...nyt viekää viesti väsyneelle

[de profundis]

Hei, kaikki viisaat ja kiltit körttifoorumilaiset!

En aloita mitään korkealentoista tai viihdyttävää keskustelua, vaan ihan itsekkäästi pyytäisin hiukan henkistä (hengellistä?) tukea kanssavaeltajilta.

Olen jo pidempään sairastellut jotain toistaiseksi diagnosoimatonta sairautta, joka aina välillä pahenee tosi invalidisoivaksi.

Nyt on taas huono jakso meneillään, ja henkinen kantti rakoilee. Ottaisin kiitollisuudella vastaan kaiken liikenevän "hyvän viban". Ja jos vaikka joku keksisi jonkun lohdun sanasen aiheesta "pitääkö minun kokea syyllisyyttä siitä etten ole yhteiskunnan verorahoja tuottava jäsen".

Kiitos kaikille!

- syvyyksistä huuteleva toverinne

[Pena]

Ole vain vuorollasi yhteiskunnan verorahoja kuluttava jäsen. Nyt on meidän vuoromme tienata niitä. Vaihdetaan sitten osia, kun se aika tulee. Herran haltuun!

[llwyd]

Yhtä kyselevällä mielellä saavat olla yhteiskunnan "aktiivisetkin" veronmaksajat: sen verran kylmissä rakenteissa pyöritään, ja siten pidetään niitä yllä. Se että sentään vielä käytetään rahoja yhteisen hyvän eteen, on niitä asioita, jotka tuovat lämpöä tähän ympäristöön. Eli mielestäni voit todella hyvällä omallatunnolla olla vaihteeksi vastaanottavalla puolella. Itse olen nyt ilmeisesti lopullisesti toipunut pari vuotta kestäneestä sarkoidoosista, joka välillä sai kulkemaan hyvin karuissa maisemissa (eikä tainnut 26 euron poliklinikka-maksu aivan korvata hoitomenoja...) Kirkas ainakin on aurinko, kun lopulta ne tummat pilvet hälvenevät, voimia sen hetken odottamiseen!

[Johannes]

Siis kaiken kanssa oppii elämään. Pitää ajatella positiiviset asiat. Itselläkin on ollut ja on omat vaikeuteni eri asioiden suhteen, mutta toisaalta olen ehkä sitten oppinut ajattelemaan asioita syvällisemmin ja miettimään kaiken tarkoitusta yms. Elämä opettaa ja Jumalan suunnitelmat ovat omiemme yläpuolella. Ja voithan ajatella niinkin, että kerran meidät palkitaan kaikista kärsimyksistämme, jos se yhtään helpottaa. Ja usko rukouksen voimaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta, jos se sopii hänen suunnitelmiinsa. Itsekin olen aina rukoillut, mutta ei ole aina "tärpännyt" kaikissa asioissa, ilmeisesti suunnitelmat minun varalleni ovat jotkut muut, kuin ne mitä olen rukoillut. Elämä on elämistä varten, ei murehtimista. Pitää osata iloita kaikesta siitä, mitä meillä on hyvää. Itse tänä aamuna katselin pitkästä aikaa oikein ajan kanssa ulos ja ihastelin, miten valkoista lumi on. Muistan sen päivän, kun satoi taas tänä vuonna ensilumi.  Se oli niin puhdasta. Kaikkea hyvää ei huomaakaan, ennen kuin miettii, miten asiat voisivat olla toisin.

[Rheespu]

Kokemuksesta tiedän miten rankkaa on sairastaa ilman diagnoosia, kun kaikki on tavallaan auki, eikä ole edes sanaa selittämään pahaa oloa. Toivon ja uskon, että sinunkin sairaudellesi löytyy oikea nimi ja hoito, ja että tulee se aika, jolloin voit katsoa taaksepäin ja nähdä ne hyvät asiat, jotka nyt jäävät tuskan alle.

Kun on aika sairastaa, niin silloin on, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.  On oikeus pyytää ja ottaa vastaan apua, levätä Jumalan sylissä.

[santtu-62]

Kokemuksesta tiedän miten rankkaa on sairastaa ilman diagnoosia, kun kaikki on tavallaan auki, eikä ole edes sanaa selittämään.. että tulee se aika, jolloin voit katsoa taaksepäin ja nähdä ne hyvät asiat, jotka nyt jäävät tuskan alle.
...eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.  On oikeus pyytää ja ottaa vastaan apua, levätä Jumalan sylissä.

Menettämisen ja epäonnistumisen hyväksyminen
Pohdiskelen, miten pystyn kestämään näennäisen epäonnistumisen tai menetyksen?
Voinko nyt suhtautua kumpaakin ilman epätoivoa tai ylpeyttä? Voinko hyväksyä köyhyyden, sairauden, yksinäisyyden tai menetyksen rohkeasti ja tyyneydellä?
Voinko järkähtämättä tyytyä vaatimattomiin, vaikka joskus kestävämpiin tuloksiin, joilla ei ole mitään ”häikäisevää” menestystä.
Minä hyväksyn ”diagnoosia” Häneltä, mutta olen myös saanut Häneltä reseptin ja se uusitaan kerran vuodessa, niin on myös ”apteekkari” tehnyt sen tänä vuonakin.
 

[Leena]

- syvyyksistä huuteleva toverinne

Kun vain löytäisin oikeat sanat nyt...tartu köyteen: Sama on koettu ja koetaan jokaisen vaikeutumisvaiheen aikana, ja diagnoosin tahtoo jokainen lääkäri sitten myös uusiksi. 
Ihmisellä on taipumus syyttää itseään sairaudestaan, aina.

Kysyisitkö itseltäsi: Miksi sinulla EI olisi oikeutta niihin verorahoihin, kuule? Vaihda mielessäsi meidän paikkoja, ja mieti voisitko sanoa minulle ettei ole!  Älä ole itseäsi kohtaan armottomampi kuin olisit toista kohtaan...sairaus on riittävä taakka. Ei tarvitse kerätä muusta lisää kannettavaa.
- Minusta ei tunnu tältä...ei...minä ajattelen silti, että Jumala tietää, mitä tekee.  Meidän ei tarvitse...epävarmuus on kauheaa, mutta onko elämä lopulta missään muodossa kenellekään varmaa?