. Monella lailla.
