Pessimismi ja Optimismi

[juhani]

Näkökulmia on niin monenlaisia. Lutteeruslaisena olen miettinyt onko tässä elämässä onnea tai onnellisuutta vaiko sitten pessimistisempää. Voi olla, että kirkkomme, Lutteeruksen tai Phillippin (Melanchton) ajatukset ovat hyvin kaukana toisistaan. Setä-Martti oli pyknikko. Pyknikot ovat sellaisia henkilöitä, joille maha on kaikkein tärkein. Pyknikot ovat optimisteja. Minäkin yritän päästä tähän hampaat irvessä. Vaimoni on pessimisti ja minä olen optimisti. Vaikka tuolla kirkkomme päällä on roomalainen teloitusväline.

[Leena]

   Muistan telkkaohjelman nimeltä Tie - olikohan se niin. Eräänä kesänä näyttivät. Siinä oli entinen pomo ihan yllättäen keskustelema<sa teemasta Onni. 

Se liippaa tätä melko läheltä... sinne Isä Mitrokin pörräsi jonkun skootterintarakalla...    muistaako kukaan?  Sixten Bondeström, se minun  ent esimies, sanoi ettei tule tavoitella onnea.  Hän jätti varsin avoimeksi, mitä sitten.  Hyvä niin, jätti tilaa ajatella.

...................................


Usein nähdään optimisti onnellisena ja päin vastoin, vaan onko tämä aivan  näinkään?  Suur-Suomen tavoittelijat olivat optimistisia vaan eivät järin viisaita.

......................................

Mutta jäin miettimään tuota, ja sitä mitä kukin onnena pitää. Jollekin se on yhtä, kuim täyttyneet toiveet, mutta onko se onnen olemus - se pussi voi olla pohjaton - luulen, että mielenrauha on jotakin jota itse tavoittelen hartaimmin.  Se on enemmän kuin toive, ne tulevat ja menevät, se on tarve, ja merkillisen pysyvä. Siksi kaiketi Joh 14;27 oli minulle rippikouluiässä niin määrättömän tärkeä kohta.  Ja oudosti kohdattu. Kuumeessa vuodelepoon pakotettuna luin päättökokeeseen raamatunlauseita, ja etsin listan ensimmäistä Joh 3:16.  Tuo osui silmiini, ja tuntui itselleni kirjoitetulta.

........................................

Siitä saakka mielenrauha on merkinnyt minulle onnea.  Tietty nuo tuskanpuuskat jotka liittyvät epilepsiaan olivat vielä kokonaan nimeämättä, ja hämmennys niidenkin edessä sai minut etsimään rauhattomana totuutta itsestäni -- mutta myös aika, 1970-luku, oli sitä suomettumisen aikaa, eli kaikesta ei puhuttu ihan totta, tiesin sen, ja olin onneton ja rauhaton sillä elämää ei voi perustaa valheelle.  Nuoruusikä on rauhatonta monesta syystä jokaiselle. Jo ennen herännyt Jumalan ikävä herätti rauhattomuuden ja merkillistä kyllä, tajusin viitoslaisella vapaantahdonratkaisuleirillä, ettei "uskoon voi tulla".  Se on suhde, entä jos toinen osapuoli ei haluakaan?     Se viisaus kyllä ei ollut minusta lähtöisin. 

...........................................

Kun luvattiin rauha, luvattiin jotakin sanoinkuvaamatonta. Mielenrauha, Jumalan rauha perustuksenaan luulen jaksavan ottaa lopulta vastaan kaiken...   osaavan elää optimistina ja pessimistinä, herkkänä ja ronskina, niinkuin asiaan kuuluu.  Mörtti puhuu viisauden sanoja siitä kuinka vaarallista optomismi toisinaan on!     Mahtaako Riitta.mummi puolestaan muistaa miten hän kerran sai minut rauhoittumaan syvästä tuskasta sillä sekunnilla kun kysyi jaksanko vielä uskoa Jumalaan?  Olin kokonaan unohtanut Jumalan...     sellaistakin saattaa tapahtua!  Vaikka enpä olisi luullut.  Ehkä niin piti tapahtua. Meitä kuljetetaan joskus erikoisia teitä pitkin.  Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, toisin sanoen, ja sepä todentui sekunnissa.   

------------------------------
Mietin tätäkin:  eitä ei neuvota olemaan noista kumpaakaan, vaan etsimään ja pyytämään viisautta...   Voisi olla viisasta.... 

[Riitta-mummi]

Muistan Leena, muistan.    Oli niin tuskaista, puolin ja toisin. Kävin rukoustaistelua toivoen apua hätääsi. Kun puhuimme tilanne vaikutti todella vakavalta, enkä osannut muuta enää kysyä kuin: Uskotko kuitenkin Jumalaan ?

Siitä alkaa olla kohta vuosi. Etenemme hyvin hitaasti, ainakin minä joka en vielä liki seitsenkymppisenä tiedä mikä olen määritelmien mukaan.
Ääni sisälläni pitää kuitenkin minua riippumassa Jumalan Armosta.

Herra ei ole vielä meitä "kanojaan" kyninyt. Mutta istutaan orrella ja odotetaan.   

Huomena tulee täyteen kolme vuottani foorumilaisena.  Kiitos kaikille kumppaneille ja ystäville !

                                                                                                                                                         

[Leena]

Mutta sepä riitti!      

Keskiajalla jotkin antoivat Jumalalle nimiä, ja Dosentilla    oli vankeutensa vaikeimpana aikana hetki, jolloin hänen Jumalansa tuntuu kadonneen kaiken toivon kuollessa, kaiken maallisen onnen tultua riistetyksi:  Sinä menit, rakastettu onni, /ja vaivoin rakastettu tuska./Mikä on nimesi?/ Hätä, elämä, autuus/osa minua itseäni, sydämeni - menneisyys?/

.........................................

...Lähelläsi herään keskellä yötä/  ja pelästyn:  /Oletko jälleen poissa?/Etsinkö ikuisesti turhaan /sinua, menneisyyteni? /
 ojennan käteni ja rukoilen/ja minä pääsen tietämään uutta/  Katumuksen kautta ja kiitoksen kautta/ 
mennyt palaa luoksesi kuin elävin osa elämääsi/
luota siinä mikä on mennyttä /Jumalan anteeksiantamukseen ja hyvyyteen/ja rukoile, että Hän sinut/tänään ja huomenna varjelisi


"Menneisyys" on hienoin kohtaamani runo kaiken menettämisen tuskasta, samalla omasta hajoamisen kokemisesta, jollaisesta hän tässä vaiheessa vankeuttaan selvästi kärsi - vaikeudesta koota hajoavia muistoja, muistaminenkin tuntui mahdottomaslta.  Jumalan "paluu" riitti kokoamaan kaiken, ja sama toistuu melko usein tämän ajan runoissa. 

[Pena]

Nyt on siteerattava José Ignacio González Fausin teosta Taivasten valtakunnan logiikka:

Jeesuksen elämänfilosofian ensimmäinen osatekijä näyttää olevan ehdottoman realismin ja tyhjentymättömän toivon vaikea dialektiikka. Silmät ovat häikäilemättömän avoimet, mutta tosiasiat eivät kuitenkaan onnistu sumentamaan katseeseen sisältyvää toivoa.

[AKUANKKA313]

Pessimisti ei pety on uusi julkaisu Kirjapajalta ovh. 31,90 euroa.
Eli miksi elämältä ei kannata odottaa liikoja
Kirj. Satu Kaski ja Vesa Nevalainen

Pessimistejä pidetään yleensä hieman negatiivisina tyyppeinä,
muiden ideoiden realisoijina ja pilvilinnojen murskaajina.
Pessimisti on usein looginen, joka laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin,
jos pessimismi on tervettä.
Yltiöpessimismi ja yltiöoptimismi ovat järjettömiä.
Jopa optimisti voi oppia pessimistiltä, kuten pessimisti optimistilta.