Onpas tämä melkoisen laaja ja mielenkiintoinen aihe kun oikein rupeaa tätä miettimään.
Saan olla kiitollinen elämästäni, perheestä, sukulaisista, ystävistä...kaikesta.
Toiveita, haaveita, unelmia...niitä toki riittää...
Ehkä päälimmäisenä terveys, kaikenlaista remppaa on tässä iässä....jospa lonkkaleikkaus vielä auttaisi...
saisin vielä liikkua, hiihtää, retkiluistella, pyöräillä, patikoida metsäpoluilla....ja vaikka vielä
pelata poikani kanssa tennistä.
Osata elää paremmin rinnallakulkijana, kuuntelijana...siten että lähimmäisten olisi hyvä olla lähelläni.
Haluaisin elää lähellä Jumalaa, uskoen, luottaen, toivoen, saaden ymmärrystä valintatilanteisiin.
Olen "jämähtänyt" Kanta-Hämeeseen...viihdyn täällä, on sivuhommat, asunto, seurakunta, ystävät jne...
mutta yhtä hyvin voisimme lähteä vaikka Pohjois-Karjalaan poikani perheen lähettyville, sinne odotetaan
vauvaakin...mutta...voimmeko jättää toisen yksin elävän poikamme tänne?
Rukoilen Jumalan johdatusta elämääni, selkeitä tienviittoja, itselleni uskallusta ja rohkeutta tehdä
valintoja, päätöksiä, jos ja kun niiden aika on.