Nyt voin huokaista kun lähes kaikki on valmiina. Välillä on ollut rankkaakin. Onneksi se eilinen vatsatauti on helpottanut. Huonoon kuntoon se kyllä vei.
Tänään kävi vanhempi tytär puolisoineen kakku-torttu-kahvilla. Kun hän näki väsymykseni hän alkoi emännöidä. Ensimmäisen kerran ikin otin mielelläni avun vastaa.
Hän tyhjensi puhtaat astiat koneesta ja täytti likaisilla. Siivosi keittiötä muutenkin.
Hänen tuoma pieni kukkakori oli kuin lapsuudesta. Valkoisessa lastukorissa oli istutuksena muutama pieni punainen tulppaani ja jotain somistetta. Ei kuitenkaan kieloja, kuten lapsena kodissani oli kerran. Mistä äiti saikin ja miten raaski ostaakin sen joulukorin. Oli ilmeisesti pula-ajan vuosi 1948. Viisivuotias Riitta muistaa yhä sen ihmeen mikä se oli lapselle !
Kiitän lämpimästi tyttäriä vierailuista, kumpaisenkin oli omanlaisensa, persoonien mukaan.
Odotamme huomena ja muinakin päivinä lapsenlapsia perheineen. Saa nähdä onnistuvatko tapaamiset, koronaa on taas jälkeläisissä.
Nyt joulurauha laskeutuu taloon...
